Browsing by Subject "syömishäiriö"
Now showing items 1-14 of 14
-
(2017)Anorexia nervosa and other eating disorders are linked with certain personality and behavior traits: for example, people with eating disorders are more perfectionistic and neurotic as well as less extroverted than healthy people. The purpose of this paper is to examine whether traits associated with anorexia nervosa persist after clinical recovery. This paper covers ten studies in which people recovered from eating disorders are compared to people unaffected with eating disorders. It seems that there is great variety in the stability of different traits after the recovery from the eating disorder. Perfectionism might be stable feature even after the recovery.
-
(2022)Avoidant Restrictive Food Intake Disorder (ARFID) on uusi syömishäiriödiagnoosi DSM-5- ja ICD-11-luokituksissa, ja se korvaa aiemman ICD-10- ja DSM-IV-luokitusten diagnoosin ”lapsen tai imeväisen syömishäiriö”. Tutkielma on narratiivinen katsaus ARFID-syömishäiriöstä, ja tutkielma pyrkii antamaan ajankohtaisen yleiskuvan tästä uudesta ja vähän tunnetusta diagnoosista. Tutkielman tavoitteina on hahmottaa lukijalle ARFID-syömishäiriön merkitystä ilmiönä ja auttaa kliinikkoa ARFID-oireilevien tunnistamisessa ja hoitamisessa. ARFID tarkoittaa valikoivaa syömistä tai ruokien pelkoa, joka johtaa aliravitsemukseen, ravintoaineiden puutostiloihin, riippuvuuteen lisäravinteista tai ruokintaletkusta tai merkittävään psykososiaaliseen haittaan. Erotuksena laihuushäiriöön ARFID:issa ei esiinny painoon liittyvää huolta tai kehonkuvahäiriötä. Oireilun taustalla voi sen sijaan olla aistiherkkyyttä, syömiseen liittyviä pelkoja tai vähäistä mielenkiintoa ruokaa kohtaan. ARFID on erillinen ilmiö tavanomaisesta valikoivasta syömisestä, joka on yleinen ominaisuus ja osa monien lasten normaalia kehitystä. ARFID-oireilun yleisyyttä on pyritty kartoittamaan kyselyiden ja diagnostisten haastatteluiden avulla, mutta arviot yleisyydestä vaihtelevat paljon eri tutkimuksissa. Nykytiedon valossa ARFID ei vaikuta painottuvan mihinkään sukupuoleen, ja vastoin aiempaa näkemystä ARFID-oireilua ei esiinny vain lapsilla vaan myös aikuisilla. Sekä epidemiologisen tutkimuksen että kliinisten havaintojen avulla on selvinnyt, että ARFID-oireilevilla esiintyy autismikirjon oireita ja aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriötä (ADHD) valtaväestöä yleisemmin. ARFID:in hoito tulee toteuttaa yksilöllisesti, mutta nykyisen tutkimusnäytön perusteella erityisesti kognitiivinen käyttäytymisterapia ja ravitsemuskuntoutus ovat tehokkaita hoitovaihtoehtoja. Mikäli potilaan terveys on vaarantunut, ohjataan hänet sairaalahoitoon.
