Browsing by Subject "raamatunkäännökset"

Tässä tutkielmassa analysoin andalusialaisen Ḥafṣ ibn Albar al-Qūṭīn latinasta arabiaksi runomittaan kääntämää Psalttaria vuodelta 889. Psalttarin kääntäminen ajoittuu aikaan, jolloin Andalusian eli muslimien hallitseman Iberian väestö alkoi arabialaistua ja osin islamilaistua. Työssäni selvitän semanttisen analyysin keinoin, onko Ḥafṣin käännöksen Jeesus-kuvassa havaittavissa islamilaiselle ajattelulle tyypillisiä, kristilliselle uskonnolliselle ajattelulle vieraita piirteitä. Valitsin analysoitaviksi Jeesuksen tärkeimmän nimitykset, jotka olivat ”Jeesus”, ”kristus” ja ”poika”. Tutkimuskysymys liittyy laajempaan keskusteluun mozarabien eli Andalusian arabiankielisten kristittyjen islamilaistumisesta 700-luvun muslimivalloituksen jälkeen. Koska nämä omaksuivat arabian käyttökielekseen, on esitetty myös heidän uskonnollisen ajattelunsa islamilaistuneen. Toisten tutkijoiden mielestä he omaksuivat kielen, mutta säilyttivät silti kristillisen ajattelunsa. Toteutin tutkimuksen vertailemalla Vulgatan heprealaisten psalmien pohjalta tehtyä käännöstä Psalmi iuxta Hebraicam Ḥafṣin arabiankieliseen tekstiin niissä kohdin, joissa latinassa esiintyi joku analyysin pohjaksi valituista sanoista. Analysoitavia kohtia oli kaikkiaan 20, joista nimi Jeesus (Iesus) esiintyi viidesti, kristus (christus) kymmenesti ja poika (filius) neljästi. Näiden lisäksi lisäsin analyysiin yhden esimerkin sanan ”poika” käytöstä Vulgatan Septuagintan mukaan käännettyjen psalmien (Psalmi iuxta Septuagintam) pohjalta, koska sillä oli ilmeinen vaikutus Ḥafṣin psalttariin. Lisäksi huomioin yhden näiden kohtien ulkopuolisen esimerkin Ḥafṣin psalttarista, jossa käytetään nimeä Jeesus, vaikkei nimelle löydykään vastaavuutta latinalaisesta tekstistä. Ḥafṣin arabiankielisessä käännöksessä on muutamia semanttisesti huomionarvoisia seikkoja. Sanojen Jeesus (al-Yasūʽ) ja kristus (al-masīḥ) käyttö muistuttaa kieliopillisesti kovasti Koraanin arabian Jumalan nimitysten käyttöä, sillä kaikkiin liittyi aina joko määräinen artikkeli tai possessiivisuffiksi, mikä muutoin on erikoista erisnimien kanssa. Toisaalta on selvää, ettei Ḥafṣ ymmärrä esimerkiksi kristusta tai messiasta vain Jeesuksen vaihtoehtoisena nimityksenä, vaan laajemmin. ”Poikaan” liittyvissä kohdissa ei ole havaittavissa suurtakaan käännöksellistä tulkintaa sen paremmin hahmon jumaluuden korostamiseksi kuin häivyttämiseksi. Kaiken kaikkiaan Ḥafṣ on sangen uskollinen kääntäjä, vaikka kääntääkin proosamuotoista latinaa runomuotoiseksi arabiaksi. Käännösvalinnoillaan ja pienillä lisäyksillään Ḥafṣ kuitenkin säilyttää kohdat, joissa Jeesus rinnastuu Jumalaan ja osin jopa korostaa niitä. Tutkimustuloksena hänen pitävän kiinni kristillisestä ajattelusta ja vastustavan islamilaisia uskonnollisia vaikutteita, vaikka vaihtaakin kristillisen tradition kielen latinan arabiaan.

