Browsing by Subject "tulevaisuus"

Älypuhelimiin kehitetään jatkuvasti sovelluksia ja lisäosia lääkärin työhön. Ne tuovat älypuhelimeen uusia ominaisuuksia ja pystyvät toimimaan lääkärin tutkimusvälineenä. Lisäosien kirjosta löytyy mm. EKG antureita, otoskooppeja, oftalmoskooppeja, ultraääniantureita, verenpainemittareita, vieridiagnostiikkaa ja paljon muuta. Älypuhelimella on potentiaalia tuoda myös käyttöystävällisyyttä, pientä kokoa ja kannettavuutta, halvempaa hintaa ja jopa etäkonsultaatiomahdollisuuksia. Toteutuvatko nämä käytännössä? Tätä tutkielmaa varten tehtiin katsaus nykyisiin älypuhelintutkimusvälineisiin, sekä kirjallisuushakujen että tuotehakujen avulla. Tuloksissa kerrataan esimerkkejä erilaisista lääkärin työkaluiksi soveltuvista laitteista, ja myös kerrataan mitä tutkimustulokset näyttävät niiden hyödyistä. Toisessa osiossa näytämme esimerkin kautta, kuinka älypuhelimella voidaan toteuttaa kurkunpäätutkimus, tallentaa äänihuulivideota ja tietoturvallisesti etäkonsultoida löydöksistä. Esimerkki toteutetaan HYKS KNK klinikan etu- ja takapäivystäjien väliseen kommunikaatioon.

Global climate change is one of the greatest threats of our time. Global climate has warmed up already about one degree from pre-industrial level due to human activity. An increase of more than 1.5 degrees will presumably lead to a situation where living conditions on earth are becoming intolerable in increasingly large areas. Global climate change is a wicked problem that is extremely difficult to resolve. Children of our time are living with the consequences of climate change. They will require a wide range of skills in the future. This challenges also the education system. In this thesis, I’m dealing with fundamentals of climate change education and the possibilities of sustainability education. This bachelor’s thesis is a critical discourse analysis. It´s purpose is to study how the global climate change is discussed in the National Core Curriculum for Early Childhood Education and Care 2018 and what kind of discourses of future does it have. The results of my analysis show that even though sustainability is emphasized in the material, climate change is not discussed. The eco-crisis or global climate change is not mentioned in the material at all. However, the threat of eco-crisis is recognized, because sustainability is empha-sized. The well-being of nature is seen human-centered. However, the child image in the material supports the principles of ecologically wise education. The relationship towards nature is con-cerned meaningful. The material recognizes that the world is changing and that the need for ex-tensive expertise is growing. The future is approached positively. The material emphasizes that children should be involved in everything that concerns their own lives.

