Browsing by Subject "topografia"
Now showing items 1-5 of 5
-
(2016)Norway spruce (Picea abies) is nowadays generally planted on mounted sites in Finland. When compared to other cultivation methods, it has been noticed that mounding has significantly improved seedlings development and growth. However, inverting is still one of the mounding methods, which has been little examined nor height development models created in Finland. In this study the aim was to generate height development models for Norway spruce in 5-17-years old inverted sites. Two models were created both stand and tree levels. The effect of the model’s predictor variables to the height development was analyzed. Height model at stand level was also compared with the other Norway spruce height models in Finland. The study material consisted of 49 inverted Norway spruce plantations in southern Finland. Total number of sample plots were 853. With the sample plot data, available GIS-data (National Land Survey of Finland and Meteorological Institute) was also used to improve height models accuracy. GIS-data was utilized specially in the tree level model. Whole data was analyzed in SPSS-software where height models were fitted by using Generalized linear models -procedure. Both of the final height models included only significant height predictors. In the both models seedlings age, site type (Cajander 1949) and growing season’s precipitation sum were correlated positively with Norway spruce height. Broad-leaved trees height competition was also noticed to reduce height development in the both models. At the stand level model (RMSE 17 %) seedlings height development was also increased in coarse-grained soils. At the tree level model (RMSE 32,2 %) digital elevation model (DEM) derived topographic variables were correlated well with Norway spruce height. Hillside aspect decreased height development in Southwest, West and Northwest sides of the hill, where afternoon sun typically occur. Seedlings height was also poorer on topographic lowlands like lower slopes and depressions. In the tree level, height development was also decreased according to amount of competitive trees, frost damages, paludification and elevation. The inverting done a year preceding planting increased height development in the tree level model, when compared to the inverting done at the same year with planting. Model comparison at stand level demonstrate that seedlings height development was significantly better on inverted sites than on harrowed or scalpered sites. Interesting found was also that height development on inverted sites was almost identical to the mounted sites height development in the Motti-stand level simulator (Natural Resources Institute Finland). Stand level comparison indicated that Norway spruce growth and development is promising in the inverted sites and it stands comparison to the other mounding methods also. This study also proved that it is possible to utilize GIS-data (National Land Survey of Finland and Meteorological Institute) in trees height modeling.
-
