Browsing by Subject "riskit"

Yhteiskuntamme on riippuvainen tietotekniikasta. Monet palvelut ovat kytkettyinä bittien maailmaan. Tietoverkot ovat mahdollistaneet sen, että verkossa voi asioida aikaan ja paikkaan katsomatta. Tietotekniikka on helpottanut monen arkipäivää, mutta se on tuonut mukanaan vaikeasti hallittavia riskejä. Moni tieto löytyy verkosta, jolloin se on myös uhattuna ja vaara-alttiina. 1990-luvulta lähtien yhteiskunnan kriittisen infrastruktuurin ja elintärkeiden toimintojen turvaaminen on nähty hyvin keskeisenä valtion turvallisuusnäkökulmasta tarkasteltuna. Myöhemmin 2000-luvulla viestintä ja tietotekniikan osa-alueiden tärkeys on korostunut erityisesti, koska olemme entistä riippuvaisempia internetistä ja bittienmaailmasta. Kyberilmiöllä on liittymäpinta suomalaiseen yhteiskuntaan, joten yhteiskuntatieteet mahdollistavat ilmiön tarkastelun lähtökohdaksi muun kuin teknisen näkökulman. Saksalainen sosiologi Ulrich Beck nosti vuonna 1986 esille käsitteen riskiyhteiskunnasta, josta hän julkaisi myös teoksen ' Risikogesellschaft. Auf dem Weg in eine andere Moderne '. Riskiyhteiskuntaa voidaan kuvailla tiedeyhteiskuntana, informaatioyhteiskuntana, mediayhteiskuntana tai tietoyhteiskuntana. Riskiyhteiskunta sisältää ajatuksen siitä, että ihminen luo tietoisesti ja tiedostamattaan ympärilleen erilaisia riskejä, joiden hallittavuus on haastavaa. Riskiyhteiskunnan ajatus on hyvä kuvaus nykypäivän tilanteesta, jossa erilaiset uhat, vaarat ja riskit ovat arkipäivää. Työn tarkoituksena on soveltaa Ulrich Beckin riskiyhteiskunnan käsitettä kyberilmiöön. Beck on laajentanut riskiyhteiskunnan käsitettä entistä globaalimmaksi, maailman riskiyhteiskunnaksi. Riskistä on tullut hyvin teknologinen. Mitä enemmän otetaan käyttöön raskasta teknologiaa, sitä suuremmaksi tulee epätodennäköisten onnettomuuksien todennäköisyys. Maailmasta on tullut riskiteollisuuden koekenttä. Työssä on Delfoi-menetelmää hyödyntäen haastateltu asiantuntijoita kyberilmiöstä. Keskeistä asiantuntijoiden haastattelussa on ollut Delfoin perustusajatus, jossa asiantuntijat argumentoivat anonyymisti annettuun aiheeseen. Asiantuntijapaneeli rakentui 13. henkilöstä, jotka edustivat yhteiskuntatieteilijöitä, kyberasiantuntijoita sekä turvallisuusalan asiantuntijoita. Kysely suoritettiin verkkosovelluksen (eDelfoi) avulla. Delfoi-menetelmä koetaan helposti tulevaisuusorientoituneeksi, mutta aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet sen soveltuvan hyvin turvallisuuskysymysten pohtimiseen, sekä ilmiöiden kartoittamiseen, jotka eivät ole vakiintuneet. Käsitteen määritteleminen on tärkeää puhuttaessa ilmiöstä, joka ei ole vielä vakiintunut. Kyberturvallisuuden käsite kuvastaa laaja-alaisesti kyberilmiötä. Käsitteitä käytetäänkin enemmän toistensa synonyymeinä kuin eri asiaa tarkoittavina. Kyberturvallisuudelle on pyritty löytämään mahdollisimman kuvaava ja tarpeeksi laaja määritelmä. Kyberilmiötä tarkastellessa tulee huomioida sen kahtiajako, jossa toinen osa on kansalaistason ilmiö ja toinen tekninen ilmiö. Kyberilmiö vaikuttaa yhteiskuntaan eri tavalla. Jokainen yksilö voi suojata oman tietokoneensa viruksentorjuntaohjelmalla kotona ja työpaikalla sekä huomioida tieturvallisen käytöksen internetissä. Verkkoiskun kohdistuessa elintärkeisiin toimintoihin tai kriittiseen infrastruktuuriin on kyseessä tekninen ilmiö, joka vaatii asiantuntijuutta. Kyberilmiössä ei operoida vain kyberavaruudessa vaan sillä on kosketuspinta fyysiseen maailmaan ja toisinpäin. Tietotekniikka on helpottanut arkipäivää, mutta tuonut mukanaan uusia näkymättömiä riskejä, jotka toteutuessaan voivat olla hyvin kiusallisia. Tällä hetkellä ihminen on suurin riski. Omalla toiminnalla aiheutetaan suurempaa vahinkoa, kuin että riski tulisi yhteiskunnan ulkopuolelta esimerkiksi toisen valtion tekemänä verkkohyökkäyksenä. Kyberriski on olemassa ja loppupäätelmänä voidaan sanoa, että on siirrytty kyberriskiyhteiskunnan aikakauteen.