Viime vuosikymmenten taloudelliset, ympäristölliset ja yhteiskunnalliset kriisit viittaavat kroonistuviin haasteisiin, mitä varten yhteiskuntien ja kaupunkien tulee yhä enenevissä määrin luoda pitkän aikavälin varautumista. Poliittisten päättäjien on edistettävä päätöksentekoa suuressa epävarmuudessa, kun tulevaisuutta on yhä vaikeampi ennustaa. Tutkielmassa tutkittiin Helsingin, Kotkan, Porvoon ja Päijät-Hämeen kaupunkijohtojen näkemyksiä pitkän aikavälin varautumisesta monimutkaisiin yhteiskunnallis-ympäristöllisiin kriiseihin Suomessa kuntatasolla. Tutkimuskysymyksenä oli, miten kolme erilaista tapaa kehystää pitkän aikavälin tulevaisuus vaikuttaa kaupunkijohtojen näkemyksiin strategisesta varautumisesta. Tutkielma tehtiin WISE-tutkimushankkeen toimeksiantona. Hankkeelta saatu aineisto muodostui politiikkapäämaja ja tulevaisuuden tilannehuone skenaarioharjoituksista, joissa simuloitiin kolmea erilaista tulevaisuuskehystä neljässä eri kaupungissa. Helsingin harjoitus järjestettiin vuonna 2019. Siinä osallistujien tuli tehdä kuvitteellisia päätöksiä pelimäisen simuloinnin avulla vuoteen 2040 asti. Kotkan harjoituksessa vuonna 2021 osallistujat pohtivat skenaariossa esitetyn kemikaalikuljetusonnettomuuden negatiivisia vaikutuksia kaupungin vuoden 2025 neljään strategiaan. Porvoon ja Päijät-Hämeen harjoitukset järjestettiin vuonna 2023. Niissä tulevaisuuskehys oli muista harjoituksista poiketen samanlainen: osallistujien tuli pohtia seuraavan 15 vuoden aikana kaupungin kohtaamia haasteita ja esittää tarvittavia toimenpiteitä ekologisen jälleenrakennuksen näkökulmasta. Aineiston analyysi toteutettiin laadullisen aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Tulokset osoittivat tulevaisuuskehysten luomia eroavaisuuksia sekä tulevaisuuskehyksistä riippumattomia samankaltaisuuksia. Eroavaisuudet toivat esille kaupunkijohtojen vaihtelevat näkemykset tulevaisuuskehyksissä esitetyistä kriiseistä ja tavoitteiden onnistumisesta simuloida aidosti kriisitilannetta. Eroavat näkemykset heijastuivat siihen, tehtiinkö harjoituksissa oivallisia havaintoja kaupungin varautumiselle harjoitusten ulkopuolella. Riippumattomat samankaltaisuudet puolestaan viittasivat kaupunkijohtojen nousseisiin ajatuksiin, jotka venyttivät keskustelua strategisesta varautumisesta kehysten ulkopuolelle tuoden mukaan ajattelua laajemminkin kriiseistä ja päätöksenteosta. Samankaltaisuuksina nousivat myös poliittinen tasapainoilu osana kaupunkien toimintaa sekä niiden omat haasteet ja tavoitteet laajojen ja ylikansallisten kriisien ohella. Harjoitusten eroavien ajankohtien vuoksi kriiseihin liittyviä näkemyksiä on tarkasteltava kriittisesti, sillä Helsingin harjoitus järjestettiin ennen 2020-luvun koronaviruspandemiaa ja Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainaan. Jatkotutkimuksen kannalta olisikin mielenkiintoista, että pitkän aikajänteen skenaarioharjoituksia hyödynnettäisiin kaupunkijohtojen strategisen varautumisen kehittämisessä edelleen, sillä kroonistuvat ja yllättävätkin yhteiskunnallis- ympäristölliset kriisit ovat osoittautuneet jatkuviksi.

