Browsing by Subject "selkokieli"

Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan Kansaneläkelaitoksen (Kelan) selkokielisten ohjeistuksien imperatiiveja sekä nesessiivirakenteita. Aineistona käytetään Kelan selkokielisiä ja yleiskielisiä Kelan verkkosivuilla ilmestyneitä ohjeistuksia. Aineisto on kerätty vuoden 2023 alussa ja tarkastettu uusien päivitysten osalta viimeisen kerran 20.4.2023. Tarkoitus on selvittää kuinka helposti ymmärrettäviä ohjeistukset ovat nesessiivirakenteiden ja imperatiivien osalta sekä myös niiden kohteliaisuutta lukijaa kohtaan. Lisäksi pohditaan rakenteiden velvoittavuutta. Ymmärrettävyyttä pohtiessa nojaudutaan selkokielen kirjoittajille suunnattujen ohjeiden perusteella. Kohteliaisuutta pohditaan sekä Brownin ja Levinsonin kasvojen käsitteen ja kohteliaisuusteorian että Wattsin sille luoman vastamallin perusteella. Jonkin verran vertailua tehdään myös yleiskieliseen ohjeistukseen. Analysoitaessa aineistoa päällimmäinen huomio oli, että selkokielinen ohjeistus on tarkasteltavien rakenteiden ja ymmärrettävyyden osalta epätasainen. Osassa kohdissa aineistoa ymmärrettävyyttä ei ole otettu tarpeeksi huomioon ja mukaan on eksynyt sellaisiakin kielen elementtejä, joita ei suositella selkokielessä käytettävän. Ne todennäköisesti haittaavat ymmärrettävyyttä. Suurin ongelma ymmärrettävyyden kohdalla oli tekstin niukkuus. Koska kaikkea ei voida kertoa, voi tekstissä jäädä sanomatta sellaisia asioita, jotka auttaisivat selkotekstin lukijaa ymmärtämään paremmin sisällön. Niukkuus oli myös ongelma kohteliaisuuden suhteen. Kun tekstiä on vähän ja se on lukijaansa velvoittavaa, näytti selkokielinen teksti enemmän negatiivisia kasvoja uhkaavalta ja vähemmän positiivisia kasvoja suojelevalta kuin yleiskielinen ohjeistus. Kelan selkokielisten ohjeistusten on kuitenkin tarkoitus olla mahdollisimman informatiivisia olematta liian pitkiä, joten tämä ongelma voi olla vaikea kiertää, eikä välttämättä nouse kovin suureksi esteeksi lukijan ja Kelan välillä. Direktiivisten ja informatiivisten tekstien ymmärrettävyyttä ja kohteliaisuutta tulee lisätä jatkossakin. Erityisen tärkeää se olisi selkokielen osalta, mutta myös yleiskielen tutkimista näiltä osin olisi hyvä lisätä. Kohteliasuuden ja ymmärrettävyyden keskinäinen suhde voisi itsessään olla hyvä tutkimuskohde ohjeita antavan tekstin yhteydessä.

