Browsing by Subject "sukupuolentutkimus"

Tarkastelen maisterintutkielmassani Toisessa Samuelin kirjassa esiintyvän Absalomin maskuliinisuutta. Tutkielmani keskittyy pääosin Toisen Samuelin kirjan lukuihin 13–18, jotka käsittelevät ennen kaikkea Absalomin vallankaappausyritystä. Tutkielmani pääasiallisena lähteenä toimii masoreettinen teksti, mutta käytän hyväkseni myös Septuagintan ja Kuolleenmeren kääröjen tarjoamia Toisen Samuelin kirjan versioita. Maskuliinisuustutkimuksella on paljon annettavaa laajemmalle raamatuntutkimukselle, sillä se ottaa huomioon asioita erilaisesta näkökulmasta kuin esimerkiksi perinteinen historiallis-kriittinen raamatuntutkimus. Maskuliinisuuden yksi tärkeimmistä ominaisuuksista on sen sidonnaisuus kontekstiin, sillä eri kulttuureilla on erilaiset ihanteet maskuliinisuudesta. Vanhan testamentin saralta maskuliinisuutta on tutkittu huomattavasti vähemmän Uuteen testamenttiin verrattuna. Tämä tekee myös tutkielmastani merkittävän, sillä Absalomin maskuliinisuudesta ei ole aikaisempaa vastaavaa tutkimusta. Tutkielmassani tarkastelen Absalomin maskuliinisuutta sekä sitä, miten maskuliinisuus esitetään tekstissä. Absalomin lisäksi tarkastelen myös muiden kertomuksessa esiintyvien hahmojen, kuten kuningas Daavidin maskuliinisuutta. Kertomuksen hahmot muodostavat keskenään valtasuhteiden ja maskuliinisuuksien verkoston, jonka myötä jokainen tekstin hahmo vaikuttaa osaltaan tekstissä näyttäytyvään lopputulokseen. Tutkielmani teoreettisena pohjana toimii Raewyn Connellin näkemys hegemonisesta maskuliinisuudesta, johon peilaan Absalomin kertomuksesta löytämiäni maskuliinisuuden ilmentymiä. Hegemonisen maskuliinisuuden lisäksi sovellan työssäni Martti Nissisen relatiivisen maskuliinisuuden määritelmää. Tutkielmassani käyn läpi Absalomin kertomuksen jae jakeelta, nostaen maskuliinisuustutkimuksen valossa merkittävät kohdat tarkempaan analyysiin. Tutkielmani perusteella Absalom osoittautuu hegemonisen maskuliinisuuden edustajaksi. Tämän osoittavat esimerkiksi hänen ulkonäölliset piirteensä, sillä hänet kuvataan tekstissä kauniiksi mieheksi, jolla on pitkä ja painava tukka. Nämä piirteet yhdistettiin muinaisessa Israelissa vahvasti maskuliinisuuteen ja seksuaaliseen kyvykkyyteen. Ulkonäöllisten piirteiden lisäksi Absalom käyttäytyy miehisten odotusten mukaisesti, sillä hän puolustaa omaa kunniaansa ja on viisas sekä vakuuttava toimissaan. Hegemonisen maskuliinisuuden lisäksi Absalomin käytöksestä on havaittavissa myös alisteisen maskuliinisuuden piirteitä. Alisteinen maskuliinisuus tulee esille erityisesti Absalomin suhteessa hänen veljeensä Amnoniin ja isäänsä kuningas Daavidiin. Alisteisen maskuliinisuuden esiintyminen ei mielestäni kuitenkaan vähennä Absalomin ilmentämää hegemonista maskuliinisuutta.

