Browsing by Subject "rap"

Tutkin pro gradu –tutkielmassani Heikki Kuulan rap-lyriikan puhujien tuottamia tarinoita PLLP- ja Blacksuami-albumeilla. Näkökulmani on tekstilähtöinen. Kokoelmilla on äänessä kattava kirjo surkeita ihmiskohtaloita, jotka tuottavat pääosin minä-muotoisia tarinoita. Luen tekstejä roolirunoutena, joka rakentuu rap-lyriikan konventioiden, erityisesti gangsta-rapin lajin, varaan. Kartoitan tutkimuksessa lajihistoriallista viitekehystä, jotta ajallispaikallisten erojen merkitys Kuulan lyriikalle aukenisi paremmin. Analysoin lyriikkaa Vesa Haapalan puhujiin kytkeytyvää teoriaa hyödyntäen. Metodini on tekstianalyysi, jolla erittelen teosten puhujia ja puhetilanteita. Tulkinnassani käytän mimeettisen ja retorisen minän käsitteitä erottelemaan lyriikan ilmitasoa ja arvomaailmaa rakentavaa tasoa. Puhuja-aseman käsitteen avulla niputan puhujia, joiden arvomaailma ja tyyli ovat samankaltaisia. Puhuja-asemien avulla analysoin PLLP-kokoelman teoskokonaisuutta ja lopulta vertaan sitä Blacksuami-kokoelmaan. Albumien yhteisiä arvolinjoja erittelen runoilijan käsitteen avulla. Erittelen tarkasti kolmea runoa kielellisestä, puhujarakenteellisesta ja arvomaailmallisesta näkökulmasta. Analyyseissä pohdin konventioiden merkitystä, determinismiä vallitsevana ajatusmallina, Kallion kaupunginosaa ajattelua muokkaavana miljöönä ja affektiivisuutta arvomaailmaa välittävänä piirteenä. Tutkimuksen johtopäätökset ovat monitahoisia. Kotimainen ja amerikkalainen viitekehys rinnastuvat erilaisilla tavoilla: geton ja Kallion miljöiden, keskiön ja marginaalin, uuden ja vanhan, yksityisen ja yleisen sekä vapauden ja determinismin linjoilla. Näiden linjojen kautta voidaan tarkastella niitä maailmoja ja ristiriitoja, joita Heikki Kuulan lyriikka tuottaa. Ristiriidoista kumpuaa ironiaa, jonka purevuutta edesauttaa laaja kirjo erilaisia kielen rekistereitä, antiteesejä ja intertekstejä. Ironia kuitenkin paljastaa rivien välistä lukevalle historiaan peilaavalle lukijalle, miten Kuulan lyriikka esittää surkeat ihmiskohtalot omia mielen vankiloitaan rakentavina ja ylläpitävinä, tragikoomisina hahmoina.

Freestylerap eli freestyle on nuorison keskuudessa kasvussa oleva hiphop-kulttuurin osa-alue, jota ei ole musiikintutkimuksen näkökulmasta vielä Suomessa tarkasteltu. Tämä tutkielma tuottaa uutta tietoa tarkastelemalla freestylerapin eli freestylen metriikkaa MC Kajon esityksessä. Selvitän, minkälaisia rytmillisiä ja metrillisiä toistuvuuksia analysoimassani aineistossa on. Tarkastelen tavujen esiintymisfrekvenssiä säkeissä yhden laulujalan aikana sekä sitä kuinka räppääminen ja sen musiikillinen tausta luovat vuorovaikutteisen suhteen keskenään. Havaintojen pohjalta tavoitteenani on tehdä johtopäätöksiä siitä, minkälainen tutkimuskohteeni Kajon rytmillinen ilmaisukieli on kyseisen freestyle-battlen osalta. Tuotan aineistostani kvantitatiivisen analyysin Heikki Laitisen (2003) esittelemää tutkimusmetodia hyödyntäen. Siinä nuotinnoksia voidaan tutkia rakenneanalyysin, laulujalkojen määrän ja luonteen sekä sanojen tiivistymisen avulla. Liitän tähän kvalitatiivisen tarkastelun siitä, kuinka räppääminen ja sen taustalla oleva biitti eli musiikillinen tausta muodostavat vuorovaikutussuhteen. Tutkimusaineistona minulla on vuonna 2015 käyty Tyykikylä Rap Battlen finaali, josta tutkin toisen osallistujan eli MC Kajon räppiä sekä määrällisestä että laadullisesta näkökulmasta. Löytyneet toistuvat rytmiset rakenteet osoittavat, että freestylessä rytmiä käsitellään vapaammin kuin kirjoitetuissa räpeissä. Yleisin yksittäinen rakenne on nelitavuinen laulujalka, jota esiintyy lähes kolmasosassa kaikista laulujaloista. Yli neljäsosa laulujaloista jakaantuu kolmeen tavuun, jotka yleisimmin on