Browsing by Subject "symbolit"

Tutkielmassani lähestyn opiskelijoiden tekemää seksityötä tarkastellen siihen liittyvän salailun ulottuvuuksia subjektipositioiden kautta sekä analysoiden naiseuteen ja seksuaalisuuteen kytkeytynyttä myyttistä kuvastoa. Tavoitteenani on selvittää, miten seksityötä tekevät opiskelijat erittelevät siviilielämän ja seksityön positioita ja miten he suhteuttavat seksityötä yhteisön asenteisiin ja kulttuurisiin merkityksiin. Tämän yhteydessä selvitän stigman ja tabun merkityksiä aineistoni seksityöntekijöiden kokemuksissa. Kartoitan lisäksi seksityöhön liittyviä naiseuden ja seksuaalisuuden myyttisiä kuvastoja pohtien, millainen on myyttisen tiedon seksityöntekijä ja millaisena huonon naisen myytti näyttäytyy seksityön puitteissa. Tutkielmani kaksiosaisen aineiston ensimmäinen osa koostuu viidestä kevään 2015 aikana toteutetusta seksityötä tekevän opiskelijan puolistrukturoidusta haastattelusta. Toinen osa puolestaan sisältää seksityötä tekevien opiskelijoiden viisi blogia, joita on julkaistu aikavälillä 2012–2018. Tutkielmani teoriatausta on painottunut sekä seksityötutkimukseen että myyttitutkimukseen, joiden rinnalla sovellan myös seksuaalisuutta, naiseutta, stigmaa ja tabua käsitteleviä tutkimuksia. Tutkielmani metodipohja puolestaan on diskurssianalyysissa ja Mary Douglasin symboliantropologiassa. Seksityötä tutkiessa olen valottanut yhteisössä vallitsevia kulttuurisia merkityksiä ja yleistä (seksuaali-)asenneilmapiiriä. Kaikki seksin ja seksuaalisen toiminnan muodot eivät suinkaan ole tasavertaisia, vaikka seksuaaliasenteet ovatkin nykypäivänä entistä vapaamielisempiä. Seksityöhön ja seksityöntekijöihin suhtaudutaan monilta osin kielteisesti ja ennakkoluuloisesti ylläpitäen vahingollisia stereotypioita. Erityisesti seksityötä tekeviin äiteihin kohdistuu moraalisesti latautuneita odotuksia, eikä äitiyden ja seksityön nähdä sopivan saman kategorian sisälle. Samanlaisia mielikuvia koetaan kuuluvan käsityksiin opiskelijasta ja seksityöstä. Seksityöntekijät eivät kuitenkaan itse suurilta osin häpeä seksityötä tai koe sitä saastuttavana, vaan ongelma nähdään olevan yhteisön asenneilmapiirissä. Aineistossa ilmenee, miten uhriuden, tautisuuden ja rikollisuuden diskurssit määrittävät julkisessa keskustelussa esitettyjä kuvia seksityöntekijästä. Näitä diskursseja kuitenkin pyritään kyseenalaistamaan seksityöntekijöiden keskuudessa. Samalla kritisoidaan kaupallisen seksin toimijoiden näkemistä yhtenäisenä ja homogeenisenä joukkona. Analyysini perusteella seksityö on ilmiönä varsin moninainen, ja paikoitellen aineistoni seksityöntekijöillä on yhteistä lähinnä se, että jokainen heistä työskentelee opintojen ohella kaupallisen seksin alalla. Monin paikoin heille on yhteistä myös seksityön keskiluokkaisuus, työhön suhtautuminen siviilielämän ehdoilla ja halu estää seksityön tuleminen julki laajassa mittakaavassa. Salailulla ja stigmalla koetaan tässä mielessä olevan jatkumoa nykyhetken lisäksi myös tulevaisuudessa, jopa seksityön lopettamisen jälkeisessä ajassa. Ajallisten ulottuvuuksien lisäksi salailu ja stigma ulottuvat työminän alueelta siviilielämän puolelle, ja näitä eri positioita pyritäänkin pitämään erillään. Erityisesti äidin positio rajataan tiukasti erilleen seksityöpositiosta. Työminään sisältyy olennaisesti myös esittämisen ja esiintymisen