Tiedekunta/Osasto – Fakultet/Sektion – Faculty Humanistinen tiedekunta Tekijä – Författare – Author Mervi Saarelainen Työn nimi – Arbetets titel – Title Charmed Life, Fire and Hemlock, Neverwhere, Coraline: Role Models for Girls by Diana Wynne Jones and Neil Gaiman Oppiaine – Läroämne – Subject Englantilainen filologia Työn laji – Arbetets art – Level Pro Gradu Aika – Datum – Month and year Marraskuu 2020 Sivumäärä– Sidoantal – Number of pages 71 Tiivistelmä – Referat – Abstract Yhdistän tässä Pro Gradu -työssäni kirjallisuudentutkimuksen menetelmiä ja feminististä teoriaa. Primäärilähteinäni ovat neljä fantasiagenreen kuuluvaa kirjaa: Diana Wynne Jonesin Charmed Life (1977) ja Fire and Hemlock (1985) ja Neil Gaimanin Neverwhere (1996) ja Coraline (2002). Tutkin millaisia roolimalleja näissä kirjoissa esitetään tytöille. Esitän työssäni, että tasa-arvon edistämiseksi myös kulttuuristen esikuvien, kuten esimerkiksi lastenkirjallisuuden roolimallien tulisi olla monipuolisia ja vapautuneita ahtaista sukupuolinormeista. Teoreettisena lähtökohtanani on feministisen teorian esittämä kaksinapaisen vastakkainasettelun kyseenalaistaminen. Sen sijaan, että miehet perinteisesti nähdään edustavan älyä ja voimaa ja naisten tunteita ja heikkoutta, bipolaaristen dikotomioiden kyseenalaistaminen ehdottaa jyrkkien vastakohtien sijaan jatkumoa avuksi analysointiin. Feministisen kirjallisuudentutkimuksen taustaa vasten tarkastelen myös angloamerikkalaisen lastenkirjallisuuden historiaa ja analysoin tyttöjen ja naisten henkilöhahmoja valitsemissani teoksissa. Sovellan henkilöhahmoihin erilaisia teorioita tyttöjen ja naisten sankaruudesta, joka saattaa erota huomattavasti poikien ja miesten sankaruudesta. Pyrinkin nostamaan esille arkipäivän sankaruuden, joka saattaa olla naisille tyypillisempää kuin miehille. Jotta henkilöhahmojen keskinäinen vertailu olisi helppoa, tutkin samoja ominaisuuksia jokaisen henkilöhahmon kohdalla, ja kerään löydökseni kahdeksaan taulukkoon, joissa luonnehdin tutkimieni henkilöhahmojen keskeisiä piirteitä. Primäärilähteitteni tyttö- ja naishahmot saattavat poiketa paljon perinteisestä lastenkirjallisuuden mallista, joka on usein kasvatuksellinen. Lisäksi monet tutkimistani henkilöhahmoista kyseenalaistavat toiminnallaan käsityksiä esimerkiksi lapsuuden viattomuudesta. Tutkimani henkilöhahmot ovat piirteiltään usein monipuolisia kokonaisuuksia, joissa saattaa olla perinteisesti niin hyvinä kuin pahoinakin pidettyjä luonteenpiirteitä. Tutkimieni henkilöhahmojen arvottaminen yksinkertaisesti hyväksi tai pahaksi on usein haasteellista. Eräs tärkeimmistä löydöistäni on ulkonäön merkittävyys. Ainoastaan yksi henkilöhamoista, Coraline, esitellään lukijoille ennemminkin ajattelijana ja tekijänä, sillä hänen ulkoista olemustaan ei ole juurikaan kommentoitu. Ehdotankin, että Coraline on roolimallina erittäin inspiroiva, ja että hän saattaa olla tutkimistani hahmoista kaikkein modernein. Primäärilähteissäni on myös useita esimerkkejä naisten sankarillisuudesta. Nämä sankariteot saattavat olla perinteisiä urotekoja, kuten esimerkiksi maailman pelastaminen, tai arkipäiväisempää urheutta, kuten hädänalaisen lähimmäisen auttaminen. Pohdinnassani ehdotan jatkotutkimuksen aiheeksi etenkin Wynne Jonesin Fire and Hemlock -kirjaa, jonka eräät aiheet saattavat olla tällä hetkellä kyseenalaisia. Teoksen päähenkilö ystävystyy pikkutyttönä aikuisen miehen kanssa, ja tytön varttuessa heidän ystävyyttään voi kutsua jopa sukupolvien väliseksi flirtiksi, käyttäytymiseksi, joka on saattanut muuttaa merkitystään viime aikoina. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Kirjallisuudentutkimus, sukupuolentutkimus, fantasia, Diana Wynne Jones, Neil Gaiman, tyttöjen roolimallit, sankaruus Säilytyspaikka – Förvaringställe – Where deposited Keskustakampuksen kirjasto Muita tietoja – Övriga uppgifter – Additional information Noidan veli, Tuli ja myrkkykatko, Neverwhere – maanalainen Lontoo, Coraline: Diana Wynne Jonesin ja Neil Gaimanin roolimalleja tytöille

Teoreettinen tutkielmani on analyyttistä filosofiaa. Hyödynnän tutkielmassani posthumanistisen feminismin viitekehystä. Posthumanistinen feminismini tarkastelee ihmisyyttä tavalla, joka tekee eroa ihmiskeskeiseen humanismiin. Tavoitteenani on siten pyrkiä purkamaan ihmisten ja muunlajisten eläinten välillä olevaa haitallista hierarkiaa peräänkuuluttamalla ihmistoimijuutta, joka paikantuu rinnakkain muun luonnon kanssa. Näin ollen tutkielmallani on normikriittinen teoreettinen lähtökohta. Otan ihmiskeskeisen maailmankuvan vallitsevan normin kriittiseen tarkasteluun. Esitän ihmiskeskeisen maailmankuvan ongelmalliseksi, sillä se mahdollistaa ihmisten nykyisenlaisen kestämättömän tavan kuluttaa eläinperäistä ruokaa. Siirtymä kohti kasviperäistä tai merkittävästi kasvipainotteisempaa syömistä on tärkeä tekijä osana ilmastokriisin sekä eläineettisten ongelmien ratkaisua. Tarkastelen kasviperäistä ja kasvipainotteista syömistä kannanottoina, jotka asettavat ihmiskeskeisen maailmankuvan kyseenalaiseksi. Tarkastelen tahallisen tietämättömyyden strategiaa osana sekasyöjän akrasiaa, joka on ristiriitainen tila, jossa jollain tasolla tiedostetaan sekasyömiseen liittyvää ongelmallisuutta, mutta toimitaan siitä huolimatta tietoaan ja arvojaan vasten. Tahallinen tietämättömyys on eräänlainen keino, jolla akraattinen sekasyöjä ikään kuin ummistaa silmänsä ongelmallisuudesta muistuttavalta tiedolta. Tämä on haitallista vallankäyttöä, jonka ihmiskeskeinen normi mahdollistaa. Vaikka akraattinen sekasyöjä nojautuu ihmiskeskeiseen maailmankuvaan valitessaan syödä eläinperäistä ruokaa totutun laisesti, paikannan akraattisiin sekasyöjiin kuitenkin ihmiskeskeistä maailmankuvaa kyseenalaistavaa potentiaalia. Tutkimuskysymykseni on: miksi tahallinen tietämättömyys on ongelmallista, ja minkä takia akraattista sekasyöjää tulisi tarkastella ihmiskeskeisen maailmakuvan ylläpitäjän sijasta paremminkin sen potentiaalisena kyseenalaistajana. Osana eläineettisten ongelmien sekä ilmastokriisin ratkaisua esitän, että akraattisiin sekasyöjiin paikantamaani muutospotentiaalia tulee laajamittaisesti tukea. Peräänkuulutan yhteiskunnalliselta päätöksenteolta rakenteellisia muutoksia, jotta akraattisten sekasyöjien muutosta hyväksyvä potentiaali tulisi otettua käyttöön. Korostan tutkielmassani yhdenvertaisuusnäkökulmaa, joka huomioi ihmisten erilaiset lähtökohdat tehdä ympäristöystävällisempiä ja eläineettisempiä valintoja syömisensä suhteen. Täysin kasviperäinen ruokavalio ei välttämättä ole esimerkiksi terveydellisistä syistä mahdollinen vaihtoehto jokaiselle, joten siksi se ei voi olla ainoa vaihtoehto ihmiskeskeisen maailmankuvan horjuttamiseksi. Tästä syystä painotan myös mahdollisimman kasvipainotteisen ruokavalion tärkeyttä täysin kasviperäisen ruokavalion vaihtoehtona, sillä kaikki liikenevät resurssit tarvitaan elettävän tulevaisuuden turvaamiseksi.

