Browsing by Subject "psykedeelit"

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan psykedeelisen kokemuksen kontekstuaalisia ulottuvuuksia siitä näkökulmasta, miten psykedeelejä käyttäneet ihmiset itse kertovat kokemuksistaan. Lisäksi tarkastellaan, millaisia merkityksiä eri kontekstitekijät saavat haittojen vähentämisen näkökulmasta. Käyttökontekstin merkitykseen haittojen vähentämisen näkökulmasta on kirjallisuudessa perinteisesti viitattu käyttöympäristön (setting) käsitteellä. Tällä on vuoroin tarkoitettu välittömästi käyttötapahtumassa läsnä olevia esineitä ja ihmisiä, vuoroin kulttuurin, arvojen ja normien kaltaisia tekijöitä. Tämä tutkimus ottaa etäisyyttä sosiaalisen ja materiaalisen sekä välittömän ja kulttuurisen kaltaisiin kahtiajakoihin tukeutumalla toimijaverkostoteoriasta vaikutteita ottavaan lähestymistapaan, jossa ilmiöiden keskiöön nostetaan toimijoiden väliset suhteet. Tutkimuksen aineisto koostuu yhdestätoista (11) yksilöhaastattelusta. Aineisto on analysoitu laadullisin menetelmin. Haastatteluiden perusteella psykedeelisen kokemuksen konteksti muodostuu käytännöistä, aineesta ja ympäristöstä. Kokemusta edeltävään aikaan sijoittuvilla käytännöillä optimoidaan olosuhteet ja valmistaudutaan objektien, suhteiden ja toimintakyvyn muutoksiin. LSD puolestaan rakentaa kontekstia paitsi näiden muutosten kautta myös käyttäytymällä eri tavoin riippuen esimerkiksi siitä, kuinka suuri annos on, mihin muihin psykoaktiivisiin aineisiin sitä yhdistellään ja millaisia toimijoita käyttötapahtumassa on läsnä. Näiden toimijoiden materiaalis-sosiaalinen yhteenliittymä, tila, sekä rakentuu käytännöissä että vaikuttaa näihin mahdollistaen ja rajoittaen. Tilan lisäksi myös yhteiskunnan kaltaiset kollektiivit muodostavat osan kokemuksen kontekstia heijastumalla kokemuksen emotionaaliseen vireeseen esimerkiksi huumausainepolitiikan herättäminä vainoharhaisina pelkoina. Haittojen vähentämisen näkökulmasta olennaisena näyttäytyy se, että muihin kontekstuaalisiin toimijoihin on mahdollista vaikuttaa aktiivisilla valinnoilla. Vaikka myös ei-inhimilliset toimijat, kuten LSD ja ympäröivät tavarat, rakentavat kontekstia vaikuttaen jatkuvasti myös inhimillisiin toimijoihin, mahdollistaa inhimillinen ennakointikyky näiden vaikutusten arvioinnin ja huomioimisen etukäteen. Kontekstin tarkasteleminen jatkuvan muutoksen ja uudelleen rakentumisen liikkeenä poikkeaa sosiaalitieteellistä päihdetutkimusta hallinneesta ajattelutavasta, jossa "(sosiaalisen) settingin" on pitkälti katsottu määrittelevän kokemuksia ikään kuin yksilön ulkopuolelta. Tutkimus tarjoaa yhdenlaisen jaottelun kokemuksen kontekstuaalisesta rakentumisesta. Olennaisempaa kuin tarjotun jäsennyksen sovitteleminen uusiin aineistoihin olisi kuitenkin kiinnittää myös päihteiden käytön tutkimuksessa nykyistä enemmän huomiota todellisuuden kompleksisuuteen, epäselvyyteen ja muutokseen. Vaikka tällainen lähestymistapa tarjoaa harvoin selkeitä vastauksia, se voi mahdollistaa yksityiskohtaisemman, paikallisemman ja sitä kautta myös hyödyllisemmän tiedontuotannon päihdevalistuksen ja haittojen vähentämistä tukevien toimien kehittämisen tueksi.