-
(2022)Avoidant Restrictive Food Intake Disorder (ARFID) on uusi syömishäiriödiagnoosi DSM-5- ja ICD-11-luokituksissa, ja se korvaa aiemman ICD-10- ja DSM-IV-luokitusten diagnoosin ”lapsen tai imeväisen syömishäiriö”. Tutkielma on narratiivinen katsaus ARFID-syömishäiriöstä, ja tutkielma pyrkii antamaan ajankohtaisen yleiskuvan tästä uudesta ja vähän tunnetusta diagnoosista. Tutkielman tavoitteina on hahmottaa lukijalle ARFID-syömishäiriön merkitystä ilmiönä ja auttaa kliinikkoa ARFID-oireilevien tunnistamisessa ja hoitamisessa. ARFID tarkoittaa valikoivaa syömistä tai ruokien pelkoa, joka johtaa aliravitsemukseen, ravintoaineiden puutostiloihin, riippuvuuteen lisäravinteista tai ruokintaletkusta tai merkittävään psykososiaaliseen haittaan. Erotuksena laihuushäiriöön ARFID:issa ei esiinny painoon liittyvää huolta tai kehonkuvahäiriötä. Oireilun taustalla voi sen sijaan olla aistiherkkyyttä, syömiseen liittyviä pelkoja tai vähäistä mielenkiintoa ruokaa kohtaan. ARFID on erillinen ilmiö tavanomaisesta valikoivasta syömisestä, joka on yleinen ominaisuus ja osa monien lasten normaalia kehitystä. ARFID-oireilun yleisyyttä on pyritty kartoittamaan kyselyiden ja diagnostisten haastatteluiden avulla, mutta arviot yleisyydestä vaihtelevat paljon eri tutkimuksissa. Nykytiedon valossa ARFID ei vaikuta painottuvan mihinkään sukupuoleen, ja vastoin aiempaa näkemystä ARFID-oireilua ei esiinny vain lapsilla vaan myös aikuisilla. Sekä epidemiologisen tutkimuksen että kliinisten havaintojen avulla on selvinnyt, että ARFID-oireilevilla esiintyy autismikirjon oireita ja aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriötä (ADHD) valtaväestöä yleisemmin. ARFID:in hoito tulee toteuttaa yksilöllisesti, mutta nykyisen tutkimusnäytön perusteella erityisesti kognitiivinen käyttäytymisterapia ja ravitsemuskuntoutus ovat tehokkaita hoitovaihtoehtoja. Mikäli potilaan terveys on vaarantunut, ohjataan hänet sairaalahoitoon.
-
(2015)Eating disorders are a group of psychiatric disorders characterized by disturbances in eating behaviors, attitudes towards food, and body image. The diagnoses of eating disorders are based on specific diagnostic criteria agreed upon by expert committees. The disorders and the diagnostic criteria are collected in diagnostic manuals. In this study, the Diagnostic and Statistical research Manual of Mental Disorders (DSM) of American Psychiatric Association was used because it is used consistently in international research into eating disorders. The current Fifth Edition of the DSM (DSM-5).was published in 2013. The previous edition was published in 1994 (DSM-IV). The eating disorders specified in DSM-IV were anorexia nervosa (AN) and bulimia nervosa (BN). The remaining disorders were categorized as Eating Disorders Not Otherwise Specified (EDNOS). EDNOS consists of binge eating disorder (BED), atypical anorexia (A-AN) and atypical bulimia (A-BN). In the updated edition, DSM-5, BED has been recognized as its own separate eating disorder, and the diagnostic criteria of AN, and BN has been revised and broadened. Those eating disorders that still remain outside these definitions are classified as Other Specified Feeding and Eating Disorders (OSFED). OSFED eating disorders are A-AN, A-BN, A-BED, purging disorder (PD) and night eating disorder. The objective of this thesis was to survey and identify atypical eating disorders among Finnish young women in the FinnTwin16-cohort, and to find out how the changes in the diagnostic criteria of the DSM affects this group of eating disorders. The FinnTwin16-cohort includes all Finnish twins born in 1975-1979. The health and well-being of the twins has been followed regularly since the age of 16 using questionnaires and interviews. The questionnaire for mental disorders, including the eating disorders was sent to the twins in 1998.The eating disorder survey focused on women. Of the female twins, 2835 returned the forms, and 548 of them were subsequently interviewed over the telephone for a more detailed picture of the person’s eating disorder. According to the survey, 185 of the women had an eating disorder. Using the diagnostic criteria of DSM-IV, 55 had AN, and 46 BN. The remaining 84 women were diagnosed as having EDNOS. The EDNOS cases were re-classified using the DSM-5 diagnostic criteria, whereby 31 of them were diagnosed with AN, 14 with BN, and one with BED. An OSFED diagnosis was established in 38 women. With the change of diagnostic criteria, the prevalence of atypical eating disorders fell from 3 % to 1.3%, and the 15-year incidence from 180 to 76 new cases per 100 000 person-years. The OSFED cases were sub-categorized as follows: 13 women had A-AN, ten A-BN, four PD 4, and five A-BED. Seven women were classified as having fluctuating OSFED: symptoms that either transformed from one subtype to another or alternated with asymptomatic periods. One patient first had A–BN, and after recovering, years later, A-AN. Night eating disorder was not assessed in this study. A-AN, or PD were more transient than other types of EDNOS: no one had an eating disorder for longer than five years. These groups also included the most underweight patients. Seventy-six percent of the women studied were of normal weight. A-BED, and fluctuating OSFED were longest in duration. The weight of the women in these groups continued to increase. Depression was linked to chronic, long-term OSFEDs and binge eating, whereas life crises lead to more severe but transient forms of OSFED.