Tutkimus monimuotoisuusjohtamisesta on kriittisen johtamisen tutkimuksen ja sukupuolentutkimuksen alueelle sijoittuva suomalaista johtajuutta monimuotoisessa ympäristössä käsittelevä tutkimus. Tarkoituksena on johtamispuhetta analysoimalla lisätä ymmärrystä monimuotoisuusjohtamisesta ja tehdä näkyväksi diversiteettiä tukevia käytäntöjä johtajuuden kontekstissa. Tutkimuksessa kuvaillaan sitä, mitä monimuotoisuusjohtaminen käsitteenä tarkoittaa johtajille, millaisia monimuotoisia identiteettejä he kuvailevat ja miten monimuotoisuutta on heidän mukaansa mahdollista edistää. Tutkimusaineistona on käytetty podcast-ohjelmasarjaa nimeltään Leadcast, jossa yritysjohtajat ja yhteiskunnalliset vaikuttajat puhuvat johtajuudesta ja kokemuksistaan monimuotoisuudesta uransa varrelta. Podcasteissa puhuvat johtajat edustavat eri organisaatioita pääosin yksityiseltä sektorilta. Tutkimuksessa käytetyt podcastit on julkaistu vuonna 2021. Tutkimuksen teoreettisessa osiossa esitellään kriittistä johtamisen tutkimusta ja syvennetään käsitystä monimuotoisuusjohtamisesta. Monimuotoinen identiteetti on tutkimuksen kannalta keskeinen käsite, jonka avulla jäsennetään johtamispuheesta tehtyjä havaintoja. Johtamispuhetta tarkasteltaessa tärkeää on paikallinen selittäminen, jossa johtajien kertomukset monimuotoisuusjohtamisesta toimivat merkitysten välittäjinä tietyssä kulttuurisessa ja historiallisessa kontekstissa. Temaattinen narratiivinen analyysi toimii väljänä metodisena viitekehyksenä. Analyysi osoittaa, että monimuotoisuusjohtaminen on toimintaa, jota ei tunnisteta välttämättä tietynlaiseksi johtamiseksi, mutta jonka periaatteita monet johtajat seuraavat ja ihannoivat. Johtajat kuvailevat johtamispuheen kertomuksissa sitä, miten johtajalla on oltava kyky tuoda organisaatioon eri tavalla ajattelevia ihmisiä. Hänellä on oltava valmius myös itse altistua erilaisuudelle. Kertomukset tuottavat kuvausta monimuotoisesta identiteetistä, jossa erontekoja käsitellään pääasiassa erillisinä, mutta myös yhdessä muiden identiteetin osatekijöiden kanssa. Tutkimuksen johtopäätös on, että johtaja tunnistaa osan monimuotoisuusjohtamisen potentiaalisista hyödyistä organisaatiolle. Osa hyödyistä, kuten koko monimuotoisen identiteetin kirjo, jää kertomuksissa vähälle huomiolle. Monimuotoisuusjohtaminen näyttäytyy johtamispuheessa pyrkimyksenä sukupuolten tasa-arvoon ja nuorten valmiuksien tukemiseen työelämässä. Kertomuksissa otetaan kantaa sukupuolen ja iän lisäksi eniten koulutukseen monimuotoisen identiteetin osatekijänä.

Tiivistelmä – Referat – Abstract Tässä tutkielmassa tutkin intersektionaalisesta näkökulmasta W. A. Mozartin Taikahuilu-oopperaa keskittyen erityisesti sen neljään henkilöhahmoon: Paminaan (Eeva Hartemaa), Taminoon (Tuomas Katajala), Sarastroon (Jyrki Korhonen) sekä Yön kuningattareen (Tuuli Takala). Tarkastelen intersektionaalisen metodin avulla, miten henkilöhahmot representoidaan alun perin Komische Operissa toteutetun Taikahuilun version näyttämötoiminnassa ja oopperan musiikissa erilaisten identiteetin tasojen ja erojen kautta. Pyrin selvittämään, miten haastatellut laulajat kokivat nämä representaatiot, ja kuinka he toteuttivat tai muokkasivat niitä omassa esiintymisessään. Tutkielman keskeisenä tavoitteena on osoittaa, että sukupuolentutkimuksessa ja laajemmin kulttuurintutkimuksessa tärkeä intersektionaalisuuden käsite ja näkökulma on sovellettavissa myös oopperantutkimukseen. Käsitteen tuominen tälle musiikintutkimuksen osa-alueelle synnyttää uutta tietoa länsimaisesta oopperasta ja sen esittämisestä nykypäivänä. Tutkimustani varten sain arvokkaan tilaisuuden kerätä aineistoa haastattelemalla neljää Suomen Kansallisoopperan solistia eli Eeva Hartemaata (Pamina), Tuomas Katajalaa (Tamino), Jyrki Korhosta (Sarastro) ja Tuuli Takalaa (Yön kuningatar). Seurasin myös tutkimani Taikahuilun version lavaharjoituksia useana päivänä. Haastattelumenetelmänä käytin puolistrukturoitua teemahaastattelua, jonka kysymyksiin laulajat vastasivat yksitellen puhuen vapaasti haastattelun teemoista. Henkilöhahmojen intersektionaalinen analyysi toi esiin jokaisen hahmon monet ulottuvuudet, ja tutkielmaa voikin pitää hahmojen läpikotaisena tarkasteluna liittyen muun muassa sukupuoleen, luokka-asemaan ja ikään. Analyysi toi esiin paljon sellaista oopperan syntyaikaan liittyvää symboliikkaa, joka on relevanttia yhä nykypäivänä: esimerkiksi naisten ja miesten epätasa-arvoisuus, patriarkaalisuus ja suhtautuminen etnisiin “toisiin”. Hahmojen persoonat ja tavoitteet kuuluvat niille kirjoitetussa musiikissa, kuten myös oopperan muu symboliikka aina vapaamuurariudesta pyhiin toimituksiin ja verisiin kostojulistuksiin.

