Browsing by Subject "seksuaalietiikka"

Tutkielmassani tarkastelen sitä, mitä sukupuoli ja identiteetti ovat, mitä sukupuoli-identiteetti merkitsee osana ihmisen identiteettiä ja mitä eettisiä ongelmia seuraa, kun eri osapuolet määrittelevät yksilön sukupuoli-identiteetin eri tavoin. Tutkimuskysymyksenä on selvittää, mistä puhutaan, kun halutaan määritellä yksilön sukupuoli, ja miksi tästä tulkinnasta vallitsee erimielisyyksiä, jotka voivat johtaa moraaliseen konfliktiin yksilön ja häntä ympäröivän yhteisön välillä. Ratkaisuksi sukupuoli-identiteetin määrittelyä seuraavaan konfliktiin esitän hyväksyvää kohtaamista ja sukupuolen hahmottamista sosiaalisen konstruktion kautta syntyneenä identiteettikategoriana. Tutkimusmenetelmänä hyödynnän systemaattista analyysia. Toisessa pääluvussa erittelen sukupuolen käsitteeseen sisältyviä monia ulottuuksia. Keskeisessä osassa erittelyä on Judith Butlerin teoria sukupuolen performatiivisesta luonteesta. Kolmannessa pääluvussa määrittelen identiteettiä sekä sukupuoli-identiteettiä pitkälti kehityspsykologian näkökulmasta. Neljännessä pääluvussa esittelen hyväksyvän kohtaamisen teoriaa Jaana Hallamaan ja Risto Saarisen esittelemien mallien mukaisesti. Sukupuolen hahmottaminen identiteettikategoriana selittää, miten kuva sukupuolesta syntyy yksilön itsemäärittelyn ja yhteisön antaman sosiaalisen tunnustamisen vuorovaikutuksena. Mikäli vuorovaikutus ei toteudu odotetusti, syntyy osapuolten välille konflikti. Määrittelyä koskeva konfliktin ratkeaa sillä, että sen osapuolet tunnustavat sukupuolen luonteeseen liittyvä konstruktiivisuuden, jolta puutuu määritelmän totuusarvon määrittelevä essentialistinen luonne, sekä tunnustavat yksilön kokonaisvaltaisen toimijuuden sukupuoliidentiteetin takana.

Pro gradu -tutkielmassani tutkin Irlannin katolisen kirkon ja Irlannin valtion välisen suhteen muutosta vuosina 2009–2018. Tutkimusajankohta on mielenkiintoinen, sillä ajanjakson aikana Irlannissa tapahtui useita mullistavia tapahtumia, jotka herättivät runsaasti kysymyksiä irlantilaisten muuttuvasta suhtautumisesta katoliseen kirkkoon. Tutkimukseni on laadullinen tutkimus. Tutkimuksen ensisijainen tarkoitus on selvittää miksi ja miten katolisen kirkon asema on muuttunut tarkasteltavan ajanjakson aikana Irlannissa? Tarkastelen tapahtunutta muutosta Irlannin seksuaalieettisen lainsäädännön muutosten kautta: vuonna 2015 Irlannissa äänestettiin samaa sukupuolta olevien avioliittolaista ja vuonna 2018 aborttilainsäädännöstä. Tutkin, miten katolisen kirkon aseman muutos on näkynyt Irish Independent- sanomalehdessä julkaistuissa teksteissä. Tutkin sitä, onko kirkon esittämillä puheenvuoroilla ollut vaikutusta esimerkiksi kansanäänestyksien yhteydessä käydyssä keskustelussa ja miten irlantilaiset ovat suhtautuneet kirkon seksuaalieettisissä kysymyksissä esittämiin mielipiteisiin. Tutkimukseni päälähteenä on Irish Independent -sanomalehti, joka on levikiltään suurin sanomalehti Irlannissa. Teemoja, joita käsittelen ovat Irlannin katolisen hyväksikäyttöskandaali, samaa sukupuolta olevien avioliiton ja turvallisen abortin laillistaminen. Tutkimukseni osoittaa, että katolinen kirkko ei ole enää seksuaalieettisissä kysymyksissä merkittävä vaikuttaja tai arvojohtaja Irlannissa.

