Browsing by Subject "rabies"
Now showing items 1-4 of 4
-
(2015)Bats can act as potential vectors for various zoonotic diseases and other pathogens. Therefore their interactions with people should be examined to mitigate potential risks. Bats are small flying mammals and hide in small crevices during daylight hours, making them difficult to observe. Consequently, they have a capacity to “hitchhike” on ships to be dispersed over large distances. This study focused on anthropogenic unintentional bat translocations, i.e. hitchhiking bats. The study area is the Great Lakes region in North America. Using a web-based questionnaire survey, I asked the public about the frequency of bat-human encounters on ships, their nature, and perceived risks and incidents. I found that bats are commonly seen by people working on ships at the Great Lakes. Bats do not cause trouble other than scaring people. Based on photographic evidence, at least one bat was seen on a ship outside of its native range. Therefore ships might act as vectors, helping bats to disperse to new areas. This might provide pathways for pathogens to spread along, from bats to bats or from bats to humans. The risks related to hitchhiking bats seem to be rather limited. Rabies risk is the most obvious, but no cases of people getting rabies infection from hitchhiking bats were acknowledged. The possibility of ships translocating bats infected with Pseudogymnoascus destructans remains unknown. This study demonstrates how by engaging the public it is possible to gather novel scientific knowledge, and deepen our understanding about the relationship between man and wildlife. There are numerous hidden ways of how people interact with animal species. This study illuminates one of these ways, but many more are yet to be studied.
-
(2019)Tämän lisensiaatin tutkielman tavoitteena oli kerätä kootusti tietoa keskeisimmistä koirilla esiintyvistä zoonoottisista taudinaiheuttajista Suomessa. Työ on kirjallisuuskatsaus, ja siinä kuvataan sairauksien patogeneesia, epidemiologiaa, levinneisyyttä, oireita koiralla ja ihmisellä, diagnostiikkaa, hoitoa koiralla, ehkäisyä ja lainsäädäntöä. Vastaavaa koostetta Suomessa keskeisistä zoonooseista koiralla ei ole aikaisemmin tehty. Taudinaiheuttajat on jaoteltu tässä työssä kolmeen ryhmään niiden merkityksen mukaan. Suomessa tärkeimmät koirien välittämät zoonoosit ovat puremahaavainfektiot ja moniresistentit bakteerit. Puremahaavainfektioiden aiheuttajista käsitellään Pasteurella- sekä Capnocytophaga canimorsus -infektioita. Molemmat bakteerit ovat koiran suun normaalimikrobistoa, mutta varsinkin C. canimorsus voi aiheuttaa ihmisillä puremahaavainfektioiden lisäksi vakavia, jopa kuolemaan johtavia infektioita. Moniresistentit bakteerit ovat yleistyneet sekä koirilla että ihmisillä. Koirilla esiintyvistä moniresistenteistä bakteereista keskeisimpiä ovat metisilliinille resistentti Staphylococcus aureus (MRSA), metisilliinille resistentti Staphylococcus pseudintermedius (MRSP) ja laajakirjoisia beetalaktamaaseja (extended spectrum beta-lactamase, ESBL) sekä AmpC-beetalaktamaaseja tuottavat enterobakteerit. Tärkeimmät Suomea uhkaavat zoonoottiset taudinaiheuttajat koiralla ovat rabies ja ekinokokit. Rabies on pääasiassa puremien välityksellä leviävä virustauti, joka aiheuttaa kuolemaan johtavan sairauden kaikilla nisäkkäillä. Se on lakisääteisesti vastustettava vaarallinen eläintauti, jota voidaan ehkäistä rokotusten avulla. Ekinokokkilajeja on useita, joista ainoastaan Echinococcus canadesis -lajia on tavattu Suomessa. Koira on ekinokokkiloisten oireeton kantaja, mutta ihmisillä ne voivat aiheuttaa vakavan taudinkuvan. Echinococcus multilocularis on lakisääteisesti vastustettava eläintauti, ja sen leviämistä Suomeen pyritään ehkäisemään Suomeen tuotavien ja palaavien koirien ekinokokkilääkityksillä. Vähemmän tärkeitä zoonoottisia taudinaiheuttajia koiralla Suomessa ovat koiran suolinkainen (Toxocara canis), kapi, hilsepunkki ja dermatofyytit Näiden