Tässä maisteritutkielmassa tutkitaan hoitajien kevään 2022 työtaistelun yhteydessä käytyä julkista keskustelua. Tutkielman menetelmä on diskurssianalyysi ja tutkielma sijoittuu sukupuolentutkimuksen ja erityisesti työelämän segregaation alaan. Suomessa työelämä on sukupuolittuneesti eriytynyt. Toisin sanoen ammatit jakautuvat maassamme mies- ja naisvaltaisiin aloihin ja sektoreihin. Yksi sukupuolittunut sektori on hoiva. Niin palkkatyönä kuin yksityiselämässä hoivaa tekevät enimmäkseen naiset. Arvostuksen puute, liian pieni palkka ja huonot työolot terveydenhoitoalalla ovat johtaneet hoitajien työtaisteluun kevään 2022 työehtosopimusten neuvottelukierroksella. Työtaistelusta käyty keskustelu näkyi niin perinteisessä- kuin sosiaalisessakin mediassa. Tutkielmani aihe hahmottui kuin huomasin, että perinteinen media toi lakkouhan alla enimmäkseen työnantajan näkemyksiä esille. Päätin tutkia kenen ääni kuuluu missäkin mediassa ja sen avulla analysoida hoiva-alan ongelmia sekä keskustelun valtasuhteita. Tutkielman aineistona on käytetty 41 Ylen verkkosivuilta haettua artikkelia sekä yhden julkisen Instagram-tilin 20 julkaisua. Hahmotin aineistosta kolme diskurssia, joiden avulla pyrin analysoimaan keskustelua ja tutkimaan diskursiivisen vallan liikkeitä keskustelussa. Diskurssit ovat huolidiskurssi, oikeusdiskurssi sekä tasa-arvoinen työelämä -diskurssi. Nämä kolme diskurssia auttoivat hahmottamaan ensinäkin hoiva-alan ongelmakohtia ja sitä, miten niitä käsiteltiin eri subjektipositioista. Hahmotin aineistossa kolme eri subjektipositioita: hoitajat, työnantaja sekä päättäjät. Tutkielman tulokset osoittavat, että työtaistelua koskevan keskustelun valta-asetelma muuttui. Hoitajat toivat aktiivisesti näkemyksiään esiin sosiaalisessa mediassa ja saivat näkökulmilleen kannatusta. Ajan kuluessa myös Ylen uutisissa hoitajien näkökulma sai enemmän huomiota. Työnantajien, hoitajien ja poliitikkojen hoivaan liittämät merkitykset ovat ennen kaikkea sen tärkeys ja kriittisyys yhteiskunnalle. Hoitajien työtaistelu ja heidän näkökulmiensa esiin tuonti liitti tärkeyden merkitystä myös hoivaa tekeviin työntekijöihin. Näin ollen tutkielman konteksti voi avata mahdollisuuksia myös yksityisessä elämässä tehdyn hoivan arvostukseen. Se voi myös avata näkökulmia työelämän segregaation kaventumiseen tarjoamalla suuntaviivoja matalapalkka-alojen tutkimukseen.

