Browsing by Subject "sairaalainfektiot"
Now showing items 1-3 of 3
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2009)Leikkaushaavainfektio on yksi yleisimmistä leikkauksen jälkeisistä komplikaatioista. Leikkaushaavainfektio huonontaa potilaan paranemisennustetta, pitkittää sairaalassaoloaikaa ja lisää merkittävästi hoidon kustannuksia. Yliopistollisen eläinsairaalan hevossairaalassa vuosina 2006-2007 tehtyyn leikkaushaavainfektioiden seurantatutkimukseen kuului 123 leikkausta. Näissä leikkauksissa syntyneistä leikkaushaavoista infektoitui 23. Tutkimuksessa selvitettiin leikkaushaavainfektioiden esiintyvyyttä, infektioiden aiheuttajapatogeeneja sekä niiden herkkyyttä käytetyille mikrobilääkkeille. Lisäksi seurattiin mikrobilääkkeiden käyttöä eri puhtausluokan leikkauksissa. Tutkimukseen sisällytetyt leikkaukset jaettiin puhtaisiin ortopedisiin leikkauksiin (27 kpl), puhtaisiin vatsaonteloleikkauksiin (6 kpl), hengitystie-, iho ja silmäleikkauksiin (31 kpl), ähkyleikkauksiin (38 kpl) ja kastraatioihin (20 kpl). Tutkimuksen seuranta-aikana kerättiin näytteitä infektoituneista leikkaushaavoista bakteriologista viljelyä sekä mikrobilääkkeiden herkkyysmääritystä varten. Tulokseksi leikkausryhmittäin saatiin, että leikkaushaavoja infektoitui puhtaissa ortopedisissa leikkauksissa 7,4% (2/27), puhtaissa vatsaonteloleikkauksissa 0% (0/6), hengitystie-, iho- ja silmäleikkauksissa 35,5% (11/31), kastraatioissa 0% (0/20) ähkyleikkauksissa 29,6% (8/27). Ähkyleikkauksien leikkaushaavainfektioprosenttia laskiessa on laskettu mukaan vain ne potilaat, jotka selvisivät hengissä yli 24 tuntia leikkauksen jälkeen. Puhtaiden ortopedisten leikkausten osalta infektioprosentti oli muihin tutkimuksiin verrattuna korkeahko. Ähkyleikkausten osalta merkittävin löydös oli suoliresektion jälkeinen suuri infektoitumisosuus (50%) ja alhainen kotiutumisprosentti (25%). Kastraatioissa yksikään leikkaushaava ei infektoitunut, mikä korostaa suljetun kirurgisen tekniikan paremmuutta avoimeen leikkaustekniikkaan verrattuna. Leikkaushaavainfektioiden aiheuttajia oli useita. Huolestuttavimmat löydökset liittyivät metisilliini-resistenttiin Staphylococcus aureukseen (MRSA), sekä laajakirjoista β-laktamaasia tuottaviin mikrobikantoihin. Nämä löydökset kertovat, että osa infektion aiheuttajista on hyvin vastustuskykyisiä eri antimikrobisille lääkeaineille. Helsingin yliopiston eläinsairaalan hevossairaalassa toteutetussa tutkimuksessa saatiin arvokasta tietoa käytännön eläinlääkintää varten. Tutkimuksessa saatuihin tuloksiin kuului myös, että suurin osa leikkaushaavainfektioiden aiheuttajista on kuitenkin edelleen herkkiä yleisesti käytössä oleville mikrobilääkkeille.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2007)Leikkaushaavainfektio on yksi yleisimmistä sairaalaperäisistä infektioista. Leikkaushaavainfektiot jaetaan kolmeen luokkaan syvyyden perusteella. Postoperatiivisen haavainfektion vakavuus on suhteessa sen syvyyteen. Leikkaushaavainfektion syntymiseen vaikuttavia tekijöitä eläimillä kirjallisuuden mukaan ovat mm. leikkaustyyppi, leikkauksen ja anestesian kesto, leikkausalueen bakteerikontaminaation aste (puhtausluokka), profylaktisen mikrobilääkkeen käyttö ja leikkausaseptiikka. Mikrobilääkeprofylaksian valinnassa tärkeimpiä kriteerejä ovat leikkaustyyppi, haavainfektion oletettu tai todettu aiheuttaja ja haavan sijainti. Leikkaushaavainfektioita hevosilla aiheuttavista bakteereista yleisimpiä ovat Enterobacteriaceae-heimoon, Streptococcus, Staphylococcus-, Pseudomonas-, ja Acinetobacter-sukuun kuuluvat bakteerit ja anaerobibakteerit. Tutkimuksessa kartoitettiin kirurgisten leikkaushaavainfektioiden esiintymistä, mikrobilääkkeiden käyttöä leikkauspotilailla ja yleisimpiä leikkaushaavainfektioita aiheuttavia mikrobeja Yliopistollisen eläinsairaalan hevosklinikalla vuonna 2005. Tutkimusta on tarkoitus käyttää apuna selvitettäessä, minkälaisiin toimenpiteisiin tulisi ryhtyä leikkaushaavainfektioiden esiintymisen vähentämiseksi sekä koko eläinsairaalan tasolla että yksittäisen potilaan hoidossa. Tutkimus toteutettiin aktiivisena retrospektiivisenä tutkimuksena. Aineisto kerättiin eläinsairaalan potilastietokannasta, leikkausdiariakirjasta, anestesiavalvontakaavakkeista, eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitoksen (EELA, nyk. EVIRA) laboratoriovastauksista sekä soittokyselyn perusteella. Leikkaukset ryhmiteltiin tarkastelua varten leikkaustyypeittäin puhtausluokkiin