jaoteltu yhden kahdeksasosanuotin ja kahden kuudestoistaosanuotin ryhmään. Sanoja lyhennetään säännöllisesti niiden lisääntyvän rytmillisen tarkkuuden vuoksi. Räpin yhteys sen alla soivaan taustabiittiin kertoo räppäämisen puheenomaisista tai perkussiivisista piirteistä. Kirjoitetussa räpissä säkeiden loppu on metrisellä tasolla tarkemmin rajattu kuin sen alku. Analyysistani ilmeni, että freestylen säännöllisyys rytmillisissä ja metrillisissä rakenteissa toteutuu säetasolla eniten sen toisella tai kolmannella laulujalalla. Triolit kuuluvat useimpien räppäreiden tehokeinoihin, ja niillä voidaan rikkoa alla kuuluvan perussykkeen tuntua. Sanoja lyhennetään myös freestylessä säännöllisesti, jotta niistä saadaan rytmillisesti tarkempia ja painokkaampia. Tutkimustulokseni osoittavat, että runollisen ja musiikillisen painokkuuden suhde on suurimmassa osassa aineistoa joko täydellinen tai vain hieman poikkeava. Siinä mielessä myös freestylen rytmiset ja metriset ominaisuudet ovat yhteneväisiä laulamisen metriikan kanssa. Jatkotutkimustarpeet ovat freestylen prosodisissa ominaisuuksissa ja sen intonaatiossa.

Maisterintutkielmani tarkastelee nuorille suunnattuja rap-työpajoja ohjaajien näkökulmasta. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen tutkimus. Aineistona tässä tutkimuksessa käytettiin viiden suomalaisen rap-työpajan ohjaajan antamia haas-tatteluja. Haastattelut olivat puolistrukturoituja teemahaastatteluja, jotka toteutettiin vuoden 2019 aikana. Tutkimusaineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimuskysymykset ovat, millaista toimintaa nuorille suunnatut rap-työpajat ovat sekä millaisia merkityksiä ohjaajat antavat nuorten rap-työpajoille ja niiden ohjaamiselle. Rap-työpajojen järjestäminen erilaisille kohderyhmille on kasva-va ilmiö Suomessa. Nuorten kanssa tehtävään työhön kaivataan innovatiivisia, nuorten osallisuutta asiakaslähtöisesti edistäviä työtapoja. Osallisuuden edistäminen ei kuitenkaan ole mutkatonta, vaan osallistamisen ympärille kietoutuu kysymyksiä esimerkiksi vallankäytöstä. Rap-työpajojen ohjaaminen voidaan määrittää sosiokulttuurisen innostamisen tekemiseksi. Osallisuus, osallistaminen ja sosiokulttuurinen innostaminen ovat tutkimuksen keskeisiä käsitteitä. Aineiston avulla päädytään tulokseen, että rap-työpajat ovat moniammatillisesti toteutettavia osallisuuden edistämisen paikkoja. Yhteistyön onnistuminen edellyttää jokaiselta osallistuvalta taholta joustavuutta ja suunnitelmallisuutta. Ohjaa-jat ovat merkittävässä roolissa tässä yhteistyössä, sillä heillä on usein päätösvalta rap-työpajojen sisällöllisestä toteut-tamisesta ja he kohtaavat nuoria ruohonjuuritasolla. Nuorten omien toiveiden huomioiminen on tärkeää, jotta työpajat palvelevat tarkoitustaan. Rap-työpajoja järjestetään moninaisissa nuorisokonteksteissa ja niihin osallistumisen kynnys pyritään luomaan matalaksi. Matalan kynnyksen lisäksi työpajojen tavoitteena on turvallisen ympäristön luominen, jon-ka toteuttamisessa keskeisiä arvolähtökohtia ovat yhdenvertaisuus, tasa-arvo ja muiden kunnioittaminen. Tavoitteen toteutuminen ei ole itsestään selvää, vaan ohjaajat joutuvat pohtimaan erilaisia rajanvetoja samanaikaisesti turvallisen ja sallivan tilan luomiseksi kaikille osallistujille. Toiseksi tutkimus osoittaa, että rap-työpajojen ohjaajat merkityksellistävät rap-työpajoja ja niiden ohjaamista itselleen, niihin osallistuville nuorille sekä laajemmin yhteiskunnallisesti. Työpajojen ohjaaminen on elinkeino ja taloudellisen toimeentulon lähde, mutta työ on toisinaan heikosti palkattua ja lyhytaikaisten työsuhteiden takia epävarmaa. Rap-työpajojen ohjaaminen edellyttää ohjaajien omaa innostuneisuutta aihetta kohtaan ja halua tehdä työtä nuorten kanssa. Työpajojen