Tutkielma käsittelee työuupumuksen mediarepresentaatioita poikkeusaikoina 1990-luvun laman sekä 2020-luvun koronakriisin aikana, tarkemmin vuosina 1993 ja 2021. Kumpikin kriisiaika vaikutti keskeisesti työelämään ja aiheutti työssä uupumista, vaikka kriisit olivatkin keskenään erilaiset ja eriaikaiset. Kyseisten ajanjaksojen vertailu tarjoaa siksi kiinnostavan lähtökohdan työuupumuksen julkisuuden ja representaatioiden kehityksen tarkasteluun yhteiskunnallisina kriisiaikoina. Tutkielmassa tarkastellaan poikkeusaikojen työuupumuksen representaatioita mediassa. Uupumuksen tarkastelu nimenomaan julkisuuden kautta on keskiössä silloin, kun haluamme ymmärtää paremmin median roolia yhteiskunnan ja sen instituutioiden uudistumisprosesseissa. Tutkimalla työuupumuskerrontaa mediassa, ymmärrämme paremmin millaiset käsitykset ovat työhön voimakkaasti vaikuttaneiden kriisien aikana tyypillisiä ja millaisia aiheita sekä niiden tarkastelukulmia on koettu tarpeellisiksi tai sallituiksi tuoda julkisesti esille. Tutkielma on kvalitatiivinen ja aineistona hyödynnetään Helsingin Sanomissa julkaistuja työuupumusta käsitteleviä mediatekstejä vuosilta 1993 ja 2021. Metodina hyödynnetään kriittistä diskurssianalyysia, jonka avulla luodaan ymmärrystä työuupumuksen kielellisestä rakentumisesta keskittyen siihen tapaan, jolla työuupumusta sanoitetaan erityisesti eri kriisivuosien välisten eroavaisuuksien ja yhtäläisyyksien kautta. Aineisto teemoitellaan ja analysoidaan vertailevalla otteella keskittyen työuupumuksen merkityksellistämiseen mediassa. Tutkielman tarkoitus on luoda ymmärrystä koskien työuupumuksen käsitteellistämistä; millaisia työuupumusrepresentaatioita voidaan kriisiaikoina havaita ja sen kautta pohtia mahdollisia syitä näiden representaatioiden rakentumiseen. Tutkielman keskeisinä johtopäätöksinä voidaan todeta, että sekä vuonna 1993 että 2021 työuupumus representoitiin Helsingin Sanomien mediateksteissä arvojen, vastuiden ja tulevaisuudennäkymien kautta. Molempina kriisivuosina työn kuormittavuus tuotiin esiin keskeisenä työuupumusta aiheuttavana tekijänä, mutta kuormittavuutta aiheuttavat syyt olivat vuosien välillä osittain poikkeavia. Lama-ajan työuupumusrepresentaatiot kytkeytyivät vahvasti työttömyyden uhkaan sekä työttömyyden aiheuttamiin seurauksiin, kun taas korona-aikana erityisesti työuupumuksen ennaltaehkäisy ja henkilökohtaisen arvomaailman erottaminen työstä nousivat vahvemmin esille. Vuoden 2021 koronakriisin aikaisissa mediateksteissä työttömyyteen liitettyä pelkoa ei ollut samalla tavalla havaittavissa kuin lamavuonna 1993. Vuonna 2021 uupumuskerronta kehystetään myös useammin henkilökohtaisiin kokemuksiin ja tarinoihin, kun taas vuonna 1993 uupumuskokemuksista ja uhkista kirjoitetaan yleisluonteisemmin. Kumpanakin kriisivuotena teksteissä korostui yhtäläisesti vastuunkannon teemoja, erityisesti yksilönvastuuseen kytkeytyneenä.

Pro gradussa tutkitaan tulevaisuuspuhetta täysistuntopuheessa. Tutkielman tapauksena ovat budjettikeskustelut eli eduskunnan lähetekeskustelut hallituksen esityksestä valtion talousarvioksi vuodelle 2020. Tutkielma sijoittuu poliittisen puheen tutkimuksen kenttään ja tarkemmin eduskuntapuheen tutkimukseen. Alan tutkimusperinne on Suomessa vahva, mutta eduskunnan tulevaisuuspuhetta ei ole aikaisemmin tutkittu.Tutkielma hyödyntää myös politiikan ajallisuuden tutkimusperinnettä. Mainittujen alojen lisäksi tutkielma pohjautuu tulevaisuudentutkimukseen, jonka käsitteistöä tutkielmassa hyödynnetään poikkitieteellisesti. Tutkielman menetelmä on kehysanalyysi, jossa tutkitaan laadullisesti sitä, miten asioita puheessa