Tutkielma selvittää Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja suomalaisen yhteiskunnan sukupuolimoraalia 1960-luvulla. Tutkielman päälähteenä toimii kirkon piispojen julkaisema seksuaalieettinen kannanotto Ajankohtainen asia (1966). Tutkielmassa tarkastellaan kannanoton avulla, miten yhteiskunnallinen ja kirkollinen sukupuolimoraali erosivat toisistaan ja mistä erot johtuivat. Tutkimuksen päämenetelminä ovat sisältöanalyysi ja kontekstualisointi. Yhteiskunnassa vallalla olleeseen vapaaseen rakkauteen ja liberaalimpiin seksuaalieettisiin näkemyksiin suhtauduttiin kirkon suunnalta melko tuomitsevasti. Kirkko ajoi näkemyksissään siveellisyyttä, ja piispat rakensivat kannanotossaan ehdollisen moraalin. Sen mukaan esimerkiksi seksuaalielämä ja ehkäisy olivat sallittu vain avioliiton ehdolla. Avioliitto toimi piispojen moraalin kynnyskysymyksenä. Tämä oli yksi suurimmista erottavista tekijöistä kirkon ja yhteiskunnan moraalin välillä. Yhteiskunta suhtautui sukupuolielämään vapaammin, eikä asettanut samanlaisia ehtoja. Pääsääntöisesti yhteiskunnan moraali edusti liberaalimpaa siipeä, kirkon eettiset ajatukset taas konservatiivista näkemystä. Tiettyihin teemoihin, kuten homoseksuaalisuuteen, suhtauduttiin kuitenkin sekä yhteiskunnassa että kirkossa kielteisesti. Kirkon ja yhteiskunnan moraalinen yhteentörmäys johtui erityisesti maallistumisesta. Sekularisaation myötä kirkko ei enää määritellyt seksuaalimoraalisia ohjeita, vaan se tehtävä siirtyi yksilöille. Tutkielman tulokset tukevat ajatusta 1960-luvulla Suomessa tapahtuneesta seksuaalisesta vallankumouksesta. Kyseessä ei ollut nopea seksuaalisuuden vapautuminen tai moraalinen murros, vaan pitkä ajanjakso, jonka voidaan katsoa alkaneen 1960-luvulta ja jatkuvan nykypäivään saakka. Kyseiset tapahtumat ovat vaikuttaneet laajasti niin yhteiskuntaan kuin kirkkoon.

Tutkimuksessa tarkasteltiin narratiivisella tutkimusotteella Tosi Rakkaus Odottaa -kampanjaan liittyvän neitsyysaatteen vaikutusta tutkittavien elämään. Tutkimustehtävänä oli selvittää, miten ihanne seksuaalisesta pidättäytymisestä avioliittoon asti näkyi vastaajien elämäntarinassa. Tutkimuksen teoreettisenä viitekehyksenä toimivat seksuaalimoraalin muutos, kristillinen fundamentalismi ja evankelisuus, häpeän teoria sekä James Fowlerin teoria uskon vaiheista. Tutkimuksen aineisto kerättiin kirjoitus- ja haastattelupyynnöllä. Aineiston muodostivat 11 teemahaastattelua ja 12 kirjallista kertomusta. Aineisto analysoitiin narratiiviseen tutkimusotteeseen kuuluvien holistis-sisällöllisen ja kategoris-sisällöllisen analyysin avulla. Holistis-sisällöllisen analyysin tuloksena aineistosta oli hahmoteltavissa viisi erilaista kertomustyyppiä: 1) säilyttäjät, 2) etääntyjät, 3) etsijät, 4) itsetutkiskelijat sekä 5) maailmanparantajat. Tutkimuksessa verrattiin kertomustyypeille ominaisia piirteitä James Fowlerin teoriaan uskon vaiheista. Lisäksi tutkittiin kertomuksissa ilmenevää tyytyväisyyttä neitsyysaatetta kohtaan suhteessa uskonvaiheteoriaan. Kategoris-sisällöllisen analyysin avulla puolestaan pyrittiin löytämään kertomuksissa toistuvia, vastaajille yhteisiä teemoja neitsyysaatteeseen liittyen. Analyysin perusteella neitsyysaatteen vaikutukset näkyivät tutkittavien kertomuksissa kolmessa suhteessa: 1) suhteessa parisuhteeseen ja seksuaalisuuteen, 2) suhteessa Jumalaan ja 3) suhteessa hengelliseen yhteisöön. Fowlerin teorian valossa neitsyysaatetta voidaan pitää pyhän symbolina, joka näyttää edellyttävän teini-iälle tyypillistä synteettis-sovinnaista uskoa. Tutkimuksen valossa neitsyysaate näyttäytyy suurimmalle osalle vastaajia häpeää ja syyllisyyttä tuottavana käytäntönä, joka näkyy vastaajien elämäntarinassa vuosia sitoutumisen jälkeenkin. Tutkimus tarjoaa näkökulmia nuorten seksuaalieettiseen kasvatukseen. Se haastaa pohtimaan seksuaalieettiseen opetukseen liittyvää vastuuta sekä siinä ilmeneviä valtasuhteita.