Pro gradu -työ käsittelee heprean kielen lekseemin ḥesed käännösvastineita viidessä raamatunkäännöksessä Psalmien kirjassa. Kolme käännöksistä on ranskankielisiä: Louis Segondin käännös La Sainte Bible (1910), Traduction oecuménique de la Bible (1975) ja Bible du Semeur (1992). Kaksi muuta ovat suomennoksia: vuosien 1938 ja 1992 Kirkkoraamatut. Tutkielman tarkoitus on käännöksiä vertailemalla selvittää, toteutuuko sanan ḥesed käännösvastineiden kohdalla ns. uudelleenkäännöshypoteesi: ovatko uudemmat käännökset tässä suhteessa vähemmän kotouttavia kuin aiemmat käännökset? Toinen tutkimuskysymys on: onko uskonnollinen sanasto vähentynyt käännöksissä ajan mittaan? Työn toisessa luvussa esitellään ranskan- ja suomenkielisten raamatunkäännösten historiaa keskiajalta nykypäivään. Ranskalaisella kielialueella on tehty sekä katolisia, protestanttisia että ekumeenisia raamatunkäännöksiä. Suomessa raamatunkääntämisen alkuvaiheeseen liittyy suomen kirjakielen kehittämisprojekti, ja Mikael Agricolan vaikutus näkyy uusimmissakin suomennoksissa. Teorialuvussa esitellään uskonnollisen kielen, ml. sanaston erityispiirteitä kuten arkaismit. Uskonnollinen sanasto on enimmäkseen peräisin yleiskielestä, mutta on eriytynyt siitä ajan mittaan uskonnollisiin käyttöyhteyksiin. Seuraavaksi käydään läpi uudelleenkääntämisen teoriaa ja tutkimusta. Tässä yhteydessä esitellään myös tunnettu hypoteesi (uudelleenkäännöshypoteesi), jonka mukaan teoksen ensimmäinen käännös on yleensä kotouttava eli sopeuttaa alkutekstiä kohdekieleen ja -kulttuuriin. Seuraavat käännökset ovat sitä vastoin usein vieraannuttavia, sillä ne ovat lähempänä alkutekstin muotoa. Uudelleenkääntämisestä on kuitenkin esitetty monia vaihtoehtoisia teorioita: on korostettu mm. normien ja kääntäjän subjektiivisten valintojen merkitystä. Lisäksi teorialuvussa tarkastellaan muodollisen ja dynaamisen vastaavuuden teoriaa, joka on vaikuttanut paljon raamatunkääntämiseen. Lopuksi käsitellään raamatullista semantiikkaa ja ḥesed-lekseemin merkitystä. Aineistossa olevat käännökset esitellään niihin liittyvien taustoittavien tekstien valossa (esipuheet yms.). Näistä teksteistä voi saada viitteitä kääntäjien noudattamista periaatteista. Analyysiluvussa on selvitetty, miten sana ḥesed on käännetty kussakin käännöksessä. Käännösvastineiden määrän, sanaluokkien vaihdosten ja vastineiden semanttisten piirteiden perusteella käännösten kirjaimellisuutta on arvioitu ja käännöksiä on verrattu toisiinsa. Uudelleenkäännöshypoteesi saa vain vähän tukea, minkä lisäksi löytyy sen vastaisia todisteita. Sen sijaan uskonnollisen kielen piirteiden voi sanoa vähenevän käännöshistorian aikana. Käännösperiaatteet kuten dynaaminen vastaavuus ovat osaltaan voineet ohjata käännösten sanavalintoja.

Tarkastelen tässä tutkielmassa Vanhan testamentin profeettakirjallisuudessa esiintyviä metaforia, jotka liittyvät heprean kielen sanoihin bĕtûlâ ’nuori naimakelpoinen nainen, neitsyt’, zānâ ’harjoittaa haureutta’ tai nāʾap ’tehdä aviorikos’ tai niiden johdannaisiin ja tutkin miten nämä kielikuvat on käännetty Angolassa puhuttaville kwanyaman, lucazin ja umbundun kielille 1960- ja 1970-luvuilla julkaistuissa raamatunkäännöksissä. Analyysia varten käytän kirjallisten lähteiden lisäksi kyseisten kielten puhujilta keräämääni haastatteluaineistoa. Vertailuaineistona käytän suomen-, englannin- ja portugalinkielisiä raamatunkäännöksiä sekä yli viidenkymmenen vuoden takaa että viimeisten vuosikymmenten ajalta. Kielelliset metaforat liittyvät kognitiivisen kielitieteen piirissä syntyneen metaforateorian mukaan laajempiin käsitteellisiin metaforiin. Metaforan käyttö perustuu lähinnä sen synnyttämään kokonaismielteeseen. Kielikuvaa voidaan tarkoituksellisestikin käyttää monimerkityksisenä. Vanhan testamentin profeettakirjallisuuden useiden kaupunkia tai kansaa kuvaavien naiskielikuvien (naimaikäinen neito ja tytär, uskoton aviovaimo, äiti ja huora) taustalla vaikuttaa