esitetään. Kehysanalyysissa tarkastellaan puheessa esiintyvää valikointia ja korostamista sekä sitä, miten siinä määritellään ongelmia, nimetään niiden syitä, tehdään moraaliarvioita ja ehdotetaan ratkaisuja. Pro gradun aineisto on syksyllä 2019 käytyjen budjettikeskustelujen täysistuntopöytäkirjat. Tutkimuskysymys on kolmiosainen. Ensimmäisessä niistä tarkastellaan, millaisia erilaisia Suomen tulevaisuuden ilmiöitä edustajat kehystävät. Toisessa selvitetään, millaisia eroavaisuuksia tulevaisuuskehysten käytössä on. Kolmannessa niistä tarkastellaan, millaisia poliittisia toimia ja ratkaisuja puhujat ajavat kullakin kehyksellä. Tulevaisuudesta puhutaan budjettikeskusteluissa ennen kaikkea sen kautta, millainen sen tulisi olla ja mitä asialle kuuluisi tehdä. Kehystetyt tulevaisuuden ilmiöt ovat pääasiassa negatiivisia ongelma- tai uhkakuvia. Keskusteluissa esiintyy vain vähän positiivista katsantoa tulevaisuuteen. Tulevaisuuden ilmiöiksi kehystetään laskeva työllisyysaste, taantuva talouskasvu, kuntatalouden kriisi, työvoimapula, valtionvelan kasvu, syntyvyyden lasku, väestön ikääntyminen, syrjäytyminen ja eriarvoistuminen, alueellinen eriarvoistuminen, ilmastonmuutos, ympäristöongelmat sekä kasvava kansainvälinen epävarmuus. Kunkin puolueen edustajat esittävät tulevaisuuden ilmiöihin sellaisia ratkaisuja, jotka sopivat näiden omaan politiikkaan. Suurimmat erot kehystyksissä ovat hallituksen ja opposition välillä, mutta niissä esiintyy myös varsin perinteistä oikeisto-vasemmisto-jakoa. Kehystysten erilaisuus ja samanlaisuus vaihtelee ilmiöiden välillä. Useissa ilmiöissä kehystyksen ongelmanmääritys on sama, mutta puolueiden mukaan sitä pitäisi ratkoa eri tavoilla. Tulevaisuuspuhe julkisessa budjettikeskustelupuheessa pyrkii ajamaan puhujan poliittisia päämääriä ja keskittyy pitkälti ongelmiin ja uhkakuviin. Käsitykset tulevaisuudesta ohjaavat sitä, millaista politiikkaa nykyhetkessä tehdään. Siksi politiikan tulevaisuuspuheessa on runsaasti tilausta myös jatkotutkimukselle.

Tutkielmassa tarkastellaan jälkihuollon asiakkaana olevien nuorten toimijuuden tiloja ja toimijuutta tukevia ja rajoittavia tekijöitä nuorten elämäntarinoissa ja tulevaisuuteen suuntautumisen kontekstissa. Tutkielmassa toimijuus ymmärretään yksilön päätöksenteon prosessiksi, joka muotoutuu sosiaalisesti ja sidoksellisesti nuoren resurssien ja olosuhteiden sekä yhteiskunnallisten ja kulttuuristen reunaehtojen kehystämänä. Toimijuus muotoutuu temporaalisesti elämäntarinan eri vaiheiden ja tapahtumien kautta. Yksilön toimijuutta mahdollistavat ja rajaavat sekä yksilön omat että läheisten menneisyyden kokemukset ja valinnat, nykyhetken olosuhteet ja tulevaisuuteen suuntautumisen tavat. Toimijuuden sidoksisuuden tarkastelu lähtee siitä, ettei toimijuus kerro ensisijassa nuorten yksilöllisistä kyvyistä päätöksentekijöinä ja tulevaisuuden suunnittelijoina, vaan toimijuus kuvaa niitä sidoksia, joita nuorella on ja jotka mahdollistavat hänelle erilaisia tiloja toimia. Tutkielmassa vastataan seuraaviin kysymyksiin: miten jälkihuollon asiakkaana olevien nuorten elämäntarinat ovat muodostuneet ja minkälaisia toimijuuden tiloja elämäntarinan eri vaiheissa avautuu nuorille