Kiinnostus käyttää psykedeelejä, kuten lysergihapon dietyyliamidia (LSD) ja psilosybiiniä, erinäisten psykiatristen sairauksien hoidossa ei ole jättänyt huomiotta päihteiden väärinkäyttöä. Tutkimukset ovat osoittaneet alustavia positiivisia vaikutuksia LSD:n käyttämisessä erinäisten addiktioiden, kuten kokaiini-, nikotiini- ja alkoholiriippuvuuksien hoidossa. LSD:n on raportoitu auttaneen joitain alkoholismista kärsiviä pysymään raittiina jopa 6-12 kuukautta yksittäisen LSD annoksen jälkeen. Valitettavasti näitä tuloksia on hankala tulkita, ja vaikutusten taustalla olevat mekanismit tunnetaan huonosti. Tutkimme hiirimallimme avulla, kuinka yksittäinen LSD annos vaikuttaa ahmimiskäyttäytymiseen. Käytimme sukroosiliuosta ahmivaa eläinmallia palkkionottamiskäyttäytymisen mallintamiseen, mikä on yksi addiktioihin liittyvän käyttäytymisen tunnusmerkeistä. Tutkimuksemme tavoitteena oli selvittää vaikuttaako LSD palkkionottamiskäyttäytymiseen, ja siten mahdollisesti aivojen palkkiojärjestelmään. LSD -annostelu (0,05 ja 0,1 mg/kg, i.p.) vähensi akuutisti sukroosiliuoksen ahmimiskäyttäytymistä, mutta vaikutus loppui viikon kuluessa. Tästä havaitusta akuutista vaikutuksesta huolimatta erot ryhmien välillä eivät olleet tilastollisesti merkittäviä. Täten oletettiin, että nettovaikutukset aivojen palkkiojärjestelmään ovat epätodennäköisiä. Kuitenkin pelkän i.p. injektion (10 ml/kg) havaittiin vaikuttavan veden juomiseen. Havaitsimme merkittävän piikin veden juonnissa injektointipäivänä, mikä palautui normaalitasolle jo seuraavaan päivään mennessä. Nämä tulokset johtivat jatkotutkimukseemme, jossa osoitettiin injektion aiheuttavan piikin vedenjuontiin riippumatta siitä, injektoidaanko saliinia vai LSD:tä. Tätä vaikutusta ei enää havaittu, mikäli injektioita annettiin perättäisinä päivinä, mutta jopa yhden tai kahden päivän väli injektioiden välillä riitti palauttamaan injektion aiheuttaman piikin vedenjuontiin. Koska onnistuimme poistamaan vedenjuontiin aiheutuneen vaikutuksen toistetuilla saliini-injektioilla, eikä vaikutus palautunut injektoitaessa LSD:tä, voimme todeta, että vaikutus liittyi injektiotoimenpiteeseen. Keskeisin havaintomme tässä tutkimuksessa oli, ettei LSD:llä ole merkittävää akuuttia vaikutusta sukroosiliuoksen ahmimiskäyttäytymiseen tässä hiirimallissa.

Faculty: Faculty of Medicine Degree programme: Master of Science in Psychology Subject: Psychology Author: Kati Kajander Title: Breaking the chains of compulsion - A preclinical study of the effects of LSD, Psilocybin and 25CN-NBOH on compulsive-like behavior in mice Level: Master’s thesis Month and year: April 2023 Number of pages: 22 Key words: 25CN-NBOH, compulsion, compulsive behavior, hallucinogens, LSD, pharmacology, preclinical, psilocybin, psychedelics, psychology Supervisors: Teemu Aitta-aho and Markus Jokela Where deposited: Library of University of Helsinki Additional information: This study has been done as an interdisciplinary project involving the departments of pharmacology and psychology Abstract Goals: The present study examined how the administration of psychedelic substances to mice affected their compulsive behavior. The main study questions were: A) how do psychedelics impact the compulsive behavior in mice, B) is there a lasting effect of psychedelics shown in repeated trials over 12 days, and C) are the associations different for psychedelics that influence different 5-HT2 receptors? I hypothesized that I) administration of psychedelics decreases compulsive behavior, II) the effects of psychedelics will produce long-term effects observable across several days, and III) 5-HT2A agonism is a necessary but not sufficient process in inducing the effects of psychedelics. Methods: The compulsive behavior of the mice was operationalized with the marble burying test by examining the number of marbles buried in an experimental setting. There were 20 marbles to be buried in each trial and the duration of each trial was 15 minutes. A total of 32 mice were divided into 4 groups (8 mice per group) who received either saline (control), LSD, 25CN-NBOH, or psilocybin on the treatment day. All the mice were male and from the mouse strain C57BL/6. Experiments were carried out on five days over a 12-day period: on day 1 all mice received saline, on day 2 the mice were divided into the four groups and received their treatment substance, and on the 3rd, 5th, and 12th day all the mice received a saline solution. Results and conclusion: The mice who had been administered psychedelics buried fewer marbles on the treatment day, suggesting that psychedelics decrease compulsive behavior in mice. However, the effects of psychedelics did not last over time after the first post−injection day, when only the LSD group showed statistically significant difference compared to baseline (day 1). On the injection day the psychedelics that targeted wider receptor profile than only 5-HT2A (that is, LSD and psilocybin) had an effect of similar magnitude on the marble burying behavior than 25CN-NBOH, which targets only 5-HT2A as an agonist.