taudinaiheuttajien merkitys ihmisten terveydelle on vähäisempi, vaikka niitä koirilla Suomessa esiintyykin. Tuontikoirilla mahdollisia zoonooseja ovat Brucella canis, leptospiroosi ja leishmaniaasi, jotka ovat Suomessa harvinaisia. Suomessa harvinaisia zoonooseja ja sellaisia, joiden tartunnan lähteenä koiran merkitys on epäselvä, ovat mm. Giardia, kryptosporidit, korvapunkki, kampylobakteerit ja salmonellat. Tässä kirjallisuuskatsauksessa esitetään kootusti Suomessa oleellisimmat zoonoosit, jotka sekä eläinlääkäreiden että omistajien on hyvä tiedostaa. Tuontikoirien ja koirien matkustelun yleistyminen voivat myös lisätä Suomessa tällä hetkellä harvinaisten zoonoosien esiintymistä tai tuoda kokonaan uusia zoonooseja Suomeen. Täten koirien välittämien zoonoosien merkitys ei luultavasti tule ainakaan vähenemään Suomessa tulevaisuudessa. Avainsanat - Nyckelord – Keywords koira, zoonoosi, puremahaavat, Pasteurella spp., capnocytophaga canimorsus, moniresistentit bakteerit, MRSA, MRSP, ESBL, AmpC, rabies, ekinokokit, Toxocara canis, Sarcoptes scabiei, Cheyletiella yasguri, dermatofyytit, Brucella canis, leptospira, leishmania, Giardia, kryptosporidit, Otodectes cynotis, kampylobakteerit, salmonellat
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2014)Jyrsijöitä ja kaneja on historiallisesti pidetty tuhoeläiminä ja niiden tiedetään aiheuttaneen jopa maailmanlaajuisia epidemioita. Nykyään jyrsijät ja kanit ovat jatkuvasti suosiotaan kasvattavia lemmikkieläimiä. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on selvittää minkälaisia lemmikkijyrsijä- ja kanivälitteisiä zoonooseja on olemassa ja minkälaisia riskejä on zoonoosien saamiselle Suomen olosuhteissa. Suomen luonnonvaraisissa jyrsijöissä ja jäniseläimissä esiintyy runsaasti zoonooseja, kuten myyräkuumetta, jänisruttoa ja lehmärokkoa. Nämä taudit vaikuttavat kuitenkin siirtyvän huonosti lemmikkijyrsijöihin ja -kaneihin. Esimerkiksi Suomen yleisin jyrsijävälitteinen sairaus, myyräkuume, ei vaikuttaisi ollenkaan tarttuvat lemmikkijyrsijöihin. Lemmikkijyrsijät ja -kanit elävät myös kohtalaisen suojattua elämää enimmäkseen sisätiloissa, mikä vähentää luonnonvaraisista eläimistä saatavien tartuntojen mahdollisuutta. Euroopassa tunnetaan lemmikkijyrsijöiden ja -kanien suurkasvattamoista lähteneitä zoonoosiepidemioita. Suomessa jyrsijöiden ja kanien kasvatus on kuitenkin pienimuotoista, jolloin suuria epidemioita ei pääse syntymään. Uusia jalostuseläimiä saatetaan kuitenkin tuoda ulkomailta, jolloin tauditkin saattavat siirtyä eläinten mukana. Lemmikkijyrsijöiltä ja -kaneilta tunnetaan runsaasti zoonoottisia taudinaiheuttajia. Nämä taudinaiheuttajat voivat tarttua esimerkiksi hengitysteiden kautta, terveen tai rikkoutuneen ihon kautta sekä suun kautta. Tautia kantava jyrsijä tai kani on useimmiten oireeton. Jyrsijävälitteisten zoonoosien tarttuminen terveeseen henkilöön on kohtalaisen harvinaista. Suurimmat riskit tartunnoille ovat henkilöillä, joiden immuunipuolustus on heikentynyt sekä runsaasti jyrsijöitä käsittelevillä henkilöillä. Suomessa riskit jyrsijävälitteisille zoonooseille ovat kohtalaisen pieniä, eikä monia tautitapauksia tunneta. Toisaalta jyrsijävälitteisiä zoonooseja on usein vaikea tunnistaa, sillä usein tautia kantanut jyrsijä tai kani on oireeton, taudit ovat verrattain harvinaisia tai huonosti tunnettuja ja ne voivat mahdollisesti tarttua muutakin kautta. Siksi lääkärissä ei välttämättä osata epäillä lemmikkieläintä sairauden aiheuttajaksi. Useilta zoonooseilta on kohtalaisen helppoa suojautua muistamalla hyvä käsihygienia sekä säilyttämällä ihmisten elintarvikkeet eläinten ulottumattomissa. Lemmikkieläimen oikea käsittely vähentää puremien ja raapimien riskiä. Lemmikkien häkit ja muu elinympäristö kannattaa myös pitää siistinä sekä suojata lemmikkien ruuat ja hoitovälineet luonnonvaraisilta eläimiltä. Tämä työ on tarkoitettu oppaaksi niin eläinlääkäreille kuin lemmikkijyrsijöiden ja -kanien omistajille erilaisten tartuntariskien tunnistamiseksi ja välttämiseksi.
