Browsing by Subject "syömiskäyttäytyminen"

Aims. Lunch in educations institutions has a big role in daily nutrition and health maintenance as it could be the only warm meal of the day. The purpose of this study, which has been made in co-operation with UniCafe restaurants, is to describe which factors have the most influence on students choices of restaurant and food, the corresponding selection criteria and how the lunch selection could be improved. The knowledge based on this study can help the restaurants to allocate more suitable lunch selections between campuses and customer types. The theoretical background is based on two food choice models Shepherd & Sparks (1994) and Furst ym. (1996). In this study, food choice is treated as a step-by-step process, starting from choosing the restaurant until the whole meal is on the tray. Methods. The data was collected through semi-structured interviews involving 37 university students from three different campuses (Kumpula, Meilahti and Ruskeasuo). Participants' age ranged between 20-32 years. In addition another data set which was collected through UniCafe customer satisfaction inquiry at the end of 2014 has been used. All gathered data was analyzed by using content analysis. Results and conclusions. Student restaurants were favored because of affordable prices and location nearby the campus. More than a third of the students checked the menu in ad-vance and started the food choice process already before the arrival to the restaurant. The appearance of food, taste and price were the most important benchmarks of the food choice. Also well-being had been an important factor on food choice. For example by having a coffee after the lunch many students tried to better cope and focus during the day. Dessert has been seen as a kind of reward meal for example after completing an exam. Also the level of hunger and amount of physical activity had an influence on food choice.Half of the participants told that sometimes lunch companion influence their food choices. Students in Meilahti and Ruskeasuo preferred fish dishes whereas in Kumpula they paid attention to meal prices. These were the most significant differences between the campuses. While studying the possible improvements of lunch selection its showed that in general student were satisfied with the offered selection. The biggest areas of improvement were seasoning, variation of selection and focusing on protein content, especially in vegetarian meals.As a result of this study six different customer profiles had been identified: ecological selectors, selectors that want to get filled, price-conscious selectors, selectors focused on well-being and demanding customers. These identified profiles can help the restaurants to allocate more suitable lunch selections between campuses and customer types.

Tiivistelmä/Referat – Abstract Johdanto: Suomalaisten nuorten terveyskäyttäytymisessä on viime vuosien aikana tapahtunut positiivisia muutoksia, erityisesti päihteiden käyttö on vähentynyt. Etelä-Pohjanmaalla väestön merkittävimpiä terveyshaasteita ovat nuorten vähäinen fyysisen aktiivisuuden määrä ja lisääntyvä ylipaino. Seinäjokelaisista nuorista 20 % harrastaa liikuntaa vähintään 60 minuuttia päivässä, nuoret viettävät yhä enemmän aikaa internetissä ja sosiaalisessa mediassa sekä kärsivät uniongelmista aiempaa enemmän. Ylipainon yleistyessä myös välipalojen kulutus ja välipaloista saadun energian määrä on kasvanut. Vaikka välipalojen käyttö on lisääntynyt merkittävästi viime vuosien aikana, on kasvisten, hedelmien ja marjojen sekä täysjyväviljan kulutus suositukseen nähden vähäistä. Keskeisimmät lasten ja nuorten ravitsemushaasteet liittyvät suolan ja sokerin liialliseen saantiin, joka näkyy etenkin makeisten ja juomien runsaana kulutuksena. Tavoitteet: Pro gradu -tutkimuksen tavoitteena oli tutkia, täyttyvätkö välipalojen ravitsemuslaadulle asetetut ravitsemussuositusten mukaiset tavoitteet seinäjokelaisilla 8.