Tutkimuksessa selvitetään venäläisten feministien toimintaa, tavoitteita, ongelmia ja ristiriitoja 1990-luvun alkupuoliskolla. Primäärimateriaalina toimivat aikakauden tärkeimpien venäläisten feministien haastattelut, tekstit, puheet, esitelmät ja muut esilletulot, jossa he selvittävät tavoitteitaan, kertovat toiminnastaan ja erittelevät ongelmiaan. Lisäksi käytössä on merkittävimpien tapahtumien materiaaleja, järjestöjen lehtiä ja seminaarikertomuksia. Tutkimus keskittyy erityisesti Itsenäinen naisten forum -nimiseen löyhään verkostoon, jota feministit fasilitoivat. He pyrkivät sen avulla yhdistämään maan hajanaista naisliikettä. Tutkimuksen kontekstina on laajempi poliittinen ja yhteiskunnallinen tilanne Venäjällä, sen kehittymätön kansalaisyhteiskunta ja poliittinen sekavuus. Feministien tavoitteet, joita tutkimus käsittelee, liittyivät pitkälti naisliikkeen kehittämiseen, vahvistamiseen ja koordinoimiseen. Tämä tehtävä lankesi feministisille toimijoille, koska heillä oli muihin naisaktiiveihin nähden paremmat edellytykset tähän taloudellisesti, intellektuaalisesti, organisatorisesti ja institutionaalisesti. 1990-luvun ensimmäisiä vuosia kuvastaakin eräänlainen laajeneminen tässä suhteessa: feministit organisoivat tapahtumia, jotka saivat kasvavaa suosiota ja näkyvyyttä. Esiin nousi kuitenkin myös jatkuvasti kysymyksiä liikkeen poliittisen vaikuttavuuden kasvattamisesta, aseman virallistamisesta ja toiminnan struktuurien riittävyydestä. Ongelma oli naisliikkeen hajanaisuus, ideologinen monimuotoisuus sekä kokemattomuus poliittisessa ja yhteiskunnallisessa toiminnassa. Nämä ongelmat kulminoituivat vuoden 1993 duuman vaaleihin, joihin osallistumisen epäonnistuminen osoitti entistä selkeämmin tarpeen muuttaa toimintaa. Toinen jakso tutkimuksessa käsittelee institutionalisoitumisen kauden alkamista 1990-luvun puoliväliä kohden. Aikakautta kuvaa ammattimaistuminen, feminististen toimijoiden eriytyminen ja laajat informaatio- ja koordinointihankkeet, joiden tekijät olivat yhtä ja samaa pientä moskovalaista ryhmittymää. Löyhä verkosto tai yhteisö ei ollut enää riittävä. Feministit perustivat Itsenäiselle naisten forumille tiukan strukturoidun koordinaatio- ja informaatiokeskuksen, joka otti liikkeen johtoaseman itselleen ja alkoi kehittää toimintaa. Tässä ammattiaktivistien piirissä liikkui paljon länsimaisten säätiöiden projektirahoitusta, minkä vuoksi heillä oli resurssit alkaa kontrolloida liikkeen toimia entistä enemmän. Tässä vaiheessa feministinen ryhmittymä oli jakautunut niihin, jotka olivat mukana tässä johtavassa ryhmässä ja niihin, jotka pyrkivät toisenlaiseen toimintaan. Feministien voimistuneet institutionalisoitumispyrkimykset aiheuttivat liikkeessä ongelmia. Merkittävimpiä teemoja, joita tutkimuksessa nousi esiin, oli feministien identiteetin jakautuneisuus; he olivat useasti samaan aikaan itsenäisiä aktivisteja, valtiolle työskenteleviä asiantuntijoita sekä akateemisia tutkijoita. Merkittävimmän yksittäisen feministisen järjestön, Moskovan sukupuolentutkimuksen keskuksen, asema kertoo tästä hyvin: se oli valtion tiedeakatemian alainen tutkimusyksikkö, mutta se identifioi itsensä voimakkaasti nimenomaan kolmannen sektorin järjestöksi, joka näki tehtäväkseen toimia naisliikkeen parissa. Samaan aikaan sen työntekijät tekivät tutkimusta niin valtiolle kuin muillekin tilaajille. Tämä aiheutti ongelmia niin akateemisessa maailmassa kuin muussa naisliikkeessäkin, jossa feministit koettiin elitistisiksi ja kaukaisiksi. Myös feministit itse kokivat tämän position yhä haastavammaksi 1990-luvun puoliväliä kohden, ja tutkimuksessa todetaankin eriytymisen alkaneen voimistua tämän seurauksena. Feministisistä toimijoista osa keskittyi voimakkaammin vain akateemiseen toimintaan ja osa taas naisliikkeen koordinointiin. Tutkimuksessa nousivat esiin myös feministien keskeiset ristiriidat ja se, että kyseessä ei ryhmän pienestä koosta ja samasta ideologisesta lähtökohdasta huolimatta ollut homogeeninen ryhmittymä. Monet sisäiset ristiriidat liittyivät siihen, miten feminismiä tulisi toteuttaa naisliikkeessä, millainen tulisi akateemisen toiminnan ja poliittisen aktivismin suhteen olla, oliko feministien liikkeen johtoasema hyväksyttävää vai ei, ja mitkä sen taustalla oleviksi motiiveiksi nähtiin. Feministien liike ei siis ollut yhtenäinen ja ristiriidat korostuivat ajan myötä. Feministien pyrkimykset koota naisliike yhdeksi vaikuttavaksi voimaksi epäonnistuivat 1990-luvun alkupuoliskolla. He eivät onnistuneet muodostamaan tavoitteidensa mukaista vahvaa naisliikettä, vaan pikemminkin feministien oma ammattimainen, erillinen ryhmittymä päätyi tekemään johtoasemastaan käsin parhaaksi katsomiaan asioita länsimaisten säätiöiden tuella. Sukupuolentutkimuksen kehitys kulkee koko tutkimuksen läpi yhtenä sivujuonena: sen kehittäminen oli osa feministien toimintasuunnitelmaa. Tässä he onnistuivatkin paremmin: sukupuolentutkimus sai akateemisen legitimiteetin, ja ensimmäistä kertaa maan historiassa venäläiset naiset tekivät tutkimusta venäläisten naisten tilanteesta.