-
(2016)Osalla masennuspotilaista masennusjaksot osuvat pääosin aina samalle vuodenajalle. Tätä masennuksen alatyyppiä kutsutaan vuodenaikamasennukseksi. Myös syömishäiriöihin, kuten laihuus-, ahmimis- ja ahmintahäiriöön, liittyy toisinaan mielialan laskua ja oireiden voimistumista vuodenaikojen mukaan. Vuodenaikamasennukseen puolestaan liittyy oireena lisääntynyt ruokahalu ja lihominen useammin kuin tavalliseen masennukseen. Näiden yhtäläisyyksien vuoksi syömishäiriöiden ja vuodenaikamasennuksen yhteyttä toisiinsa on tutkittu paljon. Tässä tutkielmassa selvitettiin masennusjaksojen vuodenaikaisvaihtelua HUS:n syömishäiriöpoliklinikan potilaista (N=1588) ja kaltaistetuista verrokeista (N=6290) koostuvassa tutkimuspopulaatiossa analysoimalla tutkimushenkilöiden masennuslääkereseptien lunastamismääriä eri vuodenaikoina. Kansaneläkelaitoksen lääkekorvausrekisteristä saatiin tutkimushenkilöiden reseptitiedot tutkimusajalta vuosina 2000-2010. Masennuslääkkeiden lisäksi selvitettiin myös tulehduskipu- ja allergialääkkeiden käyttömääriä. Tuloksista selvisi, että syömishäiriöpotilaat käyttävät masennuslääkkeitä moninkertaisesti verrokkeja enemmän, eikä heillä masennuslääkitysten aloitusmäärissä näkynyt merkitseviä eroja eri vuodenaikojen suhteen. Sen sijaan verrokit aloittivat lääkityksiä talvella ja syksyllä merkitsevästi enemmän kuin kesällä ja keväällä. Verrokkipopulaatiossa masennuslääkitysten aloitusmäärissä tapahtui vuosien 2003 ja 2010 välillä kasvua noin 50%, kun taas syömishäiriöpotilailla aloitusmäärät laskivat.
-
(2016)Osalla masennuspotilaista masennusjaksot osuvat pääosin aina samalle vuodenajalle. Tätä masennuksen alatyyppiä kutsutaan vuodenaikamasennukseksi. Myös syömishäiriöihin, kuten laihuus-, ahmimis- ja ahmintahäiriöön, liittyy toisinaan mielialan laskua ja oireiden voimistumista vuodenaikojen mukaan. Vuodenaikamasennukseen puolestaan liittyy oireena lisääntynyt ruokahalu ja lihominen useammin kuin tavalliseen masennukseen. Näiden yhtäläisyyksien vuoksi syömishäiriöiden ja vuodenaikamasennuksen yhteyttä toisiinsa on tutkittu paljon. Tässä tutkielmassa selvitettiin masennusjaksojen vuodenaikaisvaihtelua HUS:n syömishäiriöpoliklinikan potilaista (N=1588) ja kaltaistetuista verrokeista (N=6290) koostuvassa tutkimuspopulaatiossa analysoimalla tutkimushenkilöiden masennuslääkereseptien lunastamismääriä eri vuodenaikoina. Kansaneläkelaitoksen lääkekorvausrekisteristä saatiin tutkimushenkilöiden reseptitiedot tutkimusajalta vuosina 2000-2010. Masennuslääkkeiden lisäksi selvitettiin myös tulehduskipu- ja allergialääkkeiden käyttömääriä. Tuloksista selvisi, että syömishäiriöpotilaat käyttävät masennuslääkkeitä moninkertaisesti verrokkeja enemmän, eikä heillä masennuslääkitysten aloitusmäärissä näkynyt merkitseviä eroja eri vuodenaikojen suhteen. Sen sijaan verrokit aloittivat lääkityksiä talvella ja syksyllä merkitsevästi enemmän kuin kesällä ja keväällä. Verrokkipopulaatiossa masennuslääkitysten aloitusmäärissä tapahtui vuosien 2003 ja 2010 välillä kasvua noin 50%, kun taas syömishäiriöpotilailla aloitusmäärät laskivat.