Tutkielmassa tarkastellaan elaboroidun tekstin ymmärrettävyyttä kotoutumiskoulutuksen alkeistason S2-aikuisopiskelijoiden näkökulmasta. Tekstin elaborointia on tutkittu Suomessa vähän, monet tekstien muokkaamisen menetelmiä käsittelevät tutkimukset keskittyvät selkokieleen. Elaboroinnissa tavoitellaan tekstin monipuolistamista ja selkokielisen tekstin kirjoittamisessa suositaan ytimekkyyttä. S2-opetuksessa tekstillä on usein sekä tietoa välittävä että kielen oppimista edistävä rooli. On johdonmukaista olettaa, että rikastettu, elaboroitu teksti sopisi tähän tarkoitukseen paremmin. On kuitenkin syytä epäillä, että alkeistason oppijalle elaboroidun tekstin pituus voi vaikuttaa lukukokemukseen negatiivisella tavalla. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten alkuvaiheen hitaan ryhmän opiskelijat suoriutuvat tekstin lukemisesta ja heijastuvatko kielitaitotason erot tekstin ymmärtämisen tuloksiin. Tutkielmassa tarkastellaan myös sitä, kumpaan tekstiversioon, elaboroituun vai selkokielistettyyn opiskelijoiden valinta kohdistuu ja mistä syystä. Lisäksi tutkielmassa pohditaan, mitkä tekstuaaliset keinot vaikuttavat ymmärrettävyyteen tekstiä elaboroidessa. Tutkimukseen osallistui 14 kotoutumiskoulutuksen hitaan polun opiskelijaa, heidän kielitaitotasonsa oli A1.3–A2.1. Informantteja pyydettiin lukemaan elaboroitu teksti ja tekemään siihen liittyvät tehtävät sekä täyttämään itsearviointilomake. Tämän jälkeen informantit tutustuivat selkokieliseen versioon ja kertoivat omat mielipiteensä. Aineisto kerättiin kirjallisten tehtävien, nauhoitettujen yksilöhaastattelujen ja ryhmätehtävien kautta. Tehtävien ja kyselyn tulokset taulukoitiin, yksilöhaastattelujen sekä ryhmätehtävän puheenvuorot litteroitiin ja analysoitiin. Elaboroitu versio kirjoitettiin selkokielisen tekstin pohjalta. Tutkimuksesta käy ilmi, että elaboroitu teksti tukee sekä yksityiskohtien että kokonaisuuksien ymmärtämistä ja tarjoaa riittävästi vihjeitä onnistuneeseen leksikaaliseen päättelyyn. Selkokielisellä ja elaboroidulla tekstillä on paljon yhteisiä piirteitä (mm. yhtä suuri leksikaalinen tiheys, helpommat ja yleisimmät nominien ja verbien taivutusmuodot, lukijan sinuttelu), mutta elaboroitu teksti tukee uuden oppimista, koska se sisältää yleiskielelle ominaisia ilmaisuja. Elaboroidusta tekstistä pitivät pääosin A2.1-tason opiskelijat, heidän mielestään elaboroitu teksti oli selittävä ja sisälsi tarpeellista sanastoa. A1.3-tason opiskelijat puolestaan kritisoivat elaboroidun tekstin pituutta. Tutkimus osoittaa, että elaboroidut tekstit soveltuvat myös alkeistason opetukseen. Elaboroimisen selittävät keinot, kuten parafraasit, toistot ja esimerkit, parantavat tekstin ymmärrettävyyttä mahdollistaen vaikeamman kieliaineksen säilyttämistä.

Tutkielman aiheena ovat perusselkokielellä kirjoitettujen mediatekstien pitkät sananmuodot. Tutkimus sijoittuu sanastontutkimuksen kenttään, ja se edustaa kielitieteellistä perustutkimusta. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia selkokielessä esiintyvät pitkät sananmuodot ovat morfologisesti ja millaisista sanat ovat kompleksisilta ominaisuuksiltaan. Tutkimuskohteena ovat vähintään 20-merkkiset sananmuodot. Aineisto on koottu Korp-konkordanssihakupalvelun osakorpuksesta, joka koostuu Selkosanomissa ja Selkouutisissa julkaistuista selkoteksteistä. Tutkimuksessa aineistoa lähestytään morfologis-kvantitatiivisesta sekä kvalitatiivisesta näkökulmasta. Aineiston saneet on annotoitu manuaalisesti morfologisiin luokkiin, minkä jälkeen annotoitujen luokkien esiintyvyyttä on esitelty kvantitatiivisesta näkökulmasta. Lisäksi analyysin toisessa osassa tuodaan esiin aineistossa korostuvia kvalitatiivisia piirteitä, kuten erisnimiä, erikois- ja