-
(2022)Rabies on maailmanlaajuisesti esiintyvä zoonoosi, joka aiheuttaa keskushermostosairautta ja johtaa kuolemaan. Sen aiheuttaa rhabdovirusten heimoon kuuluva hermohakuinen lyssavirus. Klassisen rabiesviruksen lisäksi myös esimerkiksi eurooppalaiset lepakkolyssavirukset (EBLV 1 ja 2) voivat tarttua lepakoiden, ihmisten sekä muiden eläinten välillä ja aiheuttaa rabiesta. Rabiekseen kuolee vuosittain arviolta 60 000 ihmistä, erityisesti Aasiassa ja Afrikassa. Tämän lisäksi yli 29 miljoonaa ihmistä saa vuosittain altistuksenjälkeisen rokotussarjan rabiesta vastaan. Arvion mukaan jopa 99 % ihmisten tartunnoista saadaan koiran pureman kautta. Suomella on ollut vuodesta 1991 lähtien vapaa asema rabiesviruksen aiheuttaman tartunnan suhteen. Lepakkolyssavirusten aiheuttamaa rabiesta ja lyssavirusvasta-aineita Suomessa on kuitenkin todettu lepakoilla. Suomen rajanaapurissa Venäjällä rabiesta esiintyy runsaasti sekä kotieläimissä että villieläimissä, ja se on Yhdistyneen kuningaskunnan (UK) luokittelun mukaan rabieksen suhteen korkean riskin maa. Tämän vuoksi Suomen kaakkoisrajalla levitetään vuosittain syöttirokotteita, joilla rabieksen leviäminen villieläinten mukana Suomeen pyritään estämään. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on antaa ajantasainen yleiskuva rabieksesta, kartoittaa rabieksen erityispiirteitä kissoilla ja tarkastella kissojen aiheuttamaa riskiä ihmiselle. Rabiesta raportoidaan esiintyvän kissoilla harvemmin kuin koirilla. Poikkeuksena tähän on kuitenkin esimerkiksi Yhdysvallat, jossa tilanne on kääntynyt päinvastaiseksi koirien tehokkaamman rokottamisen myötä. Kissojen erilaiset elintavat, käyttäytyminen sekä taudinkuva voivat teoriassa aiheuttaa ihmiselle koiriakin suuremman riskin. Moni kissa ulkoilee vapaana ja voi tämän vuoksi olla kosketuksissa villieläinten, kuten lepakoiden, kanssa. Jopa yli 90 % kissoista sairastaa rabieksen raivoisassa muodossa, mikä voi altistaa ihmisen puremille. Tässä tutkielmassa pohditaan, millaisia mahdollisia uhkatekijöitä Suomella on tällä hetkellä ja tulevaisuudessa rabieksen suhteen erityisesti kissoihin liittyen. Ruokaviraston teettämässä tutkimuksessa havaittiin vuonna 2018, että suurella osalla Suomeen ulkomailta tuoduista koirista oli jopa kokonaan puuttuvat rabiesvasta-aineet. Tätä tulosta voi oletettavasti soveltaa myös tuotuihin kissoihin, mutta asiaa ei ole ainakaan toistaiseksi tutkittu. Tuoreimpana uhkatekijänä Suomen rabiestilanteen suhteen on poikkeussäännöt Ukrainan sotaa pakenevien pakolaisten lemmikkien tuonnissa. Eläimet voivat saapua Suomeen jopa ilman rabiesrokotusta, ja niiden rokottamista Suomen puolella on vaikeaa kontrolloida. Kissojen rabieksesta puhutaan selkeästi vähemmän kuin koirien rabieksesta, joten tämä tutkielma kokosi kissoihin liittyvää tutkittua tietoa rabieksesta. Kissojen merkitys rabieksen tartuntalähteenä voi tulevaisuudessa korostua muun muassa koirien tehokkaamman rokottamisen myötä. Siksi on tärkeää, että kissojen rabieksesta olisi paremmin tietoa saatavilla.
Now showing items 1-4 of 4