(2016)Kuusi (Picea abies) uudistetaan nykyisin pääasiassa mätästäen muokatuille uudistusaloille. Mätästysmenetelmien on havaittu parantavan kuusen kasvua ja kehitystä muihin maanmuokkausmenetelmiin verrattuna. Kääntömätästyksen vaikutusta taimien varhaiskehitykseen on kuitenkin tutkittu vielä vähän eikä kääntömätästetyille kohteille ole aiemmin luotu omia pituuskehitystä kuvaavia malleja. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tehdä pituusmallit kuvaamaan istutuskuusen pituuskehitystä 5-17-vuotiailla kääntömätästyskohteilla. Mallit laadittiin sekä metsikkö- että puutasolle. Mallien selittävien muuttujien vaikutusta kuusen pituuskehitykseen tutkittiin ja samalla pyrittiin arvioimaan kääntömätästyksen soveltuvuutta erilaisille uudistusaloille. Luotua metsikkötason keskipituusmallia vertailtiin myös jo olemassa oleviin kuusen pituusmalleihin. Tutkimusta varten kerättiin yhteensä 49:ltä kääntömätästetyltä kuviolta koeala-aineisto (n=853). Kääntömätästetytkohteet sijaitsivat Pirkanmaalla sekä Keski-Suomessa. Kerätyn koeala-aineiston rinnalla käytettiin myös paikkatietoaineistoja (Maanmittauslaitoksen korkeusmalli sekä Ilmatieteen laitoksen sade- ja lämpösummadata) selittämään kuusen pituuskehitystä. Paikkatietoaineistoja hyödynnettiin erityisesti puutason pituusmallissa. Aineisto analysoitiin SPSS-ohjelmistolla, jossa pituusmallit sovitettiin Generalized linear models -proseduuria käyttäen. Lopulliset mallit sisälsivät vain merkitseviä pituutta selittäviä muuttujia. Molemmissa malleissa taimien ikä, kasvupaikkatyyppi sekä kasvukauden aikainen sadesumma korreloivat positiivisesti pituuskehityksen kanssa. Malleissa pituuskehitystä puolestaan hidasti lehtipuiden pituuskilpailu. Metsikkötason keskipituusmallissa (RMSE 17 %) taimien pituuskehitys parani myös maalajin karkeuden lisääntyessä. Puutason pituusmallissa (RMSE 32,2 %) korkeusmallista johdetut maaston topografiaa kuvaavat muuttujat selittivät hyvin pituuskehitystä. Rinteen ilmansuunta hidasti pituuskehitystä ilta-aurinkoisilla lounas-, länsi- ja luoderinteillä. Samoin pituuskehitys oli hitaampaa maaston topografisen aseman alavissa kohdissa kuten notkoissa ja alarinteissä. Puutason mallissa pituuskehitystä hidastivat lisäksi kilpailevien puulajien lukumäärä, hallatuhot, soistuneisuus sekä korkeus merenpinnasta. Maanmuokkaus istutusta edeltävänä vuonna puolestaan paransi pituuskehitystä puutason mallissa. Keskipituusmallia verrattaessa havaittiin, että kääntömätästettyjen kohteiden keskipituuskehitys oli paljon parempaa kuin muokkaamattomilla tai pintamuokatuilla (äestys/laikutus) kohteilla. Mielenkiintoinen havainto oli myös, että kääntömätästettyjen kohteiden keskipituuskehitys vastasi lähes täydellisesti nykyistä Motti-ohjelman (Luonnonvarakeskus) mätästettyjen kohteiden pituuskehitystä. Tutkimustulosten perusteella kuusen taimet kehittyvät kääntömätästyskohteilla hyvin ja niiden kasvu kestää vertailun myös muihin mätästysmenetelmiin. Tutkimuksen perusteella Maanmittauslaitoksen sekä Ilmatieteen laitoksen paikkatietoaineistoja voidaan hyvin hyödyntää myös puiden pituuskehityksen mallinnuksessa.
-
(2015)Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää lumen levinneisyyteen vaikuttavia ympäristötekijöitä Utsjoen Skállovárrilla. Tuulen tiedetään olevan yksi merkittävimpiä lumen liikuttajia ja kasaajia avoimilla alueilla. Vaihtelevan topografian alueilla myös lumen levinneisyydessä voidaan havaita vaihtelevuutta. Tietynlaisille alueille lunta kasaantuu ja toisilta alueilta lumi erodoituu pois lähes kokonaan. Ympäristötekijät, jotka kirjallisuuden perusteella lumensyvyyden vaihtelevuutta tunturialueella selittävät, ovat tuulen nopeus ja suunta, topografia, suojaisuus tuulelta, rinteen suunta ja kaltevuus, kasvillisuus ja auringon säteilyn määrä. Lumensyvyyden vaihtelun mallintaminen