sitaattilainoja ja semanttisia aihepiirejä. Lopuksi esitetään pohdintaa siitä, miten aineisto suhteutuu selkokielen ohjeistuksiin. Tutkimus tarjoaa tietoa siitä, mitä morfeemeja selkoteksteissä käytetään: millaiset taivutustunnukset ja muut sidonnaiset morfeemit pitkissä sananmuodoissa korostuvat ja mikä on suomen tyypillisten sananmuodostuskeinojen suhde selkokielisen tekstin pitkissä sananmuodoissa. Lähes koko aineisto edustaa yhdyssanoja muutamaa sanaa lukuun ottamatta. Kuitenkin myös johtimia esiintyy suuressa osassa sane-esiintymistä. Selkoteksteissä on käytetty siis varsin kompleksisia sanan- ja merkityksenmuodostuksen keinoja. Sananmuodostuskeinoja on käytetty myös rekursiivisesti. Kompleksisten sananmuodostuskeinojen lisäksi suurin osa aineiston saneista sisältää myös ilmimerkityn taivutusmorfeemin ja joskus liitteitäkin. Tutkielman perusteella vaikuttaa siltä, että selkoteksteissä käytetään hyvinkin kompleksista sanastoa, mikä ei välttämättä ole selkokielen ohjeistusten mukaista. Selkokielessä kehotetaan välttämään sekä pitkiä että abstrakteja sanoja. Myös vierassanoja ja erikoiskielistä sanastoa suositellaan välttämään. Aineistossa esiintyy paljon näitä kaikkia kielen piirteitä. On kuitenkin huomattava, ettei selkokirjoittaja voi aina välttää yksittäisen pitkän tai vieraskielisen sanan käyttöä, jos sana kantaa tekstin kannalta keskeistä merkitystä. Teksti voi edustaa perusselkokieltä yksittäisistä pitkistä sananmuodoista huolimatta, sillä tekstien selkokielisyyttä tarkastellaan kokonaisuutena.

Tiedekunta/Osasto – Fakultet/Sektion – Faculty Humanistinen tiedekunta / Suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitos Tekijä – Författare – Author Rutanen Kirsi Työn nimi – Arbetets titel – Title Kahden selkokielisen työelämäsanaston vertailu – Fokuksessa verbikonstruktiot Oppiaine – Läroämne – Subject Suomen kieli Työn laji – Arbetets art – Level pro gradu -tutkielma Aika – Datum – Month and year 2020 Sivumäärä– Sidoantal – Number of pages 96 Tiivistelmä – Referat – Abstract Tutkielmassa vertaillaan kahden työelämäsanaston verbikonstruktioita toisiinsa. Aineistona on kahden selkokielisen yhteiskuntaopin oppikirjan työelämäaiheiset sanastot. Toinen on selkokielen sertifikaatilla merkitystä julkaisusta, jonka kohderyhmä on kaikkein heikoimmin kieltä ymmärtävät. Vertailuaineisto on S2-oppikirjasta, joka on tarkoitettu nuorille ja aikuisille maahanmuuttajille. Kumpikin aineisto edustaa muokattua suomen kieltä, jonka rakenteiden, sanaston ja sisällön tulisi olla helpotettua ja suppeampaa kuin yleiskielessä. Analyysin teoreettinen viitekehys koostuu SF-teorian leksikkokieliopista, fennistiikasta ja sanastoteoriasta. Analyysissä tarkastellaan yksi- ja kaksipaikkaisia konstruktioita transitiivisuuden ja verbin valenssien mukaan. Siinä edetään ylhäältä alaspäin: lauseesta sanavalintoihin ja morfologisiin huomioihin. Tutkimuskysymykset koskevat konstruktioiden eroja, lauseiden osallistujarooleja ja todellisuuden työelämän kuvaamista. Tutkielmassa käsitellään myös sellaisia sananselityksiä, jotka rakentuvat lausekkeelle. Analyysissä on purettu substantiivia määrittäviä NP:itä ja relatiivilauseita niin, että määritteiden sisältämät konstruktiot on saatu näkyviin. Tutkielmassa osoitetaan, että aineistot eroavat toisistaan lauseiden informaatiorakenteen ja substantiivin laajennusten osalta. S-sertifioidun aineiston ominaisuuksia ovat virkekokonaisuudet, sidosteisuus ja konstituenttien toistot. Selitteet alkavat tyypillisesti kopulalauseella, joka on joko itsenäinen tai päälause relatiivilauseelle. S2-aineiston piirteitä taas ovat määritelmien lyhyys ja relatiivipronominiin sisältyvät transitiivi- ja intransitiivirakenteet. S2-määritelmissä