Huumausaineiksi Suomessa määriteltyjen psykedeelien, kuten LSD:n ja psilosybiinisienten, käyttöä mielenterveysongelmien ja addiktioiden kliinisessä hoidossa on tutkittu viime vuosina runsaasti. Lupaavat tutkimustulokset ja niistä julkaistut uutiset ovat avanneet julkiseen keskusteluun uudenlaisen diskurssin, jossa psykedeelit näyttäytyvät pikemminkin lääkkeinä kuin päihteinä. Samalla psykedeelien käyttö myös tutkimusolosuhteiden ulkopuolella on yleistynyt. Sosiaalitieteelliset tutkimukset ovat osoittaneet, että yksilöt jäsentävät tällaista psykedeelien käyttöä usein aineiden terapeuttisia ja kognitiivisia vaikutuksia korostaen. Käsittelen tässä maisterintutkielmassa psykedeelien käyttöä sekä siihen liittyvää itsekehittämisen ja -hoitamisen eetosta suomalaisen keskiluokan piirissä. Olen kiinnostunut kulttuurisesti rakentuneista rajanvedoista huumaus- ja lääkeaineiden välillä, sekä siitä, miten yhteiskuntaan tiiviisti integroituneet yksilöt perustelevat laittomiksi määriteltyjen substanssien käyttöään. Huumausaineiden käytön jäsentelyssä perinteisesti käytettävien ongelmakäytön ja viihdekäytön käsitteiden sijaan tarkastelen aineistossani esiintyvää psykedeelien käyttöä hyötykäytön näkökulmasta. Sovellan aineistoon teoriaohjaavaa diskurssianalyysia, johon ammennan Michel Foucault’n valtateorioista ja niihin sidoksissa olevasta terapeuttisen vallan ajatuksesta. Keräsin tutkielmani aineiston haastattelemalla seitsemää psykedeelejä käyttänyttä, kouluttautuneeseen keskiluokkaan kuuluvaa suomalaista. Aineistoni tukee aikaisempaa psykedeelitutkimusta monella tapaa. Haastateltavani perustelivat psykedeelien käyttöään tutkimuksista tutuilla, pitkälti terapeuttisia hyötyjä painottavilla puheenvuoroilla. Psykedeelit liitettiin aineistossani niin mielenterveysongelmien itsehoitoon kuin päihde- ja parisuhdeongelmien selvittämiseen. Aineistossani korostui myös eräänlainen psykedeelien normalisointipuhe, jossa käyttö yhdistettiin ensisijaisesti itsestään huolehtimiseen ja terveellisiin elämäntapoihin. Psykedeelien hallussapito ja käyttö on useimmissa maissa, myös Suomessa, yhä rikolliseksi säädettyä ja raskaasti sanktioitua. Psykedeelien laittomuudesta osin kumpuavat tabut ja stigmat näyttävät aineistoni perusteella yhtäältä eristävän psykedeelien käyttäjiä ei-käyttäjistä, toisaalta ohjaavan heitä tietynlaiseen poliittisuuteen ja sitä myöten kohti voimaantumisen kokemuksia. Aineistoni ja teoreettisen viitekehykseni vuoropuhelusta syntyi terapeuttisen vallan jännitteisyyttä alleviivaava synteesi, jossa keskiluokkainen psykedeelien käyttö näyttäytyy yhtäaikaisesti yhteiskunnan normistoa mukailevana itsehoitona ja normistosta irtiottoja tekevänä vastarinnan keinona.

