Browsing by Subject "teksti"

Vertailen tutkielmassani fiktiivisiin henkilöhahmoihin viittaavia subjekteja Maylis de Kerangalin romaanissa Réparer les vivants ja sen suomennoksessa Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät. Teoksen ovat suomentaneet Ville Keynäs ja Anu Partanen. Ranskankielisessä teoksessa on käytetty paljon pitkiä virkkeitä, joiden sisältämien lauseiden subjektit muodostavat henkilöhahmoihin viittaavia referentiaalisia ketjuja. Tutkin näihin hahmoihin viittaavissa subjekteissa käytettyjen viittauskeinojen eroja lähtötekstin ja suomennoksen välillä ja selvitän, millaisissa konteksteissa muutoksia on tehty. Tutkin myös, miten nämä muutokset voivat vaikuttaa korrelaattina toimivien henkilöhahmojen identiteetin rakentumiseen. Lähestyn tutkimuskysymystä syntaksin, tekstilingvistiikan ja kirjallisuudentutkimuksen näkökulmista. Luokittelen hahmoihin viittaavat subjektit Hallidayn ja Hasanin koheesiokeinojen jaottelumallin pohjalta laatimani luokittelun mukaan anaforisiin pronomineihin, ellipsiin ja leksikaalisia sidoskeinoja edustaviin subjekteihin. Käyn lähtötekstin ja käännöksen välisiä eroja läpi esimerkkien kautta kartoittaen niitä ympäristöjä, joissa muutoksia on tehty ja arvioin näiden muutosten vaikutusta tekstin ja hahmojen tulkintaan. Analyysin perusteella suomennos pyrkii noudattamaan lähtötekstin viittauskeinoja mahdollisimman tarkasti. Muutoksia esiintyy eniten sellaisissa kohdissa, joissa joko kielten rakenteelliset erot, viittaussuhteiden yksiselitteisyys tai tekstin sujuvuus ja hyväksyttävyys sitä edellyttävät. Osa tutkitun suomennoksen viittauskeinojen muutoksista aiheuttaa kuitenkin tulkintaeroja. Ranskankielinen lähtöteksti käyttää sidoskeinoista eniten anaforista pronominia, kun taas suomennoksessa on suosittu eniten ellipsiä. Variaatiota löytyykin enimmäkseen juuri anaforisten pronominien ja ellipsien välillä. Leksikaaliset sidoskeinot on suomennoksessa sen sijaan hyvin pitkälti säilytetty. Tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että mitä enemmän ja tarkempaa informaatiota subjekti antaa tarkoitteestaan, sitä epätodennäköisemmin sen viittauskeinoon tehdään muutoksia.

Tiivistelmä – Referat – Abstract Pro gradu -tutkielma käsittelee biologian tiedonalan kieltä peruskoulun neljäsluokkalaisten teksteissä. Tutkielman tavoitteena on selvittää minkälaista biologian kieli on oppikirjan tekstissä ja oppilaiden teksteissä. Tekstit koskevat tässä tutkimuksessa 4. luokan ympäristötiedon oppikirjan tekstikatkelmaa ja oppilaiden kirjoitettuja ja puhuttuja tekstejä. Tutkielman aineisto koostuu 41 oppilaan kirjallisista vastauksista oppikirjan tekstiosasta laadittuihin kysymyksiin. Lisäksi aineistoon kuuluu oppilaiden haastatteluja, jotka on tehty lisätiedon saamiseksi. Tarkastelun kohteena on myös biologian oppikirjan tekstikatkelma. Tutkielma kuuluu kvalitatiivisen ja pieneltä osaltaan kvantitatiivisen tutkimuksen kentälle. Taustateoriana on systeemis-funktionaalinen kieliteoria. Tutkielman keskiössä on oppilaiden teksteistä ilmenevä biologian tiedonalaan liittyvä kielenkäyttö. Tätä kielenkäyttöä tarkastellaan suhteessa Pauline Gibbonsin teoriaan, jossa kielenkäyttö on porrastettu neljään eri kielenkäytön tasoon kohti tieteellistä kieltä. Oppilaiden vastauksista on nähtävissä, että suuri osa heidän vastauksistaan edustaa kontekstin perusteella ymmärrettävää kieltä, joka on riippuvainen kontekstista ja välittömästi yhteisesti jaetusta tilanteesta. Vajaa kolmannes vastauksista edustaa tarkempaa, tietoa referoivaa, yleistävää ja biologian käsitteitä tarkasti käyttävää tieteellistä kieltä. Nämä vastaukset sijoittuvat Gibbonsin tasolle 2–3, mikä kertoo siitä, että näiden oppilaiden kielenkäytössä sanasto sisältää biologian käsitteitä, on spesifimpää ja osoittaa luokittelua. Puhekielisyyksiä ei ole juurikaan ja lukijaan ja kirjoittajaan viittaava persoonapronominien käyttö on vähäistä tai sitä ei ole ollenkaan. Tutkielmassa ilmenee myös, että oppilaat käyttävät monenlaisia kielellisiä keinoja, joita ovat argumentointi, esimerkkien nostaminen, selittäminen ja vertailu. Biologian käsitteitä selittäessään oppilaiden vastaukset sisältävät onomatopoeettisia ilmauksia, joiden avulla he konkretisoivat käsitteitä. Oppilaat käyttävät myös vastausteksteissään biologiaan kuuluvia käsitteitä, joita ei oppikirjan tekstissä ole. Verratessaan oppilaat asettavat teksteissään vertailukohteeksi oman itsensä ja omakohtaiset kokemuksensa verrattaviin asioihin. Haastatteluissa ja kirjoitetuissa vastauksissa vertailu kohdistuu myös omaan kehitykseen ja kasvuun. Biologian käsitteitä selittäessään oppilaiden haastatteluista käy ilmi kielitietoisuutta heidän pohtiessaan selittämisen haasteellisuutta. Oppilaiden vastaustekstien kielen rakenteita tarkastaeltaessa nousee esiin konstruktioita, jotka ilmentävät oppilaiden kielenkäyttöä vertaamisen funktiossa. Jatkotutkimuksen aiheena voisi olla biologian tiedonalan kieli yläkoululaisten teksteistä.