sekä minkälaisia toimijuuden mahdollistavia ja rajoittavia tekijöitä elämäntarinoiden käännekohdista ja jatkuvuuksista on löydettävissä? Tutkielma pyrkii vastaamaan tutkimukselliseen tarpeeseen, joka koskee jälkihuollon asiakasnuorten arkisia kokemuksia omasta toimijuudestaan sijaishuollossa, jälkihuollossa ja tulevaisuuteen suuntautumisessa. Tutkielman tavoitteena on tuottaa lisäymmärrystä lapsena huostaan otettujen nuorten aikuisten resursseista ja toimijuuden mahdollisuuksista huostaanoton aikana ja sen jälkeen. Tutkielman aineisto koostuu kymmenen jälkihuollon asiakkaana olevan nuoren elämänkerrallisesta haastattelusta. Haastattelumenetelmänä sovelletaan episodista haastattelumenetelmää, joka on teemahaastattelun ja narratiivisen haastattelun yhdistelmä. Haastattelut toteutettiin haastattelukorteilla, joiden avulla tuettiin nuorten toiminnallisuutta ja autonomisuutta haastattelutilanteessa. Haastattelukortit tarjosivat haastateltaville välineitä ja keinoja käsitteellistää menneitä elämäntapahtumiaan ja pohtia tulevaisuuttaan. Nuorten elämäntarinoista konstruoidut kertomukset jakautuivat kolmeen kertomustyyppiin, sopeutumisen kertomuksiin, selviytymisen kertomuksiin ja eteenpäin menemisen kertomuksiin. Kertomustyypit poikkesivat toisistaan kertomuksen kulun sekä toimijuuden ja sitä tukevien mahdollisuuksien suhteen. Kertomustyypit eivät kuitenkaan tyhjentävästi kuvanneet nuorten toimijuuden mahdollisuuksia. Tutkielman perusteella nuorten kertomuksista on erotettavissa neljänlaisia sosiaalisia prosesseja - kehiä, jotka muodostuvat omanlaisista sosiaalisista verkostoista ja toiminnan reunaehdoista. Kehissä nuorten valinnanmahdollisuudet ja toimijuuden tilat mahdollistuivat pitkälti sen mukaan, minkälaisia toimijuuden sidoksia kehien kautta avautui. Kehät jäsensivät nuorten elämänkerrallisia kertomuksia ja kaikista kertomuksista oli erotettavissa arjen jatkuvuuksien kehiä, ongelmien kasautumisen kehiä ja voimaantumisen kehiä sekä epävarmoja tulevaisuuden kehiä. Kehien ajoittuminen vaihteli nuorten elämässä eivätkä kehät olleet sidottuja nuorten institutionaalisiin elämänvaiheisiin. Nuorten toimijuuden mahdollisuuksia eri toimijuuden kehissä kehystivät yhteiskunnalliset ja kulttuuriset reunaehdot, institutionaaliset ja yksilölliset siirtymät, materiaalinen todellisuus sekä käytössä olevat resurssit. Nuorten vahvat ja heikot siteet perheeseen, ystäviin ja läheisverkostoon sekä yhteiskunnallisiin instituutioihin toimivat merkittävinä väylinä resursseihin. Tutkielma osoitti, että jokaisen nuoren elämänkerrallisesta kertomuksesta on löydettävissä ongelmien kasautumisen kehien lisäksi voimaantumisen ja arjen jatkuvuuksien kehiä. Lisäksi kaikki nuoret olivat eri elämänvaiheissa hyötyneet läheisten ja yhteiskunnan tuesta ja he myös suuntautuivat tulevaisuuteen järkevin, omaan elämäntilanteeseen ja resursseihin suhteutetuin suunnitelmin. Tulosten perusteella sijaishuollosta itsenäistyvien nuorten rakenteilla oleva elämä ei ollut selitettävissä kategorisilla tulevaisuuden urilla, vaan teoreettisena käsitteenä kehä kuvasi monipuolisemmin nuorten toimijuuden mahdollisuuksia menneisyydessä, nykyhetkessä ja tulevaisuuden osalta.

