Browsing by Subject "rakennekalkitus"
Now showing items 1-3 of 3
-
(2020)Rehevöityminen on merkittävä ympäristöongelma Itämerellä, ja ilmastonmuutos yhä pahentaa tutkimusten mukaan rehevöitymistilannetta. Maatalous on suurin yksittäinen ravinnekuormituslähde. Erityisesti Suomen jokien fosforihuuhtoumat ovat yhä liian runsaita. Kipsikäsittelyä ja rakennekalkitusta on viime vuosina tutkittu mahdollisina fosforikuormituksen vähentämiskeinoina savimailla. Maatalouden tuloista syntyy yhteiskunnallisesti hyötyjä, mutta samalla rehevöitymishaitat lisääntyvät. Kipsikäsittelyllä ja rakennekalkituksella voidaan vähentää maatalouden fosforikuormitusta, ja toisaalta ne lisäävät kustannuksia. Rakennekalkitus saattaa lisätä satoisuutta. Lisäksi sekä maataloudesta että vesiensuojelutoimista syntyy kasvihuonekaasupäästöjä. Tässä tutkielmassa rakennekalkitusta ja kipsikäsittelyä vertailtiin arvioimalla tutkimuskirjallisuuden perusteella niille yhteiskunnalliset hyvinvointifunktiot, joissa nämä haitat huomioitiin. Vertailutasoksi laskettiin hyvinvointifunktio tilanteelle, jossa ei tehdä lainkaan vesiensuojelutoimia. Hyvinvointifunktiot laskettiin kahdella tasolla, ensimmäisessä huomiotiin vain maatalouden vesistöhaitat, ja toisessa myös ilmastohaitat. Edustavana alueena tutkielmassa pidettiin Lounais-Suomea, ja viljelylajikkeeksi valittiin ohra. Kirjallisuuden perusteella arvioitiin vuosittaiset voitot viljelyhehtaarilta sekä maataloustuotannon fosforihuuhtoumat ja ilmastopäästöt. Lisäksi arvioitiin kipsikäsittelyn ja rakennekalkituksen kustannukset ja vaikutukset fosforihuuhtoumiin sekä niiden tuotannon ja levityksen kasvihuonekaasupäästöt. Sekä vesistö- että ilmastohaitat arvioitiin euroissa. Tulosten perusteella sekä kipsikäsittely että rakennekalkitus ovat yhteiskuntataloudellisesti kannattavia toimenpiteitä, kun otettiin huomioon vain vesistöhaitat. Kun tarkasteluun lisättiin ilmastohaitat, vain rakennekalkitus oli kannattava toimenpide vertailutasoon nähden. Rakennekalkitus oli yhteiskunnallisesti kannattavampi toimenpide molemmilla tarkastelutasoilla. Tutkielman herkkyystarkastelussa tutkittiin, miten tulokset muuttuivat muuttamalla oletuslukuja. Herkkyystarkastelusta selvisi, että lisätutkimusta tarvitaan erityisesti rakennekalkin vaikutuksen kestosta ja oikeasta levitysmäärästä, jotta tulosten luotettavuutta voisi arvioida paremmin. Kipsikäsittelyn hyvinvointifunktiossa kuljetusmatkalla oli suuri merkitys. Jos kipsin toimitusmatka olisi lyhyempi, voitaisiin kipsikäsittelyllä kompensoida ilmastohaitat.
-
(2022)Maatalouden vaikutus vesistöjen rehevöitymiseen on ollut pinnalla useita vuosia. Kalkitus on ikivanha metodi, mutta se on pitänyt pintansa maanparannuskeinona erityisesti Suomessa, jossa peltomaat ovat luontaisesti happamia. Kalkituksen päätarkoitus onkin neutraloida peltomaan happamuutta ja näin parantaa ravinteiden saatavuutta sekä vähentää haitallisten aineiden liukoisuutta viljelykasveille, mikä nostaa viljelykasvin satoa. Kuitenkin erityisesti rakennekalkkien on havaittu stabiloivan savimaan rakennetta tehokkaasti, mikä vähentää mahdollisesti pintamaasta eroosion kautta tapahtuvaa fosforikuormitusta vesistöihin. Rakennekalkituksen vaikutuksista viljelykasvien satoihin puuttuu vielä yksityiskohtaista tieteellistä tietoa viljelykasveittain ja maalajeittain erityisesti Suomen olosuhteissa. Esimerkiksi Ruotsissa tehdyissä rakennekalkituskokeissa on saatu ristiriitaisia tuloksia sen vaikutuksista viljelykasveihin eri pelto-olosuhteissa, eri vuosina. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää eri rakennekalkitustasojen (0, 8 ja 12 Mg ha-1) vaikutusta vehnän Triticum aestivum L. ’Amaretto’ sadonmuodostukseen korkean (pH(H2O)=6,5) ja matalan (pH(H2O=5.2)) lähtö-pH:n omaavilla savipelloilla. Tutkimus toteutettiin peltokokeina kasvukautena 2020 Sokerijuurikkaan Tutkimuskeskuksella, Hevonpäässä, Varsinais-Suomessa. Koeasetelmana oli sovellettu osaruutukoe, jossa pääruudun osatekijä oli pellon pH ja osaruutuina rakennekalkkikäsittely. Rakennekalkkina käytettiin kalsiumoksidia 19,5 %:a sisältävää tuotetta ja se levitettiin syksyllä 2019. Korkean pH:n lohkolle vehnä kylvettiin 1.5.2020 ja matalan pH:n lohkolle se kylvettiin 26.5.2020. Rakennekalkitusta seuraavana vuotena, etenkin alemman pH:n olosuhteissa, rakennekalkitus paransi vehnän satoja vain hyvin suureella 12 Mg ha-1 käsittelyllä. Päinvastoin korkeamman pH:n olosuhteissa rakennekalkitus ei lisännyt vehnän satoa, vaan aiheutti jopa sadon laskua. Jyvien kokonaistypenotto selitti sadon kasvua, sillä se lisääntyi myös erityisesti alhaisen pH:n sekä suurimman kalkkikäsittelyn olosuhteissa. Rakennekalkitus vaikutti myös ravinteiden kuten kaliumin sekä mangaanin pitoisuuksiin lehdissä ja korsissa sekä tähkien magnesiuminpitoisuuteen molemmilla lohkoilla. Toisaalta rakennekalkituksella ei ollut juurikaan vaikutusta satokomponentteihin eikä sadon laatuun. Kesäkuu 2020 oli kuiva ja aikaisemmin kylvetty lohko kärsi todennäköisesti kuivuudesta, mikä vaikutti todennäköisesti satotuloksiin etenkin korkeamman lähtö-pH:n omaavalla lohkolla, joka kylvettiin aikaisemmin. Tulosten perusteella ei voida tehdä vielä laajempia johtopäätöksiä rakennekalkin vaikutuksista vehnän satoon, vaan tarvitaan myös pitkän aikavälin tutkimusta sekä liittyen satoon, että maaperän ominaisuuksiin.
-
(2022)Maatalouden vaikutus vesistöjen rehevöitymiseen on ollut pinnalla useita vuosia. Kalkitus on ikivanha metodi, mutta se on pitänyt pintansa maanparannuskeinona erityisesti Suomessa, jossa peltomaat ovat luontaisesti happamia. Kalkituksen päätarkoitus onkin neutraloida peltomaan happamuutta ja näin parantaa ravinteiden saatavuutta sekä vähentää haitallisten aineiden liukoisuutta viljelykasveille, mikä nostaa viljelykasvin satoa. Kuitenkin erityisesti rakennekalkkien on havaittu stabiloivan savimaan rakennetta tehokkaasti, mikä vähentää mahdollisesti pintamaasta eroosion kautta tapahtuvaa fosforikuormitusta vesistöihin. Rakennekalkituksen vaikutuksista viljelykasvien satoihin puuttuu vielä yksityiskohtaista tieteellistä tietoa viljelykasveittain ja maalajeittain erityisesti Suomen olosuhteissa. Esimerkiksi Ruotsissa tehdyissä rakennekalkituskokeissa on saatu ristiriitaisia tuloksia sen vaikutuksista viljelykasveihin eri pelto-olosuhteissa, eri vuosina. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää eri rakennekalkitustasojen (0, 8 ja 12 Mg ha-1) vaikutusta vehnän Triticum aestivum L. ’Amaretto’ sadonmuodostukseen korkean (pH(H2O)=6,5) ja matalan (pH(H2O=5.2)) lähtö-pH:n omaavilla savipelloilla. Tutkimus toteutettiin peltokokeina kasvukautena 2020 Sokerijuurikkaan Tutkimuskeskuksella, Hevonpäässä, Varsinais-Suomessa. Koeasetelmana oli sovellettu osaruutukoe, jossa pääruudun osatekijä oli pellon pH ja osaruutuina rakennekalkkikäsittely. Rakennekalkkina käytettiin kalsiumoksidia 19,5 %:a sisältävää tuotetta ja se levitettiin syksyllä 2019. Korkean pH:n lohkolle vehnä kylvettiin 1.5.2020 ja matalan pH:n lohkolle se kylvettiin 26.5.2020. Rakennekalkitusta seuraavana vuotena, etenkin alemman pH:n olosuhteissa, rakennekalkitus paransi vehnän satoja vain hyvin suureella 12 Mg ha-1 käsittelyllä. Päinvastoin korkeamman pH:n olosuhteissa rakennekalkitus ei lisännyt vehnän satoa, vaan aiheutti jopa sadon laskua. Jyvien kokonaistypenotto selitti sadon kasvua, sillä se lisääntyi myös erityisesti alhaisen pH:n sekä suurimman kalkkikäsittelyn olosuhteissa. Rakennekalkitus vaikutti myös ravinteiden kuten kaliumin sekä mangaanin pitoisuuksiin lehdissä ja korsissa sekä tähkien magnesiuminpitoisuuteen molemmilla lohkoilla. Toisaalta rakennekalkituksella ei ollut juurikaan vaikutusta satokomponentteihin eikä sadon laatuun. Kesäkuu 2020 oli kuiva ja aikaisemmin kylvetty lohko kärsi todennäköisesti kuivuudesta, mikä vaikutti todennäköisesti satotuloksiin etenkin korkeamman lähtö-pH:n omaavalla lohkolla, joka kylvettiin aikaisemmin. Tulosten perusteella ei voida tehdä vielä laajempia johtopäätöksiä rakennekalkin vaikutuksista vehnän satoon, vaan tarvitaan myös pitkän aikavälin tutkimusta sekä liittyen satoon, että maaperän ominaisuuksiin.
Now showing items 1-3 of 3