Browsing by Subject "sensuuri"

1980-luvulla nousi huoli väkivaltaa sisältävien videoiden vaikutuksesta nuoriin ja nuorisorikollisuuteen, mikä aiheutti kiivasta keskustelua. Ongelman ratkaisuksi nähtiin videoiden ennakkosensuuri ja videoiden ikärajojen muutos siten, että aikuisille tarkoitettu sisältö kiellettiin kokonaan. Tutkielmani tavoitteena oli selvittää, millaista keskustelua lehtien mielipidepalstoilla on käyty vuoden 1987 laista video- ja muiden kuvaohjelmien tarkastamisesta. Keskustelua videosta käytiin koko 1980-luvun, mutta tutkielman aikarajaus on vuodet 1986–1987. Peruste aikarajaukselle on, että hallituksen esitys video- ja muiden kuvaohjelmien tarkastamista koskevaksi laiksi annettiin eduskunnalle syksyllä 1986, jonka jälkeen laki hyväksyttiin kesällä 1987. Tutkielman aineisto koostuu Helsingin Sanomien, Ilta-Sanomien, Hufvudstadsbladetin ja Aamulehden mielipidepalstoilla julkaistuista mielipidekirjoituksista. Valitsin kyseiset lehdet aineistoksi siksi, että ne kaikki edustavat keskenään erilaisia lehtiä. Valitsin mielipidekirjoitukset aineistoksi, koska ne tarjoavat katsauksen kansan mielipiteisiin videolaista ja koska mielipidepalstalle voi kirjoittaa kuka tahansa sosioekonomisesta asemasta riippumatta. Vastaan tutkimuskysymykseen sekä määrällisin että laadullisin keinoin. Tutkin aineistoa teema-analyysin keinoin luokittelemalla aineistoa teemoittain ja havainnollistamalla teemoja esimerkkien avulla. Aineiston määrällinen analyysi toimii tukena laadulliselle tutkimukselle. Määrällisesti tarkasteltuna aineisto oli jakautunut siten, että Helsingin Sanomissa oli eniten mielipidekirjoituksia. Muissa lehdissä oli huomattavasti vähemmän aineistoa. Ajallisesti aineisto jakautui vuonna 1986 epätasaisesti painottuen joulukuulle, vuonna 1987 taas tasaisemmin jakautuen pääasiassa vuoden ensimmäiselle puoliskolle. Tarkasteltavissa lehdissä oli kaikissa enemmän videolakia vastustavia mielipidekirjoituksia kuin lakia kannattavia. Tutkimuksessa käy ilmi, että mielipidepalstoilla käytyyn keskusteluun otti osaa lukuisien eri ammattiryhmien edustajia, kuten kansanedustajia, opettajia, videoalan toimijoita sekä professoreita. Maantieteellisesti keskustelun osanottajat olivat ympäri Suomea. Suurin osa keskustelun osanottajista kirjoitti omalla nimellään ja vain kerran, mutta keskustelussa oli myös aktiivisempia osanottajia. 1980-luvun keskustelu videosta ja niissä esiintyvästä väkivallasta oli vahvasti polarisoitunutta ja tunnelatautunutta. Tutkimus tuo esiin, että tämä näkyi myös lehtien mielipidepalstoilla käydyssä keskustelussa videolaista, joka oli hyvin polarisoitunutta. Aineistosta nousi selkeä ero lain kannattajien ja vastustajien välille. Videolain puolustajat nähtiin kulttuurin vihaajina, kun taas videolakia vastustavat nähtiin väkivaltaa ihannoivina. Suurin osa aineistosta oli lakia vastustavia mielipidekirjoituksia, kun taas lakia kannattavia mielipidekirjoituksia oli huomattavasti vähemmän. Tutkimuksessa selvisi, että videolakia vastustavissa mielipidekirjoituksissa käytettiin lukuisia eri perusteita kuten sensuuria, holhoamista, pimeitä markkinoita ja kulttuuritarjonnan kaventumista. Videolakia kannattavissa mielipidekirjoituksissa esiintyi pääasiassa yksi peruste, lasten suojelu väkivaltaiselta sisällöltä. Erot aineistossa videolakia kannattavien ja vastustavien mielipidekirjoitusten välillä olivat siis suuret. Yhdistävä tekijä oli, että kaikki osapuolet suhtautuivat lakiin tunnepitoisesti.