-9.-luokkalaisilla nuorilla välipalojen valinnassa. Välipalojen ravitsemuslaatua tarkasteltiin erityisesti kasvisten, hedelmien ja marjojen kulutuksen sekä välipalojen sisältämän rasvan määrän ja laadun, kuidun, sakkaroosin ja suolan osalta. Lisäksi tarkasteltiin välipalojen ravitsemuksellista laatua ja niiden käyttöön yhteydessä olevia terveyskäyttäytymiseen liittyviä tekijöitä. Terveyskäyttäytymiseen liittyvistä tekijöistä huomioitiin ateriarytmi, koululounaalle osallistuminen, fyysisen aktiivisuuden ja ruutuajan määrät, yöunen kesto ja riittävyys, tupakointi sekä alkoholin käyttö. Tutkimuksessa selvitettiin myös, eroaako välipalojen ravitsemuslaatu ylipainoisten ja normaalipainoisten nuorten välillä. Aineisto ja menetelmät: Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella, johon vastasi 152 Seinäjoen lyseon 8.-9.-luokkalaista helmikuussa 2018. Tutkittavat kutsuttiin tutkimukseen satunnaisotannalla luokka-asteen mukaan. Välipalojen ravitsemuslaatua ja käyttötiheyttä tarkasteltiin ruoankäytönfrekvenssikyselyllä, jossa mukana oli yhteensä 52 välipaloiksi luokiteltavaa elintarviketta. Kyselyssä oli mukana osioita, joiden avulla selvitettiin nuorten terveyskäyttäytymistä. Tilastollisina menetelminä käytettiin ristiintaulukointia, Mann-Whitney U –testiä, Kruskal-Wallsin -testiä, yksisuuntaista varianssianalyysiä sekä logistista regressioanalyysiä. Tulokset: Nuorista suurin osa söi 1 – 2 välipalaa päivässä. Tytöt kuluttivat välipaloina poikia useammin kasviksia, hedelmiä, marjoja sekä täysjyvätuotteita. Terveyskäyttäytymiseen liittyvistä tekijöistä ruutuajan määrä sekä välipalojen runsaampi kulutus olivat yhteydessä etenkin runsaampaan energian saantiin sakkaroosia sisältävistä makeista välipaloista kuten kekseistä, muroista, makeisista ja jäätelöstä. Suurin osa nuorista kulutti välipaloja etenkin ruutuajan käytön yhteydessä. Fyysisen aktiivisuuden määrän lisääntyessä myös kasvisten (p=0,006), hedelmien (p=0,045) ja marjojen (p=0,000) käyttö lisääntyi. Kuitenkin fyysisesti aktiivisemmat nuoret söivät lähes yhtä paljon tai useammin sokeroituja ja happamia juomia verrattuna vähän liikkuviin. Nuoret, jotka nukkuivat riittävästi, söivät todennäköisemmin tuoreita kasviksia, hedelmiä ja marjoja välipaloinaan (p=0,000). Nuoret, jotka tupakoivat (OR=0,12; [95 % CI=0,02-0,64]) ja joiden yöuni oli riittämätöntä (OR=0,11; [95 % CI=0,04-0,28]) söivät myös ravitsemuksellisesti vähemmän laadukkaampia välipalakokonaisuuksia. Energiatiheiden välipalojen käyttö on yhteydessä epäsäännölliseen ateriarytmiin (p=0,001), koululounaan syömättä jättämiseen (p=0,040), runsaampaan ruutuajan viettoon (p=0,002), riittämättömään yöuneen (p=0,003) sekä päihteiden käyttöön (p=0,001). Välipalojen ravitsemuslaatu ei tässä tutkimuksessa pääosin eronnut normaalipainoisten ja ylipainoisten nuorten välillä. Johtopäätökset: Tässä työssä saatujen tulosten perusteella seinäjokelaisten nuorten välipalojen ravitsemuslaatua ja käyttöfrekvenssejä koskevat ravitsemussuositukset toteutuvat vain osittain. Nuoret syövät liian vähän kasviksia, hedelmiä ja marjoja välipaloillaan. Myös täysjyvätuotteiden ja rasvattomien maitovalmisteiden kulutus on suositusta pienempää. Tämä saattaa johtaa ylipainoon ja lihavuuteen liittyvien terveysriskien ilmenemiseen ja yleistymiseen nuoruudessa. Tutkimuksessa havaittiin useita terveyskäyttäytymiseen liittyviä tekijöitä, jotka olivat yhteydessä välipalojen ravitsemuslaatuun. Tulevaisuuden ravitsemusohjauksessa, hankkeissa ja interventiossa olisi tärkeää kiinnittää huomiota nuorten välipalatottumuksiin ja kannustaa nuoria terveellisten välipalojen valintaan. Myös välipalojen ravitsemukselliseen täysipainoisuuteen tulee kiinnittää huomiota. Lasten ja nuorten ylipaino on kasvava kansanterveyshaaste, jonka puitteissa tarvitaan lisätutkimusta painon nousua hillitsevistä ruokavaliotekijöistä.

