Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "tokoferoli"

Sort by: Order: Results:

  • Mikkola, Vilhelmiina (2015)
    Organogels refer to gels whose liquid phase is composed of an organic solvent instead of water. Compared to hydrogels it is estimated that oil based organogels, alias oleogels, are able to improve the solubility and bioavailability of the poorly water-soluble drugs and also to promote the stability of the easily water-degradable drugs. Furthermore, it has been estimated that compared to fluid oil based products organogels are able, especially in veterinary medicine, to facilitate the administration of the drugs and other nutritive substances by guaranteeing more precise and more stable administration platform. The purpose of this work was to develop and to optimize the composition and the manufacturing process of the organogel based nutritional product for pets. Fish oil and solid active pharmaceutical ingredients were used as active components of the nutritional product but in addition for operating as a source of fatty acids fish oil also functioned as a liquid phase of the organogel formulation. In this work the fish oils were thickened with colloidal silicon dioxide. In addition to the silica different surface active agents; krill oil, lecithin or tocopherol; were also added to some of the formulations in order to enhance the gelation property of the colloidal silicon dioxide. Systematic design of experiments was utilized in the planning of the organogel formulation test series. Two different silicon dioxide grades and seven different surface active agents were used in this work. The three-dimensional structure of the organogel samples were examined by Cryo-TEM. The rheological properties of the organogel formulations were determined by dynamic rotation rheometer one week and 3 months after the preparation of the organogel samples. On the basis of the observations that were done in this work, certain levels of krill oil and lecithin grades Phosal® 35 SB, Phosal® 53 MCT and Phosal® 75 SA were able to enhance the gelation property of the silica-fish oil mixtures compared to the formulations that contained only plain silica or silica-tocopherol mixtures. Especially krill oil was found to be able to enhance the thickening effect of the silica-fish oil mixtures even when small concentrations and low shear rates were used whereas either high silica contents or high shear rates were needed to thicken the pure fish oil-silica mixtures. Although krill oil and lecithin grades Phosal® 35 SB, Phosal® 53 MCT and Phosal® 75 SA were, in certain concentration levels, able to enhance the thickening effect of the silica-based fish oil mixtures the predemands of the paste-like consistency, solidity and 2 years stability time were not fulfilled as desired. On the basis of the observations that were done in the pre-tests, it is however possible that either by using different krill oil and fish oil combinations or by using higher shear methods it could be possible to form the desired, stiff, paste-like, stable organogels at least with the help of krill oil and colloidal silicon dioxide.
  • Saastamoinen, Seija (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2009)
    Oksidatiivinen stressi on tila, jossa elimistön vapaiden radikaalien ja antioksidanttien suhde on epätasapainossa. Tämä voi johtua joko vapaiden radikaalien ylimäärästä tai antioksidanttien puutteesta. Vapailla radikaaleilla tarkoitetaan aineenvaihdunnassa muodostuvia hapen ja typen lajeja, jotka ovat herkästi uudelleen reagoivia. Antioksidantit ovat aineita, jotka viivyttävät, estävät tai poistavat vapaiden radikaalien aiheuttamia vaurioita. Eläinlääketieteessä tiedetään melko vähän oksidatiivisen stressin vaikutuksesta eläinten terveyteen ja hyvinvointiin. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli selvittää mitä antioksidantit ovat, ja mitkä ovat niiden vaikutusmekanismit. Työssä koottiin yhteen kotieläinten ravitsemuksessa eniten tutkittujen antioksidanttien terveys- ja laatuvaikutuksia. Lisäksi työssä selvitettiin antioksidanttien ja oksidatiivisen stressin tutkimusmenetelmiä lypsylehmillä ja lihasioilla. Tavoitteena oli arvioida uusimmissa antioksidanttitutkimuksissa käytettyjen merkkiaineiden, määritysmenetelmien ja koeasetelmien soveltuvuutta tuotantoeläimille. Oksidatiiviset vauriot kohdistuvat solussa rasvoihin, valkuaisaineisiin tai nukleiinihappoihin. Endogeenisiä antioksidantteja ovat katalaasi, superoksididismutaasi, sekä glutationi- ja tioreduksinjärjestelmään kuuluvat entsyymit. Ravinnosta saataviin antioksidantteihin kuuluvat E- ja C-vitamiini, A-vitamiinin esiasteena tunnettu β-karoteeni, sekä hivenaineet seleeni, kupari ja sinkki. E-vitamiini ja karotenoidit ovat rasvaliukoisia aineita, jotka suojaavat rasvojen hapettumiselta. C-vitamiini ja glutationi ovat vesiliukoisia aineita, jotka voivat suojata rasvojen, valkuaisaineiden ja nukleiinihappojen hapettumiselta. Antioksidantit toimivat yhteistyössä. Hivenaineet toimivat solunsisäisten antioksidanttisten entsyymien, kuten superoksidismutaasin ja glutationiperoksidaasin osana. Antioksidanttit toimivat yhteistyössä. E-vitamiinilla ja seleenillä on vaikutusta lypsylehmällä poikimisen tienoilla esiintyvien sairauksien, kuten utaretulehduksen, jälkeisten jäämisen ja kohtutulehdusten esiintyvyyteen. Antioksidantteja on tutkittu myös hedelmällisyyteen liittyvien fysiologisten toimintojen yhteydessä. Antioksidanteilla on vaikutuksia lihanlaatuun märehtijöillä ja sioilla. E-vitamiini- ja seleeninlisä vaikuttaa rasvojen härskiintymiseen, lihan väriin, vedensidontakykyyn, rasvahappokoostumukseen ja antioksidanttipitoisuuteen. Karotenoideilla on vaikutusta rasvakudoksen väriin. Antioksidanteilla on vaikutusta myös maidon rasvapitoisuuteen, rasvahappokoostumukseen ja maidon sisältämien antioksidanttien määrään. Antioksidanttien toimintaa voidaan määrittää mittaamalla suorasti tai epäsuorasti antioksidanttien määrää tai antioksidanttien puutteesta syntyneitä oksidatiivisia vaurioita. Antioksidanttien määrää voidaan mitata joko arvioimalla antioksidanttien kokonaiskapasiteettia tai mittaamalla yksittäisten antioksidanttien määrää nestekromatokrafialla. Nukleiinihappoihin kohdistuvia vaurioita voidaan mitata COMET-analyysillä. Aminohappojen hapettumista voidaan mitata arvioimalla kolorimetrillä karbonyyliryhmien määrää. Rasvojen hapettumista voidaan määrittää mittaamalla malondialdehydin tai isoprostaanien määrää. Tuotantoeläimiltä verestä ja lihaksesta määritettyjä merkkiaineita ovat esimerkiksi malondialdehydi, glutationi ja muut yksittäiset antioksidantit. Lypsylehmillä oksidatiivisen stressin ja antioksidanttien tutkimisessa eri merkkiaineiden ja määritysmenetelmien käyttö on vielä vakiintumatonta. Lihasioilla tehdyissä lihanlaatukokeissa tiobarbituraattihappoon perustuva malondialdehydin määritys on eniten käytetty menetelmä rasvojen hapettumisen mittaamiseen. Antioksidanttien tutkimusmenetelmäksi sopivat kliiniset koe-eläinkokeet, joissa koeasetelmana käytetään faktorikoetta.