Tämä pro gradu -tutkielma on diskurssianalyyttinen tutkimus viidestä Espoon seurakuntasanomien artikkelista. Työn tutkimusongelmalla on kaksi keskeistä kiinnekohtaa, jotka ovat yksilö ja yhteisö. Työn varsinainen tutkimuskysymys on, millainen on yksilön merkitys uskonnon aihepiiriä käsittelevissä Espoon seurakuntasanomien artikkeleissa. Työn hypoteesi on, että tämän hetkinen yhteiskunta on moderni, maallistunut ja yhä enemmän yksilöön keskittynyt ja siinä elävä yksilö on vapaa. Tutkielmassa on tarkoitus tutkia, ilmeneekö artikkeleissa tämänlaista kuvausta, minkä vuoksi työssä tutkitaan myös millaisessa ympäristössä yksilön kuvataan toimivan. Työn metodiksi on valittu Norman Faircloughin kehittämään diskurssianalyysiin sisältyvä viestintätilanteen analyysi. Analysoitavia viestintätilanteita ovat viisi Espoon seurakuntien artikkelia. Analysoitavat artikkelit on valittu sillä perusteella, että niistä jokainen käsittelee uskonnon aihepiiriä ja jokaisessa esiintyy kristinuskon lisäksi jokin muu kiinnekohta, mikä voi olla esimerkiksi toinen uskonnollisuuden muoto tai jokin muu aihe. Artikkelien tekstit analysoidaan noudattaen kielentutkimisen systeemistä näkökulmaa, jossa kieli nähdään joukoksi valintoja. Analyysissa pohditaan muun muassa tekstissä esiintyvien sanavalintojen ja tehokeinojen merkitystä artikkelien sanomalle. Työ kuuluu kaikkein keskeisimmin uskontotieteen ja viestinnän kontekstiin. Työllä on kuitenkin liittymäpintaa myös yhteiskuntatieteeseen ja esimerkiksi sosiolingvistiikkaan, johtuen käytetystä metodista ja siitä, että siinä pohditaan yhteiskunnan vaikutusta tekstiin. Työn tutkimustulos on, että yksilöllä on merkittävä rooli Espoon seurakuntasanomien artikkeleissa. Artikkelien teksteissä kohdistetaan paljon sisältöä yksilöön ja asioita tarkastellaan usein tämän näkökulmasta. Esimerkiksi uskonnollisia ilmiöitä arvioidaan pohtimalla niiden vaikutuksia yksilölle. Ihminen kuvataan vapaaksi ja tällä on paljon mahdollisuuksia tutustua ympäristössään esiintyviin ilmiöihin. Lisäksi artikkelit piirtävät keskenään yhtenäisen kuvauksen yhteiskunnasta. Tämä kuvaus sisältää paljon samoja aineksia kuin työn hypoteesi, eli siinä yhteiskunta on moderni ja maallistunut. Näiden lisäksi yhteiskunta kuvataan artikkeleissa myös kiireiseksi ja hajanaiseksi.