Johdanto Lihavuus on yleinen terveysongelma, jonka syntyyn ei ole yhtä yksiselitteistä tekijää, vaan se muodostuu vähitellen usean osatekijän yhteisvaikutuksesta. Elintavoilla ja syömiskäyttäytymisellä voi olla merkittävä rooli lihavuuden kehittymisessä. Syömiskäyttäytyminen koskettaa jokaista, niin normaalipainoista, ylipainoista ja lihavaa, sillä jokainen syö ja säätelee syömistään. Syömiskäyttäytymisen voidaan ajatella rakentuvat eri osatekijöistä: siitä mitä syödään, milloin syödään, missä syödään, miten syödään, kenen seurassa syödään, milloin syöminen aloitetaan ja lopetetaan sekä milloin syöminen on sallittua, hyväksyttävää tai sopivaa. Tavoitteet Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää haastateltavien kokemuksiin ja näkemyksiin perustuen syömiskäyttäytymistä onnistuneessa laihdutuksessa ja painonhallinnassa. Tutkimuksen pääpaino on haastateltavien muuttuneissa syömiskäyttäytymisen piirteissä. Menetelmät Laadullinen aineisto koostuu 14 haastattelusta, jotka tehtiin marras-joulukuussa 2017. Haastateltavat olivat iältään 51–74-vuotiaita, joista yhdeksän naista ja viisi miestä. Haastattelututkimuksen sisäänottokriteereinä olivat onnistunut laihdutus ja painonhallinta kolmen vuoden ajan; paino sai nousta korkeintaan 5 % laihdutuksen jälkeen ja kokonaispainonpudotuksen tuli olla vähintään 5 % alkuperäisestä painosta. Menetelmänä käytettiin teemahaastattelua, ja aineisto analysoitiin laadullisella teoria- ja aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Tulokset ja johtopäätökset Syömiskäyttäytymiseen vaikuttavia tekijöitä olivat stressi, motivaatio, intuitiivinen syöminen, minäpystyvyys ja hyvinvointi. Tämän tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että stressi voi vaikuttaa yksilön voimavaroihin ja elämänhallinnan tunteeseen heikentävästi, ja siten toimia yksilön painoa lisäävänä tekijänä. Sisäinen motivaatio, intuitiivinen syöminen ja yksilön hyvä minäpystyvyyden tunne auttavat elintapamuutosten toteuttamisessa. Yksilön hyvinvointi toimii pysyvää painonhallintaa edistävänä tekijänä, ja keskeisessä roolissa on ryhmän tuki. Haastateltavat kokivat, että elintapamuutokset olivat haastavia, mutta mahdollisia toteuttaa pitkällä aikavälillä. Syömiskäyttäytyminen on kokonaisvaltaista toimintaa, johon liittyvät tunteet ja erilaiset elämäntilanteet. Syömiskäyttäytymisen muutokset näyttäytyivät merkityksellisinä onnistuneessa laihdutuksessa ja painonhallinnassa, mihin vaikuttavat ihmisen motivaatio, autonomiaa tukeva sosiaalinen ympäristö ja pystyvyyden tunne, joita voidaan selittää itsemääräämisen teorian kautta.

Syömishäiriöt ovat yhä yleistyvämpiä sairauksia etenkin nuorten piirissä. Syömishäiriön puhkeamiseen vaikuttaa moni asia, mutta erityisesti nykyajan sosiaalisen median kautta lisääntyneet kauneusihanteet ja vääristymät aiheuttavat nuorten kehittyvälle itsetunnolle ja minäkuvalle paljon haasteita. Syömishäiriöt ovat sairauksina vakavia, sekä vaikuttavat kokonaisvaltaiseen terveyteen monella tapaa. Kotitalousopetuksella on merkittävä rooli ruokakasvatukseen liittyen ja sillä pyritään edistämään nuoren terveellistä ruokasuhdetta. Tämän tutkielman tavoitteena oli ottaa selvää, millaisena syömishäiriöitä sairastaneet ovat kokeneet peruskoulun kotitalousopetuksen. Aikaisempaa tutkimusta aiheesta juuri kotitalousopetuksen osalta ei ole, jonka vuoksi tutkielma tuottaa aiheesta uutta ja tärkeää tietoa. Tämä tutkielma toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jonka aineistonkeruumenetelmäksi valittiin strukturoitu kyselylomake. Kyselylomake tehtiin Helsingin yliopiston sähköisellä e-lomakkeella ja kyselylomakkeen vastaukset kerättiin Syömishäiriöliiton sosiaalisen median kanavien kautta. Vastaajat olivat sairastaneet syömishäiriötä yläasteen aikana ja muistelivat omaa kotitalousopetuksensa aikaa. Vastauksia kertyi lopulta 99 kappaletta ja saatu aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Analyysin jälkeen aineistosta muodostettiin lopulta neljä (4) pääluokkaa, joiden avulla esitettiin tutkimuskysymykseen vastauksia. Syömishäiriöitä sairastaneiden kokemukset kotitalousopetuksesta olivat suurelta osin kielteisiä ja aiheuttaneet syömishäiriöistä kärsiville vaikeita tunnetiloja. Suurin osa kokemuksista käsittelivät asioita, jotka ylläpitivät sairauden haitallisia tapoja tai estivät parantumisen edistymistä. Kielteisten kokemusten lisäksi seasta löytyi myös pieni määrä myönteisiä kokemuksia, jotka olivat edistäneet syömishäiriön parantumista ja helpottaneet sairastaneen kotitalousopetuksessa olemista. Tutkielman avulla tuotettiin arvokasta tietoa syömishäiriöitä sairastaneiden kotitalousopetuksen kokemuksista, mutta aihetta tulee tutkia vielä lisää, jotta opettajilla olisivat tulevaisuudessa parhaat mahdolliset keinot tukea syömishäiriöitä sairastavia nuoria.