-
(2020)The idealized values of the media and especially social media are challenging to handle for a young person’s developing self-image and self-esteem. The ideal body featured in the media and its attempt to convey the “ideal lifestyle” can be harmful especially for children and young people. Eating disorders are common diseases and their growth is thought to be affected by social media. Children are already increasingly suffering from eating disorders that affect children's lives extensively. Eating disorders are serious and often long-term illnesses whose prognosis is improved by early intervention and treatment. Eating disorders affect younger and younger people, and therefore eating disorders are increasingly seen in comprehensive schools. Eating disorders affect children’s lives widely and also require the schools to take into account the special needs of those who fall ill and a wide range of special arrangements. The purpose of this study was to survey the experiences of people with eating disorders in comprehensive school about comprehensive school and studying there. The research material of the study consisted of six semi-structured thematic interviews conducted in october-november 2019. At the time of the interview, the interviewees were aged 19–39. The research material was analyzed by thematic analysis. The main themes of the interviews were the experiences of people with eating disorders with school health care, school meals, school sports, friendships and teachers. The interviewees' experiences of the mentioned themes varied widely, but for the most part, the memories of the comprehensive school period were quite negative. In the experiences of the interviewees, individual teachers and schoolmates came to the fore. Thus, individuals had had a major impact on how students with an eating disorder in comprehensive school had experienced their comprehensive school time. The main aim of this study is to provide information on how a student with an eating disorder may experience comprehensive school and how the specific features of the disease and the experiences of those affected can be taken into account at school. One of the most important findings is that in comprehensive school there is no ability to recognize eating disorders, except perhaps stereotypical anorexia. However, most people with an eating disorder suffer from something other than typical anorexia. In order to support a person with an eating disorder, the disease must be identified. Based on this study, experiences from comprehensive school are similar regardless of the type of eating disorder. It is very important to learn to consider the many forms of eating disorders so that the specifics of the disease can be considered in school.
-
(2020)The idealized values of the media and especially social media are challenging to handle for a young person’s developing self-image and self-esteem. The ideal body featured in the media and its attempt to convey the “ideal lifestyle” can be harmful especially for children and young people. Eating disorders are common diseases and their growth is thought to be affected by social media. Children are already increasingly suffering from eating disorders that affect children's lives extensively. Eating disorders are serious and often long-term illnesses whose prognosis is improved by early intervention and treatment. Eating disorders affect younger and younger people, and therefore eating disorders are increasingly seen in comprehensive schools. Eating disorders affect children’s lives widely and also require the schools to take into account the special needs of those who fall ill and a wide range of special arrangements. The purpose of this study was to survey the experiences of people with eating disorders in comprehensive school about comprehensive school and studying there. The research material of the study consisted of six semi-structured thematic interviews conducted in october-november 2019. At the time of the interview, the interviewees were aged 19–39. The research material was analyzed by thematic analysis. The main themes of the interviews were the experiences of people with eating disorders with school health care, school meals, school sports, friendships and teachers. The interviewees' experiences of the mentioned themes varied widely, but for the most part, the memories of the comprehensive school period were quite negative. In the experiences of the interviewees, individual teachers and schoolmates came to the fore. Thus, individuals had had a major impact on how students with an eating disorder in comprehensive school had experienced their comprehensive school time. The main aim of this study is to provide information on how a student with an eating disorder may experience comprehensive school and how the specific features of the disease and the experiences of those affected can be taken into account at school. One of the most important findings is that in comprehensive school there is no ability to recognize eating disorders, except perhaps stereotypical anorexia. However, most people with an eating disorder suffer from something other than typical anorexia. In order to support a person with an eating disorder, the disease must be identified. Based on this study, experiences from comprehensive school are similar regardless of the type of eating disorder. It is very important to learn to consider the many forms of eating disorders so that the specifics of the disease can be considered in school.
