Browsing by Subject "suorituskyky"

Objective The objective of this study is to examine the relationship between organizational justice and cognitive performance in working age population and whether this relationship differs between men and women. Organizational justice can be defined as perceived fairness of decisions and procedures at workplace. Organizational justice has been associated with cardiovascular risk and sleeping problems among other issues. Research indicates that organizational justice is associated also with cognitive performance, but this association has not been examined using population-based data earlier. Methods The sample for the study was derived from the Cardiovascular Risk in Young Finns Study data. The sample used included all the participants from year 2012 who had participated to at least one cognitive subscale measurement and answered to at least four (50%) organizational justice question (n = 1283, women 57 %, average age 42,1 years). Organizational justice perceptions were measured using the short version of the organizational justice scale, which provided scores for total, distributive, procedural and interpersonal organizational justice. Cognitive performance was measured with four CANTAB tests. The results had been formed into five factors where the fifth factor represented the total cognitive performance. Linear regressions were used to examine the relationship both with and without covariates. Covariates used were age, sex, education level and average working hours per day. In addition, interactions of sex and organizational justice were examined. Results When the covariates were included in the analysis, both higher total scores of organizational justice and procedural justice were associated with shorter reaction times. Higher distributive justice was associated with better total cognitive performance and faster visual processing. The interactions of sex and total scores of organizational justice, procedural justice and interactional justice were each significant with total cognitive performance, executive function, and visual processing. The associations between organizational justice and cognitive performance were positive for men and negative for women. Conclusions Higher organizational justice seems to be associated with better cognitive performance especially regarding attention and psychomotor speed in working age population. The associations often differ significantly between men and women. Even though the associations found were negative for women, it can be concluded that it is worthwhile to develop organizational justice also to maintain cognitive working ability. Further longitudinal research is yet needed.

Hajautettuja järjestelmiä rakennettaessa on toteutettavan järjestelmän suorituskykyyn kiinnitettävä huomiota jo heti suunnittelun alkuvaiheessa. Järjestelmän suorituskykyyn vaikuttaa ennen kaikkea korkean tason arkkitehtuuri. Arkkitehtuuria suunniteltaessa tulisi kyetä ennustamaan tulevan järjestelmän suorituskykyä, ja arvioimaan erilaisten suunnitteluvaihtoehtojen vaikutuksia. Perinteisesti tietokonejärjestelmien suorituskykyä on tutkittu vasta toteutuksen valmistuttua testausvaiheessa. Pelkästään testaukseen tukeutuva verifiointi ei kuitenkaan ole riittävä tämän päivän kustannustehokkaaseen ja nopeatempoiseen tuotekehitykseen pyrkivässä liiketoimintaympäristössä. Niinpä nykyaikaisen järjestelmäkehityksen osaksi on tuotu suorituskykysuunnittelu. Suorituskykysuunnittelu kestää koko järjestelmän elinkaaren ajan ja pyrkii mahdollisimman aikaisessa vaiheessa eliminoimaan suorituskyvyn kannalta epäedullisten suunnitteluratkaisujen päätymisen lopulliseen tuotteeseen. Tässä tutkielmassa esitellään menetelmä hajautettujen järjestelmien suorituskykysuunnitteluun. Tutkielman osana määritellään ja toteutetaan työkalu, jolla pystytään mallintamaan hajautettu järjestelmä ja tutkimaan sen käyttäytymistä. Työkalu on simulaattori, joka ratkaisee UML-kielen aktiviteettikaavioiden kaltaisia suoritusmalleja. Työkalu mahdollistaa suunnittelu- ja toteutusvaiheiden ajan tarkentuvan ohjelmistojen ja järjestelmän suorituskyvyn analysoinnin. Tutkielmaan kuuluu myös tapaustutkimus, jossa menetelmää ja työkalua käyttäen tutkitaan vaihtoehtoista tapaa toteuttaa Nokian DX 200 -järjestelmän sisäinen viestinvälitys.

