Browsing by Subject "toimeentulo"

This study investigates the effects of oil palm smallholding, wealth, and ecosystem services produced by oil palm dominated agroecosystem in the villages of Tanjung Bering and Betung in Sumatra, Indonesia in 2008. The cultivation of oil palm has many environmental and socio-economic impacts. In particular, indigenous peoples are vulnerable stakeholders between the expanding oil palm plantations. Oil palm industry has sought to find sustainable models for palm oil production: the inclusion of indigenous peoples to oil palm development is an essential part of this. The purpose of the study is to chart the situation and to investigate the impact of the oil palm smallholding for the well-being of local indigenous people, and to provide information for the sustainable decision-making. The study is based on household interviews in the area of the Petalangan ethnic group. The interviews were added to a relational database, which was used to provide variables on ecosystem services, economy and well-being for statistical analysis. Statistical analysis was carried out mainly by cross-tabulating the mentioned variables with wealth and the oil palm smallholding status, significance has been defined with the Pearson’s khii-test. Interpretation and analysis of the results has been made in the framework of ecosystem services by the Millennium Ecosystem Assessment. Oil palm smallholding highly significantly increased households’ income, and wealth increased highly significantly household’s well-being. The fragmented oil palm dominated agroecosystem was still providing ecosystem services to households. The wealth reduced households’ dependency on most ecosystem services as well as substituted many of them. It is concluded based on this study that in the oil palm dominated agroecosystem, oil palm smallholding and higher income affects very favourable to the households’ well-being, and vice versa non-oil-palm-smallholding and poverty predicts ill-being.

Ruokaturvan katsotaan toteutuvan silloin, kun ihmisellä on niin fyysiset, sosiaaliset kuin taloudelliset edellytykset saada riittävästi, riittävän turvallista sekä ravitsevaa ruokaa, joka vastaa myös tämän tarpeita sekä mieltymyksiä ja mahdollistaa näin terveellisen ja aktiivisen elämän. Kun tämän määritelmät ehdot eivät täyty, puhutaan ruokaturvattomuudesta. Kehittyneissä maissa ruokaturvattomuuteen on liitetty erityisesti taloudellisten vaikeuksien kokeminen. Opiskelijoiden ruokaturvan tutkiminen Suomessa on vasta alkutekijöissään, vaikka ilmiö onkin paljon tutkittu esimerkiksi Yhdysvalloissa. Opiskelijoilla ruokaturvattomuus ja toimeentulon haasteet on yhdistetty hankittavissa olevan ruoan määrän ja laadun alenemisen lisäksi myös opintotahdin hidastumiseen, opintomenestyksen ja terveydentilan heikkenemiseen sekä epäterveellisiin ruoka- ja ruokailutottumuksiin. Tässä tutkielmassa tutkittiin Helsingin yliopiston suomenkielisten perustutkinto-opiskelijoiden kokemaa ruokaturvan tilannetta sekä siihen yhteydessä olevia tekijöitä. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisin menetelmin. Aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella toukokuussa 2022 (vastausprosentti 4,7 %, N=348). Aineistosta 18,7 % opiskelijaa koki ruokaturvattomuutta. Ruokaturvattomuus oli yhteydessä heikompaan toimeentulon kokemiseen, taloudellisten tukien saamiseen, ei-kokoaikaiseen työskentelyyn ja työttömyyteen, asumisen muotoon, opintojen keskiarvoon, koettuun opintomenestykseen, heikompaan terveydentilan kokemiseen, tupakka- ja nikotiinituotteiden käyttämiseen sekä heikompiin ruokailutottumuksiin, näkyen ruokailujen väliin jättämisenä sekä vähäisempänä hedelmien, kasvisten ja marjojen kulutuksena. Myös Covid 19 -pandemian seurauksena opiskelijoiden kokemat muutokset työ- ja taloudellisessa tilanteessaan olivat yhteydessä ruokaturvattomuuteen.

Hyvinvointierojen kaventaminen on ollut kärkitavoitteita Suomen politiikassa jo vuosikymmenien ajan. Edelleen hyvinvointierot ovat sitkeästi säilyneet ja heikompi hyvinvointi kasaantuu heikoimmassa sosioekonomisessa asemassa oleviin väestöryhmiin. Työttömyyden on todettu olevan merkittävä tekijä yksilön köyhyysriskin kasvamisen ja heikon hyvinvoinnin kannalta. Tässä tutkielmassa pyrittiin laadullisen haastattelututkimuksen avulla selvittämään työttömien nuorten käsityksiä toimeentulosta, hyvinvoinnistä sekä näiden välisestä yhteydestä. Tutkielman aineisto koostui kolmesta 20-29-vuotiaiden työttömien nuorten ryhmähaastattelusta. Haastattelut kerättiin loka-marraskuussa 2016 osana ECOSOS-tutkimushanketta, jossa tutkittiin ekologisesti ja sosiaalisesti kestäviä työn ja toimeentulon muotoja erityisesti nuorten näkökulmasta. Tässä tutkielmassa hyvinvoinnin teoreettisena taustana on käytetty Pohjoismaisessa hyvinvointitutkimuksessa tunnettua ja käytettyä Erik Allardtin hyvinvoinnin ulottuvuuksien teoriaa. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Tulokset osoittivat, ettät työttömät nuoret kokivat vaikeuksia täyttää kohtuulliseen elintasoon vaadittavia perustarpeita. Niukka taloudellinen tilanne aiheutti jatkuvan taloudellisen suunnittelun ja tulojen epävarmuuden vuoksi myös psyykkistä kuormitusta ja stressiä. Niukka toimeentulo myös rajasi elämistä ja se vaikutti sekä elintasoon, sosiaalisiin suhteisiin että itsensä toteuttamisen mahdollisuuksiin. Hyvinvointi ja sen komponentit rakentuivat nuorten puheessa elintasosta ja perustarpeiden tyydyttämisestä, sosiaalisista suhteista sekä itsensä toteuttamisen mahdollisuuksista, jotka mukailivat Allardtin hyvinvoinnin ulottuvuuksia (elintaso, yhteisyyssuhteet ja itsensä toteuttamisen muodot). Toimeentulon ja hyvinvoinnin yhteyttä tarkastellessa nuorten puheesta nousi toimeentulon merkitys perustarpeiden täyttämisessä. Lisäksi rahan riittäminen myös muuhun, kuten vapaa-ajan aktiviteetteihin, harrastamiseen ja muihin itsensä toteuttamisen muotoihin koettiin olevan keskeinen asia riittäväksi koetussa toimeentulossa. Tutkielma osoitti, että työttömät nuoret kokivat toimeentulovaikeuksia ja riittävä toimeentulo oli nuorten puheissa sidoksissa hyvinvoinnin ylläpitämiseen. Tulokset vahvistivat aiempaa tutkimusta työttömien merkittävästä köyhyysriskistä ja toimeentulovaikeuksien yleisyydestä. Työttömyyden aiheuttama taloudellinen niukkuus luo ylimääräisiä stressitekijöitä ja psyykkistä kuormitusta, jotka pitkään kestäessään nostavat terveyden heikkenemisen riskiä ja näin ollen vaikeuttavat työttömän uudelleen työllistymistä. Työttömien nuorten hyvinvoinnin tarkastelu laadullisin keinoin antaa mahdollisuuksia muun muassa työllistymistoimenpiteiden kehittämiselle sekä työttömän yksilölliselle kohtaamiselle, jota vaaditaan työllistymisen esteiden muodostuessa yksilöllisesti.