-
(2018)Tutkimuksessa tarkasteltiin syömishäiriön vaikutuksia hengellisyyteen sekä hengellisyyden roolia toipumisprosessissa narratiivisella tutkimusotteella. Tutkimustehtävänä oli selvittää, millä tavoin syömishäiriöön sairastuneet kuvailevat sairauden vaikuttaneen heidän hengellisyyteensä, sekä millä hengellisyyden kuvaillaan vaikuttaneen toipumisprosessiin. Tutkimusaineisto kerättiin kirjoitus- ja haastattelupyynnöllä. Lopullinen aineisto muodostui seitsemästä haastattelusta ja neljästä kirjoituksesta. Aineiston analyysi toteutettiin holistis-sisällöllisen sekä kategoris-sisällöllisen sisällönanalyysin avulla. Holistis-sisällöllisen analyysin tuloksena tutkimusaineistosta erottautui neljä erilaista kertomusryhmää, joissa tutkittavien hengellinen tausta, hengellisyyden muutokset ja hengellisyyden rooli syömishäiriön toipumisprosessissa näyttäytyivät eri tavoin: 1) Kyseenalaistaneet, 2) Löytäneet, 3) Tasapainottuneet sekä 4) Hämmentyneet. Kyseenalaistaneet eivät pitäneet itseään uskonnollisina, mutta painottivat kuitenkin kristillisten arvojen ja perinteiden tärkeyttä elämän suunnannäyttäjinä. Heidän kohdallaan perinteiseen uskonnollisuuteen liittyvät muistot ja ajatukset joko haittasivat toipumisprosessia, tai niitä ei nähty merkittävänä tekijänä toipumisen kannalta. Syömishäiriön jälkeen perinteistä uskonnollisuutta kyseenalaistettiin entistä enemmän. Löytäneitä yhdisti kielteinen ja lannistava hengellisyys ennen syömishäiriötä ja sen aikana. Lohdullinen ja auttava hengellisyys oli ikään kuin kadoksissa. Pitkään jatkuneen syömishäiriön myötä Löytäneillä alkoi etsinnän vaihe, ja he löysivät ja omaksuivat itselle sopivan hengellisyyden, joka auttoi kohti toipumista. Tasapainottuneet omasivat kristillisen vakaumuksen jo ennen syömishäiriöön sairastumista. Sairauden aikana hengellisyys kuitenkin muuttui vaativaksi, jollain tapaa jopa kaukaiseksi ja tuomitsevaksi, mikä synnytti Tasapainottuneissa epätoivoa. Jonkin aikaa syömishäiriö ja vaativa hengellisyys ruokkivat toisiaan. Lopulta Tasapainottuneiden jumalakuva kuitenkin muuttui läheisemmäksi ja lempeämmäksi. Oman itsen tärkeys ymmärrettiin, ja toipuminen saattoi alkaa. Hämmentyneitä yhdisti myös kristillinen vakaumus. Heillä jumalakuva näyttäytyi hyvin keskeisenä osana hengellisyyttä. Ryhmään kuuluvat eivät olleet toipuneet syömishäiriöstä, ja kokivat sairauden ja hengellisyyden taistelevan paikasta tutkittavien elämässä. Kategoris-sisällöllisen analyysin avulla aineostosta löydettiin toistuvia ja samankaltaisia teemoja, jotka yhdistivät tutkittavien kertomusryhmiä. Yksi kertomusryhmien ylittävä teema oli syyllisyyden ja häpeän tunne, joita monet tutkittavista kokivat sekä syömishäiriöön että hengellisyyteen liittyen. Tutkimuksen valossa voidaan sanoa, että syömishäiriö haastaa pohtimaan elämän syvimpiä tarkoituksia. Syömishäiriöllä on ollut vaikutuksia kaikkien tutkittavien hengellisyyteen. Hengellisyydellä voidaan nähdä olevan myös merkittävä rooli syömishäiriöstä toipumisessa. Tutkimus tarjoaa näkökulmia syömishäiriöön liittyvien tunteiden peilaamisesta hengellisyyteen, sekä hengellisyyteen liittyvien ajatusten roolista syömishäiriössä ja niistä toipumisessa.