Tutkielmassa tarkastellaan tilivelvollisuutta vuosittain julkaistavassa Ministeriöiden tuloksellisuuden kuvauksissa. Kysynnän tilivelvollisuuden tutkimukselle luo se, että tilivelvollisuudesta on tullut yhä tärkeämpi osa hyvää hallintoa, mutta samanaikaisesti tilivelvollisuus on käsitteenä hämärtynyt ja se on saanut uusia kulttuurillisia ulottuvuuksia. Tutkimusmenetelmänä sovelletaan deduktiivista sisällönanalyysia, jonka avulla aineistoa teemoitellaan teoriasta johdettuihin kategorioihin. Keskeiset tutkimuskysymykset ovat: ”Miten eri ministeriöt kuvaavat tuloksellisuuttaan ja oikeuttavat tällä toimintaansa?” ja ”Kuinka Ministeriöiden tuloksellisuuden kuvaukset toimivat tilivelvollisuuden instrumenttina?” Teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään tilivelvollisuutta julkishallinnossa, luodaan kuvaa uuden julkisjohtamisen opin (NPM) tuomista uusista tilivelvollisuuskäsityksistä, esitellään suorituskyvyn suhdetta tilivelvollisuuteen ja pohditaan tilivelvollisuuden kulttuurillista ulottuvuutta. Tilivelvollisuus määritellään päämiehen ja agentin väliseksi suhteeksi tietyllä toimialueella, jossa agentin tulee oikeuttaa tekojaan. On kuitenkin oletettavaa, että tutkimusaineistossa ministeriöiden laajat vaikuttavuustavoitteet eivät noudata politiikka-hallinto-dikotomiaa tai hallinnon alojen rajoja, mikä on ongelmallista tilivelvollisuuden määritelmän kannalta. Päämies-agentti-teorian pohjalta oletetaan myös, että aineistossa vedotaan ajankohtaisiin asioihin, jotka voidaan johtaa päämiehen preferensseistä. Hallinnon suorituskyky on tutkielmassa keskeinen työkalu tilivelvollisuuden arvioimiselle. Teemoittelukehikon sisällönanalyysille luo suorituskyvyn jako kolmeen: tuotos-, prosessi- ja järjestelmäorientoituneeseen suorituskykyyn. Ensimmäinen korostaa taloudellista tehokkuutta, keskimmäinen lainmukaisuutta sekä tasa-arvokysymyksiä ja viimeinen hallinnon toimintakykyä vaikeimmissakin tilanteissa. Taloudellisen tehokkuuden oletetaan korostuvan aineistossa, koska se on saanut paljon tukea uuden julkisjohtamisen myötä ja sen roolia korostetaan tutkimuskirjallisuudessa. Analyysi rakentuu teorialähtöisten oletusten ympärille, minkä lisäksi esitetään teemoittelun tulokset ministeriöittäin. Aineistosta luokiteltiin yhteensä 291 havaintoa suorituskyvyn kolmeen kategoriaan, joista yleisimmäksi osoittautui tuotosorientoitunut suorituskyky esiintyen 45 %:ssa havainnoista. Prosessiorientoitunut suorituskyky esiintyi kolmanneksessa havainnoista ja järjestelmäorientoitunut suorituskyky esiintyi reilussa viidenneksessä havainnoista. Tuotosorientoituneen suorituskyvyn havaintojen korkea määrä tukee oletusta, jonka mukaan taloudellinen tehokkuus saa paljon painoarvoa hallinnon toiminnassa. Vastaavasti järjestelmäorientoituneen suorituskyvyn suosio ulko-, sisä-, ja puolustusministeriön hallinnon aloilla kertoo, että myös muilla hallinnon arvoilla on painoarvoa, mikä kertoo raportoinnin tarkoituksenmukaisuudesta. Tulokset antavat myönteistä näyttöä oletukselle, jonka mukaan agentin ja toimialueen määrittely hämärtyvät ministeriöiden raportoinnissa. Monet etenkin yhteiskunnallista vaikuttavuutta mittaavat tavoitteet vaativat sekä poliittisia että hallinnollisia toimia, mutta tarvittavien toimien välille on vaikeaa tehdä eroa aineiston perusteella. Aineisto tukee jonkin verran aikaisempaa tutkimusta siltä osin, että se osoittaa ministeriöiden erilaisen kyvyn raportoida toiminnastaan tarkasti. Analyysi osoittaa myös, että aineistossa suhtaudutaan digitalisaatioon ja ympäristöarvoihin kuin ne olisivat perinteisiä hyvän hallinnon arvoja. Tämä tukee ajatusta siitä, että hallinnon arvot ovat ajankohdasta riippuvaisia päämiehen preferenssien mukaan. Tutkielman keskeisin johtopäätös akateemisen tilivelvollisuuskeskustelun kannalta on se, että se tukee väitettä taloudellisen tehokkuuden merkittävästä roolista julkishallinnossa, mutta se kritisoi liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä ja osoittaa, että myös muilla hallinnon arvoilla on painoarvonsa. Käytännön kannalta tutkielma osoittaa epäkohtia ministeriöiden raportoinnissa tilivelvollisuuden näkökulmasta.