käsitteellinen metafora kaupungin personifioitumisesta naishahmoksi. Erikielisten ja eri aikoina laadittujen raamatunkäännösten metaforien käännösten analyysissä nousivat esiin sanasanaiset lähtö- tai tulokielen rakennetta seuraavat käännösstrategiat (aineistooni kuuluvissa ennen 1970-lukua laadituissa käännöksissä) sekä merkityslähtöiset käännösstrategiat (aineistooni kuuluvissa vuosituhannen vaihteessa syntyneissä modernissa käännöksissä), joita seuraten metafora usein muokattiin vertaukseksi ja/tai sen merkitystä selitettiin. Tarkastelemieni angolalaisten bantukielten raamatunkäännökset ovat sanasanaisia käännöksiä lähes aina myös tutkimuskohteenani olevien metaforien kohdalla. Omaa kieltään hyvin lukevat haastateltavani eivät yleensä ensi lukemalta mieltäneet metaforia kielikuviksi vaan lukivat ne kirjaimellisessa merkityksessä. Metaforien kääntämisessä on tärkeää huomioida sekä lähtö- että tulokieleen liittyviä sosiokulttuurisia konteksteja. Tarkastelemieni metaforien merkityskenttä liittyy perhesuhteisiin, ja siksi vertailin Vanhan testamentin tekstien kuvaamaa patriarkaaliseksi luokiteltua perhekäsitystä ja angolalaisten kwanyama-, lucazi- ja umbundukulttuurien samoin patriarkaalista hierarkista perhekäsitystä. Kyseisissä lähtö- ja tulokulttuureissa on paljon samankaltaisuuksia, mikä ei kuitenkaan sinällään riitä avaamaan tarkastelun alla olevien metaforien merkityksiä sanasanaisissa käännöksissä. Kielikuvien kääntämiseksi kääntäjien on pureuduttava paitsi lähtötekstin myös tulotekstin kontekstiin sekä käytävä omaa kognitiivista prosessiaan metaforiin liittyvien mielikuvien ja merkitysten hahmottamiseksi.

Tutkielman tavoitteena on tarkastella keväällä 2017 ilmestyneen DigiMarkuksen uskonnollista sanastoa merkitysten, tyylin ja ymmärrettävyyden näkökulmista. Suomen Pipliaseuran toteuttama Markuksen evankeliumin pilottikäännös julkaistiin vain digitaalisessa muodossa, ja sen kohderyhmänä ovat erityisesti nuoret ja nuoret aikuiset. Pilottikäännöksen uskonnollista sanastoa tutkielmassa verrataan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virallisiin raamatunkäännöksiin vuosilta 1938 ja 1992. Työn teoreettisena taustana ovat sanasemantiikka ja käännöstiede. Metodeina ovat kvalitatiivinen ja kvantitatiivinen kielen analyysi. Aineiston muodostavat kolme Markuksen evankeliumin suomennosta sekä DigiMarkuksen käännösprosessia kuvaava oheismateriaali, johon kuuluu muun muassa käännöksen ymmärrettävyyttä mitannut testi. Tutkimuskohteena oleva uskonnollinen sanasto on rajattu siten, että kaikki tarkasteltavat ilmaukset on Kielitoimiston sanakirjassa määritelty uskonnolliseen tai raamatulliseen kieleen kuuluviksi tai niiden uskonnollinen käyttö käy ilmi sana-artikkelien selitteistä tai esimerkeistä. Tutkimustuloksista käy ilmi, että kaksi kolmasosaa uskonnollisesta sanastosta on säilytetty DigiMarkuksessa ennallaan ja kolmasosa on uudistettu. Sanastosta ei voi selvästi havaita, että uudistuksen tai säilyttämisen kohteeksi olisi päätynyt semanttisesti tai tyylillisesti juuri tietyntyyppinen sanasto. Jumalan nimet on kuitenkin käännetty aina samalla tavalla aiempien käännösten kanssa. Myös teologisesti keskeiset termit on säilytetty, mutta niiden rinnalla DigiMarkuksessa käytetään synonyymisia vastineita, joista monet ovat ilmaisuina transparentteja eli läpinäkyviä. Kokonaan uudistettuja sanoja ovat vierasperäiset lainasanat, jotka on käännetty suomenkieliseen asuun, jos sellainen on olemassa. Tyylillisesti pilottikäännöksessä on siirrytty uskonnollisesta erikoiskielestä yleiskieliseen suuntaan. Ymmärrettävyystestin perusteella ei voi sanoa, että juuri tietynlainen uskonnollinen sanasto olisi koehenkilöille ymmärrettävää tai vaikeaselkoista. Testin tulokset osoittavat, että koehenkilöt ymmärtävät uskonnollista sanastoa pääosin hyvin. Käännös vastaakin todennäköisesti nuorten kielellistä kompetenssia, ja DigiMarkuksen voi nähdä saavuttaneen käännöstavoitteensa.