-
(2023)Syömishäiriöt ja niiden oireet ovat yleistyneet viime vuosikymmeninä. Ne koskettavat kaiken ikäisiä sukupuolesta riippumatta. Syömishäiriöt aiheuttavat niin psyykkisiä, fyysisiä kuin sosiaalisiakin haittoja, jotka ovat pahimmillaan hyvin vakavia. Tutkimusten mukaan varhainen puuttuminen ehkäisee oireiden pahenemista ja parantaa toipumisennustetta. Syömishäiriöön sairastuneen on usein itse vaikea ymmärtää avuntarvettaan, ja siksi terveydenhuollon ammattilaisten on tärkeää tunnistaa syömishäiriön oireet ja ottaa ne puheeksi. Aiempien tutkimusten mukaan syömishäiriöiden tunnistaminen terveydenhuollossa on heikkoa ja moni sairastunut jää vaille hoitoa. Tämän laadullisen maisterintutkielman tarkoituksena oli kuvata, minkälaista on terveydenhuoltoalalle valmistuvien ammattilaisten osaaminen syömishäiriöistä Suomessa. Tutkielmassa selvitettiin, minkälaista opetusta terveydenhuoltoalan opiskelijat olivat saaneet ja minkälaiseksi he arvioivat oman osaamisensa syömishäiriöihin liittyen. Tutkielman aineisto kerättiin loppuvuodesta 2021 sähköisen kyselyn avulla, johon vastasi 47 vastaajaa. Vastaajat edustivat yhdeksää eri terveydenhuollon ammattia ja olivat joko vastavalmistuneita tai valmistumassa olevia. Aineisto analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla. Tulosten perusteella syömishäiriöihin liittyvä opetus on epätasalaatuista niin sisällöltään kuin määrältään. Opetus on enimmäkseen vähäistä ja toisinaan jopa olematonta. Opetuksessa painottuvat tunnetuimmat syömishäiriöt eli anoreksia ja bulimia. Keskeisimmiksi puutteiksi terveydenhuoltoalalle valmistuvien osaamisessa nousevat syömishäiriöiden tunnistaminen ja puheeksi ottaminen. Osalla terveydenhuoltoalalle valmistuvista on syvällisempää osaamista syömishäiriöistä. Vahvempi osaaminen pohjautuu esimerkiksi käytännön harjoitteluun syömishäiriöiden hoitoon erikoistuneessa yksikössä tai syömishäiriöiden valitsemiseen opintoihin liittyvän tehtävän aiheeksi. Tutkielman tulosten perusteella on tärkeää kehittää terveydenhuoltoalalle valmistuvien osaamista syömishäiriöistä, ja näin varmistaa, että kaikilla alalle valmistuvilla on riittävät valmiudet syömishäiriötä sairastavan tunnistamiseen ja auttamiseen. Terveydenhuoltoalan opetuksessa tulisi kiinnittää huomiota erityisesti syömishäiriöiden monimuotoisuuden ymmärtämiseen ja oireiden tunnistamiseen sekä harjoitella syömishäiriöiden puheeksi ottamista. Jatkossa olisi hyvä selvittää tarkemmin, miten terveydenhuollon ammattilaiset osaavat tunnistaa ja ottaa puheeksi syömishäiriöiden oireita.
