Browsing by Subject "toimintateoria"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2012)Sosiologiassa tutkitaan sosiaalista toimintaa ja sen merkityksiä. Filosofiassa tapahtuneen lingvistisen käänteen jälkeisessä sosiologiassa kielikeskeiset lähestymistavat, kuten strukturalistinen semiotiikka, ovat saaneet suuren suosion vaikka sosiologia ei tieteenalana rajaa tutkimustaan vain kielen analysointiin. Tässä tutkielmassa tarkastellaan ei-kielikeskeisten merkitysteorioiden sosiologista relevanssia käyttäen esimerkkinä kognitiivisen kielitieteen asiantuntijan George Lakoffin esittämää keholähtöistä merkitysteoriaa, sekä sen sovelluksia. Sovellukset ovat Lakoffin itsensä esittämiä analyysejä Yhdysvaltojen poliittisesta kulttuurista. Analyysit perustuvat Lakoffin toisen polven kognitiotieteiden tutkimustuloksista kokoamille teorioille. Tutkielman teoreettinen lähtökohta on seurata Hans Joasin ajatusta, jonka mukaan inhimillisen toiminnan yleisen luonteen selvittäminen on sosiologian keskeinen tehtävä. Toimintateoreettisena taustana on pragmatismin, sekä Daniel C. Dennettin näkemykset toiminnasta. Tarkastelun näkökulma on kuitenkin merkitysteoreettinen. Aluksi paikannetaan Max Weberin klassisesta sosiologian määritelmästä näkemys, jonka mukaan subjektiivinen merkityksenanto on sosiologisesti keskeinen, muttei ainoa tapa ymmärtää merkitys. Samassa yhteydessä tarkastellaan kriittisesti Weberiä kommentoivaa kirjallisuutta mitä tulee sosiaalisen toiminnan käsitteen yleisyyden ymmärtämiseen. Tutkielmassa käydään läpi Lakoffin esittämät keskeiset teoriat kuten hänen näkemyksensä metaforista ja ajattelun kategorioista, sekä niitä käyttävä analyysi Yhdysvaltojen poliittisesta kulttuurista. Analyysi osoittautuu malliksi, jolla ei ole empiiristä konfirmaatiota. Poliittisen retoriikan analyysi tässä mallissa on hyvin pintapuolista. Lisäksi Lakoff ei eksplisiittisesti nosta esiin sosiaalisten konstruktioiden tasoa analyysissään vaikka käykin läpi poliittisten käsitteiden muotoutumista. Lakoffin esityksen sosiologisen relevanssin arvioinnissa keskitytäänkin Lakoffin esiin tuomiin kognitiotieteiden tutkimustuloksiin ja niiden perusteella rakentuvaan näkemykseen ei-kielikeskeisen merkityksen muodostumisesta. Lakoffin teoreettisia näkemyksiä tarkastellaan ensin suhteessa Bergerin ja Luckmannin sosiaaliseen konstruktionismiin. Tässä yhteydessä kritisoidaan sitä näkemystä, jonka mukaan konstruktionismin taustalla vaikuttavan fenomenologisen intentionaalisen tajunnan näkökulman mukaan tuominen sosiologiseen analyysiin laajentaisi merkityksen käsitettä. Tutkielmassa esitetään pragmatistisen, tietoista tajuntaa yleisemmän merkitysnäkemyksen sekä Dennettin näkemyksen intentionaalisuudesta laajentavan merkityksen käsitettä. Samassa yhteydessä todetaan Bergeriltä ja Luckmannilta löytyvän toimintaa korostava merkitysnäkemys. Lakoffin esittämää objektivistisen semantiikan kritiikkiä tarkastellessa nostetaan esiin Jaakko Hintikan näkemys semantiikan luonteesta. Hintikan esitystä taustoitetaan hänen näkemyksillään kielestä sekä valtavirrasta poikkeavasta tulkinnasta Ludwig Wittgensteinin filosofiasta. Lakoffin näkemystä kielen ja maailman välisestä suhteesta terävöitetään sosiologisessa mielessä käymällä läpi Hintikan esittämä uudelleentulkinta havaintojen teoriapitoisuus -teesistä. Lopuksi todetaan Lakoffin poliittisen kulttuurin analyysin puutteet, kysytään olisiko sosiologiassa syytä tarkastella merkityksiä enemmän toimintalähtöisesti etenkin kun Weberin sekä Bergerin ja Luckmannin sosiologisesti keskeiset tekstit antavat tähän mahdollisuuden. Lisäksi tuodaan esiin Lakoffin esittämiä sosiologisesti keskeisiä huomioita ajattelun kategorioista ja mielen kehollisuudesta. Jotta huomiot eivät jäisi irrallisiksi, ne kytketään osaksi Joasin projektia inhimillisen toiminnan yleisen luonteen ymmärtämiseksi. Aiemmin mainitut teoreettiset tarkastelut huomioiden todetaan keholähtöisten merkitysten syntyvän nimenomaan sosiaalisen toiminnan puitteissa. Näin syntyvät merkitykset tulevat sittemmin määritellyiksi kielenkäytön tavoilla, jolloin on kyse jo uusista merkityksistä.