ei kopuloita juuri ole, vaan sananselitys alkaa usein hakusanan hyperonyymillä, jota relatiivilause laajentaa. Tällaista pääsana–sivulause -paria tai NP-muotoisia määritelmiä ei S-sertifioidussa aineistossa ole. S2-aineistossa taas edussanoilla voi olla tiiviiksi pakattuja ja pitkiä määriteketjuja, joissa on morfotaktista samanmuotoisuutta. Isojen alkukirjainten puuttuessa konstituentteja, lausekkeita ja lauseita erottamassa on monenlaisia välimerkkejä. Analyysin tulokset ovat sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia. Tulosten perusteella sanastojen eroja ovat sananselitysten pituudet, sidosteisuus ja kompleksisuus. Verbikonstruktioiden valinnat sekä niiden sisäiset morfologiset motivaatiot vaikuttavat lauseiden osallistujarooleihin. Jonkin verran vastaavuutta todellisen työelämän rooleihin tulee näkyviin ihmistarkoitteisten substantiivien esittelyssä: S-sertifioidussa aineistossa tekijöitä kuvataan monipuolisesti dynaamisina toimijoina ja patientteina. Verbikonstruktioiden muodollisten erojen perusteella sanastot sijoittuvat eri vaikeustasoille: S-sertifioitu sanasto pysyttelee vaativan selkokielen kriteeristön tasolla, mutta S2-sanasto ylittää sen sekä eurooppalaisen viitekehyksen B1-taitotason. Avainsanat – Nyckelord – Keywords selkokieli, verbikonstruktio, lausetyyppi, sanavalinta, morfologia Säilytyspaikka – Förvaringställe – Where deposited Keskustakampuksen kirjasto Muita tietoja – Övriga uppgifter – Additional information

Good reading comprehension skills are important for everyone. Easy-to-read books can give struggling readers an opportunity to acquire knowledge and improve their reading comprehension – in other words, learn. However, there are very few studies on the reading comprehension of people with an intellectual disability. The aim of this study is to identify the discursive means in descriptions of reading comprehension in theoretical literature on easy-to-read Finnish and ascertain how they either invite people with an intellectual disability to learn or exclude them. The methods of Foucauldian and critical discourse analyses are used in this study. The data comprise all handbooks on the theory of easy-to-read Finnish that have thus far been published, between 1986 and 2015, excluding those that focus primarily on verbal interaction. In handbooks on the theory of easy-to-read Finnish, the reading skills of people with an intellectual disability are represented within the institutional framework of medicine, special needs education and social services. Discourses in this literature are designated as the medical model, the social model and the cultural model. All of them enable both an inclusive and an exclusive approach to the reading of people with an intellectual disability. In the theoretical literature examined in this thesis, the most notable discourse is the exclusive medical model which emphasises the permanent problems that those with disabilities have with reading. The exclusive social model naturalises the acknowledgement of reading problems and obscures the institutionalised nature of the unequal treatment of people with an intellectual disability as readers. This discourse occurs mainly in the literature written during the 2000s. The dominant inclusive discourse is the cultural model. It assumes that reading belongs to everyone despite their cognitive capacity, while reading problems also apply to anyone. The inclusive aspect of the social model is mainly limited to highlighting accessibility, however not giving any emphasis to equal educational rights. It would be crucial for learning to acquire a key role in the theoretical literature on easy-to-read language, because without an opportunity to learn, there can be no social equality