on vaikeaa, koska lumensyvyyteen vaikuttavia tekijöitä on useita. Tietyllä alueella topografia, kasvillisuus ja useimmiten myös tuuliolot säilyvät vuodesta toiseen samankaltaisina, jolloin lumi kasaantuu vuosittain samoille alueille ja lumensyvyyden suhteelliset erot säilyvät samankaltaisina, vaikka lumen absoluuttinen määrä vaihtelisikin. Lumenmäärän vaihtelu erityyppisten alueiden välillä ei ole useinkaan yhden tekijän vaikutusta vaan seurausta usean eri ympäristötekijän ja prosessin erisuuruisesta vaikutuksesta. Syksyllä 2007 tutkimusalueelle pystytettiin 66 lumiasemaa. Jokaisen lumiaseman ympäristö kirjattiin ylös muistiinpanoihin, kuten alueen topografia, mahdollinen rinteen kaltevuus sekä kasvillisuuden tiheys ja korkeus. Lumiasemat valokuvattiin sekä syksyllä, että talvella. Jokaiselle lumiasemalle arvioitiin paikan saaman suojaisuuden määrä COL-asteikolla. Lisäksi jokaiselle lumiasemalle annettiin arvo 1-5 sen mukaan paljonko kasvillisuuden arveltiin paikalla lumensyvyyteen vaikuttavan. Maaliskuun lopulla 2008, lumensyvyyden ollessa suurimmillaan, käytiin lumensyvyydet mittaamassa lumiasemilta. Lumensyvyys saatiin mitattua 60:lta lumiasemalta. Pienimmät lumensyvyydet mitattiin tuulelle alttiina olevilta alueilta ja suurimmat tuulelta suojassa olevilta alueilta. Topografisen alttiuden eli suojaisuuden todettiin määrittävän Skállovárrin lumensyvyyttä ympäristötekijöistä parhaiten tutkittuna talvena. Pearsonin korrelaatioanalyysi osoitti tilastollisesti merkitsevän korrelaation (-0,7***) lumensyvyyden ja suojaisuuden välille (COL). Kasvillisuudella oli myös merkittävä rooli lumensyvyyden vaihtelussa alueilla, joilla oli varpuja tai puita. Tuulelle avoimille alueille, joilla oli kasvillisuutta, akkumuloitui huomattavasti enemmän lunta kuin avoimille kasvittomille alueille. Usein kasvillisuus kuitenkin vaikutti lumensyvyyteen yhdessä suojaisuuden kanssa.
-
(2019)Rinteen ekspositio eli rinteen kaltevuus ja ilmansuunta, johon rinne viettää, vaikuttaa rinteen vastaanottaman auringonsäteilyn määrään yhdessä leveyspiirin kanssa. Eksposition erot voivat saada aikaan selviä ja säännönmukaisia eroja eliöyhteisöjen koostumukseen. Ilmiötä on tutkittu laajalti luonnollisissa elinympäristöissä, muttei juurikaan ihmisen luomissa elinympäristöissä. Tässä tutkielmassa selvitän rinteen eksposition vaikutusta maakiitäjäisyhteisöjen koostumukseen täyttömäillä, täyttömäille kehittyvien maakiitäjäisyhteisöjen ominaispiirteitä sekä paikallisten tekijöiden ja ympäröivien alueiden merkitystä täyttömäkien maakiitäjäisyhteisöjen muodostumiselle. Kaupungistuminen tuhoaa ja pirstoo elinympäristöjä, mikä korostaa rakentamatta jäävien viheralueiden merkitystä kaupunkialueilla. Täyttömäille ei voi rakentaa, ne ovat useiden hehtaarien laajuisia, ja niitä on kaupunkialueilla, minkä takia täyttömäillä on huomattavaa potentiaalia biodiversiteetin säilyttämisessä ja lisäämisessä kaupunkialueilla. Tarkoituksenani on antaa tuloksiin perustuva alustava arvio täyttömäkien merkityksestä kaupunkien biodiversiteetille. Käytin 10 Suomen pääkaupunkiseudulla sijaitsevan täyttömäen etelä- ja pohjoisrinteiltä Jarmo Saarikiven kuoppapyydyksillä 19.5.