Browsing by Subject "pyometra"

Kissojen lisääntymisestä opetetaan kotieläinten lisääntymistieteessä perusasiat lyhyesti, joten tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on esitellä tarkemmin uros- ja naaraskissojen lisääntymisen erityispiirteitä. Kirjallisuuskatsaus käsittelee tutkimustietoa lisääntymisen ehkäisystä ja lisääntymisen ongelmista sekä niihin liittyvistä diagnosointi- ja hoitovaihtoehdoista. Perinteisistä ehkäisymenetelmistä kuvataan kirurginen kastraatio sekä sterilisaatio. Lisäksi kirurgiselle ehkäisylle esitetään vaihtoehtoisia lääkkeellisiä menetelmiä. Nämä menetelmät voivat olla hyödyllisiä kissoilla, joilla lisääntymisen ehkäisyn tarve on väliaikaista tai kissoilla, joita ei voida steriloida tai kastroida anestesiaturvallisuusriskin vuoksi. Desloreliini on GnRH-agonisti, joka vähentää aivolisäkkeen follikkeleita stimuloivan hormonin ja luteinisoivan hormonin tuotantoa. Se aiheuttaa molemmilla sukupuolilla väliaikaisesti sukurauhashormonituotannon vähenemisen tai loppumisen. Progestiineja ei nykytutkimuksien mukaan suositella käytettäväksi pitkäaikaisena ehkäisymenetelmänä. Tutkimuksen kohteina ovat toistaiseksi vähemmän käytössä olevat ehkäisymenetelmät immunologinen kastraatiorokote ja melatoniini-implantti. Kirjallisuuskatsauksessa esitellään uroksien osalta spermankeräysmenetelmiä ja sperman laadunarviointikriteereitä. Työssä käsitellään tavallisin kiveksiin liittyvä ongelma eli piilokiveksisyys sekä muita harvinaisemmin esiintyviä ongelmia, kuten kivestulehdus, atrofia, kasvaimet tai synnynnäiset kehityshäiriöt, jotka voivat ilmetä yksikiveksisyytenä tai sukupuolen erilaistumisen kehityshäiriöinä. Lisäkivesten, bulbouretraalirauhasten ja eturauhasen ongelmat ovat harvinaisia. Peniksen ja esinahan ongelmat liittyvät ahtaaseen esinahan aukkoon tai peniksen pysyvään erektiotilaan. Myös uroksilla voidaan toisinaan tavata maitorauhaskudoksen hyperplasiaa tai kasvaimia. Niiden hoito on sama kuin naarailla. Naarailla käydään läpi lisääntymisen ehkäisyn lisäksi kiimakierto ja irtosolunäytteen tulkinta. Työssä käsitellään tiineys, tiineyden keskeyttäminen sekä spontaanit abortit ja niiden aiheuttajat. Synnytyksen yhteydessä kuvataan lääkkeellinen ja kirurginen synnytysapu sekä se, milloin synnytykseen tulee puuttua. Synnytyksen jälkeisistä ongelmista käsitellään hypokalsemia, irtoamaton istukka, metriitti, riittämätön maidontuotanto sekä niiden hoidot. Munasarjojen ongelmista käsitellään kiimakäyttäytymistä aiheuttava ovarian remnant syndrome, sen diagnostiikka ja hoito. Lisäksi tarkastellaan lyhyesti munasarjakystoja, kasvaimia ja anomalioita. Kohdun ongelmissa paneudutaan naaraiden yleisimpään lisääntymiselinten sairauteen cystic endometrial hyperplasia-pyometra-kompleksiin ja sen hoitoon. Lisäksi käsitellään kohdun anomaliat ja kasvaimet sekä emättimeen liittyvät ongelmat lyhyesti. Myös naaraiden osalta esitellään maitorauhaskudoksen ongelmat: hyvänlaatuinen hyperplasia, kasvaimet ja mastiitti. Sekä uros- että naarasosioiden lopussa on käytännönläheisesti kuvattu kappale siitä, kuinka lisääntymisongelmasta kärsivää potilasta lähestytään johdonmukaisesti. Sen on tarkoitus tehdä lisääntymisongelmaisen potilaan kohtaaminen praktikoille hieman helpommaksi. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on toimia kompaktina, suomenkielisenä oppaana kissojen lisääntymisen maailmaan. Sitä voivat hyödyntää niin opiskelijat yliopisto-opetuksen tukena kuin eläinlääkärit kissojen lisääntymistä koskevassa potilastyössä.