Lääketieteen ja uusien lääkkeiden kehitys on ollut yksi suurimmista ihmisten eliniän pidentymiseen ja elämänlaadun parantumiseen vaikuttaneista seikoista. 2000-luvulla uusien lääkkeiden ja hoitojen kehitys on ottanut isoja askelia eteenpäin uusien teknologioiden ja digitalisaation myötä. Nürnbergin oikeudenkäynnistä alkunsa saanut potilaan oikeuksia korostava lääketutkimusten sääntely on kehittynyt vuosikymmenien aikana laajaksi ja monimutkaiseksi sääntelyverkoksi. Kliinisiä, eli ihmisillä tehtäviä lääketutkimuksia Suomessa sääntelevistä säädöksistä tärkeimmät ovat EU:n lääketutkimusasetus ja kansallinen laki kliinisestä tutkimuksesta. Näiden lisäksi käytännön tutkimustyötä ohjailee erilaiset eettiset periaatteet ja laadulliset standardit. Liian löysä sääntely vaarantaa tutkittavien turvallisuuden ja tutkimustiedon luotettavuuden. Liian tiukka sääntely taas tukahduttaa tutkimuksen ja hidastaa uusien lääkeinnovaatioiden kehittymistä. Kliinisten lääketutkimusten sääntely onkin usein tasapainoilua tutkittavien turvallisuuden varmistamisen ja uusista lääkkeistä ja hoidoista saatavien hyötyjen välillä. Yksilön ensisijaisuus ennen yhteiskunnan ja tieteen etua on kuitenkin aina kaiken kliinisen lääketutkimuksen ehdoton lähtökohta. Tutkielmassa tarkastellaan kliinisen lääketutkimuksen sääntelyä ja sen kykyä mahdollistaa lääkekehitys ja yksilön terveyden edistäminen parhaalla mahdollisella tavalla. Samoin huomiota kiinnitetään kokeellisiin hoitoihin, jotka monin tavoin muistuttavat kliinisiä lääketutkimuksia. Havainnollistavana esimerkkinä tarkastellaan 1950-60 luvuilla ”ihmelääkkeenä” pidettyjen psykedeelien uutta lääketieteellistä tulemista ja niitä koskevan kliinisen tutkimuksen ja lääkekäytön sääntelyä. Kliinisiä lääketutkimuksia koskeva sääntely on kehittynyt EU:n lääketutkimusasetuksen myötä ja useisiin aiemmin ongelmia tuottaneisiin seikkoihin on pyritty vastaamaan. Ongelmia on edelleen erilaisten tutkimusten huomioimisessa ja mahdollistamisessa sekä sääntelyn luomassa byrokratiassa, joka hankaloittaa erityisesti pienten tutkimusten tekemistä. Psykedeelien luokittelu huumausaineiden vaarallisimpaan ja säännellyimpään luokkaan vaikuttaa vahvasti niillä tehtäviin kliinisiin tutkimuksiin ja käytännössä estää niillä tehtävät kokeelliset hoidot Suomessa. Luokittelua pitäisikin alentaa ja kokeellinen hoitokäyttö mahdollistaa, jotta erityisesti erilaisiin vakaviin mielenterveysongelmiin olisi mahdollista saada psykedeeleistä uusia hoitokeinoja.

Psykedeeleistä on tullut jälleen osa julkista ja akateemista keskustelua. Psykedeelistä kokemusta on haastavaa kuvata sanallisesti, mikä vaikeuttaa aiheen ymmärtämistä ja siitä käytävää keskustelua. Tässä tutkimuksessa tarkastelen psykedeelistä kokemusta kahdesta näkökulmasta: kuolemanrajakokemuksen kaltaisena ilmiönä ja kognitiivisena muutosprosessina.Aineisto koostuu erowid.org-sivustolta kerätyistä kokemusraporteista, jotka kuvaavat psykedeeli DMT:n käytöstä seuranneita kokemuksia. Tarkastelen raportteja teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin, ja teoreettisena viitekehyksenä toimii kuolemanrajatutkimukseen kehitetty NDE-C-asteikko. Pisteytän kokemuksia sen perusteella, kuinka paljon ne sisältävät NDE-C-asteikon kuvaamia ulottuvuuksia. Kuolemanrajakokemuksen kriteerit täyttäviä raportteja analysoin fenomenografian keinoin. Etsin teksteistä ilmaisuja kokemusten aiheuttamista maailmankuvan ja ajattelutapojen muutoksista. Analyysissa nojaan Batsonin ja kumppaneiden (1993) sosiaalipsykologiseen teoriaan uskonnosta ja sen määritelmään uskonnollisesta kokemuksesta kognitiivisena muutoksena. Tutkimuskysymykseni ovat seuraavat: Voiko psykedeelistä kokemusta tutkia mielekkäällä tavalla myös kuolemanrajakokemuksena? Ennustaako korkea pistemäärä kuolemanrajakokemusasteikolla kognitiivisia muutoksia? Millaisia käsityksiä psykedeelin aiheuttama kognitiivinen muutos voi synnyttää? Tulokset viittaavat siihen, että NDE-C-asteikko toimii tarkoituksenmukaisena työkaluna myös psykedeelien tutkimukseen. Korkea pistemäärä ennusti kognitiivisia muutoksia. Fenomenografisen analyysin tuloksena esittelen kaksi hierarkkista kategoriasysteemiä, jotka kuvaavat muutoksia sekä maailmankaikkeuden luonnetta että yksilön elämää koskevissa käsityksissä. Kategoriat toimivat psykedeelisen kokemuksen aiheuttamien kognitiivisten muutosten systemaattisena kuvauksena.