I-IV. Tutkimukseen kuului 164 leikkausta. Tarkasteluun sisällytettiin leikkauksen jälkeen vähintään vuorokauden eläneet hevoset (n=132). Näistä leikkaushaavainfektion sai 21 % hevosista (n=28). Puhtausluokittain vastaavat infektoitumisprosentit olivat luokassa I 7 %, (n=6) luokassa II 43 % (n=13) ja luokassa III 63 % (n=9). Yleisimmissä leikkaustyypeissä infektioprosentit olivat seuraavat: kastraatiot 4 % (n=2), puhtaat ortopediset leikkaukset 0 % (n=0, ntot=26) ja puhdas-kontaminoituneet ähkyleikkaukset 48 % (n=12). Leikkaushaavainfektion saaneista hevosista bakteriologinen näyte otettiin 45 % (n=13) hevosista. Yleisin leikkaushaavainfektioista eristetty bakteeri oli E. coli. Profylaktisena mikrobilääkkeenä abdominaalikirurgiassa käytettiin eniten bentsyylipenisilliiniä yhdistettynä gentamisiiniin (58 %, n=25). Kaikissa muissa leikkaustyypeissä, joissa preoperatiivisen mikrobilääkkeen anto oli selkeästi merkitty potilastietoihin (n=89), 87 % (n=77) hevosista sai pelkkää bentsyylipenisilliiniä. Jatkohoidossa mikrobilääkekäytännöt vaihtelivat leikkaustyypeittäin. Yliopistollisen eläinsairaalan hevosklinikalla leikkaushaavainfektioiden esiintyvyyttä voidaan pitää melko yhteneväisenä kirjallisuuden vastaavien lukujen kanssa, etenkin puhtaissa ortopedisissä leikkauksissa ja kastraatioissa. Puhtausluokkien infektioprosentit eivät kuitenkaan yksinään ole hyvä indikaattori leikkaushaavainfektioiden vertailussa. Mikrobilääkeprofylaksian periaatteet toteutuivat pääsääntöisesti hyvin.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2003)Normaaliolosuhteissa salmonellabakteerit eivät aiheuta sairautta terveissä aikuisissa hevosissa. Eläinsairaaloissa ja siittoloissa infektiopaine on suurempi ja hevosten vastustuskyky saattaa olla heikentynyt, jolloin salmonella voi aiheuttaa laajoja epidemioita. Salmonellojen aiheuttamia epidemioita hevossairaaloissa on raportoitu useita. Salmonella leviää helposti sairaalaympäristössä henkilökunnan käsien sekä hoitovälineiden kautta. Hevosilla on kuvattu neljä erilaista tautimuotoa, jotka ovat äkillinen paksusuolentulehdus, varsojen yleisinfektio, lievä infektio sekä krooninen muoto. Salmonelloosin oireita voivat olla muun muassa verinen ripuli, kuume, alakuloisuus, ruokahaluttomuus ja nestehukka. Verinäytteissä todetaan leukopeniaa ja fibrinogeenin nousu. Hevosilla yleisin salmonelloosin aiheuttaja on Salmonella enterica serovar Typhimurium. Salmonellan esiintyvyys hevosilla on raportoitu olevan välillä 0,2-71 % riippuen tutkimustavasta ja tutkitusta populaatiosta; korkeaa esiintyvyyttä on raportoitu etenkin ähkypotilailla. Salmonelladiagnoosi perustuu yleensä kliinisiin oireisiin ja bakteerin eristämiseen ulosteesta. Antibiootit eivät yleensä ole tehokkaita salmonelloosin hoidossa. Antibiootteja tulisi käyttää ainoastaan vakavissa systeemisissä infektioissa. Salmonellat ovat yleensä herkkiä antibiooteille, mutta useita moniresistenttejä kantoja esiintyy. Antibioottien annon on raportoitu lisäävän hevosten herkkyyttä saada salmonellainfektio ja pidentävän salmonellabakteerin eritysaikaa. Tärkeintä salmonellapotilaalle on tukihoito. Salmonellaepidemiat tulevat hyvin kalliiksi eläinsairaaloille. Lainsäädännössä ei ole hevosten salmonellainfektioita koskevia määräyksiä muiden kuin S. abortus equin osalta, eli salmonellatartunnat hevosilla eivät aiheuta rajoituksia esimerkiksi hevosten käsittelyn tai kuljetuksen osalta. Tämä tarkoittaa myös sitä, että näytteenotto hevosista on vapaaehtoista, eikä valtio maksa kuluja. Kantajaeläimiä on usein vaikea tunnistaa, joten työskentelytavat eläinsairaaloissa tulisivat aina olla niin hygieenisiä, että salmonellabakteereiden leviämismahdollisuudet voidaan estää. Eläinsairaaloiden salmonellaepidemioita voidaan ennaltaehkäistä ja rajoittaa muun muassa aseptisilla työskentelytavoilla, suojavaatteita käyttämällä, sairaiden hevosten eristämisellä, hyvällä käsihygienialla ja potilaiden kohortoimisella. Saneerattaessa salmonellaa ympäristöstä desinfektioaineiden käyttöä tärkeämpää on pintojen mekaaninen puhdistus. Pintapuhtausnäytteiden merkitys onkin hyvin kyseenalainen. Puhdistustoimenpiteiden onnistumista arvioitaessa tärkeämpää on uusien tartuntatapausten esiintyminen. Tässä syventävien opintojen seminaarissa kuvataan kirjallisuuden lisäksi kolme salmonellan aiheuttamaa sairaalaepidemiaa, joista yksi on Yliopistollisen hevosklinikan salmonellaepidemia vuodelta 2001.
Now showing items 1-3 of 3