ohjaajilla on vastuuta osallistuvista nuorista, mutta oman osaamisen ja vastuun rajallisuuden reflektointi on myös työhön kuuluvaa asiantuntijuutta. Ohjaajat merkityksellistävät rap-työpajoja nuorten yksilöllistä ja sosiaalista hy-vinvointia edistäviksi paikoiksi. Työpajat tarjoavat mahdollisuuden rakentavaan harrastamiseen, mutta myös keskuste-lemiseen, kuulluksi tulemiseen ja tunteiden käsittelyyn. Rap-työpajoihin osallistuminen tarjoaa nuorille paikan sosiaalis-ten verkostojen luomiseen ja vuorovaikutustaitojen harjoittelemiseen. Rap-työpajat ovat myös laajemmin, yhteiskunnal-lisesti merkittäviä, sillä ne ovat luovan taiteen ja kulttuurin tuottamista sekä yhteiskunnallisia kulttuuripanostuksia. Niiden avulla saadaan tietoa nuorten hyvinvoinnista sekä sitä heikentävistä epäkohdista. Rap-työpajojen järjestämisen haastei-ta ovat pysyvän rahoituksen puute ja rap-musiikkiin kohdistuvat ennakkoluulot. Rap-musiikki ja sosiaalityö molemmat kietoutuvat marginaalisuuden kokemuksiin ja niiden kuulemiseen. Sosiaalityö voi hyötyä rap-työpajoista etenkin haasteellisissa elämäntilanteissa olevien nuorten tavoittamiseksi. Työpajat perustuvat osallisuuden edistämiseen ja sosiokulttuurisen innostamisen tekemiseen. Rap-työpajojen onnistuminen edellyttää kes-kinäistä luottamussuhdetta työpajoihin osallistuvien nuorten, työpajojen ohjaajien ja työpajojen järjestämisessä mukana olevien tahojen välillä.

This thesis is an ethnographic study about rap, rock, and metal scenes in today’s Tehran. The study takes off from hip-hop scholars Pennycook’s and Mitchell’s proposition of hip-hop as “dusty foot philosophy” which is rooted at local dusty ground while articulating philosophies of global significance. This study aims to examine what kind of spaces are these dusty streets in Tehran and how does Tehran’s urban landscape inform music making and music aesthetics. This study focuses on how notions of belonging, space, and place have been expressed by rappers and rockers both in their music making and their embodied use of urban spaces. Followingly it will observe how urban realities, urban space, and geographical segregation are perceived, challenged, and reclaimed through their craft. The study asks how underground musicians are debating questions of authenticity that have risen along music’s localization, and how musicians strive for artistic legitimacy which would verify their street credibility both within their local music scenes and wider society, as well as within global music community. The study is based on an ethnographic fieldwork carried out in Tehran between 2012 and 2014. This is a multi-sited ethnographic research and employs phenomenological approach to analyse subjective and embodied experiences in the urban space. Methodologically it is based on participant observation, semi-structured interviews, and email interviews. The study includes dozens of rappers, rockers, and metalheads, most of whom are young male between 19 and 35 both from lower-class and middle-class backgrounds. Few of the musicians are young female as well. This thesis is a contribution to Iranian popular music studies and to our understanding of everyday realities of Tehrani rappers and rockers and music life in the city. It aims to shed some light to the ongoing democratization of music production which is rapidly changing the demographics of Tehran’s underground music scene. The study aims to underline that Tehran’s underground music scene is a heterogeneous space consisting of musicians from different socioeconomic backgrounds and genres having diverse and contradictory aspirations, music aesthetics, and styles. Accordingly, it applies intersectional approach which helps to grasp multiple experiences