Among the clients of social work, the people who have traumatic experiences are more common than in the general population. In the recent years MDMA, also known by its street name ecstasy, has been studied for treating posttraumatic stress disorder, with promising results. As the research goes on, it is possible that some people turn to MDMA for the purpose of treating their own traumas by themselves. Social workers should be able to evaluate realistically the risks and potential benefits of such behavior, and also think about the problems of the current prohibition and punishment-based drug laws in terms of human rights. If MDMA-assisted therapies become a legal treatment option, social workers should know how to assist and guide their clients in case they wish to engage in such treatment. The US Food and Drug Administration (FDA) has granted a breakthrough status to psilocybin (a psychedelic compound found in some mushroom species) and MDMA-assisted psychotherapies. This means that the preliminary results have been so promising it is possible to make these treatments available faster, in case the further research provides results as good as the previous research. Currently phase 3 studies are ongoing. Lately there have also been discussions about whether these substances are dangerous or even beneficial outside the clinical context. Multiple studies have been done on psychedelics regarding this matter, and the researchers have found out that lifetime use of psychedelics is associated with reduced risk for mental health problems and suicidality instead of increased risk. A similar investigation has not yet been done to the same extent on MDMA. The purpose of this analysis is to fill the void in the research regarding MDMA and find out whether MDMA use is linked to increased likelihood of past month psychological distress, measured by K6 scale, and past year suicidality, defined as suicidal thoughts, suicide plans and suicide attempts. The dataset used for this study is National Survey on Drug Use and Health (NSDUH) from the years 2016–2019. The data of NSDUH is collected via randomized selection of a representative population of the US. The main method of the analysis is multivariate logistic regression. Among the lifetime use of MDMA and other drugs, also the effects of recency have been investigated. The weighted odds ratios were compared to the odds ratios of other drug use groups. Based on the results of this analysis, MDMA use was not associated with increased likelihoods of past month psychological distress or past year suicidality, after adjusting for sociodemographic factors, risk-taking tendency and other illicit/non-medical drug use. Instead, lifetime use of MDMA was associated in most of the models to decreased likelihood of the predicted variables. The odds ratios of MDMA groups were smaller than the odds ratios for other substances in almost every model. Among the other substances, the results of psilocybin were the closest to the results of MDMA. The study suggests that the increased risk for mental health problems and suicidality among the people who use MDMA is likely to be more linked to other drug use than specifically to MDMA use. This analysis does not suggest that MDMA would be an independent risk factor for psychological distress or suicidality.

Changes in environmental and psychological factors have greatly influenced human eating behavior, leading to increasing rates of overeating. In the long-term continuous overeating causes the body to accumulate an excess amount of body fat tissue, which is a leading factor in the development of obesity and obesity related diseases that reduce the quality of life. Despite the available treatment options, the prevalence of obesity has been increasing worldwide. In avoiding obesity and obesity-related diseases, it is crucial to understand the outside factors which lead to obesity and the mechanisms which regulate body energy balance. The brain's serotonin system seems to play a significant role in regulating both energy balance and the tendency that promotes an overeating type of eating behavior. The properties of psychedelics to affect human's emotional state and thus modulate behavioral patterns through the brain's serotonin system has aroused interest in psychedelics for their possibilities in treating eating behaviors that promote overeating which results in obesity. This study aimed to examine the dose-dependent effect of three different psychedelics on eating behavior in mice and evaluate their potential drug therapy properties in overeating indulged obesity. In total, 16 female mice were trained to perform in an operant setting used in behavioral experiments measuring appetite and motivation for food reinforcers. The psychedelic-derived changes were observed in mice's eating behaviors by reward deliveries received during the trials. The examined psychedelics (lysergic acid diethylamide (LSD), psilocybin (PSI), and 25CN-NBOH) showed no statistically significant changes in the mice's eating behavior in terms of appetite and motivation. However, while statistically non-significant, some changes in hunger and motivation were observed in the mice, for example, in days followed by the dosage of the psychedelics. These results indicate no effect on appetite and food motivation by the studied psychedelics.