Browsing by Subject "ryhmäkoko"

Päiväkotien resurssipulasta ja työoloista on viime aikoina käyty enenevissä määrin julkista keskustelua. Päättäjät, professorit ja sosiaalisen median vaikuttajat ovat ottaneet kantaa päiväkotien tilanteeseen, ja nostaneet esille huolensa esimerkiksi resurssipulaan ja suuriin ryhmäkokoihin liittyen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää kyselytutkimuksen keinoin päiväkotiympäristössä vallitsevia olosuhteita aistiympäristön näkökulmasta. Aistiympäristöllä viittaan tässä tutkielmassa meluisuuteen, valaistukseen, lämpötilaan sekä hajuun. Tavoitteena on tuoda päivänvaloon päiväkotiympäristöissä vallitsevia olosuhteita, ja kuulla alalla työskentelevien näkemyksiä ongelmien ratkaisemiseksi. Tarkastelussa on etenkin melu, jonka tiedetään olevan kiireen lisäksi suurin kuormitustekijä päiväkotityöntekijöiden keskuudessa. Olosuhteiden lisäksi tässä tutkielmassa tutkitaan myös päiväkodin työntekijöillä esiintyvää oireilua sekä meluherkkyyttä. Tiedetään, että melu, kiire ja suuret ryhmäkoot ovat suurimpia kuormitustekijöitä päiväkotityössä. Suurilla ryhmäkoilla on mitä luultavammin melua lisäävä vaikutus, mikä voi johtaa terveysvaikutuksiin niin lapsilla kuin aikuisillakin. Erään Suomessa toteutetun päiväkotitutkimuksen yhteydessä on esimerkiksi selvinnyt, että aikuisilla melualtistus on yhteydessä väsymykseen, päänsärkyyn, ja sillä voi olla myös yhteyttä äänen käytön ongelmiin. Pitkään jatkuessaan äänen käytön oireet voivat johtaa pysyviin ja vakaviin terveysongelmiin. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena kyselytutkimuksena osana laajempaa tutkimushanketta. Mukana oli 15 eteläsuomalaista päiväkotiryhmää ja otoskooksi saatiin 43 vastaajaa. Tulokset osoittavat, että toiminnasta aiheutuva melu koetaan suurimpana olosuhdehaittana päiväkotiympäristöissä, ja melun pääasiallisena lähteenä pidetään suurten lapsiryhmien toimintaa pienissä tiloissa. Melun vähentämiskeinoista oleellisimpina pidetään pienempiä ryhmäkokoja, pienryhmätyöskentelyä sekä toiminnan huolellista suunnittelua. Yli puolet olivat kokeneet viimeisen vuoden aikana päänsärkyä sekä väsymystä. Päiväkotityöntekijöillä esiintyi huomattava määrä äänen tuottoon liittyviä oireita, joita on tulevaisuudessa syytä tutkia tarkemmin. Puolet meluhaitasta raportoineista vastaajista koki oireiden johtuvan melusta. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että toiminnasta aiheutuva melu on päiväkotien ensisijainen olosuhdehaitta, jonka vähentämiseksi tehokkaimmat keinot ovat lapsiryhmien pienentäminen sekä tilojen kehittäminen. Tilojen toiminnallisuuteen, akustiikkaan ja riittävyyteen on kiinnitettävä erityistä huomiota oppimisympäristöjä kehitettäessä.