ulottuvuuksia, jolloin asiakastilanteisiin kuuluu nautinnon ja läheisyyden esittäminen. Näistä piirteistä huolimatta seksityötä rinnastetaan ensisijaisesti muihin töihin, ei siviilielämän suhteisiin, jolloin työssä korostuu ammatillisuuden ja asiakaspalveluasenteen esiin tuominen. Tutkielmassani esitän naiseuden myyttisen kuvaston ilmenevän seksuaalista käyttäytymistä ja naiseuden kaksijakoisuutta koskevissa odotuksissa ja merkityksissä. Seksityöntekijöihinkin liitettävä huonon naisen kuvasto pitää sisällään käsityksiä sopimattomasta seksuaalisuudesta ja siveettömyydestä, jolloin seksityön alaisuuteen on vaikea mieltää kuvia tavoiteltavasta ja sopivasta naiseudesta ja seksuaalisuudesta. Myyttisen kuvaston tutkimisella on seksityön kohdalla yhteiskunnallista ja kulttuurista painoarvoa, sillä myyteillä on kulttuuristen merkitysten, arkipäivän käsitysten ja seksuaaliasenteiden kautta vaikutusta laajimmillaan jopa siihen, miten viranomaiset, poliittiset päättäjät ja laaja yleisö suhtautuvat seksityöhön ja seksityöntekijöihin.

Tämän tutkimuksen keskiössä ovat moottoripyörä, moottoripyöräilyn harrastajat ja rituaalit. Moottoripyöräilyn lisääntyessä on harrastuksen ympärille muodostunut valtakulttuurista erottuva elämäntapa ja orientoitumisjärjestelmä. Historiallisesti sekulaarin moottoripyöräkerhotoiminnan rinnalle on syntynyt viime aikoina myös yhteisöjä, jotka ilmoittavat kristilliset arvot toimintansa perustaksi. Tutkijoita moottoripyöräkerhot eivät ole juuri kiinnostaneet mutta omaleimaisina yhteisöinä ne avaavat kiehtovan maailman myös kulttuurin sisällä esiintyvien ilmiöiden uskontotieteelliseen, rituaaliteoreettiseen ja teologiseen pohdintaan. Tässä työssä tutkimustehtävänä on henkilökohtaisesti osallistumalla havainnoida, dokumentoida ja kuvata rituaalisia ilmiöitä moottoripyöräkerhon heinäkuussa 2015 organisoiman 7XSF kiertueen aikana. Mielenkiintoni kohdistuu rituaaleihin, esineistöön, merkistöön ja symboleihin, yksilöiden ja yhteisön käyttäytymiseen sekä viestintään. Tutkimuskysymykset ovat: ”Mitä rituaaleja voidaan havaita ja miten ne ilmenevät kristillisten motoristien 7XSF kiertueella” ja alakysymyksinä ”mitä rituaalit ja rituaaliset prosessit merkitsevät ja mitä vaikutuksia niillä on osallistujiin ja yhteisöön.” Rituaalisten ilmiöiden rakennetta ja muotoa tarkastelen rituaalitutkimuksen valossa. Emile Durkheimin, Victor Turnerin ja Arnold van Gennepin sekä Catherine Bellin teoriat muodostavat kivijalan aineiston analyysiin mutta ilmiöiden tulkintahorisontti on myös poikkitieteellinen. Lähestymistapa tutkimusaiheeseen on aineistolähtöinen, osin abduktiivinen, laadullinen ja etnografinen. Lähdeaineisto koostuu editoidusta videomateriaalista, jota kertyi noin 30 tuntia, litteroiduista havaintopäiväkirjamerkinnöistä ja haastattelumuistiinpanoista yhteensä 135 sivua sekä valokuvista yhteensä 338 kpl. Aineistoa täydentää internetistä ja lehdistä valikoituneet artikkelit ja kuvamateriaali. Tutkimuksen etnografisen lähestymistavan vuoksi aineisto sisältää runsaasti kiertueelle osallistuneiden kommentteja, tutkijan henkilökohtaisia ja kokemuksellisia havaintoja sekä reaaliaikaisia kuvauksia autenttisista tilanteista. Keskeisinä tuloksina aineiston analyysissä nousi kiertueen kaksi rinnakkaista ja toisiinsa kietoutunutta rituaalitodellisuutta. 