The objective of this research was to determine what sorts of risks pre-adolescent children are able to recognize on social media and how they act once they have acknowledged these dangers. Additionally, the goal was to study the effects of school and media education on the preadolescents’ social media behavior. In this research social media has mostly been de-fined according to previous studies, as applications favored by children and adolescents. One class of fifth graders from the Helsinki metropolitan area participated in the research. The material was collected through themed small-group interviews. There were a total of 21 participants and seven interview groups. The data was categorized and analyzed by using the content analysis method. Four different content types were identified from the material, and were categorized as social media risks recognized by the pre-adolescents. These labelled risks were bullying, personal information, hoaxes and unpleasant content. Bullying on social media was brought up the most often. The adolescents had been taught media education at school, but they still would have preferred to receive further education especially on the subject of social media har-assment. Some of them felt they were already familiar with the content of the media educa-tion curriculum beforehand, and had not learned any new useful information. The pre-adolescents’ behavior on social media aligned with the risks they had identified and the media education they had received. They valued their own privacy on social media, but were not able to react to bullying otherwise than by blocking the harassers. The pre-adolescents con-sidered bullying to be a substantial part of social media, without any possible solutions.

Retrospektiivisen tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää EKK:lla v. 1984-1993 anestesoitujen hevosten lukumäärä sekä niihin liittyviä parametrejä erityisesti anestesiakuolemiin nähden. Tutkittavia asioita olivat hevosten ikä, rotu, sukupuoli, operaation tarkoitus, operaatioasento, esirauhoitus, anestesian induktio, anestesian aloitusaika ja anestesian kesto. Tutkimuksen kohteena olevan ajanjakson puitteissa anestesioitiin EKK:lla 1252 hevosta, joista 195 ähkyleikkauksia varten. Anestesiakuolleisuus ähkypotilaiden poiston jälkeen oli 0,9%, mikä vastaa ulkomailla saatuja tutkimustuloksia. Tarkasteltaessa tilastollisesti eri parametrien merkitsevyyttä anestesiakuolleisuuteen oli tammoja kuollut tilastollisesti merkitsevästi enemmän kuin oriita ja ruunia, ja asetyylipromatsiinin käyttö esirauhoituksena vähensi tilastollisesti merkittävästi riskiä kuolla anestesiaan. Hevosen anestesiointiin liittyy monenlaisia riskejä sekä induktio-, ylläpito- että heräämisvaiheessa. Preoperatiivinen arviointi ennen anestesiaa on tärkeää. Anestesialaitteiston on oltava kunnossa ja sitä on osattava käyttää. Anestesia-aineet tulisi valita potilaan ja leikkauksen luonteen mukaan. Anestesian huolellinen monitorointi joka vaiheessa vaaratilanteiden tunnistamiseksi on olennainen osa anestesiaa. Anestesiologin on tiedostettava anestesiaprosessiin liittyvät riskit jo ennen esirauhoitusta ja tiedettävä, miten toimia hätätilanteessa.