The forestry industry is in transition for several different reasons, which is why employees are also required to acquire new skills and knowledge to meet the needs of the future. The purpose is to find out the qualitative skills needs of forestry workers (forestry engineer, forest energy producer, forest machine fitter, forest machine driver, logger forest service’s producer) and timber truck drivers in the future, as well as how these can be met. The study was commissioned for the Finnish Forestry Center's western service area, which includes the provinces of Central Ostrobothnia, South Ostrobothnia, Pirkanmaa, Satakunta and Southwest Finland. The topic has been extensively researched in Finland in recent years, and these studies are the basis for this report. The research is based on the difficulties experienced in recruitment for both quantitative and qualitative reasons. The turnover of workers in the field is currently high, which in part causes the need to consider whether the change in the field of trained workers could be prevented by, for example, additional or supplementary training. The research was carried out as a survey for employers in the forestry sector in the western service area of the Finnish Forestry Center. From the extensive material obtained based on the survey, the sections dealing with the qualitative characteristics of the employees in the field have been limited to this study. These include the following sections: Challenges in recruitment, new skills for the future, needs for additional and continuing education, skills of recent graduates, and trainees and educational institution cooperation. The results are very similar to previous studies. Although the small and partly unevenly distributed material, the research questions were answered. The most important themes emerged were the personal characteristics of forestry interns and recent graduates, the changes brought about by digitalization, substantive expertise, and business topics, including customer service and sales skills. The knowledge and skills of the interns and recent graduates were perceived as satisfactory or good. The greatest future challenge can be seen as the increasing need for practical training. The learning in the forest and in work placements instills the students' ways of doing things, so if it is added to, the students would be more independent already after graduation. Many of the themes discussed in the study are ones that can be responded to already in basic education. Due to the changing operating environment, additional and continuing training is needed. Implementation of the results of the research has started through the Finnish Forestry Center. The results have been taken regionally to the western service area for training organizers, employers and other stakeholders as needed. Forestry Center has started, among other things, a project based on the results, the purpose of which is to increase awareness of the forestry sector among young people with an eye on future jobs.

Tutkielma käsittelee Suomen ulkopoliittisen johdon ja etenkin Suomen Moskovan suurlähetystön odotuksia Neuvostoliiton tulevaisuutta kohtaan vuosina 1985–1987. Tarkoitus on selvittää minkä takia Neuvostoliiton ongelmien vakavuutta ja laajuutta ei ymmärretty, vaikka Mihail Gorbatshov nähtiin maan järjestelmän korjaajana. Apuna käytetään Reinhart Koselleckin käsitteistöä odotushorisontista (horizon of expectation) ja kokemustilasta (space of experience). Kirjallisuuskatsauksessa kartoitetaan aiheeseen liittyvän historiankirjoituksen lisäksi Suomen ulkopolitiikassa ja idänkaupassa Neuvostoliiton kanssa työskennelleiden odotuksia ja käsityksiä. Myös Neuvostoliiton muutosprosessia selitetään auki maan johtajan, Mihail Gorbatshovin