within the same and shared social space. The study aims to problematize the persistent understanding of underground music scene as inherently subversive and emancipatory space, and argues that individual musicians don’t have an equal access to these allegedly “emancipatory” spaces nor equal opportunities to make a professional career out of music. Furthermore, it is argued that this highly politicized understanding might do more harm than good for underground musicians who are considered defiant against their own aspirations. The study argues that the spatial surroundings of rap and rock scenes look very different. While rock and metal musicians mainly gather, rehearse, and record indoors, rappers have more visibly taken over public spaces by gathering and battling at different urban locations around the city. The study concludes that socioeconomic background and gender affects to a great extent in how musicians experience public sphere and musical spaces and how they move in them. Simultaneously, the study aims to show that global hip-hop discourse that privileges “ghetto life” and hardships in life can be self-empowering narrative for rappers from lower-class families, mainly from south Tehran which has been historically perceived as poor, traditional, conservative, and backward. The study argues that the democratization is gradually going beyond rap music as well, and there exists increasingly more rock and metal musicians from low-income and religious families. The study concludes that music is a powerful tool for constructing self-identity and demanding social and cultural change. Ultimately, the study aims to show how conscious Tehrani musicians are pushing for wider cultural and global change by telling local philosophies of global significance.

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen suomiräpin naiskuvaa: miten naisista ja naisille puhutaan suomenkielisissä räpkappaleissa, miten naisräppärit itse kuvaavat naiseutta ja asemaansa räpmaailmassa ja millaisia sukupuoliasenteita räpin sanoitukset välittävät. Tutkin etenkin stereotyyppisiä representaatioita, mieskeskeisyyttä ja naisten esineellistämistä ja analysoin keinoja, joilla niistä pyristellään eroon, kuten huumoria, ironiaa ja parodiaa. Pohdin räplyriikoiden yhteyttä afrikkalaisamerikkalaiseen solvausleikkiin, joka tunnetaan nimellä ”dirty dozens”, sekä vertailen suomalaisen räpmusiikin sukupuoliasenteita yhdysvaltalaiseen räppiin. Aineistoni koostuu neljäntoista suomenkielisen räpkappaleen sanoituksista, joista yhdeksän on miesräppäreiden kynästä ja viisi naisten. Kappaleet on julkaistu vuoden 2007 jälkeen, eli ne edustavat suomiräpin tuoreinta, kolmatta aaltoa. Tekstit on valittu paitsi temaattisesti, myös siten, että ne edustavat monipuolisesti räpin eri genrejä ja enimmäkseen eri artisteja. Apuna stereotyyppisten representaatioiden analyysissa hyödynnän kulttuurintutkija Stuart Hallin käsityksiä kulttuurisista representaatioista, stereotypioista ja stereotyyppisten representaatioiden haastamisessa käytetyistä ristiinkoodausstrategioista. Päälähteisiini lukeutuvat myös hiphop-tutkija Tricia Rose ja ”dirty dozens” -pelin tutkija Elijah Wald. Sovellan myös elokuvantutkimuksesta tuttua, Laura Mulveyn esittelemää termiä ”male gaze”, miehinen katse. Ironian käsittelyssä apunani ovat Linda Hutcheonin ironiaa koskevat teoriat. Koska räp on suosittua nykymusiikkia ja vaikuttaa asenteisiin, sen naiskuvalla on merkitystä. Aineistoni valossa suomiräpin naiskuva vaihtelee. Miesten räpkappaleissa esiintyy negatiivisia stereotypioita, halventavaa kieltä ja naisten esineellistämistä, mutta toisaalta myös rakkautta ja kunnioitusta naisia kohtaan. Miehet myös kyseenalaistavat sukupuolistereotypioita