Tutkielman tavoitteena on muodostaa kuva yrittäjyyspäätöksistä yksilöiden kokemien riskien ja riskisuuntautuneisuuden näkökulmasta. Riskisuuntautuneisuuden osalta kiinnitetään huomio sen vaikutuksesta yrittäjänä toimimisen todennäköisyyteen. Koettujen riskien osalta selvitetään, miten riskit asemoituvat osaksi pienyrittäjäksi aikovan henkilön yrittäjyyspäätöstä ja millaisia tuntemuksia kohdatut riskit herättävät. Saatujen tulosten avulla pyritään vastaamaan kysymykseen siitä, mistä yrittäjäriskissä on aloittelevan ja rajatuin resurssein toimivan pienyrittäjän kohdalla kysymys. Lopuksi osallistutaan yrittäjyyskasvatuksen viitekehyksessä käytävään yrittäjäkuvaan liittyvään keskusteluun. Riskisuuntautuneisuutta tarkastellaan kvantitatiivisesti käyttäen aineistona yrittäjyysaiheista Flash Eurobarometer (nro 283) kyselyä, josta on poimittu 500 suomalaisen vastaajan osa-aineisto. Tutkimusmenetelmänä tässä osiossa käytetään logistista regressioanalyysia. Riskien asemoitumista osaksi yrittäjäksi ryhtymiseen liittyvää päätöstä taas tarkastellaan aineistolähtöisen narratiivisen tutkimusotteen periaattein kerätyn haastatteluaineiston avulla. Haastateltaviksi on valikoitu ravintola-alan yrittäjyyttä harkinneita ihmisiä, jotka ovat tehneet myönteisen tai kielteisen päätöksen alan yrittäjäksi ryhtymisestä. Logistisesta regressioanalyysimallista saaduista tuloksista voidaan päätellä, että yksilön kokemalla riskisuuntautuneisuudella on tilastollisesti erittäin merkitsevä yhteys yrittäjänä toimimisen todennäköisyyteen. Riskisuuntautuneisuuden vaikutus on vahvempi kuin muilla mallissa mukana olleilla yrittäjyyden yleisiksi taustaehdoiksi esitetyillä tekijöillä. Mallin kokonaisselitysaste kuitenkin puoltaa näkemystä yrittäjyyteen vaikuttavien taustatekijöiden huomattavasta moninaisuudesta. Tarkastelemalla riskien roolia osana ravintola-alan pienyrittäjyyttä harkinneiden yrittäjyyspäätöksiä, saatiin selville koettujen riskien olevan suhteellisia ja yksilöllisiä. Niitä muokkaavat esimerkiksi yritystoiminnan tavoitteet, yrittäjäksi ryhtyvän ammatillinen identiteetti sekä suunnitellun yritystoiminnan taloudelliset reunaehdot. Myönteisen yrittäjyyspäätöksen tekeminen ilman havaittuihin riskeihin liittyvää pelkoa edellyttää liiketoimintojen huolellisen suunnittelun lisäksi myös sellaista moninaiset elämäntilannetekijät huomioivaa valmistelua, jossa yrittäjyydestä luodaan pakoreitti. Havaitut riskit määrittyvät haastateltavien puheessa ennemminkin hallitsemattomiksi epävarmuustekijöiksi kuin laskennallisiksi riskeiksi. Omistajayrittäjyyteen keskittyvien yrittäjyyspäätösten tarkastelussa riskien ja riskisuuntautuneisuuden valossa nousee esiin hyvin erilaisia diskursseja kuin sisäiseen yrittäjyyteen tai yrittäjähenkisyyteen keskittyvässä tarkastelussa. Sisäisen yrittäjyyden käsitteeseen liittyvä yrittäjäkuva on vahvasti läsnä yrittäjyyskasvatuksessa ja tutkielmassa saatujen tulosten avulla esitetään yrittäjyyskasvatuksen tarjoaman yrittäjäkuvan monipuolistamista.

Tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten suomalaiset viiniharrastajat suhtautuvat viiniverkkokauppaan sekä mitkä ovat viiniverkkokaupan keskeisimmät riskit ja hyödyt. Tutkimuskysymystä lähestyttiin tarkastelemalla ensin internetiä ostokanavana ja viiniä kaupallisena maataloustuotteena. Tämän jälkeen tarkasteltiin viiniverkkokaupan keskeisimpiä riskejä ja hyötyjä. Lopuksi käytiin läpi kuluttajan ostokäyttäytymisen peruslähtökohtia sekä ostoprosessin vaiheita. Tutkielman empiirisessä osassa selvitettiin, miten teoriassa esille tulleet asiat ilmenivät suomalaisen viiniharrastajan viininostokäyttäytymisessä. Tutkimusmenetelmäksi valittiin laadullinen tutkimus ja yksilölliset teemahaastattelut. Empiirinen aineisto kerättiin haastattelemalla seitsemää suomalaista aktiivista viiniharrastajaa. Aineiston analysointimenetelmänä käytettiin pääasiassa teemoittelua. Voimakkaat viinibrändit eivät ohjaa viiniharrastajien ostopäätöstä, vaan harrastajat hakevat ennen kaikkea hintalaatusuhteeltaan hyviä viinejä, joista viinikriitikot ovat kirjoittaneet puoltavasti. Suomalaiset viiniharrastajat suhtautuvat yleisesti verkkokauppaa kohtaan positiivisesti ja heidän mielestä viini sopii hyvin verkkokauppatuotteeksi. Tutkimuksessa ilmeni, että viini lisää asiakkaan kokemaa riskiä verkko-ostamisessa. Erityiset riskitekijät ovat toimitusvarmuus, viinin säilytys myyntipisteessä ja epävarmuus kaukaa toimitetun viinin laadusta. Selkeimpinä viiniverkkokaupan hyötyinä nähtiin ajan ja vaivan säästö, valikoiman monipuolisuus sekä hinnan edullisuus. Tärkeänä hyötynä koettiin myös se, että verkkokaupalla on erinomaiset mahdollisuudet laajan tuotetiedon esittämiseen. Tutkimuksessa nousi myös esille asioita, jotka toivat teoriakeskusteluun uusia näkemyksiä, ja joita viiniverkkokaupan kehittämisessä ja markkinoinnissa tulisi hyödyntää. Verkkokaupassa viineihin tulisi yhdistää kattavia asiantuntijaarvioita ja mielipidekirjoituksia, joiden perusteella asiakkaan on helpompi arvioida eri viinivaihtoehtoja keskenään. Viiniverkkokauppaan olisi hyvä yhdistää myös ruokasivusto, sillä tutkimuksen perusteella suomalainen viiniasiakas olisi hyvin kiinnostunut eri viinien ja ruokien yhteensopivuudesta. Nämä edistäisivät sekä viiniverkkokaupan käyttömukavuutta että suomalaista viinikulttuuria.

