Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "porsasyskä"

Sort by: Order: Results:

  • Autio, Tiina (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1997)
    Porsasyskäsaneeraukset ovat oleellisesti lisääntyneet Suomessa viime vuosina. Uusia saneerauksia suunniteltaessa oli saneerausten onnistumisista ja mahdollisista riskitekijöistä tärkeä saada tietoa. Oheinen tutkimus käsittää 32 porsasyskäsaneerausta. Tiloille lähettiin kyselykaavake ja tilakäyntejä tehtiin yhdeksän kappaletta. Tämän lisäksi kaikilta tiloilta oli onnistumisen seurantaa varten vasta-ainemääritykset joko verinäytteistä tai ternimaitonäytteistä. Saneerauksista vain kaksion selvästi epäonnistunut ja kaksi on onnistumiseltaan epävarmaa (mahdollisesti saaneet uuden tartunnan ostoeläinten välityksellä). Tutkimuksen perusteella Suomessa käytössä olevilla saneeraustavoilla on mahdollista onnistuneesti saneerata porsasyskä pois sikalasta. Saneeraus on kuitenkin ehdottomasti suunniteltava jokaiselle tilalle tilakohtaisesti käyttäen apuna aikaisempia kokemuksia porsasyskäsaneerauksista.
  • Piiroinen, Sonja (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2007)
    Mycoplasma hyopneumoniae -mikrobin aiheuttama porsasyskä (swine enzootic pneumonia) on yksi tärkeimmistä taloudellista tappiota aiheuttavista taudeista sioilla. Se esiintyy yleensä sikaloissa, joissa on huonot olosuhteet. Porsasyskää sairastavat erityisesti nuoret siat. Taudin kliinisiä oireita ovat krooninen yskä, hidastunut päiväkasvu, korkea sairastuvuus ja matala kuolleisuus. Taudin aiheuttamia tyypillisiä lihamaisia muutoksia esiintyy keuhkoissa etenkin sydän- ja kärkilohkoissa. Porsasyskä leviää aerosolina ja voi kulkeutua ilmateitse infektoiden lähialueen sikaloita. Eläimen puolustusjärjestelmä aktivoituu kohdatessaan taudinaiheuttajan. Eri mekanismein puolustusjärjestelmä koettaa eliminoida taudinaiheuttajan ja ehkäistä sen aiheuttamia soluvaurioita. Rokotteet ovat lääkinnällinen keino aktivoida eläimen puolustusjärjestelmää. Aktivaation lopputuloksena syntyy elimistön oma suoja taudinaiheuttajaa vastaan, jolloin eläin ei välttämättä sairastu kliiniseen tautiin. Porsasyskän saneerauksessa on käytetty menetelmää, jossa koko lihasikalan eläinkanta uusitaan kerralla (stamping out –menetelmä). Osastoittain jatkuvatäyttöisessä lihasikalassa menetelmä on kuitenkin kallis toteuttaa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, voidaanko porsasyskä saneerata lihasikalasta käyttäen immunologiaa apuna. Tautipainetta laskettiin tilalla lääkityksin ja viisiosastoiselle tilalle tuotiin kaksi kertaa osastokohtaisesti mykoplasmaa vastaan rokotettuja porsaita. Porsaat rokotettiin terveysluokan porsastuotantoyksikössä yli kaksi viikkoa ennen siirtoa lihasikalaan. Saneerauksen onnistumista seurattiin veri- ja sierainlimanäyttein, teurastamolöydöksin sekä kliinisten oireiden perusteella. Myös sikojen päiväkasvua seurattiin. Verinäytteet tutkittiin ELISA-menetelmällä. Rokotetuista sioista löytyi neljältätoista sialta porsasyskä-vasta-aineita. Seuranta-aikana saneerauksen jälkeen otetuissa näytteissä rokottamattomilta sioilta ei löytynyt porsasyskävasta-aineita. Kaikki PCR-menetelmällä tutkitut sierainlimanäytteet todettiin negatiivisiksi. Teurastamolöydöksissä oli paljon aktinobasilloosiin viittaavia keuhkokalvontulehduksia. Keuhkohylkäykset vähenivät saneerauksen aikana. Päiväkasvussa ei havaittu merkittäviä muutoksia. Tilalta otettiin vuosi saneerauksen loppumisen jälkeen verinäytteitä, joissa ei todettu porsasyskävasta-aineita. Tämä osoittaa, että rokottamisen avulla suoritettu saneeraus onnistui kyseisellä tilalla.