Browsing by Subject "typpiresponssi"

Kasvinviljelytilat ovat jo vuosia kohdanneet laskevat tai matalina pysyvät maataloustuotteiden tuottajahinnat. Samanaikaisesti hintatrendi erityisesti lannoitteiden osalta on ollut kasvava. Lannoitekustannus on eräs merkittävimpiä muuttuvien kustannusten eriä kasvintuotannossa. Käytännössä lannoitteen käyttö tulisi optimoida suhteessa kasvin tuottoon. Samanaikaisesti olisi pyrittävä korkeampaan lisäarvoon esimerkiksi tuottamalla leipävehnää rehuvehnän sijaan, jolloin laatutekijätkin tarvitsee huomioida lannoituksessa. Typellä on makroravinteena vaikutus leipävehnän kannalta kahteen oleelliseen ominaisuuteen: satoon ja valkuaispitoisuuteen. Jotkin lajikkeet saattavat saavuttaa parhaan katteen matalilla valkuaistasoilla, osa taas korkeammilla. Oleellista on se, millä lannoitustasolla on mahdollista saada suurin mahdollinen satotuoton ja lannoitekustannuksen erotus valkuaislisät huomioiden. Tällaista lannoitustasoa kutsutaan taloudelliseksi optimiksi. Tässä tutkimuksessa pyritään selvittämään taloudellisesti optimaalinen typpilannoituksen taso leipävehnän tuotannossa. Aineistona käytetään Yara Suomen Kotkaniemen tutkimuskeskuksessa koottua kevätvehnäaineistoa. 13 lajiketta ja 4 kerrannetta sisältävä aineisto sisältää yhteensä 1224 havaintoa. Tutkimuksella pyritään selvittämään sekä lajikekohtaisia että aineistokohtaisia parametreja, jotka liittyvät leipävehnän taloudelliseen tuotantoon. Tavoitteena on tuottaa tietoa leipävehnän viljelyyn erityisesti lannoittamisen näkökulmasta. Kenttäkoeaineistosta muodostetaan tuotantofunktiot, jotka estimoidaan pienimmän neliösumman menetelmällä. Estimaattien perusteella lasketaan kunkin lajikkeen sekä koko aineiston sato – ja valkuaisvasteet. Tulosten perusteella estimoitiin koko aineiston taloudellinen typpioptimi kuin myös lajikekohtaiset typpioptimit. Tuloksissa otettiin huomioon myös rajoitetut typpilannoitustasot. Lajikkeiden väliset erot sekä satovasteiden että valkuaisvasteiden suhteen ovat selvät. Suurimmat katteet tuottavat lajikkeet erosivat selvästi myös siinä, millä vehnälaadulla katteisiin päädyttiin. Jotkin lajikkeista tuottivat optimaalisen katteen korkealla valkuaisella laatulisät hyödyntäen, osa taas tuotti optimikatteen leipävehnälaadun rajoilla. Laatuhinnoittelun pohjana oli Avenan hinnoittelutaulukko. Leipä- ja rehuvehnän hinnat saatiin Luken tilastoista, lannoitteen hintatasona käytetään RaisioAgron verkkokaupan hintaa YaraMilan Y1-lannoitteelle. Koko aineiston- kuin myös lajikekohtaisia regressioita vaivasi poikkeuksetta autokorrelaatio ja heteroskedastisuus, jota ei korjannut funktiomuodon vaihto eikä muuttujien lisääminen. Koska estimaatit olivat tästä huolimatta harhattomia, päätettiin analyysia jatkaa funktiomuodoilla, joiksi valikoitui satovasteelle kvadraattifunktio ja valkuaisvasteelle neliöjuurifunktio. Tuloksia voi myös suhteuttaa siihen, kuinka hallinnolliset rajoitteet kuten ympäristökorvaus ja nitraattiasetus säätävät lannoitteiden käytöstä. Suurimmalla osalla lajikkeista taloudellinen optimi löytyi joko hallinnolliset rajat ylittävistä lannoitemääristä tai niiden ylärajoilta, mikäli optimointia rajoitettiin kyseisillä maksimeilla.