Lasten ja nuorten puhelin on puhelinpalvelu, jossa vapaaehtoiset päivystäjät vastaavat lasten puheluihin ja tarjoavat mahdollisuuden luottamukselliseen keskusteluun aikuisen kanssa. Tutkielmassa etsitään selityksiä puhelinpalvelun suosiolle sekä tiettyjen puhelunaiheiden suurelle suosiolle. Aineistona tutkielmassa käytetään Lasten ja nuorten puhelimen tilastoa palveluun saapuneiden puheluiden aiheista sekä soittajien iästä ja sukupuolesta. Tutkielmassa keskitytään kolmeen yleisimpään puhelunaiheeseen; päivän kuulumisiin, seksikysymyksiin ja seurustelua koskeviin puheluihin, sekä kolmeen hiukan harvinaisempaan aiheeseen; kiusaamista, päihteitä ja mielenterveysongelmia koskeviin puheluihin. Menetelmänä käytetään ristiintaulukointia, jonka avulla tarkastellaan puhelunaiheiden suosiota vuosittain soittajien iän ja sukupuolen mukaan. Otoskoko on keskimäärin 10 000 vastattua puhelua vuosittain. Puhelunaiheiden suosion muutoksille etsitään selityksiä lasten ja nuorten arjesta tehdyn empiirisen tutkimuksen ja toisaalta teoreettisen keskustelun avulla. Tutkielmassa hyödynnetään ensinnäkin sosiologisen lapsitutkimuksen ns. uuden paradigman käynnistämää keskustelua lapsuuden määrittelystä ja lasten aseman muutoksista viime vuosikymmeninä. Teoriatausta nojaa myös Zygmunt Baumanin laajemmalle yhteiskuntateorialle "epävarmuuden ajasta"; myöhäismodernin yhteiskunnan kulttuurisesta muutoksesta, jossa yksilön vastuu elämästään korostuu ja saa ihmiset etsimään tukea elämänvalinnoilleen keskustelun ja yksityisten kokemusten jakamisen avulla. Samalla tutkielmassa tarjotaan vaihtoehtoinen tulkinta huolipainotteiselle diskurssille lasten arjesta. Tulokset osoittavat, että ylivoimaisesti suosituimmat puhelunaiheet vuosina 2000-2008 ovat olleet päivän kuulumiset ja seksikysymykset. Kuulumisten osuus puheluista on kasvanut tarkasteltavan jakson aikana 12 prosentista 19 prosenttiin; aihe on ollut suosittu soittajan iästä ja sukupuolesta riippumatta. Seksikysymysten osuus on kasvanut 10 prosentista 15 prosenttiin, mutta aiheen suosio keskittyy poikiin joilla osuus puheluista on kasvanut 15:stä 21 prosenttiin. Seurustelua koskevat puhelut ovat yleisempiä tytöillä kuin pojilla, mutta osuus on laskenut kummallakin sukupuolella tarkastelujakson aikana. Kiusaamista ja päihteitä koskevien puheluiden osuus on laskenut, kun taas mielenterveysongelmiin liittyvien puheluiden osuus on kasvanut, erityisesti teini-ikäisten tyttöjen ryhmässä. Tutkielmassa todetaan, että monen puhelunaiheen suosion muutoksille ei löydy suoraan selityksiä lasten arjen ilmiöistä. Esimerkiksi kuulumisia koskevien puheluiden yleistymisellä ja lasten kokemalla yksinäisyydellä ei ole todistettavaa yhteyttä, kuten ei silläkään että lapset soittaisivat puhelinpalveluun siksi, etteivät voi puhua omien vanhempiensa kanssa. Huolestuneiden tulkintojen sijaan tutkielmassa esitetäänkin, että Lasten ja nuorten puhelin on soittajille ehkä ennemmin lisä yhteydenpitoon kuin vanhempien korvike. Lapset voivat olla aiempaa innokkaampia jakamaan asioitaan mahdollisimman monen henkilön kanssa ja kaipaavat juttuseuraa enemmän kuin ennen, jolloin Lasten ja nuorten puhelin tarjoaa yhden hyvän lisäkeinon olla yhteydessä muihin ihmisiin.