Tutkielmassani tarkastelen Johanneksen evankeliumin antamaa kuvaa äitiydestä ja äidin toimijuudesta Jeesuksen ja tämän äidin välisen kanssakäymisen kautta. Jeesuksen äiti esiintyy Johanneksen evankeliumissa kahdessa hyvin merkittävässä kohdassa: Kaanan häissä, heti toisen luvun alussa (Joh. 2:1–5), sekä Jeesuksen ristiinnaulitsemisen yhteydessä evankeliumin lopulla (Joh.19:25–27). Tutkimusmenetelminä hyödynnän pääasiassa sukupuolentutkimuksesta nousevaa termistöä sekä kulttuuriantropologiasta nousevaa ymmärrystä kunnian- ja häpeän kulttuurista, joka vaikutti vahvasti kreikkalais-roomalaisessa kulttuurissa evankeliumin syntyaikana. syvennyn sukupuolentutkimuksen avulla tarkastelemaan Jeesuksen äidin toimintaan ja toimijuuteen; mitä Johanneksen evankeliumi kertoo Jeesuksen äidin toiminnan ja tämän edustaman toimijuuden kautta äitiydestä, mutta myös naisen roolista? Intersektionaalisuuden huomioidakseni käytän apuna myös arkeologisia huomioita. Jeesuksen maskuliinisuuden voi nähdä olevan myös yhteydessä äidin toimijuuteen. Ristillä äiti esiintyy selvästi täysin vastakkaisessa roolissa kuin Kaanan häissä, jossa tulkinta sallii äidin aktiivisen toimijuuden. Ristillä passiivisella esiintymisellään äiti ilmentää korostetun naiseuden ihanteita. Äidin edustaessa ristillä korostettua naiseutta, Jeesus esiintyy selvästi maskuliinisemmassa roolissa kuin Kaanan häissä. Kuvaus ei selvästi salli evankeliumin päättyvän naisen aktiiviseen toimintaan, vaan Jeesus ikään kuin palauttaa toiminnallaan sukupuolille ihanteelliset toimintatavat. Joh.2:1-5 ja Joh.19.25-27 tekstijaksot luovat selvästi yhteneväisen kokonaisuuden, joka tarjoaa hetkellistä toimijuutta äidille kuitenkin lopulta palauttaen sukupuolirooleille ihanteellisen järjestyksen.