Tämän maisterintutkielman kohteena on selkokieli ja erityisesti selkomukautettu kaunokirjallisuus. Tutkielmassa yhdistyvät kielen-, tekstin- ja kirjallisuudentutkimuksen lähtökohdat. Tutkielman tavoitteena on laajentaa aiempaa tutkimusta aiheesta selvittämällä sitä, millaisia kielellisiä ratkaisuja tehdään mukauttaessa runoutta selkokielelle, sekä erityisesti, miten runojen kuvallinen kieli ja metaforiset ilmaukset säilyvät, muuttuvat tai jäävät pois selkomukauttamisen seurauksena. Teoreettisena taustana toimii kognitiivisen kielentutkimuksen näkemys siitä, että kieli, kielenkäyttö ja ajattelu ovat perustavanlaatuisesti metaforista. Tapamme hahmottaa ympäristöä ja käsitteellistää ilmiöitä tapahtuu muun muassa samankaltaisuuksien, vastakohtaisuuksien ja tunnettuuden pohjalta, joita niin ikään luodaan ja ylläpidetään tekstuaalisin ja kielellisin keinoin myös kirjallisuudessa. Tutkielman tutkimusmenetelmä on laadullista kielenanalyysiä ja lähellä kontrastiivista kielentutkimusta, sillä tutkielmassa vertaillaan alkuperäistä ja selkomukautettua kieltä sekä kuvataan niiden välisiä eroja ja yhtäläisyyksiä. Tutkimusaineistoksi valikoitui 16 suomenkielistä runoa 10 eri runoilijalta vuosilta 1898–1943 ja niistä tehdyt selkomukautukset. Sekä alkuperäiset että selkomukautetut runot on julkaistu niiden selkomukauttajan, Tuija Takalan toimittamassa kirjassa Vanhat runot, uudet lukijat (2020). Analyysiä varten aineistosta poimittiin ja eriteltiin noin 300 morfologista, leksikaalista ja syntaktista muutosta sekä kielikuvia ja metaforisia ilmauksia alkuperäisten ja selkomukautettujen runojen kielellisiä ratkaisuja vertaillen. Tutkimus osoitti, että keskeisimmät kielelliset ratkaisut alkuperäisten ja selkomukautettujen runojen välillä koskettivat tekstuaalisia, kieliopillisia ja sanastollis-syntaktisia sekä semanttisia muutoksia. Tekstuaaliset muutokset esimerkiksi sanajärjestyksessä ja runojen säkeistöjen keskinäisessä järjestyksessä sekä säkeiden sisäisissä viittaussuhteissa vaikuttivat selkorunojen sidosteisuuteen. Kieliopilliset muutokset harvinaisissa sijamuodoissa ja taivutuspäätteissä sekä nominaalirakenteissa helpottivat luettavuutta. Sanastollis-syntaktisissa muutoksissa vanhahtavien sanojen nykykielistäminen sekä kompleksisten sanojen ja rakenteiden yksinkertaistaminen muun muassa frekventeimmillä sanoilla, synonyymeillä ja hyperonyymeillä tai selittävillä rakenteilla ja mukautuksilla vaikuttivat ymmärrettävyyteen ja runojen koheesioon. Semanttisten muutosten osalta esimerkiksi deskriptiivisten ja käsitteellisten ilmausten korvaaminen yleissanoilla tai selittämällä niitä pelkisti ilmausten monimerkityksisyyttä sekä häivytti alkuperäisten runojen metaforisuutta, kuten myös kielikuvan purkaminen sen varsinaiseksi merkitykseksi. Toisaalta metaforisuuden mukauttamisen seurauksena kielen kuvallisuutta myös säilyi muun muassa lähes alkuperäisen kaltaisena tai toiseksi metaforiseksi ilmaukseksi mukautuneena, millä oli vaikutusta kokonaismerkityksen vahvistamiseen sekä leksikaalisten merkityssuhteiden säilymiseen. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että kaunokirjallisuuden selkomukauttaminen tarkoittaa kielen ja rakenteiden sekä tekstin tasolla monia erilaisia ratkaisuja, jotka ulottuvat niin tekstin luettavuuteen kuin ilmausten tutkintaan ja niiden merkitysten säilymiseen tai muuttumiseen. Jotta selkokieli ja -tekstit kehittyisivät vastaamaan kattavammin selkokielen eri käyttäjäryhmiä ja tarpeita, tulisi kuitenkin tehdä koordinoidumpaa ja monialaisempaa lisätutkimusta selkomukautetun kaunokirjallisuuden kielellisistä ja tekstuaalisista piirteistä niin kielen- kuin kirjallisuustutkimuksen metodeja hyödyntäen.

