Browsing by Subject "seksuaalimoraali"

Tarkastelen tutkielmassani viktoriaanisella ajalla Britanniassa käytyä keskustelua lasten seksuaalisesta pahoinpitelystä ja tutkin lapsen asemaa seksuaalisen väkivallan uhrina. 1800-luvulla suhtautuminen lapsiin sekä ikäryhmänä että laajemmin erityisenä yhteisön osana koki moninaisia muutoksia. Sosiaalisiin uudistuksiin keskittyneet liikkeet alkoivat kiinnittää huomiota lasten asemaan 1800-luvun yhteiskunnassa. Lasten seksuaalinen pahoinpitely nousi esiin huolena, joka koetteli sekä lapsen kehoa että aivan erityisesti moraalia. Aiheessa yhdistyivät kysymykset moraalittomasta seksuaalisuudesta, lasten turmel-tumisesta ja kärsimyksestä sekä yhteiskuntaluokkien välisistä jännitteistä. Tutkimuskysymyksiäni ovat: Miten keskustelut lapsiin kohdistuvasta seksuaalisesta pahoinpitelystä nousivat esille juuri viktoriaanisella ajalla? Mitä tämä kertoo ajan lapsuuskuvan muutoksesta? Seksuaalisen pahoinpitelyn uhreina olevien lasten asema yhteiskunnassa oli monella tapaa ongelmallinen. Tutkin myös, kuka nähtiin ”oikeana” seksuaalisen pahoinpitelyn uhrina 1800-luvulla ja ketkä määritelmän ulko-puolelle jäivät. Mitkä yhteiskunnan rakenteet ja arvot vaikuttivat seksuaalisen pahoinpitelyn uhrin ”paikkaan” keskustelussa ja siihen, miten yhteisö suhtautui pahoinpitelyn uhreihin? Käsittelen tutkimuksessani sekä tyttöjä että poikia ja pyrin nostamaan tutkimuksessa esille myös sukupuoleen liittyviä erityispiirteitä. Tutkimukseni painottuu ajallisesti noin 1860–1890 lukujen välille, jolloin lasten seksuaalista pahoinpitelyä ja lastensuojelulainsäädännön kehitystä koskevat keskustelut olivat aktiivisimmillaan. Tutkimuksessani käytän monipuolisesti aikalaislähteitä. Aikalaislähteitäni ovat esimerkiksi lasten seksuaaliseen pahoinpitelyyn liittyvä lainsäädäntö, lakeihin liittyvä julkinen keskustelu parlamentin ylä- ja alahuoneissa sekä Old Bailey’n julkaistut tiedonannot. Lisäksi aineistonani on lehdistössä käytyä aikalaiskeskusteltua. Käytän lähteenäni myös The Waifs and Strays' Society -järjestön julkaisemia esimerkkitapauksia. Järjestön huostaan tuli lapsia erityisesti eri raastuvanoikeuksien lähettäminä. Lisäksi käytän lähteinäni erilaisten lastensuojelujärjestöjen ja valtiollisten komiteoiden raportteja (esim. The Exposure and suppression of the traffic in English girls for purposes of continental prostitution, 1881 ja Report for Inquiring Into the Housing of the Working Classes 1885), lääketieteellisiä julkaisuja (Medical jurisprudence) sekä aikalaistoimijoiden, kuten Josephine Butlerin, Ellice Hopkinsin, W.T. Steadin ja Charles Boothin kirjoituksia. 1800-luvulla tapahtunut lapsuuskuvan muutos muokkasi keskustelua lasten seksuaalisesta pahoinpitelystä. 1800-luvun aktivismin seurauksena lastensuojelulainsäädäntö tiukentui, seksin suojaikäraja nousi ja lastensuojelu ammattimaistui. Yhteiskunnallinen keskustelu nojasi hyvin vahvasti keskiluokkaiseen ikäsidonnaisen lapsuuden ajatukseen, joka tuki lasten laajempaa suojelua, mutta sulki suppeudessaan ulos monia lapsia. Tutkimuksen perusteella esiin nousee kolme selkeää kategoriaa, jotka vaikuttivat siihen, miten seksuaalista väkivaltaa kokeneeseen lapseen suhtauduttiin: lapsen ikä, sukupuoli ja sekä lapsen että väkivallantekijän luokka ja sosiaalinen asema yhteisössä. Huonoon asemaan joutuivat seksuaalisen pahoinpitelyn uhrit, jotka eivät käytökseltään sopineet stereotypiaan ”viattomasta” lapsesta, alimpaan työväenluokkaan kuuluvat lapset, yli 12-vuotiaat lapset ja prostituoidut. Myös pojat jäivät keskustelussa marginaaliseen asemaan.