elämänkerran kautta. Samalla käydään läpi lähinnä tutkielmaa olevaa tutkimuskirjallisuutta. Kirjallisuuskatsauksella alustetaan myös työn varsinaista tutkimusta. Työn päälähteenä toimii Suomen ulkoministeriön arkiston Moskovan R-sarjan asiakirjat vuosilta 1985–1987. Nämä sisältävät muun muassa lehdistöraportteja, tiedotteita henkilö- ja organisaatiomuutoksista, sekä suurlähetystön työntekijöiden analyyseja Neuvostoliiton tapahtumista. Vuonna 1985 Suomen Moskovan suurlähetystön raportointi keskittyi Gorbatshovin poliittisen linjan arviointiin. Hänet leimattiin tässä vaiheessa Andropovin kuripolitiikan jatkajaksi. Raporteista selviää, että Neuvostoliiton tapakulttuuri tunnettiin hyvin ja siihen tukeuduttiin tulevaisuuden analysoinnissa. Gorbatshovin muuttaessa tätä osittain, alettiin analyysia tehdä muilla tavoilla. Vuoden 1986 Neuvostoliiton tärkeimmät tapahtumat olivat kommunistisen puolueen puoluekokous ja Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuus. Puoluekokous näytti neuvostojärjestelmän jähmeyden, sillä konkreettisia päätöksiä oli vähän. Talousuudistukset alkoivat konkretisoitua vasta seuraavana vuonna. Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuuden taloudelliset ja psykologiset vaikutukset Neuvostoliitolle taas aliarvioitiin pahasti. Vasta vuonna 1987 talousuudistukset alkoivat näyttäytyä vääjäämättöminä. Samalla glasnostin todettiin kiihtyneen pienimuotoisten mielenosoitusten sallimisen vuoksi. Alueellisen nationalismin nousu Neuvostoliitossa huomattiin ja siitä raportoitiin. Sen todelliset vaikutukset ja poliittisten virheiden seuraukset eivät olleet vielä tässä vaiheessa nähtävissä. Suurlähetystön ja ulkopoliittisen johdon analyysit olivat pääasiassa laadukkaita. Ne heijastelivat Neuvostoliiton sisäistä sekasortoa, sekä muutoksen hitautta, mitkä osaltaan vaikeuttivat ongelmien vakavuuden arviointia. Yksi vaikeuttava tekijä olivat Neuvostoliiton talousluvut, jotka kansantalouden osalta olivat vielä vuonna 1986 hyvät. Pienempiä merkkejä ongelmista ei kuitenkaan talouden osalta huomioitu riittävästi. Oli kuitenkin nähtävissä, että kehitystä arvioitiin osittain vanhan kokemustilan mukaan. Tämä näkyi etenkin Tshernobylin onnettomuuden jälkeisissä raporteissa ja siinä, että Gorbatshovia verrattiin vielä vuonna 1987 Andropoviin. Samalla Suomen ulkopoliittisen johdon odotushorisonttiin todettiin vaikuttavan, ettei Neuvostoliiton tahdottu nähdä hajoavan. Raportit kuitenkin osoittivat hyvää Neuvostoliiton tapa- ja johtamiskulttuurin, sekä ideologisen historian ja kulttuurin tuntemusta.

Tutkielmani tarkastelee Tove Jansson -teemaista museosta ja sen perustamiseen liittyviä kysymyksiä ja haasteita 2020-luvun kontekstissa. Museoprojektin tulevaisuus on tällä hetkellä epävarma, jonka vuoksi tutkielmani on luonteeltaan hypoteettinen. Tutkielmani tarkastelee Tove Janssoniin liittyvää ilmiötä hyödyntäen markkinoinnin trenditutkimusta ja museologian teorioita. Selvitän, löytyykö Janssonille kysyntää juuri nyt ja olisiko taiteilijalle mahdollisesti kysyntää myös tulevaisuudessa museon muodossa. Tutkielmasta ilmenee, että Jansson on yksittäistä ihmistä laajempi teema, jota on käsitelty aktiivisesti kulttuu-risektorilla viime vuosina. Ateneumin vuoden 2014 onnistunut Tove Jansson -näyttely ja siitä seuranneet menes-tyneet kiertonäyttelyt ovat nähdäkseni kasvattaneet Tove Jansson -teeman suosiota laajemmaksi trendiksi ja muo-ti-ilmiöksi, sillä kävijämääriltään onnistuneet näyttelyt osoittavat jatkuvasta kiinnostuksesta taiteilijaa kohtaan. On selvää, että Jansson on tällä hetkellä muoti-ilmiö kulttuurin kentällä. On kuitenkin vaikea todentaa olisiko näin myös tulevaisuudessa. Tutkielmani on tapaustutkimus, mikä havainnoi uuden museon perustamista kokonaisvaltaisesti erilaisten