Browsing by Subject "raccoon dog"

Populations of forest grouse – capercaillie (Tetrao urogallus), black grouse (Lyurus tetrix) and hazel grouse (Tetrastes bonasia) - have been declining through all of Europe. Habitat loss, fragmentation and degradation are recognized to be the most important ultimate causes behind this trend. In Fennoscandia, there is a general consensus that forestry practices have a primary role, even though the mechanisms are still not fully understood. Nest predation is generally thought to be an important proximate cause of the declines, but how nest predation relates to habitat changes remains poorly understood. I combined long-term data provided by the Natural Resources Institute Finland (LUKE) from inventory studies, both for grouses and predators, with an artificial nest experiment. I investigated a) how predation rate varies with forest age and landscape structure; b) what is the possible role of non-native mesopredator species as predators; c) how nest predation rate relates to larger scale reproductive success. In spring 2021, I placed 141 nests with two hen eggs each, in the regions of Kainuu and North Karelia for 14 days with camera traps. The nests were equally divided between mature forests (>80 years), young forests (<40 years) and edges of mature forests (in a mature forest 5m from a clearcut or a field). I found that the overall predation rate was low (~13 %) and similar in the three sites, but predation time was faster in mature forests, suggesting that when these are scarce, they can act as an ecological trap by increasing nest detectability. However, nest predation decreased with the increasing of mature forests in the landscape around the nest, supporting the hypothesis that on a larger scale forestry may increase generalist predator densities. Areas with higher predator densities suffered higher nest losses. The main predators were pine martens, badgers and magpies, followed by bears and ravens. No nests were predated by raccoon dogs or American minks. There was no correlation between areas with higher nest predation and areas where grouse had lower reproductive success which may result from other factors, e.g., chick predation. My results add to the diverse outcomes of several studies of grouse nest predation in Europe, which together indicate large variation in nest predation, no consistency in predatory species, and weak effects of landscape composition on nest predation.

Tarhatuilla suomensupeilla (Nyctereutes procyonoides ussuriensis) esiintyy etujalkojen epänormaalia taipumista ja tämä aiheuttaa eläimille hyvinvointiongelman. Etiologiaa taipumisen taustalla ei tunneta, mutta yhtenä osatekijänä epäillään eläinten lihavuutta. Etujalkojen asentoa arvioidaan eläviltä eläimiltä subjektiivisesti, mutta tarkempia tutkimuksia etujalkojen epänormaalin taipumisen aiheuttamista muutoksista jaloissa ei ole tehty. Tutkimuksen tavoite oli määrittää supikoirille kyynärvarren nivelkulmien normaaliarvot ja selvittää, voidaanko suomensupien etujalkojen epänormaali taipuminen todeta kahdesta suunnasta kuvatuista röntgenkuvista. Hypoteesimme oli, että epänormaali taipuminen voidaan todeta röntgenkuvista. Tutkimukseen käytettiin Itä-Suomen Yliopistolta saatujen 11 supikoiran ja 30 suomensupin ruhosta irrotettujen etujalkoja, joista otettiin kraniokaudaali- ja mediolateraalisuunnassa röntgenkuvat. Röntgenkuvia oli yhteensä 164, joista tutkimukseen käytettiin 123 kuvaa. Voima-analyysia ei tehty. Kuvien arviointiin ja mittaukseen käytettiin center of rotation of angulation (CORA) -menetelmää, jota käytetään apuna, kun ihmisillä ja koirilla suunnitellaan ortopedisia leikkauksia. Villien supikoirien kuvista määritettiin normaalit nivelkulmat sekä procurvatum, joiden avulla tarkasteltiin suomensupien etujalkojen taipuneisuutta. Kuvien arvioinnin ja mittauksen jälkeen tuloksia verrattiin Anu Lappalaisen tekemään subjektiiviseen arvioon kraniokaudaalisuunnasta otetuista röntgenkuvista sekä Ita-Suomen Yliopiston tekemään elävien suomensupien etujalkojen arvioon. CORA-tuloksia,subjektiivisen arvioinnin sekä elävänä tehdyn arvioinnin tuloksia verrattiin eläinten painoon. Tutkimuksen tekijä ei ollut mukana röntgenkuvauksessa, subjektiivisessa arviossa tai elävänä tehdyssä arviossa. Villien supikoirien normaalien nivelkulmien keskiarvot olivat (± keskihajonta) MPRA 66,1° (± 4,1°) LDRA 88,0° (± 4,6°) PRCA 89,9° (± 1,6°), DCRA 78,1° (± 3,3°) FPA 21,65° (± 3,3°), procurvatum 28,1° (± 2,9°), CORA vaihteluväli 1°-8°. Suomensupien etujaloista kraniokaudaalisuunnassa luokiteltiin 18 (35 %) jalkaa ja mediolateraalisuunnassa 9 (22%) jalkaa epänormaalisti taipuneiksi. Subjektiivinen (p=0.045) ja elävänä tehty arvio (p=0,001) etujalkojen epänormaalista taipumisesta korreloi painon kanssa, CORA-luokittelun ja painon välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä (p=0,095). Elävänä arvioinnilla oli tilastollisesti merkitsevä yhteys CORA-luokittelun (p=0,042) ja subjektiivisen arvioinnin (0,006) kanssa, mutta merkittävä tulos oli, ettei subjektiivinen arvioinnin ja CORA-luokittelun välillä ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä (0,786). Suomensupien etujalkojen taipuneisuutta arvioidaan tiloilla eläviltä eläimiltä ja tutkimuksemme tulosten perusteella elävänä tehty arviointi on suhteellisen luotettava. Tutkimuksemme hypoteesi kumoutui osittain CORA-luokittelun ja subjektiivisen arvion yhteyden puuttumisen takia. Tulokset kuitenkin osoittavat, että etujalkojen epänormaalia taipumista esiintyy ja siihen olisi kiinnitettävä huomiota, jotta eläinten hyvinvointi ei kärsi. Erityisen tärkeää olisi huomioida etujalkojen rakenne jalostukseen valittavilta eläimiltä.