teksteissään. Naisräppärit tuovat esiin heihin sukupuolensa vuoksi kohdistuvia ennakkoluuloja ja taistelevat niitä ja negatiivisia stereotypioita vastaan monin kielellisin keinoin. He tiedostavat olevansa miesten katseen kohteena. Toisaalta negatiivisia stereotypioita toistetaan naistenkin teksteissä ja siten niitä samalla ylläpidetään tai jopa vahvistetaan. Suomiräpille on tyypillistä hyödyntää huumoria, ironiaa ja parodiaa sanoituksissaan. Osa negatiivisesta naiskuvasta selittyy yhdysvaltalaisen räpin matkimisella ja parodioinnilla ja räpin syntyhistorialla, jossa ”dirty dozens” -solvauksilla on ollut vaikutusta. Nykypäivän suomiräp on lähtöisin tasa-arvoisemmista yhteiskunnallisista oloista kuin 1970-luvun Bronxissa syntynyt yhdysvaltalainen räp, mikä heijastuu myös sanoituksiin. Naisten asema Suomen hiphop-kentällä on kuitenkin edelleen heikompi kuin miesten.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan etnisen identiteetin ilmaisemista suomalaisten maahanmuuttajataustaisten rap-artistien sanoituksissa ja musiikkivideoilla. Tutkielman aineisto koostuu viiden rap-artistin – Mustan Barbaarin, Prinssi Jusufin, Seksikkään Suklaan, PastoriPiken ja Kingfishin – tuotannosta valikoiduista 11 kappaleesta. Kappaleet on julkaistu vuosien 2013–2017 aikana, ja niissä kaikissa käsitellään etnistä identiteettiä tavalla tai toisella. Artistit ovat 26–30-vuotiaita miehiä, joita kaikkia yhdistää afrikkalainen tausta. Tutkielman tarkoituksena ei kuitenkaan ole tehdä johtopäätöksiä artistien yksityisminän etnisestä identiteetistä vaan tarkastella miten artistiminät puhuvat etnisyydestä kappaleillaan. Etnisen identiteetin ilmaisemista käsitellään tutkielmassa kriittisen diskurssianalyysin keinoin. Tulkitsen rap-artistien kappaleita vallankäytön välineinä ja kannanottoina maahanmuuttajuudesta ja suomalaisuudesta käytävään diskurssiin. Kappaleet voidaan nähdä osana maahanmuuttajataustaisten identiteettineuvottelua, jolla pyritään kumoamaan negatiiviset stereotyypit ja yksinkertaistava kategorisointi maa-hanmuuttaja-termin alle. Hip hop, jota on sen historian vuoksi kutsuttu myös mustien ja sorrettujen musiikiksi, tarjoaa hyvän kontekstin eriarvoistavan diskurssin kumoamiselle. Myös mediahahmot antavat enemmän vapauksia identiteetin pohdintaa varten ja auttavat artisteja tuomaan omat näkemyksensä aiheesta laajemman yleisön kuuluviin. Tutkielman aineistossa etninen identiteetti nousee esiin etenkin jäsenyyksien, kuulumisen ja ryhmäidentiteettien kautta. Kappaleista erottuu kolme selkeää pääteemaa, joiden avulla etnistä identiteettiä ilmaistaan: näitä ovat ihonväri, paikka ja kieli. Ihonväristään räpätessään artistit korostavat ei-suomalaisuuttaan ja ottavat kantaa mustan miehen stereotyyppiin. Samalla ihonväri käännetään kuitenkin hyödyksi hip hopin kontekstissa, jossa tumma ihonväri yhdistetään usein autenttisuuteen. Paikkoihin viittaamalla artistit rakentavat kuulumistaan sekä Afrikkaan ja lähtömaihinsa että Suomeen ja Helsinkiin. Lisäksi kappaleilla kommentoidaan maahanmuuttajataustaisten symbolista asemaa suomalaisessa yh-teiskunnassa. Sana- ja kielivalintoja käytetään myös etnisen identiteetin ilmaisuvälineinä, ja ne kertovat identifioitumisesta kieleen, paikkaan ja etnisyyteen perustuviin yhteisöihin. Rap-artistien kappaleet voidaan nähdä työkaluina, joilla pyritään muokkaamaan, oikaisemaan ja uudistamaan maahanmuuttajataustaisista luotuja representaatioita. Stereotyypit asetetaan kappaleilla kyseenalaisiksi niitä ironisesti vahvistamalla sekä niitä rikkomalla. Aineistosta kumpuaa esiin maahanmuuttajataustaisille tyypillinen hybridi (moni)etninen identiteetti, joka elää yksilön mukana, vaihtelee tilanteittain eikä suinkaan aina ole sidonnainen vain yhteen etnisyyteen.