7XSF kiertue muodostaa kokonaisuutena siirtymäriitillisen, useita liminaalitiloja sisältävän prosessin, jota nimitän makrorituaaliksi. Kiertueyhteisön sisällä elää toinen rituaalimaailma, mikrorituaali, missä yksilöt irtaantuvat vanhasta, kulkevat oman rituaalikylvyn läpi ja asemoituvat kulttuurin hierarkiaan osallistuen rituaaleihin rituaalin sisällä. Näiden kahden tason välissä toimivat ikään kuin suodattimina miditason kerhot, jotka tuottavat ja jalostavat osallistujia ”makrorituaaliin” ja estävät kulttuuriin soveltumattoman aineksen pääsyn yhteisön sisään. Nämä rituaalioliot ovat jatkuvassa liikkeessä ja vuorovaikutuksessa toisiinsa. Olennainen huomio tutkimusaineiston perusteella on, että kristillisen kiertueyhteisön, sekulaarin toimintaympäristön toimintatavoissa, hierarkiassa ja rituaalisissa prosesseissa voidaan nähdä huomattavaa homogeenisuutta sekä yksilöiden että yhteisön tasolla. Molempien kulttuurien eetos kiteytyy moottoripyörään ja kerholiiviin pyhinä, toteemisina symboleina, joiden kautta yhteisö rakentaa todellisuutta, operoi ja toteuttaa missiotaan. Yleisen tason johtopäätös on, että moottoripyöräkulttuuri kiinteänä, pitkälti suljettuna ja sosiaalisesti tarkoin määriteltynä ryhmänä näyttäytyy ikään kuin yhteiskuntana yhteiskunnan sisällä määritellen itse arvonsa ja norminsa käyttäytymissääntöineen.

Tutkimus tarkastelee analyyttisen psykologian isän C. G. Jungin teorian sekä jungilaisten ja postjungilaisten teorioiden soveltuvuutta nykykuvataiteen tarkasteluun. Tutkimus esittelee jungilaista estetiikkaa kattavasti suomeksi ja soveltaa sitä postjungilaisesti nykykuvataiteen tulkintaan. Kumpaakaan ei ole aiemmin tehty estetiikan alalla Suomessa. Tutkimusaineistona on käytetty painettujen lähteiden lisäksi esimerkiksi haastatteluita ja aiheeseen liittyviä seminaareja. Jung ei itse muodostanut yhtenäistä taiteen tulkintateoriaa. Sekä psykologian että taidefilosofian puolella on viitattu yleisellä tasolla joihinkin jungilaisiin tulkintamahdollisuuksiin, mutta jungilaista estetiikkaa ei ole kehitetty kuvataiteen tulkintaan eikä varsinkaan nykykuvataiteen tulkintaan soveltuvaksi välineeksi. Kirjallisuuden tutkimuksen puolella jungilaisen näkökulman soveltaminen tulkintaan on yleisempää, myös Suomessa. Suomessa Jung-tutkimus on kuitenkin vähäistä ja pintapuolista sekä yleisesti ottaen että erityisesti työn aiheen kannalta. Työn alussa esitellään tutkimuksellinen ja teoreettinen kansainvälinen ja kansallinen viitekehys. Tämän jälkeen esitellään tutkimuksen kannalta tärkeät jungilaiset käsitteet, kuten arkkityyppi, kollektiivinen tiedostamaton ja symboli. Aiheelle keskeistä jungilaista symboli-käsitettä tarkastellaan laajasti ja pohditaan tämän sijoittumista taiteen tutkimuksen kentällä suhteessa esimerkiksi muihin estetiikan symbolikäsityksiin. Tutkielmassa yhdistellään jungilaisten ja postjungilaisten ajattelijoiden teorioita ja tutkimusmetodeja ja sovelletaan tästä ajattelumatriisista johdettua postjungilaista taiteen tulkintavälinettä kulttuurisidonnaisen nykykuvataiteen tulkintaan. Tässä tutkimuksessa postjungilaista estetiikkaa sovelletaan taiteen tulkintaan innovatiivisesti ja tieteellisesti tukeutumatta vain mielleyhtymiin. Työssä kehitellään erityisesti myös terapiassa käytettyä jungilaista amplifikaatio-menetelmää nykykuvataiteen tulkintavälineeksi, minkä jälkeen amplifikaatio-menetelmän sovelluksella tulkitaan