Pro gradu -tutkielmassani analysoin selkokielen periaatteita noudattavia suomen- ja ruotsinkielisiä EU-esitteitä kääntämisen näkökulmasta. Analysoimani materiaali koostuu kahdesta suomenkielisestä selkoesitteestä ja niiden ruotsinkielisistä käännöksistä sekä yhdestä vertailun vuoksi analyysiin mukaan otetusta, alun perin ruotsiksi kirjoitetusta selkoesitteestä. Tutkielmassani olen pyrkinyt selvittämään, kuinka selkokielelle tyypilliset piirteet säilyvät tai muuttuvat käännettäessä selkoesitteitä suomesta ruotsiksi. Lisäksi vertailen alkuperäistekstien ja käännösten luettavuutta. Laajemman teoreettisen taustan työlleni muodostaa tekstin toimivuutta korostava systeemis-funktionaalinen kielitiede ja siihen liittyvä multimodaalisuus. Käännösteorian puolelta hyödynnän työssäni käännöksen toimivuutta ja tarkoitusta korostavia näkemyksiä, esimerkiksi Katharina Reißin ja Hans J. Vermeerin skoposteoriaa. Lisäksi tarkastelen käännöksessä tapahtuneita muutoksia suomen- ja ruotsinkielisille selkoteksteille annettujen kirjoitusohjeiden näkökulmasta. Tutkimusmenetelmäni on pääasiassa deskriptiivinen ja kvalitatiivinen: kuvaan materiaalista poimittujen tekstiesimerkkien avulla muutoksia niin selkokielelle annettujen ohjeiden, systeemis-funktionaalisen kielitieteen kuin multimodaalisuudenkin näkökulmasta. Muutosten määrää kuvaan kuitenkin myös kvantitatiivisin taulukoin. Tutkielmassani tehty materiaalin läpikäynti osoittaa, että molempien esitteiden käännöksiin on tehty jonkin verran muutoksia. Suurin osa kääntäjien tekemistä muutoksista liittyy selkokielen erityispiirteisiin, kuten esimerkiksi puhuttelumuotoihin, joita on analysoimissani käännöksissä enemmän kuin alkuteksteissä. Myös virkkeiden pituudet vaihtelevat alkutekstien ja käännösten välillä. Systeemis-funktionaalisen kielitieteen näkökulmasta tarkasteltuna merkittävimmät muutokset ovat tapahtuneet multimodaalisuuden alueella eli tekstin ja kuvan välisissä suhteissa. Esimerkiksi toisessa suomenkielisessä esitteessä olevaa äänestämiseen liittyvää kuvasarjaa on jouduttu lyhentämään käännöksessä, koska ruotsinkielinen leipäteksti on vienyt vastaavaa suomenkielistä tekstiä enemmän tilaa. Osa ruotsinkielisten esitteiden kuvista myös sisältää suomenkielistä tekstiä, eli kaikkia kuvia ei ole käännetty ruotsiksi. Analyysini lopussa arvioin tutkimusmateriaalinani olleiden EU-esitteiden luettavuutta Ruotsin kieliviranomaisen Språkrådetin tuottaman selväkielisyystestin (Klarspråkstest) avulla. Testin tulosten mukaan sekä alkutekstit että käännökset ovat yhtä helppolukuisia, ja luettavuudessa onkin suurempi ero ruotsinkielisen käännöksen ja suoraan ruotsiksi tuotetun tekstin välillä kuin suomenkielisen alkutekstin ja ruotsinkielisen käännöksen välillä. Tutkielmani yhteenveto-osiossa ehdotan, että selkokielisiä tekstejä ja niiden käännöksiä voisi jatkossa tutkia keskittymällä tarkemmin kääntäjän käyttämiin käännösstrategioihin. Tämä olisi mahdollista esimerkiksi kääntämällä itse jokin selkokielinen teksti ja tarkastelemalla tehtyjä käännösratkaisuja jo itse käännösprosessin aikana.