Tutkielma käsittelee valtakunnallista sikiöseulontakäytäntöä ja sen yhdenmukaistamisprosessia. Suomessa toteutetaan sikiöseulontoja kaikissa kunnissa, mutta käytännöt ovat vaihdelleet alueittain runsaasti viime vuosiin saakka. Valtioneuvoston joulukuussa 2006 antaman asetuksen myötä seulontakäytäntöjä ryhdyttiin yhdenmukaistamaan koko maassa. Tutkielmani keskiössä ovat sikiöseulontakäytäntöjen tavoitteet, perustelut ja periaatteet sekä niiden taustalla olevat arvot. Tarkastelen myös sitä, mistä nämä arvot ovat peräisin ja kuka niitä määrittelee. Tutkielma avaa suomalaista terveydenhuollon ja perimän hallinnan historiaa sekä sikiöseulontoja tämän päivän terveydenhuoltojärjestelmän kontekstissa. Teoreettisena viitekehyksenä toimivat teknistyvä raskaus ja elämän politiikka. Näiden sisällä käsittelemiäni teemoja ovat medikalisaatio, teknologinen imperatiivi, terveyskansalaisuus, riskin käsite sekä valinta ja ahdistus. Tutkielman aineisto koostuu kolmesta terveyspoliittisesta raportista ja kolmesta raskaana oleville sekä ammattilaisille tarkoitetusta oppaasta. Tutkielman menetelmänä on laadullinen sisällönanalyysi. Aineisto on käyty systemaattisesti läpi, missä apuna on käytetty apuna ATLAS.ti -ohjelmaa. Menetelmälliseen viitekehykseen kuuluvat myös genealogian kritiikki ja foucault’lainen hallinnan analytiikka. Analyysiosuudessa avaan niitä tavoitteita, perusteluja ja periaatteita, joita sikiöseulontakäytännöt Suomessa noudattavat. Lisäksi tarkastelen seulontoihin kätkeytyviä sisäisiä jännitteitä. Sikiöseulontakäytäntöjen tavoitteita ja perusteluja ovat imeväiskuolleisuuden ja sairastavuuden vähentäminen, valinnanmahdollisuuksien ja lisääntymisautonomian lisääminen sekä tiedon jakaminen ja oikeus tietoon. Sikiöseulontoja ohjaavia periaatteita ovat vapaaehtoisuus ja tietoinen päätös, tasa-arvoisuus, yhdenmukaisuus ja laadukkuus, vaikuttavuus ja kustannuskysymykset sekä kohtaava vuorovaikutus ja psykososiaalinen tuki. Sikiöseulonnat pitävät sisällään jännitteitä. Näitä ovat muun muassa seulontojen epätarkkuus ja elämän epävarmuus, kysymys vammaisuudesta sekä vanhempien yksinjääminen päätöksentekotilanteissa. Sikiöseulontojen yhdenmukaistaminen kuvastaa terveydenhuollon tasa-arvon ja ennaltaehkäisyn ideaaleja. Sikiöseulontoja eniten määrittäväksi yhteiskunnalliseksi arvoksi nousee vanhempien vapaus valita. Tämä valinnanvapauden korostaminen heijastelee yhä yksilöllistyvämmän yhteiskunnan arvoilmapiiriä. Seulontoja tarjoava terveydenhuoltojärjestelmä jättäytyy tekniseen ja puolueettomaan asemaan, kun taas raskaana olevat ja heidän perheensä joutuvat seulontojen myötä vaikeiden eettisten päätösten eteen.