Maaria Wirkkalan Vakain aikein (2006) -installaatioteosta. Työssä keskitytään yhteisölliseen ja kollektiiviseen näkökulmaan teostulkinnassa. Taiteesta voidaan tätä kautta löytää jotain ajatonta ja yhteistä. Postjungilaisen nykytaiteen tulkinnan avulla voi tunnistaa ja nostaa näitä asioita keskusteluun. Amplifikaatiota ei ole aiemmin sovellettu samalla tavalla. Lopuksi käsitellään tämän postjungilaisen taideteostulkinnan tuloksia ja jäsennetään niitä suhteessa teoreettisen viitekehyksen käsitteisiin sekä tarkastellaan jatkotutkimusmahdollisuuksia. Tutkimus osoittaa, että esitelty postjungilainen tarkastelu sopii nykykuvataiteen tulkintavälineeksi erityisesti kun halutaan järjestelmällisesti etsiä ja tarkastella nykykuvataideteosten yliyksilöllisiä viittausmahdollisuuksia.

Tutkielma on runoudentutkimus ja sen aiheena ovat symbolit, metaforat ja tematiikka Marja-Liisa Vartion Häät-esikoisteoksen kolmessa avainrunossa. Tavoitteena on selvittää, millaista on runojen kuvakieli. Siihen lukeutuvat metaforat, symbolit ja kvasisymbolit. Näiden ohella pyritään löytämään runojen keskeiset teemat ja ymmärtämään teoskokonaisuutta. Teoreettisena taustana tutkielmassa käytetään Raili Elovaaran teosta “Olen tyhjä huone”. Sanataiteen metaforista ja symboleista (1992). Elovaara on koonnut keskeisten amerikkalaisten teoreetikoiden käsityksistä metaforateoria- ja symboliehtoja. Runoissa korostuvaa tekstiainesta verrataan näihin ehtoihin ja tarkastellaan metaforien ja symboleiden ominaisuuksia, rakentumista ja merkitysmahdollisuuksia. Symboleiden kohdalla runoissa esiin nousevia ehdokkaita verrataan vakiintuneisiin symboleihin. Vakiintuneiden symbolimerkitysten selvityksessä hyödynnetään symbolisanakirjoja, Michael Ferberin teosta A Dictionary of Literary Symbols (2017) ja Hans Biedermannin teosta Suuri symbolikirja (1993). Tutkimusaineistona on Vartion teoksen kolme runoa: “Jousella-ampuja”, ”Nainen ja maisema” sekä “Häät”. Runot toimivat kokoelmassa aloitusrunona, keskikohdan laajimpana ja viimeisenä nimirunona ja edustavat teoskokonaisuutta. Metodi on vertaileva runoanalyysi. Kohderunoja verrataan myös teoksen muiden runojen samankaltaiseen kuvallisuuteen. Vertailua laajennetaan “Häät” -runon kohdalla häälaulun piirteisiin ja kahden modernistirunoilijan hääaiheisiin esimerkkirunoihin. Tutkielman keskeinen tulos on se, että Vartion kohderunot ovat tiheän kuvakielisiä ja sisältävät paljon symboleita, metaforia ja kvasisymboleita. Kuvallisuus paljastaa puhujien mielen ongelmat ja ristiriidat. “Jousella-ampujassa” on positiivisia ja negatiivisia merkityksiä sisältäviä runolintusymboleita ja lintu yleisenä symbolina symboloi puhumisen vaikeutta. “Nainen ja maisema” -runossa keskeiset pääsymbolit ovat peili, maisema, hiukset ja koivu. Maisema jakautuu moniin sivu- tai kvasisymboleihin. Pääsymbolit symboloivat totuuden näkemistä, kipua, voiman riistämistä, väkivaltaa ja sen uhria. Metaforisina hahmoina runon väkivaltaiset subjektit herättävät kuvallisuudellaan kaksi tulkintamahdollisuutta, ”Koivuniemen herran” ja ”Kuoleman ratsumiehen” tulkinnat. ”Häät” -runosta löytyy häälaululajin tapahtumapaikkoja ja joitakin samoja aiheita ja kuvallisuutta kuin modernistien häärunoista. ”Häät” -runon metaforat ovat luonteeltaan dekoratiivisia ja havainnollistavia. Häät saa merkityksen morsiamen siirtymäriittinä, ei vakiintuneen symbolin ”häät” kautta. Pääsymboleita ovat huntu ja seppele. Huntu symboloi kainoutta ja salailua, mutta symboloituu tarkoittamaan myös vapautumista, yhteisöllisyyttä, iloa ja avoimuutta. Seppele tanssiin yhdistettynä symboloi voitontanssia ja onnistuneita häitä. Häätupa on puhujan mielen symboli.