-
(2016)Tutkimus on teemahaastatteluihin perustuva tapaustutkimus yhteisöllisestä luonnonsuojelusta San Martínin alueella Perun Amazonilla. Tutkimus keskittyy Pucacacan kylän paikallisen luonnonsuojelujärjestön Asociación el Bosque del Futuro Ojos de Aguan eli ABOFOAn toimijoihin ja muihin paikallisyhteisön jäseniin. Tutkimuksessa pohditaan ABOFOAn toimijoiden ja paikallisyhteisön jäsenten luonnonsuojelukäsityksiä ja –motivaatioita. Sen tavoitteena on selvittää, miksi ABOFOAn toimijat ovat aloittaneet suojelun ja jatkavat suojelua edelleen, ja toisaalta miksi kyläyhteisön jäsenet eivät osallistu luonnonsuojeluun. Samalla tutkimuksessa pohditaan, poikkeavatko toimijoiden käsitykset luonnonsuojelusta keskenään ja onko luonnonsuojelukäsityksissä ja –motivaatioissa eroja sukupuolten välillä. Näitä kysymyksiä tarkastellaan kahdentoista teemahaastattelun pohjalta: haastatelluista kuusi on ABOFOAn aktiivisia toimijoita ja kuusi Pucacacan paikallisyhteisön jäsentä. Puolet haastatelluista on miehiä ja puolet naisia, jotta sukupuolten väliset erot tulevat paremmin esiin. Kukin haastattelu kestää n. 1-1,5 tuntia ja litteroitua aineistoa on yli 140 sivua. Lisäksi aineistona käytetään ABOFOAn ja aluehallinnon arkistoista saatuja materiaaleja, monipuolista lähdekirjallisuutta sekä kolmea taustatietohaastattelua. Tutkimuksen teoreettisena selkärankana on toimintateoria tai toiminnan teoria. Tutkimuksessa sovelletaan Pierre Bourdieun habitusta, eli käsitystä ihmisten toimijuudesta ja toimintamalleista. Tutkimuksen avainajatus on, että luonnonsuojeluajattelu ja –motivaatiot poikkeavat abofoalaisten ja kyläläisten välillä toisistaan, koska abofoalaiset ovat luoneet jo järjestön perustamisesta lähtien, eli vuodesta 2003 lähtien omaa habitustaan, joka on yhteentörmäyksessä kyläläisten habituksen kanssa. Koska järjestön jäsenet ovat luoneet oman toimintakenttänsä, tämä kenttä myös aktiivisesti sulkee muita kyläyhteisön jäseniä ulkopuolelle luoden näin vahvan dikotomian “meidän ja heidän” välille. Siten luonnonsuojeluun eivät osallistu muut kyläläiset, vaikka se oli tarkoitettu alunperin yhteisölliseksi projektiksi ja vaikka luonnonsuojelun hyödyt välittyvät ainakin välillisesti koko kylälle. Habituksissa voi havaita selkeitä eroja abofoalaisten ja kyläläisten välillä. Abofoalaisten luonnonsuojelumotivaatiot nousivat luonnonsuojelun alussa erityisesti maanomistuksesta ja siitä, miten luonnonsuojelun ajateltiin tuovan hyötyjä omille maille tulevaisuudessa. Tästä ajatuksesta alkoi oman habituksen luominen, joka ajan kanssa sulki muita kyläläisiä ulkopuolelle ja teki ABOFOAsta sulkeutuneen järjestön. Vasta ajan kuluessa rakkaus metsää kohtaan tuli yhdeksi tekijäksi, kun aiemmin luonto oli nähty enemmänkin välineellisenä hyötynä. Naisten ja miesten tapauksessa sukupuolirakenteisiin perustuvia eroja löytyi erityisesti luonnonsuojelumotivaatioissa, sillä naisten motivaatiot välittyivät poikkeuksetta perhesiteiden, eli patriarkaatin kautta.
Now showing items 1-2 of 2