Tämän tutkielman tarkoituksena on tutkia autokyytien jakamista ja luottamuksen roolia niissä, Facebookin kimppakyyti-ryhmien käyttäjien kokemuksien ja näkemysten avulla. Tutkielmani tavoitteena on siis selvittää ensinnäkin, mikä merkitys luottamuksella on kimppakyydeissä. Seuraavaksi, mitä luottamus tarkoittaa kimppakyytiläisille. Kolmanneksi, miten toisilleen tuntemattomien ihmisten välistä luottamusta voidaan vahvistaa kimppakyytitoiminnassa eli mitkä tekijät vahvistavat ja mitkä heikentävät sitä, haastateltavieni mukaan. On myös tarpeellista selvittää, millaisia kokemuksia haastateltavilla on kimppakyydeistä ja mistä ne syntyvät sekä miten he arvioivat toisen luotettavuutta. Luottamusta tulee tarkastella niin verkkovuorovaikutuksen sekä reaalimaailman vuorovaikutuksen tilanteissa. Tavoitteena on peilata tutkimustuloksia aiempiin tutkimustuloksiin ja aiheesta käytyyn keskusteluun. Ajankohtaiseksi ja yhteiskunnallisesti merkittäväksi aiheen tekee ensinnäkin sen harvinaisuus – luottamusta ja autokyytien jakamista ei ole Suomen kontekstissa tutkittu aiemmin, vaikka luottamuksen sanotaan olevan jakamistalouden pohja. Jakamistalous ja siihen lukeutuvat uudenlaiset liikkumisen muodot ja palvelut ovat myös vasta kehittymäisillään Suomessa. Lisäksi jakamistalouden toiminta parhaimmillaan vaikuttaa ympäristöön, talouteen sekä yhteisöllisyyteen positiivisesti. Tutkielma on laadullinen tutkimus. Tutkielman aineisto on kerätty haastattelemalla kuutta Facebookin kimppakyyti-ryhmän käyttäjää. Haastatteluihin osallistuneet henkilöt olivat käyttäneet kimppakyytejä useita kertoja ja heitä voidaankin kutsua niin sanotuiksi toiminnan edelläkävijöiksi. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina. Analyysimenetelmänä on käytetty teoriasidonnaista sisällönanalyysia. Tutkielman tulokset viittaavat siihen, että luottamuksen merkitys kimppakyydeissä laskee, kun tarkastellaan yhteiskuntaa, jossa luottamuksen taso on jo valmiiksi korkealla. Lisäksi myös silloin, kun luottamus koetaan automaattisena ja kun luottamus nähdään henkilön ominaisuutena ja riskienottona. Luottamuksen merkityksen väheneminen ei tarkoita kuitenkaan sitä, että luottamuksen merkitys katoaisi. Siitä tulee kuitenkin enemmän tiedostamatonta ja näkymätöntä. Luottamusta vahvistavat tekijät liittyivät erityisesti sujuvuuteen, toisten henkilöiden käyttäytymiseen, kokemuksiin sekä mahdollisuuteen arvioida muita käyttäjiä. Näiden kokemusten ja sujuvuuden voidaankin ehkä sanoa olevan suomalaisessa yhteiskunnassa ja valmiiksi luottavaisten ihmisten keskuudessa niitä tekijöitä, joilla on enemmän merkitystä kimppakyytitoiminnassa, kuin luottamuksella. Lisäksi mahdollisuudet arvioida toisen luotettavuutta, esimerkiksi katsomalla toisen käyttäjän profiilin, näyttäisi olevan tärkeää niin luottamukselle kuin koko kimppakyytitoiminnalle. Uudenlaisissa liikkumisen palveluissa tulisikin panostaa ensikäyttäjien kokemuksiin eli esimerkiksi sujuvuuteen, ja siihen, että he toimivat hyvinä niin sanottuina sosiaalisina todisteina. Palveluissa tulisi myös pyrkiä nostamaan käyttäjien määrää, jotta saavutettaisiin kriittisen massan rajapiste. Lisäksi uusien liikkumisen palveluiden yleistyminen vaatii kansalaisten asennemuutosta omistamista ja kuluttamista kohtaan.

This paper identifies an issue of under-investment in wind energy in Poland and analyses it from the perspective of market efficiency. It argues that higher required returns from wind energy assets in Poland are a result of both greater investment risks as well as a certain market inefficiency which leads to wind asset under-pricing and reduced investment.We hypothesize that the same risks which affect investment directly through the cost of capital for wind projects create conditions which are potential sources of market inefficiency. The conditions discussed are: information and transaction costs and market entry barriers. We explore the general wind energy investment environment as well as the electricity market structure and renewable energy policy design to identify the presence of the three conditions above. In the course of this discussion, we find that the wind asset market in Poland contains specific information and transaction costs and entry barriers, substantiating a case for market inefficiency and requiring further research.