Browsing by Subject "ravinnonotto"

Research on phosphorus (P) fertilization of white cabbage has been limited even though white cabbage is an important field vegetable in Finland. The quantities of phosphorus recommended in Finland when cultivating white cabbage are relatively large and excessive fertilization increases the risk of runoff to water systems. Scientific research is needed to determine fertilization levels that ensure good yields while reducing risks to the environment. The effects of P fertilization on yield, phosphorus uptake and phosphorus balance of white cabbage were studied in two soils of different P status in Piikkiö, Finland. The experiment on soil with loamy sand texture and high P status consisted of four fertilization treatments between 0-32 kg P ha-1 while the experiment on clay parcel with relatively low P status consisted of five treatments between 0-100 kg P ha-1, including a starter treatment. Yield, plant P content and P uptake were unaffected by the treatments. Yield was 83-87 t ha-1 on high P soil and 66-69 t ha-1 on low P soil. In high P soil, uptake of P by the plants was 50 kg ha-1 and field P balance was negative in all treatments. In low P soil, uptake was 40-45 kg ha-1 and P balance was positive starting from treatment level 30 kg P ha-1. It is likely that P fertilization levels based on the maximum limits set by the national Agri-environmental Programme are unnecessarily high for white cabbage. A level of fertilization equaling the P uptake of the yield can be recommended.

Tavoitteet. Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on selvittää, miten toimivia halkiovauvojen syömisen tukemiseen käytettävissä olevat keinot ovat sinä aikana, kun halkioita ei vielä ole suljettu ja kun vauva ei vielä syö kiinteää ravintoa. Huuli- ja suulakihalkiovauvojen hoidosta ei ole Käypä hoito suositusta. Aikaisempien tutkimusten ja opinnäytetöiden mukaan halkiovauvojen syömisen tukemiseen on olemassa erilaisia keinoja ja välineitä, mutta syömistä ei juurikaan tueta synnytyssairaalassa eikä neuvolassa. Etenkin vaikeimmissa tilanteissa vauva voi kuitenkin saada apua syömisvaikeuksiin perehtyneeltä puheterapeutilta. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä käytettiin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Aineisto kerättiin seuraavista viitetietokannoista: ProQuest, MEDLINE (ProQuest), EBSCO ja Scopus. Hakulausekkeeseen sisältyivät englanninkieliset vastineet termeille halkio, syöminen, imeminen ja ravitsemus. Valintakriteerien mukaan artikkelien tuli olla vertaisarvioituja ja englanninkielisiä, käsitellä halkiovauvojen syömisvaikeuksia ennen korjausleikkauksia ja artikkelin tuli olla saatavilla maksutta. Haku tuotti 424 artikkelia, joista valintakriteerien avulla kirjallisuuskatsauksen aineistoksi valikoitui seitsemän vuosina 1997–2016 julkaistua tutkimusartikkelia. Tulokset ja johtopäätökset. Halkiovauvojen syömisen tukena ennen korjausleikkauksia on käytettävissä monenlaisia riittävän hyvin toimivia keinoja. Tässä aineistossa esiin nousivat pehmeä tuttipullo, Pigeon-pullotutti, pitkänokkainen syöttökuppi, lusikka, lääkeruisku ja rintaruokinta. Halkion tyyppi ja koko sekä vauvan syömistaidot vaikuttavat syömisen sujumiseen. Huulihalkiovauvoilla syömisen ongelmat tyypillisesti ovat lievempiä kuin muilla halkiovauvoilla. Pelkästään halkiotyypin perusteella voidaan kuitenkin tehdä vain karkeita päätelmiä kullekin vauvalle parhaiten soveltuvasta keinosta syömisen tukemiseksi, ja syömisratkaisut arvioidaan yksilöllisesti.