Tutkielmassani tarkastellaan Helsingin hiippakunnan apupappien (jatkossa vain Apupapit) ensimmäistä julkaisua Haukattua hedelmää (1994). Vastaan tutkimuksessani kysymyksiin: Millainen teos Haukattu hedelmä on ja miksi se on kirjoitettu? Millainen teoksen syntyprosessi oli ja keitä siinä oli mukana? Minkälaisia teemoja teos sisälsi? Erosivatko teoksessa esitetyt kannat jollain tavalla kirkon virallisesta opista? Ja jos eroja löytyi, mitä selittäviä tekijöitä niille oli? Ajallisesti tutkielmani sijoittuu 1990-luvun alkuun, mutta päätutkimusvuoteni on julkaisuvuosi 1994. Tutkielmani lähteistönä olen käyttänyt Haukatun hedelmän lisäksi kirkon virallisen kantana piispojen seksuaalieettistä puheenvuoroa Kasvamaan yhdessä (1984). Apupapeista ei ole aiempaa tutkimusta, joten olen käyttänyt arkistolähteitä tukemaan tietoja ryhmästä ja teoksen syntyprosessista. Käytän tekemiäni kahden Apupapin jäsenen haastatteluja tukemaan muita lähteitä ja vastaamaan kysymyksiin, joihin muut lähteet eivät kyenneet antamaan vastausta, esimerkiksi kysymykseen miten Haukattu hedelmä syntyi. Tutkimukseni menetelminä käytän lähilukua ja vertailua. Teoksen sisältöanalyysissa hyödynnän lähiluvun menetelmää, jonka avulla hahmotan teoksen teemoja ja sanomaa. Kirkon viralliseen kantaan ja sisältöanalyysin antamiin tietoihin käytän vertailun menetelmää, jonka avulla selvitän mahdollisia eroja. Mahdollisia erojen syitä hahmotan lähteistön ja tutkimuskirjallisuuden avulla. Haukattu hedelmä oli yhdeksän Apupapin kirjoittama puheenvuoro, jonka kantavana teemana oli relavistinen seksuaalimoraali. Apupapit käsittivät seksuaalimoraalin suhteellisena ja vuoden 1993 ajan henki vaikutti Haukatussa hedelmässä esitettyihin seksuaalieettisiin ajatuksiin. Seksuaalisuus oli laajasti puheenaiheena Suomen yhteiskunnassa että luterilaisessa kirkossa vuonna 1993, erityisesti keskityttiin homoseksuaalisuuteen. Suomalaiset seksitavat ja seksuaalimoraali olivat muuttuneet. Naisten seksuaalinen elämä oli vapautunut ja myös heillä oli moraalisesti oikeus harrastaa seksiä miesten tapaan. Seksin aloittaisen ikä oli myös laskenut suuresti, joten seksuaalielämä oli tullut osaksi myös nuorten elämään. Haukattu hedelmä otti kantaa ihmisten seksuaalisuuden toteuttamisen mahdollisuuksiin eri elämäntilanteessa ja -vaiheessa, kuten nuorten ja yksineläjien tilanteissa. Nämä olivat aiheeltaan sellaisia, joihin piispojen tekemä kannanotto ei ollut ottanut kantaa. Haukattu hedelmä reagoi uusiin seksuaalieettisiin teemoihin, tavoitteena antaa ihmisille uusia näkemyksiä, joiden valossa tehdä järkeviä ja moraalisia ratkaisuja. Haukatussa hedelmässä näkyi Apupappien myönteinen suhtautuminen seksiin, mutta toisaalta myös sen vaikutus. Heidän edustamansa seksuaalietiikka oli sallivampaa ja joustavampaa kuin piispoilla. Sisällöllisesti teoksen ydinajatus oli rakkaus, joka oli yhteistä Kasvamaan yhdessä julkaisun kanssa. Haukatun hedelmän suurimmat erot kirkon kantaan olivat mielipiteissä homoseksuaalisuudesta ja esiaviollisesta seksistä. Rakkaus oli Apupappien asettama ehto seksuaalisuuden toteuttamiseen kaikissa konteksteissa, myös piispojen kieltämissä homoseksuaalisuudessa ja esiaviollisessa seksissä. Piispat pitivät kirjelmässään avioliittoa seksuaalielämän ehtona. Haukatussa hedelmässä avioliiton ehdon korvasi rakkaus. Apupappien poikkeavat ajatukset johtuivat siitä, että suomalaisen seksuaalimoraali oli muuttunut ja piispojen antamat vastaukset eivät enää olleet ajankohtaisia. Apupapit halusivat antaa suomalaisille ajankohtaisia vastauksia. He ottivat huomioon ajan ja tapahtumien kontekstin ja suhteellisuuden, jonka takia piispojen ja Apupappien puheenvuoroissa oli eroja. Myös erojen syinä oli, että Apupapit olivat piispojen kanssa eri sukupolvea ja näkivät seksuaalieettiset asiat eri tavalla. Kokonaisuudessaan Haukattu hedelmä noudatti kirkon oppeja ja rakensi seksuaalimoraalin selkeästi kristillisen uskon varaan.