Tämän pro gradu-tutkielmani tavoitteena on luoda käsitys Säynätsalon kirkon 1920-luvulla tehtyjen lasimaalausten sekä alttaritaulujen isänmaallisuudesta että uskonnollisesta sanomasta. Työni taustalla on ajatus siitä, että monella teoksessa esiintyvillä atribuuteilla olisi symbolinen merkitys, joka on sekä uskonnollinen että yhteiskunnallinen. Lähteinä tutkimuksessani käytän Hanna Rönnbergin tekemää kaksiosaista alttaritaulua ja Antti Salmenlinnan kuoressa, sekä kellotornissa olevia lasimaalauksia, tämän lisäksi olen tutkinut Suomen elinkeinoelämän keskusarkiston arkistoja kirkon rakentamisen ajalta. Kirjallisina lähteinä olen käyttänyt useita yhteiskunnallisia, teologisia ja naisen aseman kehittymiseen liittyviä kirjoja, unohtamatta kuitenkaan internettiä ja muutamia lehtiartikkeleita. Tutkimuksen painopiste on analysoida lähteitä olemassa olevan kirjallisuuden kautta, käyttäen Erwin Panofskyn kolmivaiheista kontekstualisoivaa tutkimusotetta. Ensimmäisessä vaiheessa käydään läpi taideteoksen ihmiset, esineet ja värit. Toisessa vaiheessa luetteloiduille atribuuteille etsitään historiasta ja symboliikasta selityksiä. Kolmannessa vaiheessa taideteos asetetaan yhteiskunnalliseen tilanteeseen, jossa on eletty. Koin tärkeäksi tutkia laaja-alaisesti sitä aikaa, missä teosten syntyaikana on eletty. Pyrin löytämään monista lähteistä vastauksia siihen isänmaalliseen ja uskonnolliseen kulttuuriin, joka on vaikuttanut teosten syntymiseen. Erityisen merkittävää teokseni kannalta on ollut naistehtaanjohtajan asema Säynätsalossa, sekä edellisellä vuosikymmenellä ollut Suomen sisällissota. Nämä kaksi asiaa on vaikuttanut suuresti analyysini tekemiseen. Päädyn tutkielmassani pohtimaan taideteosten symboleita teologisina ja yhteiskunnallisina vaikuttimina. Tulkitsen teosten maailmaa 1920-luvun hengen kautta, sekä peilaan yhteis-kunnallista tilannetta ja ongelmakohtia, mitä sisällissodan jälkeisessä nuoressa Suomessa oli. Ydin ovat taideteokset ja kirkko, niiden sanoma. Päädyin työssäni johtopäätelmään, että kirkon taideteokset ovat toimineet Säynätsalossa yleisenä moraalinvartijana, sekä pitänyt huolta omalta osaltaan yhteiskunnallisten jännitteiden laantumisesta. Naistehtaanjohtajan asema on ollut merkittävä, sillä on ollut kirkon tekemän sosiaalityön kannalta merkitystä. Ajan tapana oli rakentaa tehdasalueille kirkkoja, Säynätsalon kirkko ei ollut tästä poikkeus. Kirkko itsessään rakennettiin myös tehtaan työläisille, sitä kautta tehty sosiaalityö oli merkittävää. Kirkko toi olemassa olollaan alueelle stabiiliutta ja kaivattua moraalin perään katsomista. Taideteokset ovat muistuttaneet rauhan, rakkauden ja pelastuksen tärkeydestä. Lisäksi niillä on ollut tärkeä tehtävä muistuttaa raamatun keskeisistä tapahtumista, eli vapahtajan syntymästä, sekä kuolemasta. Ne kertovat myös ajasta, jossa ihmisten välillä on ollut jännitteitä. Teoksien symboliikasta voidaan löytää moninaisia vivahteita, myös poliittisia. Taidehistoriallisesti teokset ovat aikansa teoksia ja edustavat klassismia, ne ovat hieman alkukantaisia ja puritaaneja, mutta ne ovat seurakuntalaiselle helposti tulkittavissa. Lasimaalausten merkitys kirkkotaiteessa taasen on ollut historian saatossa erittäin tärkeä, joten ne sopivat klassismin ihanteeseen.