Tutkimuksessa tarkastellaan lastensuojelun jälkihuollon työntekijöiden tapoja puhua nuorten seksuaalisuudesta ja nuorista seksuaalisina toimijoina. Nuorten seksuaalisuutta ja seksuaalikäyttäytymistä normitetaan jatkuvasti julkisissa keskusteluissa ja erilaisissa instituutioissa, kuten jälkihuollossa. Tyypillisesti nuorten seksuaalisuudesta puhuttaessa korostuvat ristiriitaiset kulttuuriset odotukset sekä erilaiset riskinäkökulmat. Sosiaalityön kontekstissa seksuaalisuutta määrittävät oletukset ja puhetavat voivat vaikuttaa asiakkaan kohtaamiseen ja tälle tarjottuihin palveluihin. Lastensuojelun jälkihuollossa asiakkaat ovat itsenäistymisvaiheessa olevia nuoria, jotka ovat olleet sijoitettuina kodin ulkopuolelle. Heillä on monenlaisia tuen tarpeita sekä esimerkiksi seksuaaliterveyteen liittyviä ongelmia keskimäärin enemmän kuin muilla saman ikäisillä. Seksuaalisuuteen liittyvät teemat eivät kuitenkaan ole riittävästi esillä jälkihuoltotyössä. Tässä tutkimuksessa pyritään selvittämään miten jälkihuollon työntekijät määrittävät nuorten seksuaalista toimijuutta puheessaan sekä minkälaista nuoriin kohdistuvaa seksuaalimoraalia he tuottavat puheellaan. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa jälkihuollon työntekijöiden tavoista puhua nuorten seksuaalisuudesta sekä innostaa työntekijöitä tarkastelemaan omia seksuaalisuuskäsityksiään ja tapojaan käsitellä seksuaalisuuteen liittyviä teemoja työssään. Tutkimuksen aineisto kerättiin kolmella ryhmäkeskustelulla kymmeneltä Helsingin kaupungin jälkihuollon työntekijältä, joista seitsemän toimi sosiaalityöntekijöinä ja kolme toimi tuetun asumisen sosiaaliohjaajina. Kaikki haastattelut rakentuivat neljän fiktiivisen asiakaskuvauksen ja niitä täydentävien kysymysten varaan. Kuvaukset sisälsivät kuvitteellisten jälkihuollon asiakkaiden erilaisia tilanteita ja niihin liittyi jokin seksuaalisuuden tai seksuaalikäyttäytymisen teema. Työntekijöitä pyydettiin keskustelemaan kuvauksista. Aineiston analyysi pohjautuu etnometodologiseen kategoria-analyysiin. Analyysi kohdentuu keskustelun vuorovaikutustilanteessa tuotettuun sosiaaliseen järjestykseen ja selontekoihin sekä siihen, millaista diskursiivista työtä puheella tehdään. Lisäksi kategoria-analyysille tyypillisesti tarkastellaan selontekojen kautta rakentuvaa moraalijärjestystä. Analyysin tuloksena muodostui nuorten seksuaalista toimijuutta määrittäviä kategorioita, joiden kautta tarkastellaan myös puheessa rakentuvaa seksuaalimoraalia. Jälkihuollon työntekijöiden puheessa rakentuva kuva nuorista seksuaalisina toimijoina on ongelmia korostava ja relationaalinen, ympäristön vaikutteiden mukaan muokkautuva. Nuoret määrittyvät ymmärtämättömiksi ja epärationaalisiksi seksuaalisiksi toimijoiksi, joiden seksuaalisuus on altista erilaisille vaikutteille ja joiden seksuaalikäyttäytymistä ohjaavat pahoinvointi ja henkilökohtaiset ongelmat. Erityisesti jälkihuollon asiakkaina olevien nuorten seksuaalinen toimijuus määrittyy pahoinvointi- ja ongelmalähtöiseksi. Nuoret myös määrittyvät keskeneräisiksi seksuaalisiksi toimijoiksi, joiden oletetaan saattavan loppuun seksuaali-identiteettinsä kehitysprosessi. Keskusteluissa rakentuva seksuaalimoraali kytkeytyy nuorten seksuaalista toimijuutta määrittävässä puheessa tuotettuihin odotuksiin sekä vastuun ja valmiuden vaatimuksiin. Nuoriin kohdistuvaa seksuaalimoraalia rakentuu ennen kaikkea koskien nuorten velvollisuuksia toimia vastuullisesti sekä itseään kunnioittavasti