Tässä pro gradu -tutkielmassa analysoidaan Matteuksen evankeliumissa (Matt.19:12) mainittuja eunukkeja queer-teoreettisesta viitekehyksestä käsin. Tutkimusmateriaalin avulla pyritään muodostamaan näkemys siitä, millaiseksi jakeessa mainittujen eunukkien sukupuoli tulkittiin siinä kontekstissa, jossa Matteuksen evankeliumi on tuotettu kirjalliseen muotoonsa. Tutkielman tarkoituksena on ottaa kantaa myös siihen, millaisena näiden eunukkien sukupuoli on mahdollista tulkita tänä päivänä. Teologisesta näkökulmasta se ottaa kantaa sukupuolen moninaisuuteen nykypäivän kristillisessä kontekstissa. Tutkimuskysymyksiä tarkastellaan niiden kulttuurien näkökulmasta, joiden vaikutusta Matteuksen evankeliumin kirjoittajaan voidaan pitää merkittävimpinä. Näitä ovat varhainen juutalaisuus, antiikin kreikkalainen kulttuuri sekä antiikin Rooman kulttuuri. Lisäksi tutkielmassa käydään läpi jakeen varhaisinta kristillistä tulkintahistoriaa. Queer-teoreettisesta viitekehyksestä käsin tarkasteltuna eunukkien sukupuoli näyttäytyy lähdetekstien kuvauksissa ambivalenttina, normeja rikkovana ja binääriset sukupuolikategoriat kyseenalaistavana. He eivät näytä mahtuneen sen enempää naisen kuin miehenkään määritelmään. Näin heitä voidaan perustellusti luonnehtia termillä ”queer”. Myös antiikissa vallinneet käsitykset sukupuolesta paljastuvat lähdeaineiston perusteella oletettua moninaisemmiksi ja muuntuvammiksi. Kulttuuriin sidonnaisina antiikin sukupuolirakennelmat erosivat merkittävästi muun muassa länsimaisessa kulttuurissa yhä tänä päivänä vallalla olevasta dikotomisesta, heteronormatiivisesta binääristä sukupuolijärjestelmästä. Antiikin kulttuureissa eunukit näyttäytyivät kummajaisina, joiden sukupuoli edusti jonkinlaista kolmatta kategoriaa. Etenkin Roomalaisessa kontekstissa he edustivat runsaslukuisena vähemmistönä eksoottista, mutta yhteisön sisällä olevaa toiseutta. Heitä halveksittiin ja säälittiin, mutta heidän olemassaoloaan ei kyseenalaistettu. Tällaisina hahmoina eunukit olivat osa Matteuksen evankeliumissa kuvattua taivasten valtakuntaa, jossa väheksytyt ja parjatut saavat viimein ansaitsemansa arvon. Mallina näille eunukeille toimivat erityisesti Kybelen kulttiin kuuluneet gallit, jotka kastroivat itsensä vapaaehtoisesti uskonnollisista syistä.

Ugandassa jätettiin parlamentille vuonna 2009 lakialoite, jossa esitettiin esimerkiksi kuolemanrangaistusta törkeästä homoseksuaalisesta teosta. Laki astui voimaan vuonna 2014 ja vaikka kuolemanrangaistus jäi pois voimaan tulleesta laista, se silti kavensi seksuaalivähemmistöjen oikeuksia Ugandassa. Ugandan homoseksuaalisuuden vastainen laki herätti median kiinnostuksen ympäri maailmaa ja lakia käsiteltiin paljon uutisissa. Tässä tutkielmassa keskitynkin Ugandan homoseksuaalisuuden vastaiseen lainsäädäntöprosessiin ja siihen, miten Suomessa uutisoitiin aiheesta. Tutkimuskysymykseni on, miten suomalaiset tiedotusvälineet Yleisradio ja Helsingin Sanomat uutisoivat Ugandan homoseksuaalisuuden vastaisesta lakiesityksestä ja laista? Aineistoni koostuu Helsingin Sanomien sekä Yleisradion verkossa julkaistuista uutisista, jotka sijoittuvat vuosille 2009-2015. Uutiset käsittelevät Ugandan homoseksuaalisuuden vastaista lainsäädäntöprosessia eli sen elinkaarta lakialoitteesta voimaantulleeseen laiksi. Analyysimetodina käytän laadullista sisällönanalyysia sekä kehystämistä. Tarkastelen aineistoa hyödyntäen jälkikolonialistista teoriaa. Sisällönanalyysin tuloksena syntyi neljä eri kategoriaa, jotka toistuivat uutisoinnissa. Ugandan homoseksuaalisuuden vastaisesta lainsäädäntöprosessista uutisoitiin useimmiten käyttäen näitä teemoja; homofobian yleistäminen Ugandassa ja Afrikassa, seksuaali– ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuva vaino, kansainvälisten suhteiden heikentyminen ja lainsäädäntöprosessin kuvaaminen. Tulokset osoittavat, miten uutisissa korostuu vastakkainasettelu ”sivistyneestä” lännestä vs. ”sivistymättömästä” Ugandasta. Uutisista puuttuu ymmärrys Ugandan lainsäädännön kontekstista sekä kolonialistista valtasuhteista.