Objectives. The objective of this study was to develop a Easy to Read Survey of character strengths to be used with intensive special education students. With this survey and interviews this study examined the beliefs concerning strengths that the intensive special needs youth had. Theoretically this study is based on positive psychology and the VIA-philosophy of character strengths. The research done in the field of character strengths education in the context of intensive special education has been scarce. Assessment tools of character strengths suitable for Finnish intensive special education students have not been available. Character strengths education is one way to approach teaching intensive special education students focusing on their strong areas instead of their weaknesses. With this approach the learning environment of these students can be modified to better notice the student's individual qualities. By doing this, we can take another small step towards an inclusive school and society. Methods. This study utilized a mixed methods approach, and both qualitative and quantitative research methods were used. The first phase of the study included the modification of the survey of character strengths to answer to the needs of intensive special education students. In the second phase of the study the Easy to Read character strengths survey was piloted in an intensive special needs class. Eight youth aged 12-14 years participated in the piloting and interviews. One special needs class teacher and three classroom assistants that worked with the students were also asked to evaluate the character strengths of the eight students. In the qualitative analysis, the interview data was analysed using a narrative approach, and different types of beliefs concerning strengths were sought from the interview narratives. In the quantitative analysis, the data describing the youth's character strengths that was collected from three different sources (the survey, the adults' evaluation and the students' self-evaluation) was compared. Finally, the result of the narrative analysis and the quantitative analysis were combined, when the narrative belief types connection to the coherence of the results of the survey and the conformity of the different evaluations was examined. Results and conclusions. The analysis of the narratives found three types of beliefs concerning strengths. These types differed in how the youth saw the meaning of the character strengths in their lives, and what kind of situations the students thought the strengths were needed in. The quantitative analysis found, that when the beliefs were more personal, the different evaluations of the students' strengths were more consistent. Overall, the result of the study showed, that the Easy to Read survey of character strengths identified some of the signature strengths of the intensive special education youth. However, the modified and shortened survey is not equal to the original VIA-survey in accuracy. Nevertheless, the results of this study show that the Easy to Read survey of character strengths is a useful tool in assessing the character strengths of intensive special education youth.