BRD eli naudan hengitystiesairauskompleksi on monisyysairaus, joka aiheuttaa vasikkakasvattamoissa merkittäviä taloudellisia tappioita ja heikentää eläinten hyvinvointia. Kolmivaihekasvatuksessa vasikat kerätään ternivasikoina syntymätiloiltaan ja sekoitetaan usein isoiksi ryhmiksi. Suuren ryhmäkoon ajatellaan olevan yksi riskitekijä hengitystietulehduksiin sairastumiselle. Aihe on merkityksellinen sekä maatalouden taloudellisen tilanteen että eläinten hyvinvoinnin kannalta. Työn tavoitteena oli selvittää, väheneekö vasikoiden sairastuvuus hengitystietulehduksiin ryhmäkokoa pienentämällä. Lisäksi haluttiin selvittää sairastuvuuden ja ryhmäkoon vaikutusta vasikoiden kasvuun. Sairastuvuutta tutkittiin kliinisiä oireita seuraamalla ja mittaamalla akuutin vaiheen proteiineja. Hypoteesina tutkimuksessa oli, että eläinten sairastuvuus olisi vähäisempää pienissä ryhmissä verrattuna suuriin ryhmiin, minkä myötä eläimet kasvaisivat paremmin. Aineiston vasikkakasvattamon kaksi 80 vasikan kertatäyttöistä juotto-osastoa jaettiin viiteen karsinaan, joista yhteen mahtui 40 eläintä ja neljään muuhun kuhunkin 10 vasikkaa. Tutkimuksessa tutkittiin kuusi vasikkaerää eli yhteensä 480 vasikkaa. Suora kontakti karsinoiden välillä ei ollut mahdollista, mutta osaston ilmatila oli yhtenäinen. Kukin vasikkaerä tutkittiin kolme kertaa: saapumishetkellä, juoton puolivälissä ja ennen siirtoa seuraavaan osastoon. Jokaisella tutkimuskerralla tehtiin kliininen tutkimus ja otettiin verinäyte. Verinäytteistä määritettiin akuutin vaiheen proteiinit, kokonaisproteiinit, immunoglobuliinit, albumiini sekä virusvasta-aineet. Kasvumalleja varten vasikat punnittiin saapumishetkellä ja sen jälkeen kolme kertaa (50 päivän kasvu, 200 päivän kasvu ja kasvu teurasikäisenä). SAA:n, haptoglobiinin, albumiinin ja globuliinien keskimääräiset pitoisuudet olivat kolmannella tutkimuskerralla korkeammat pienemmissä ryhmissä verrattuna suurempiin ryhmiin. Keskimääräiset päiväkasvut olivat 50 ja 200 päivän mittauksissa paremmat isojen ryhmien vasikoilla. Teurasikäisenä keskimääräinen päiväkasvu oli sen sijaan korkeampi pienissä ryhmissä kasvaneilla vasikoilla. Lineaarisissa regressiomalleissa SAA-, haptoglobiini-, albumiini- ja globuliinipitoisuudet olivat merkitsevästi alhaisempia isoissa ryhmissä kasvatetuilla eläimillä. Kasvumalleissa havaittiin, että ensimmäisen tutkimuskerran kohonneella SAA-pitoisuudella vaikutti olevan negatiivinen yhteys koko kasvatusajan kasvuun. Lisäksi albumiinin pitoisuudella oli negatiivinen yhteys kasvuun koko ajanjaksolla. Positiivisesti kasvuun yhteydessä olevia tekijöitä olivat mm. saapumisikä, sukupuoli ja liharotuisuus. Tulokset eivät olleet yhteneviä hypoteesin kanssa. Pienissä ryhmissä SAA:n ja haptoglobiinin pitoisuudet olivat korkeammat verrattuna isoihin ryhmiin, mikä viittaa korkeampaan sairastuvuuteen pienemmissä ryhmissä. Sairastuvuudella ja päiväkasvulla voidaan kuitenkin tulosten perusteella ajatella olevan yhteys, sillä juottokauden kohonneella SAA-pitoisuudella vaikutti olevan negatiivinen yhteys koko kasvatusajan kasvuun. Aiheesta on olemassa vain vähän suomalaista aineistoa, joten lisätutkimusta tarvitaan. Tutkimusasetelma oli realistinen ajatellen tämänhetkistä naudanlihantuotantoa Suomessa, mutta sen heikkona puolena oli luultavasti koko osaston yhteinen ilmatila.