ja arvostavasti. Moraaliset odotukset kohdistuvat ehkäisyn käyttämisestä huolehtimiseen sekä sosiaalisessa mediassa ja kaveripiirissä toimimiseen ilman oman seksuaalisuuden liiallista korostamista. Nuorten myös odotetaan olevan itselleen rehellisiä oman seksuaali-identiteettinsä suhteen ja saattavan valmiiksi keskeneräisen seksuaalisen prosessinsa, pohtivan omaa valmiuttaan seksiin ja osoittavan arvostusta itseään kohtaan pidättäytymällä liian varhaisista seksikokeiluista. Nuorten seksuaalista toimijuutta märittävissä puhetavoissa muodostuu monia ristiriitaisuuksia, jotka liittyvät osaamisen ja täytymisen odotuksiin sekä seksuaaliseen vapauteen ja vastuuseen. Ymmärtämättömiksi ja epärationaalisiksi kuvattujen nuorten odotetaan toimivan vastuulisesti ja omaa hyvinvointiaan edistävällä tavalla. Nuoret määrittyvät keskeneräisiksi ja kypsymättömiksi seksuaalisiksi toimijoiksi, joilta kuitenkin odotetaan aktiivista työskentelyä oman pysyvän seksuaali-identiteettinsä löytämiseksi. Nuorten seksuaalisuuden ajatellaan saavan lukuisia vaikutteita kasvuympäristöstä, kaveripiiristä, yhteiskunnasta ja kulttuurista, mutta silti seksuaalimoraali ja nuorten seksuaaliseen toimijuuteen liittyvät odotukset kohdistuvat nuoriin yksilöinä ja heidän yksilöllisiin valintoihinsa.

Tässä tutkielmassa tarkastelen sitä, kuinka romaanista Ruumiin ikävä kirjoitetuissa kirja-arvosteluissa näkyi vuoden 1930 moraalinen ja seksuaalimoraalinen ilmapiiri. Tämän yhteiskunnallisen ilmapiirin muodostumiseen oli keskeisesti vaikuttanut Suomen evankelisluterilainen kirkko, joka toimi kansankirkon asemassa, sekä vuosisatoja vanha kristillinen traditio, jonka juuret juontavat Raamattuun ja alkukristillisyyteen saakka. Tutkielman aineistona toimi kansalliskirjaston digitaalisista aineistoista kerätyt kirja-arvostelut, jotka koskivat Iris Uurron romaania Ruumiin ikävä. Romaani ilmestyi loppuvuodesta 1930. Aineisto rajautui käsittelemään kirja-arvosteluita, jotka olivat ilmestyneet elokuun 1930 ja joulukuun 1931 välillä. Tutkielma on laadullinen tutkimus ja tutkimusmenetelmänä on temaattinen sisällönanalyysi. Analyysi on tehty keräämällä aineistossa toistuvat aiheet yhteen ja tuottamalla niistä muodostuvien teemojen perusteella sisällönanalyysi. Tein analyysia peilaamalla aineistoa sen ajallista kontekstia vasten. Tutkielman konteksti on vuoden 1930 sisältämä moraalinen ja seksuaalimoraalinen ilmapiiri. Aineiston perusteella muodostuneet keskeiset teemat tutkielmassa ovat romaanin Ruumiin ikävä sisältämät aiheet, arvosteluiden suhtautuminen kirjailijaan ja arvostelijat itse. Tutkimuksen tuloksena selvisi, että Ruumiin ikävä -romaanin vastaanotto oli kaksijakoista läpi aineiston. Arvosteluissa suhtauduttiin romaaniin joko kritisoimalla sen moraalittomana tai syntisenä nähtyä sisältöä tai kehumalla romaanin poikkeuksellisuutta ja siinä esiin nostettuja uusia näkökulmia. Arvosteluissa esitetyt näkemykset vahvistivat yhteiskunnan moraalisia ja seksuaalimoraalisia käsityksiä, joiden alaisina arvostelijat elivät. Kriittiset arviot vahvistivat ilmapiirin olemassaoloa korostamalla romaanin ja kirjailijan moraalittomuutta, myönteiset arviot puolestaan korostamalla romaanin poikkeuksellisuutta vallitsevassa yhteiskunnallisessa ilmapiirissä. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että yhteiskunnan moraalinen ja seksuaalimoraalinen ilmapiiri oli arvosteluiden taustalla toistuvasti läsnä läpi aineiston, riippumatta arvostelijan näkökulmasta.