This thesis is a study about art as a constructive element of the society. The aim of this work is to prove the significant and special nature of art as a creator of the future of the society, as well as show how the curiosity of art is a part of social and political research. The scientific argument of the thesis is based on studies by Claude Lévi-Strauss and Victor Turner. The main thread and the basic concept of the work has been to examine the term 'bricoleur', used in Lévi-Strauss`s 'La Pensée Sauvage' to describe a person recreating new by using the surrounding society as his material. The starting point of this thesis is to study and examine the relationship between the bricoleur and art. The key work from Victor Turner has been 'The Forest of Symbols: Aspects of Ndembu Ritual', and also 'The Ritual Process: Structure and Anti-Structure'. The viewpoint of Lévi-Strauss has been extended by using the thoughts and arguments of Turner´s studies about ritual symbolism. By comparing the thoughts of these two anthropologists the intention is to show the diverse and versatile meaning of art as a constructor of the society. The subject has been examined by using artistic examples. The thesis focuses especially on the work and the artistic production of three artists. Diego Rivera and Frida Kahlo are examples of visual artists and Jean Sibelius is an example from the field of music. The study analyzes and examines the artistic repertoire of other artists as well, such as the art work of Pablo Picasso´s. The basis of the selection of the artists has been their great social impact as well as the fact that they lived in the same era on different continents. The structure of the thesis has been divided into four main sections: The first part examines art as a phenomena and focuses on theoretical and historical definition, as well as the relationship between art and society. The chapter is to make the reader understand what the thesis is talking about when it is talking about art. The second part is about the nature of art as a creator of cohesion through the light of artistic examples and social circumstances. Through the examples of Rivera, Kahlo and Sibelius the artistic work shall be seen as an empowering element of the society. The third chapter concentrates on the analysis of the artistic data and proves how the comparison of the artistic work is relevant, even if it was born on two different continents. The aim of the chapter is to show through very concrete examples how it is possible to create the new through art. The fourth section examines the work of Lévi-Strauss and Victor Turner. The chapter looks into the anthropological discussion of the subject. The chapter also intends to show how by studying the ritual context and symbolic meaning of art, as well as the nature of bricoleur, the role of art will be understood as an important and significant element in society. The study argues that art has a unique role as a force that regenerates and recreates the society. It also shows the significance of art as a transformative, intergrative and empowering phenomena.