Tutkielma antaa yleiskuvan Internet-sensuurin teknisestä toteutuksesta, siitä miten tietyt maat sensuroivat kansalaisten verkkoliikennettä ja miten kansalaiset kiertävät tätä sensuuria. Tutkielman alussa taustoitamme, miten Internet toimii teknisesti. Esittelemme tutkielmassa viisi erilaista sensurointitekniikkaa. Nämä ovat pakettisuodatus, DNS-järjestelmään perustuva sensurointi, BGP-protokollan manipulointi, avainsanoihin perustuva suodatus sekä Internet-yhteyden häiriköinti ja kuristaminen. Osa sensurointitekniikoista ylisuodattaa eli sensuroitavaksi päätyy myös tietoa, jota ei ollut tarkoitus estää. Sensori voi yhdistellä eri sensurointitekniikoita isommaksi kokonaisuudeksi ja saada näin ollen paremman hyödyn sensurointijärjestelmästä. Sensorin ei ole pakko rakentaa sensurointijärjestelmää itse. Alalla toimii yrityksiä, jotka myyvät valtioille järjestelmiä sensuroinnin toteuttamiseen. Tutkimme kymmenen maata Freedom Housen ja Reporters Without Borders'n raporttien pohjalta. Näistä maista tutustumme tarkemmin Kiinan ja Iranin Internet-sensuuriin. Lisäksi esittelemme arabikevään tapahtumat Egyptin ja Libyan osalta. Valotamme tutkimiemme maiden nykytilaa Freedom Housen vuoden 2015 Internetin vapaus -raportin avulla. Internet-sensuurin yleistyessä myös sensuroinnin kiertäminen on yleistynyt. Pohjustamme sensuurin kiertämistä esittelemällä viestintäprotokollien päivitettyjä versioita, erilaisia välityspalvelimia ja tunnelointitekniikoita. Tämän jälkeen esittelemme tarkemmin kolme näiden tekniikoiden päälle rakennettua kierto-ohjelmaa. Esiteltävät ohjelmat ovat Psiphon, Tor ja CovertCast. Kerromme mitä kierto-ohjelmia tutkittujen maiden kansalaiset ovat ottaneet käyttöönsä ja miten sensori suhtautuu kierto-ohjelmien käyttöön. Sensori ja kierto-ohjelman kehittäjä kilpailevat nykyään siitä, kumman tekniikka on toista tehokkaampi. Tämän vuoksi emme näe järkeä ratkaista Internet-sensuurin aiheuttamaa sananvapausongelmaa teknisin keinoin. Ongelman ratkaisemiseen tarvitaan pitkäjänteistä poliittista vaikuttamista kansainvälisellä tasolla.

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan adaptaatiota lastenkirjallisuuden kääntämisessä. Työn aineistona on L. M. Montgomeryn Anna-sarjan viimeinen osa Rilla of Ingleside ja sen saksan- ja suomenkieliset käännökset. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten saksan- ja suomenkielisiä käännöksiä on muutettu. Toisin sanoen, miten niitä on adaptoitu ja minkälaisia muutoksia eli pragmaattisia adaptaatioita lähde- ja kohdetekstien välillä on. Lisäksi pohditaan, mitkä ovat mahdollisia syitä adaptaatioihin. Aineistoon perehtyminen on toteutettu vertailemalla alkuperäistä englanninkielistä teosta käännöksiin luku kerrallaan, ja lopulta verrattu käännöksiä toisiinsa. Pragmaattisella adaptaatiolla tarkoitetaan tässä tutkielmassa käännökseen tehtäviä lisäyksiä, poistoja ja korvauksia. Näiden avulla otetaan huomioon käännöksen lukijat, joille lähtötekstin kulttuuri ei ole välttämättä tuttua. Pragmaattisilla adaptaatioilla muutetaan lähtökulttuurin vierasperäinen asia kohdekulttuuriin ja sen kieliympäristöön sopivammaksi. Lastenkirjallisuuden kääntämisen yhteydessä pragmaattiset adaptaatiot ovat keinoja muokata käännös nuorelle lukijakunnalle sopivaksi. Analyysistä kävi ilmi, että pragmaattisten adaptaatioiden määrä on huomattava Rilla of Inglesiden suomennoksessa. Erityisesti poistojen määrä korostuu siinä. Poistot liittyivät julmina ja ikävinä pidettäviin asioihin, joita on todennäköisesti pidetty epäsopivina nuorelle lukijalle. Toiseksi merkittäväksi ryhmäksi voi luokitella poistot, joita ei ole todennäköisesti pidetty oleellisena tarinan juonen kannalta. Saksankielisessä käännöksessä korostuu lisäysten määrä. Lisäykset vaikuttavat olevan kääntäjän täysin sattumanvaraisesti keksimiä. Niillä on todennäköisesti haluttu tuoda esille esimerkiksi taustatietoa. Huomattavaa on myös se, että saksan- ja suomenkielisissä käännöksissä on keskenään samoja lisäyksiä, mutta kyseinen kohta puuttuu alkuperäisestä teoksesta. Korvaukset olivat vähemmistössä kummassakin käännöksessä. Analyysin perusteella voi päätellä, että pragmaattisilla adaptaatioilla on merkitystä, kun teosta muokataan käännettäessä sopivaksi nuorille lukijoille. Kääntäjällä on monenlaisia vaihtoehtoja, kuinka hän kohtelee asioita, joita ei pidetä lapsille sopivina. Käännös on aina oman aikakautensa tuote, johon oleellisesti vaikuttavat aikakauden normit ja käsitys, mitä voi kääntää.