-28.9.2010 keräämää 5557 maakiitäjäisyksilöä käsittävää aineistoa. Määritin kaikki maakiitäjäisyksilöt lajitasolle. Selvitin kunkin runsaimman lajin ja lajiryhmän runsaudessa näkyvää vastetta rinteen ekspositioon ja jatkuviin muuttujiin (pH, muurahaisten runsaus, täyttömäen ikä ja korkeus) yleistettyjen lineaaristen sekamallien (GLMM) avulla. Lisäksi vertasin etelä- ja pohjoisrinteiden välisiä sekä eri täyttömäkien välisiä lajiyhteisöjen eroja moniulotteisen skaalauksen (NMDS) avulla sekä tarkastelemalla laji- ja yksilömääriä. Rinteiden suosimisen ja lajin elinympäristövaatimusten välillä havaittiin selvä yhteys. Kuivan ja avoimen elinympäristön lajit suosivat enimmäkseen etelärinnettä, kun taas kostean metsäelinympäristön lajit suosivat selvästi pohjoisrinnettä, ja generalistilajeilla ero oli vähäinen. Täyttömäillä dominoivat pääasiassa kuivan elinympäristön lajit: niin kuivan elinympäristön generalistilajit kuin myös kuivan ja avoimen elinympäristön lajit. Silti niin yhteisöjen koostumus kuin myös lajimäärä vaihtelivat huomattavasti eri täyttömäkien välillä. Koko maakiitäjäisyhteisön koostumuksessa ei ollut tilastollisesti merkitsevää säännönmukaista eroa etelä- ja pohjoisrinteiden välillä NMDS-tarkastelussa, mutta rinteiden välinen ero oli sitä suurempi, mitä suurempi täyttömäki oli, ja pelkästään suuria (17-38ha) täyttömäkiä tarkasteltaessa maakiitäjäisyhteisön koostumuksessa oli selvää rinteiden välistä säännönmukaista eroa. Tässä tutkimuksessa saatiin selvää näyttöä, että rinteen ekspositio vaikuttaa lajiyhteisön koostumukseen täyttömäillä siten, että etelärinteissä menestyvät parhaiten avoimen ja kuivan elinympäristön lajit ja pohjoisrinteissä taas kostean ja metsäisen elinympäristön lajit, kun taas generalistilajit menestyvät molemmissa rinteissä yhtä hyvin. Etelä- ja pohjoisrinteiden lajiyhteisöjen välille vaikuttaa kehittyvän selvä ja jossain määrin säännönmukainen ero vain riittävän suurilla (arviolta vähintään 6-17ha) täyttömäillä. Täyttömäkien lajiyhteisöt ovat keskenään uniikkeja, mutta kaikkien täyttömäkien lajiyhteisöjä karakterisoivat kuivan elinympäristön lajit sekä muissa avoimissa kaupunkielinympäristöissä tyypillisen lajin Poecilus cupreus täydellinen puuttuminen. Avoimen ja kuivan elinympäristön lajien joukossa ovat todennäköisimmin täyttömäistä hyötyvät uhanalaiset ja harvinaiset lajit, joten tulosten perusteella täyttömäkien etelärinteillä olisi eniten merkitystä lajien suojelun kannalta. Täyttömäet pystyvät elättämään sellaisenaan suunnilleen yhtä monipuolista ja samankaltaista maakiitäjäislajistoa kuin muutkin kaupunkien avoimet elinympäristöt, mutta täyttömäkien lajistoa voitaisiin ehkä monipuolistaa sopivalla kunnostuksella. Lajistoltaan monipuolisimmat yhteisöt vaikuttavat löytyvän kaupunkien reuna-alueiden täyttömäiltä, mikä voi kertoa ympäröivien alueiden merkityksestä niiden tarjoamasta lajipoolista dispersoivien lajien kolonisoidessa täyttömäen.
-
(2019)Rinteen ekspositio eli rinteen kaltevuus ja ilmansuunta, johon rinne viettää, vaikuttaa rinteen vastaanottaman auringonsäteilyn määrään yhdessä leveyspiirin kanssa. Eksposition erot voivat saada aikaan selviä ja säännönmukaisia eroja eliöyhteisöjen koostumukseen. Ilmiötä on tutkittu laajalti luonnollisissa elinympäristöissä, muttei juurikaan ihmisen luomissa elinympäristöissä. Tässä tutkielmassa selvitän rinteen eksposition vaikutusta maakiitäjäisyhteisöjen koostumukseen täyttömäillä, täyttömäille kehittyvien maakiitäjäisyhteisöjen ominaispiirteitä sekä paikallisten tekijöiden ja ympäröivien alueiden merkitystä täyttömäkien maakiitäjäisyhteisöjen muodostumiselle. Kaupungistuminen tuhoaa ja pirstoo elinympäristöjä, mikä korostaa rakentamatta jäävien viheralueiden merkitystä kaupunkialueilla. Täyttömäille ei voi rakentaa, ne ovat useiden hehtaarien laajuisia, ja niitä on kaupunkialueilla, minkä takia täyttömäillä on huomattavaa potentiaalia biodiversiteetin säilyttämisessä ja lisäämisessä kaupunkialueilla. Tarkoituksenani on antaa tuloksiin perustuva alustava arvio täyttömäkien merkityksestä kaupunkien biodiversiteetille. Käytin 10 Suomen pääkaupunkiseudulla sijaitsevan täyttömäen etelä- ja pohjoisrinteiltä Jarmo Saarikiven kuoppapyydyksillä 19.5.