Tutkielma tarkastelee selkokielen nominitaivutuksen periaatteiden toteutumista informoivissa selkoteksteissä. Tavoitteena on selvittää, toteutuvatko selkokielen mittarissa olevat nominitaivutuksen kriteerit teksteissä. Selkokielen mittarin avulla voidaan arvioida tekstin selkokielisyyttä. Mittarin kriteereissä kehotetaan suosimaan nominien perusmuotoja sekä välttämään vajaakäyttöisiä sijoja. Lisäksi selvitetään, mitä keinoja selkokirjoittajat ovat käyttäneet muuttaessaan nominien taivutusmuotoja perusmuodoiksi. Tavoitteena on kytkeä tulokset osaksi selkokielen mittarin kehitystyötä. Tutkielman taustalla on funktionaalinen kielikäsitys. Teoriaosa esittelee selkokielen kehittämistä, selkokielen ohjeistusta sekä luetun ymmärtämistä. Aineisto on kerätty korpus- ja kyselytutkimuksen menetelmin. Tutkielmassa vertaillaan kolmea selkokielistä esitettä tai opasta ja yleiskielisiä lähtötekstejä. Kustakin selkokielisestä tekstistä aineistoon kuuluu 1200–1300 sanaa. Kyselyllä selvitetään selkokielen kirjoittajien (n = 21) näkemyksiä sekä keinoja rakentaa tekstiin perusmuotoja. Kvantitatiivisessa tutkimuksessa lasketaan nominien perusmuotojen ja taivutusmuotojen esiintymien määrät. Perusmuotojen rakentumista selvitetään kvalitatiivisin menetelmin analysoimalla yleis- ja selkokielisten tekstien sanapareja sekä kyselytutkimuksen vastauksia. Tulosten mukaan nominien perusmuotoja esiintyy kaikissa selkokielisissä teksteissä enemmän kuin lähtöteksteissä. Myös erikseen tarkasteltujen substantiivien perusmuotoja esiintyy selkokielessä enemmän kuin yleiskielessä. Vajaakäyttöisiä sijoja ei selkoteksteissä ole käytetty. Nominitaivutuksen kriteereiden periaatteet toteutuvat aineistoon kuuluvissa teksteissä. Perusmuodon rakentamisen keinoina on käytetty esimerkiksi lausekkeiden muuttamista sivulauseiksi, lausetyypin muutoksia, sanavalintoja ja aktiivimuotoisia lauseita. Korpus- ja kyselytutkimuksen tulokset tukevat toisiaan, mutta tuloksia ei voida yleistää koskemaan kaikkia informoivia selkotekstejä. Tulosten perusteella selkokielen mittarin nominitaivutuksen kriteereihin esitetään joitakin tarkennuksia.

Low reading comprehency is connected to pupils with low reading skills. There are several reading strategy programs that could be teached at schools in order to enforce reading comprehency. It is not clear though, how much and in which way do textbooks in average lend themselves for such teaching methods. In other words, are certain characteristics of a textbook (for instance in lay-out) likely to support reading comprehency or not? Reciprocal teaching (RT) is a method for enhancing reading comprehency and it is based on four reading strategies: predicting aims at activating relevant background knowledge before reading, clarifying aims at critical evaluation during reading, questioning aims at concentration on the main ideas of the text, summarizing aims at allocating attention to the major content and also checking one’s understanding. In this study two finnish textbooks are analysed from the point of view of RT. Aleksis 9, which is a textbook of finnish language and literature for 9th graders, is compared to Aleksis 9E, which is a special education version of the former. The analysis concentrates on certain characteristics of lay-out and content that are first linked to RT’s four strategies. Also the characteristics that help to use the book are analysed, as well as some principles of easy-to-read lay-out. The qualitative methods used are content analysis and linquistic analysis. The purpose of the study is to find out whether the books differ as they give opportunities for carrying out RT. The study indicates that Aleksis 9E suits better than Aleksis 9 for strategies of predicting and summarizing. In addition it seems to be better organized and is therefore easier to use than Aleksis 9. Aleksis 9E also achieves the principles of easy-to read lay-out better than Aleksis 9. Therefore Aleksis 9E gives more opportunities for carrying out RT in average than Aleksis 9. The lack of Aleksis 9E is though, that some of its text-elements reformed due special education seemed to be more thwarting for reading comprehension than the original text-elements in Aleksis 9. Aleksis 9E would also meet the demands for RT even better, if the sentences were split over lines as instructed in easy-to-read principles. According to results it is possible to utilize certain characteristics of lay-out and content for the use of RT, but the requirements for that depend on each textbook. Therefore, the knowledge concerning reading comprehency should be part of book-production allready very early on, even before the principles of lay-out are being established. Further reseach could be targeted for instance at generating, evaluating and realising certain pedagogical elements on the basis of studies about reading comprehency.