-
(2023)Syömishäiriöt ja niiden oireet ovat yleistyneet viime vuosikymmeninä. Ne koskettavat kaiken ikäisiä sukupuolesta riippumatta. Syömishäiriöt aiheuttavat niin psyykkisiä, fyysisiä kuin sosiaalisiakin haittoja, jotka ovat pahimmillaan hyvin vakavia. Tutkimusten mukaan varhainen puuttuminen ehkäisee oireiden pahenemista ja parantaa toipumisennustetta. Syömishäiriöön sairastuneen on usein itse vaikea ymmärtää avuntarvettaan, ja siksi terveydenhuollon ammattilaisten on tärkeää tunnistaa syömishäiriön oireet ja ottaa ne puheeksi. Aiempien tutkimusten mukaan syömishäiriöiden tunnistaminen terveydenhuollossa on heikkoa ja moni sairastunut jää vaille hoitoa. Tämän laadullisen maisterintutkielman tarkoituksena oli kuvata, minkälaista on terveydenhuoltoalalle valmistuvien ammattilaisten osaaminen syömishäiriöistä Suomessa. Tutkielmassa selvitettiin, minkälaista opetusta terveydenhuoltoalan opiskelijat olivat saaneet ja minkälaiseksi he arvioivat oman osaamisensa syömishäiriöihin liittyen. Tutkielman aineisto kerättiin loppuvuodesta 2021 sähköisen kyselyn avulla, johon vastasi 47 vastaajaa. Vastaajat edustivat yhdeksää eri terveydenhuollon ammattia ja olivat joko vastavalmistuneita tai valmistumassa olevia. Aineisto analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla. Tulosten perusteella syömishäiriöihin liittyvä opetus on epätasalaatuista niin sisällöltään kuin määrältään. Opetus on enimmäkseen vähäistä ja toisinaan jopa olematonta. Opetuksessa painottuvat tunnetuimmat syömishäiriöt eli anoreksia ja bulimia. Keskeisimmiksi puutteiksi terveydenhuoltoalalle valmistuvien osaamisessa nousevat syömishäiriöiden tunnistaminen ja puheeksi ottaminen. Osalla terveydenhuoltoalalle valmistuvista on syvällisempää osaamista syömishäiriöistä. Vahvempi osaaminen pohjautuu esimerkiksi käytännön harjoitteluun syömishäiriöiden hoitoon erikoistuneessa yksikössä tai syömishäiriöiden valitsemiseen opintoihin liittyvän tehtävän aiheeksi. Tutkielman tulosten perusteella on tärkeää kehittää terveydenhuoltoalalle valmistuvien osaamista syömishäiriöistä, ja näin varmistaa, että kaikilla alalle valmistuvilla on riittävät valmiudet syömishäiriötä sairastavan tunnistamiseen ja auttamiseen. Terveydenhuoltoalan opetuksessa tulisi kiinnittää huomiota erityisesti syömishäiriöiden monimuotoisuuden ymmärtämiseen ja oireiden tunnistamiseen sekä harjoitella syömishäiriöiden puheeksi ottamista. Jatkossa olisi hyvä selvittää tarkemmin, miten terveydenhuollon ammattilaiset osaavat tunnistaa ja ottaa puheeksi syömishäiriöiden oireita.
-
(2020)Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöillä on suurentunut riski sairastua psyykkisesti ja fyysisesti verrattuna heteroihin ja cissukupuolisiin. Terveyseroja selitetään vähemmistöstressin teorialla. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt altistuvat vähemmistöstressin kautta ylimääräiselle krooniselle stressille, jolla on epäedullisia vaikutuksia terveyteen. Vähemmistöstressin taustalla ovat sosiaaliset normit heteroseksuaalisuudesta ja cissukupuolisuudesta. Vähemmistöstressi muodostuu vaiheittain. Distaaliset stressitekijät ovat objektiivisesti stressiä aiheuttavia tilanteita tai asenteita (syrjintä, väkivalta, ennakkoluulot). Proksimaaliset stressitekijät (varuillaanolo, syrjintäkokemusten jatkuva toistuminen mielessä, identiteetin salaaminen) muodostuvat, kun vähemmistöön kuuluva alkaa ennakoida ja pelätä syrjintäkokemuksia. Proksimaaliset stressitekijät syntyvät distaalisten vaikutuksesta, mutta riippuvat lisäksi syrjityn omasta kokemuksesta. Viimeinen vaihe on yksilön itseensä kohdistama syrjintä. Vähemmistöstressi voi vaikuttaa myös ihmisiin, jotka eivät ole henkilökohtaisesti kokeneet syrjintää Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvilla on suurentunut riski masennukseen, ahdistukseen, syömishäiriöihin, kehonkuvaongelmiin, stressihäiröihin, itsetuhoisuuteen sekä itsemurhan yrityksiin. Erityisesti riski itsetuhoisuuteen on suuri. Vähemmistöillä on lisäksi suurempi riski fyysisiin sairauksiin, kuten infektioihin, astmaan sekä sydän- ja verisuonisairauksiin. Vähemmistöstressi voi näkyä terveydelle haitallisena käytöksenä, kuten päihteiden käyttönä sekä seksuaalisena riskikäyttäytymisenä. Vähemmistöstressi vaikuttaa eri tavoin eri vähemmistöryhmiin. Nuoret seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvat ovat erityisen haavoittuvia. Vähemmistöstressi koskettaa myös muita vähemmistöryhmiä (kuten etniset vähemmistöt ja vammaiset). Vähemmistöstressiä vastaan on erilaisia yksilöllisiä ja yhteisöllisiä suojakeinoja. Vähemmistöstressistä kärsiviä voidaan auttaa vähentämällä proksimaalisia stressitekijöitä, esimerkiksi tukemalla itsensä hyväksymisessä. Lisäksi tulisi vähentää distaalisia stressitekijöitä vaikuttamalla vähemmistöstressin juurisyihin yhteiskunnassa.