aihe-alueiden; kokoelman, teeman, tilan, sijainnin, rahoituksen ja matkailun kautta. Uusi museo toimisi taiteilijan elä-mäntyölle omistettuna muistinpaikkana, jolla on potentiaalia avartaa kävijöiden maailmankuvaa ja toimia keskus-telun herättäjänä. Se kokoaisi yhteen hiljaista tietoa ja asiantuntijuutta Janssonin taiteesta ja elämästä. Tietoa, joka on nyt levinnyt sirpaleiksi ympäri maailmaa. Mahdollisesti yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuutena toteu-tettava taiteilijamuseo voisi toimia joko uudisrakennuksessa tai historiallisessa, museoksi muutetussa tilassa. To-vemainen merellinen sijainti olisi omiaan museolle, sillä se kunnioittaisi Janssonin henkeä ja perintöä. Oletetta-vasti museo lisäisi kyseisen paikan vetovoimaa ollen mahdollisesti seuraava tärkeä matkailukohde Suomessa. Tutkielmaa varten toteutin kuluttajatutkimuksen internetpohjaisen kyselytutkimuksen muodossa. Analyysissa hyödynsin kvalitatiivista menetelmää, koska tarkoituksenani oli selvittää millaisia ajatuksia ja tunteita Tove Jans-son -teemainen museo nostaa esille. Kyselytutkimuksen vastauksista voi huomata museon herättävän yleisössä paljon ajatuksia puolesta ja vastaan. Valtaosa vastanneista 69 % suhtautui ajatukseen positiivisesti. Laajemmin kyselytutkimuksen vastauksia tarkastellessa voi päätellä museolle olevan kysyntää tulevaisuudessa. Koen kuiten-kin, ettei tutkielmani anna selkeää konsensusta siitä, onko Tove Jansson -teemaisesta museota tarvetta perustaa. Tulevaisuuteen sijoittuvan tutkielmani lähtökohdat ja olettamukset pohjautuvat alati muuttuvaan nykyhetkeen. Myös museokenttä ja tulevaisuuden museosuunnitelmat kehittyvät ja uudistuvat jatkuvasti. Jos Tove Jansson -teemainen museo tulee tulevaisuudessa ajankohtaiseksi projektiksi, tulisi sen tarpeesta ja kysynnästä tehdä laa-jempaa tarveselvitystä ja määritellä tulevan museon konsepti syvällisemmin kyseisen ajan näkökulmasta. Sillä siinä vaiheessa tulee oma tutkimukseni aiheesta olemaan jo vanhentunutta.

Youth violence has been a topic in public debate for many centuries and violent entertainment has been a main focus in search for reasoning youth violent behaviour and the acceptance of violence. The aim of this study is to survey the aspects of major consumers of entertaining history culture on the legitimacy of violence. The hypothesis was, that the major consumers of entertaining history culture do not justify the use of violence as problem solving measure. The entertaining history culture is limited to include historical movies and tv-series together with computer and console games. This study was executed as qualitative research with phenomenography as the methodological philosophy. The focus was to find out the thoughts about justified violence of ninth grade students who consume a lot of entertaining history culture. The research material was collected from inquiry from one hundred participating ninth graders. The inquiry was held to find out major consumers of entertaining history culture that would be suitable for semi structured interviews. Seven people were chosen for interviews. The study revealed that the major consumers of entertaining history culture react negatively to the legitimacy of violence both in historical context and in real life. The youth say that movies and games aren't a direct cause of violent behaviour, but can be harmful if a person has another mental difficulties already. The youth told that they can easily separate movies and games from real life and think them as entertainment that you can also learn from. The youth also had a positive image about the future, although they saw the media stirring up some threats. This study should stand by earlier research which say that violent entertainment don't increase either youth violence or the legitimacy of it.