-28.9.2010 keräämää 5557 maakiitäjäisyksilöä käsittävää aineistoa. Määritin kaikki maakiitäjäisyksilöt lajitasolle. Selvitin kunkin runsaimman lajin ja lajiryhmän runsaudessa näkyvää vastetta rinteen ekspositioon ja jatkuviin muuttujiin (pH, muurahaisten runsaus, täyttömäen ikä ja korkeus) yleistettyjen lineaaristen sekamallien (GLMM) avulla. Lisäksi vertasin etelä- ja pohjoisrinteiden välisiä sekä eri täyttömäkien välisiä lajiyhteisöjen eroja moniulotteisen skaalauksen (NMDS) avulla sekä tarkastelemalla laji- ja yksilömääriä. Rinteiden suosimisen ja lajin elinympäristövaatimusten välillä havaittiin selvä yhteys. Kuivan ja avoimen elinympäristön lajit suosivat enimmäkseen etelärinnettä, kun taas kostean metsäelinympäristön lajit suosivat selvästi pohjoisrinnettä, ja generalistilajeilla ero oli vähäinen. Täyttömäillä dominoivat pääasiassa kuivan elinympäristön lajit: niin kuivan elinympäristön generalistilajit kuin myös kuivan ja avoimen elinympäristön lajit. Silti niin yhteisöjen koostumus kuin myös lajimäärä vaihtelivat huomattavasti eri täyttömäkien välillä. Koko maakiitäjäisyhteisön koostumuksessa ei ollut tilastollisesti merkitsevää säännönmukaista eroa etelä- ja pohjoisrinteiden välillä NMDS-tarkastelussa, mutta rinteiden välinen ero oli sitä suurempi, mitä suurempi täyttömäki oli, ja pelkästään suuria (17-38ha) täyttömäkiä tarkasteltaessa maakiitäjäisyhteisön koostumuksessa oli selvää rinteiden välistä säännönmukaista eroa. Tässä tutkimuksessa saatiin selvää näyttöä, että rinteen ekspositio vaikuttaa lajiyhteisön koostumukseen täyttömäillä siten, että etelärinteissä menestyvät parhaiten avoimen ja kuivan elinympäristön lajit ja pohjoisrinteissä taas kostean ja metsäisen elinympäristön lajit, kun taas generalistilajit menestyvät molemmissa rinteissä yhtä hyvin. Etelä- ja pohjoisrinteiden lajiyhteisöjen välille vaikuttaa kehittyvän selvä ja jossain määrin säännönmukainen ero vain riittävän suurilla (arviolta vähintään 6-17ha) täyttömäillä. Täyttömäkien lajiyhteisöt ovat keskenään uniikkeja, mutta kaikkien täyttömäkien lajiyhteisöjä karakterisoivat kuivan elinympäristön lajit sekä muissa avoimissa kaupunkielinympäristöissä tyypillisen lajin Poecilus cupreus täydellinen puuttuminen. Avoimen ja kuivan elinympäristön lajien joukossa ovat todennäköisimmin täyttömäistä hyötyvät uhanalaiset ja harvinaiset lajit, joten tulosten perusteella täyttömäkien etelärinteillä olisi eniten merkitystä lajien suojelun kannalta. Täyttömäet pystyvät elättämään sellaisenaan suunnilleen yhtä monipuolista ja samankaltaista maakiitäjäislajistoa kuin muutkin kaupunkien avoimet elinympäristöt, mutta täyttömäkien lajistoa voitaisiin ehkä monipuolistaa sopivalla kunnostuksella. Lajistoltaan monipuolisimmat yhteisöt vaikuttavat löytyvän kaupunkien reuna-alueiden täyttömäiltä, mikä voi kertoa ympäröivien alueiden merkityksestä niiden tarjoamasta lajipoolista dispersoivien lajien kolonisoidessa täyttömäen.
Now showing items 1-5 of 5