Suomen eduskunta hyväksyi marraskuussa 2014 muutoksen avioliittolakiin. Samaa sukupuolta olevien avioliiton mahdollistava sukupuolineutraali avioliittolaki astui voimaan 1.3.2017. Lain muutoksella ei puututtu säännöksiin kirkollisesta vihkimisestä, mutta se haastoi kertaheitolla Suomen evankelis-luterilaisen kirkon opetuksen avioliitosta ja ajoi sen hermeneuttiseen kriisiin. Tutkielmassa tarkastellaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokouksen avioliittodiskursseja ja tapoja, joilla piispat ovat sekä kollegiona että yksittäin ohjeistaneet hiippakuntansa papistoa kohtaamaan ja palvelemaan samaa sukupuolta olevia pariskuntia avioliittolain muutoksen tultua voimaan. Lisäksi pohditaan piispainkokouksen suhtautumista sukupuolivähemmistöihin ja sitä, kuinka johdonmukaisesti se perustelee näille ihmisille tarjottavia toimituksellisia käytäntöjä avioliittoteologiallaan. Piispainkokouksen ja piispojen tuottamia narratiiveja tutkitaan systemaattisen analyysin ja kahden toisiaan täydentävän menetelmän avulla. Diskurssianalyysi mahdollistaa piispainkokouksen erityisessä sosiokulttuurisessa kontekstissa tapahtuvan kompleksisen vuorovaikutuksen koko kirjon tutkimisen, kun taas käsiteanalyyttistä menetelmää sovelletaan sen käyttämästä kielestä ja terminologiasta esiin nousevan problematiikan osoittamiseen. Näiden menetelmien avulla tutkielmassa eritellään avioliittokeskustelun syvärakenteita, kiinnitetään huomiota implisiittisestikin tuotettuihin merkityksiin, sekä arvioidaan kriittisesti niin tekstien ja toiminnan välisiä kuin sisäisiäkin suhteita. Avioliittokysymykseen ja kirkollisiin toimintatapoihin liittyvien juridisten lähtökohtien tarkastelu kattaa piispainkokouksen ja asiantuntijoiden pohdinnan kirkollisen lainsäädännön ja erityisesti kirkkokäsikirjan normatiivisuudesta ja oikeudellisesta sitovuudesta, sekä kirkollisen avioliittoon vihkimisen ehdoista, edellytyksistä, nykykäytännöistä ja tulevaisuuden skenaarioista. Samaa sukupuolta olevien pariskuntien palvelemisen ohjeistamisessa piispainkokous on toiminut korkeintaan tyydyttävästi ja piispojen näkemykset homoseksuaalien kirkollisesta vihkimisestä tai kanssa ja puolesta rukoilemisen ja siunaamisen toteutustavoista eroavat toisistaan. Piispainkokouksen kollegiona antamat ohjeistukset eivät ole olleet täysin ristiriidattomia suhteessa piispojen hiippakunnissaan antamiin ohjeisiin tai niihin näkemyksiin, joita he ovat mediassa esittäneet. Piispainkokous korostaa toimintansa perustuvan ihmisarvon kunnioittamiseen, lähimmäisen palvelemiseen, sekä ihmisen elämänvalinnoista riippumattomaan persoonallisen ja hengellisen kasvun tukemiseen. Tässä itseymmärryksessä on kuitenkin sisällöllisiä ja rakenteellisia ongelmia, sillä esitetyt eettiset perusteet voidaan tulkita monien piispainkokouksen julkilausumien ja itse toiminnan kanssa lähtökohtaisesti yhteensopimattomiksi. Piispainkokouksen päätöksentekoprosesseissa voitiin havaita sekä konsensusta että dissensusta indikoivia työvaiheita, piirteitä ja elementtejä. Sen sisäinen, kollegion jäsenten välinen yhteistoiminta oli lopulta kuitenkin kiitettävää. Esimerkiksi avioliittoselonteon laatimisen yhteydessä konsensuksen syntymistä edistivät päätöksentekijöiden yhteinen kristillinen eetos ja käsitykset jonkinlaisesta lopullisesta ja jaetusta ylimmästä hyvästä, sekä erityisesti niihin päästävistä keinoista. Yksimielisyyden aika lienee piispainkokouksessa kuitenkin tältä erää ohi.