-
(2020)Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöillä on suurentunut riski sairastua psyykkisesti ja fyysisesti verrattuna heteroihin ja cissukupuolisiin. Terveyseroja selitetään vähemmistöstressin teorialla. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt altistuvat vähemmistöstressin kautta ylimääräiselle krooniselle stressille, jolla on epäedullisia vaikutuksia terveyteen. Vähemmistöstressin taustalla ovat sosiaaliset normit heteroseksuaalisuudesta ja cissukupuolisuudesta. Vähemmistöstressi muodostuu vaiheittain. Distaaliset stressitekijät ovat objektiivisesti stressiä aiheuttavia tilanteita tai asenteita (syrjintä, väkivalta, ennakkoluulot). Proksimaaliset stressitekijät (varuillaanolo, syrjintäkokemusten jatkuva toistuminen mielessä, identiteetin salaaminen) muodostuvat, kun vähemmistöön kuuluva alkaa ennakoida ja pelätä syrjintäkokemuksia. Proksimaaliset stressitekijät syntyvät distaalisten vaikutuksesta, mutta riippuvat lisäksi syrjityn omasta kokemuksesta. Viimeinen vaihe on yksilön itseensä kohdistama syrjintä. Vähemmistöstressi voi vaikuttaa myös ihmisiin, jotka eivät ole henkilökohtaisesti kokeneet syrjintää Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvilla on suurentunut riski masennukseen, ahdistukseen, syömishäiriöihin, kehonkuvaongelmiin, stressihäiröihin, itsetuhoisuuteen sekä itsemurhan yrityksiin. Erityisesti riski itsetuhoisuuteen on suuri. Vähemmistöillä on lisäksi suurempi riski fyysisiin sairauksiin, kuten infektioihin, astmaan sekä sydän- ja verisuonisairauksiin. Vähemmistöstressi voi näkyä terveydelle haitallisena käytöksenä, kuten päihteiden käyttönä sekä seksuaalisena riskikäyttäytymisenä. Vähemmistöstressi vaikuttaa eri tavoin eri vähemmistöryhmiin. Nuoret seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvat ovat erityisen haavoittuvia. Vähemmistöstressi koskettaa myös muita vähemmistöryhmiä (kuten etniset vähemmistöt ja vammaiset). Vähemmistöstressiä vastaan on erilaisia yksilöllisiä ja yhteisöllisiä suojakeinoja. Vähemmistöstressistä kärsiviä voidaan auttaa vähentämällä proksimaalisia stressitekijöitä, esimerkiksi tukemalla itsensä hyväksymisessä. Lisäksi tulisi vähentää distaalisia stressitekijöitä vaikuttamalla vähemmistöstressin juurisyihin yhteiskunnassa.
-
(2018)The aim of this study regard to understand the action of eating disorder. Esting disorder is a mental illness. Eating disorder has been studied in several disciplines and from many perspectives, but in the field of home economic science it is a new research theme. According to a previous study, the function of aeting disorder for the illness was management of life, emotional and apply for attention and approval. The significance of the illness for the ill person him/herself was based on the management of the life. This study is based on everyday management model (Haverinen 1996). The study is based on a poetry book Siskonmakkarat -miltä syömishäiriö tuntuu? The research met-hod was a qualitative content-basec analysis. The purpose of the study is to look at the purpose of eating disorder from the point of view of eve-ryday management and to find out what means of eating disorders is to achieve its aim. Recearch questions: 1. What is the purpose of eating disorders function in the model of everyday management? 2. How does an eating disorder reach his/hera im? As a result of the study can fins a reference that eating disorder tried to improve his/her everyday life. Eating disorder has a great need for a change of self management and everyday llife. Aim pur-pose of eating disorder was the mastery of everyday life.
Now showing items 1-14 of 14