Pyometra, märkäinen kohtutulehdus, on sukukypsien narttukoirien yleinen sairaus, johon sairastuu ensimmäisen kymmenen elinvuoden aikana jopa lähes neljännes synnyttämättömistä narttukoirista. Taudin mahdollisuus tulisi oireiden perusteella aina ottaa huomioon steriloimattoman narttukoiran kliinisessä tutkimuksessa. Yleisimpiä sairauden oireita ovat ruokahaluttomuus, väsymys, lisääntynyt juominen ja virtsaaminen, oksentelu, ripulointi sekä vatsaontelon turvotus ja palpaatioarkuus. Sydän- ja hengitysfrekvenssi ovat usein koholla ja limakalvot voivat olla väriltään verekkäät, vaaleat tai tokseemiset. Koira on usein myös kuumeinen. Jos koiran kohdunkaula on auki, tilaan liittyy yleensä myös emättimen märkävuoto. Jos kohdunkaula on kiinni, tulehduserite ei pääse poistumaan kohdusta ja tällöin myös kliiniset oireet yleensä kehittyvät nopeammin. Toisinaan oireet saattavat sairauden alkuvaiheessa olla lieviä, mutta tilannetta tulisi aina käsitellä hätätapauksena sen aiheuttamien henkeä uhkaavien, systeemisten vaikutusten vuoksi. Pyometran komplikaatioihin lukeutuvat mm. verenmyrkytys, vatsakalvon tulehdus sekä kohdun repeäminen. Hoitamattomana pyometra johtaa yleensä koiran kuolemaan. Tavallisesti pyometran diagnosointi onnistuu helposti ultraäänitutkimuksella, jossa vatsaontelon kaudaaliosassa havaitaan nestetäytteiset kohdunsarvet. Myös verinäytteet on hyvä tutkia tilan kliinisen kokonaiskuvan arvioimiseksi sekä hoidon suunnittelun tueksi. Sairaus saattaa aiheuttaa potilaalle mm. elimistön kuivumista, anemiaa sekä elinvaurioita. Pyometran suositelluin hoitokeino on ovariohysterektomia, jossa kohtu ja munasarjat poistetaan kirurgisesti. Joissain tapauksissa voidaan vaihtoehtoisesti harkita myös lääkehoitoa, joka ei kuitenkaan paranna kohdun muuttuneita olosuhteita pysyvästi, vaan tulehdus tavallisesti uusiutuu. Myös vakavat komplikaatiot ovat lääkehoidon yhteydessä yleisempiä. Pyometran ennuste on sairauden vakavuuteen nähden hyvä. Sairauden kokonaiskuolleisuus on 3-20%, kun kirurgisesti hoidetuilla tapauksilla vain 5%. Ennustetta parantavat sairauden varhainen havaitseminen sekä pikainen hoitoon hakeutuminen. Runsaasta tutkimuksesta huolimatta pyometran etiologia on vielä osittain epäselvä. Yleisesti sitä kuitenkin pidetään nartun kiimankiertoon liittyvien hormonien sekä elimistön normaalimikrobistoon kuuluvien bakteerien aiheuttamana. Pitkät estrogeeni- ja progesteronivaiheet aiheuttavat kohdun limakalvolle muutoksia, jotka tarjoavat bakteereille ihanteelliset kolonisaatio- ja lisääntymisolosuhteet. Myös aikaisemmat, esimerkiksi tiineyden keskeytykseen tai kiiman siirtoon käytetyt hormonihoidot, lisäävät nartun riskiä sairastua pyometraan. Toisinaan sairauden voi selittää myös erilaiset emättimen epämuodostumat. Viimeaikaisen pyometratutkimuksen mielenkiinnon kohteena ovat olleet paitsi erilaiset hoitokokeilut myös uusien laboratoriotestien kehittäminen diagnostiikan tueksi. Sopivien biomarkkereiden löytymiseksi tarvitaan kuitenkin vielä paljon lisää tietoa taudin etiologiasta, patogeneesistä sekä systeemisestä etenemisestä. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on tämänhetkisen tutkimustiedon valossa perehtyä pyometran oireisiin, etiologiaan, diagnostiikkaan, patogeneesiin, vaihtoehtoisiin hoitomuotoihin sekä hoitoennusteeseen. Työn tarkoituksena on myös toimia tietolähteenä eläinlääketieteen opiskelijoille sekä eläinlääkäreille.