Browsing by Subject "tyttöjen sukuelinten silpominen"

Tutkielman tarkoitus on selvittää, millä tavoin poikien ja tyttöjen ympärileikkausten oikeudellinen kohtelu eroavat toisistaan pohjoismaisessa lainsäädännössä ja onko toisistaan eroava kohtelu perusteltua. Toinen tutkimuskysymys on, millainen merkitys lapsen itsemääräämisoikeudelle ja koskemattomuudelle on annettu tarkasteltaessa ympärileikkausta. Lisäksi pyrin selvittämään, onko lainsäädäntöä tarpeen uudistaa poikien ei-lääketieteellisen ympärileikkauksen osalta. Suomessa poikien ja tyttöjen ympärileikkauksia arvioidaan tällä hetkellä lähtökohtaisesti pahoinpitelyn tunnusmerkistön täyttävinä tekoina. Molempien on katsottu rikkovan lapsen oikeutta koskemattomuuteen ja itsemääräämisoikeuteen. Tästä huolimatta tyttöjen sukuelinten silpomiseen suhtaudutaan oikeudellisesta näkökulmasta hyvin eri tavalla kuin poikien ei-lääketieteelliseen ympärileikkaukseen. Ruotsissa ja Norjassa poikien ei-lääketieteellisestä ympärileikkauksesta, kuten tyttöjen sukuelinten silpomisestakin on säädetty erillislaeilla. Tyttöjen sukuelinten silpominen on kielletty rangaistavana tekona, kun taas poikien ei-lääketieteellinen ympärileikkaus on sallittu tietyin edellytyksin. Tanskassa ja Islannissa poikien ei-lääketieteellistä ympärileikkausta on pyritty lähivuosina kieltämään lailla, mutta molemmat lakiesitykset hylättiin. Poikien ei-lääketieteelliseen ympärileikkaukseen suhtaudutaan oikeudellisesti tasapainottelevasta lähestymiskulmasta, jolloin asiassa otetaan huomioon erilaisia näkökulmia, kuten sosiaaliset, kulttuuriset ja uskonnolliset syyt sekä lapsen oikeudet. Tyttöjen sukuelinten silpomiseen suhtaudutaan kategorisesta lähestymiskulmasta eli täysin kiellettynä toimenpiteenä, siitä huolimatta, että tyttöjen sukuelinten silpomisen lievimmät muodot ovat haitallisuudessa samalla tasolla kuin poikien ei-lääketieteellisen ympärileikkauksen muodot. Asiaan vaikuttanee kuitenkin se, että tyttöjen sukuelinten silpomisen useat muodot ovat haitoiltaan merkittävästi vakavampia kuin poikien ei-lääketieteellisessä ympärileikkauksessa. Muita vaikuttavia tekijöitä voidaan katsoa olevan esimerkiksi kunniaväkivallan selvä yhteys tyttöjen sukuelinten silpomiseen ja toisaalta se, että poikien ei-lääketieteellinen ympärileikkaus on vanhempi ja yleisempi traditio myös länsimaisissa yhteiskunnissa. Lapsen koskemattomuuden ja itsemääräämisoikeuden merkitystä suhteessa poikien ei-lääketieteelliseen ympärileikkaukseen on arvioitu korkeimman oikeuden ennakkopäätöksissä KKO 2008:93, KKO 2016:24 ja KKO 2016:25. Korkein oikeus on katsonut, että olisi lapsen etua vähemmän toteuttavaa, mikäli tiiviisti ja ainoastaan ympärileikkaustraditiota harjoittavaan yhteisöön kuuluva poika olisi jätetty ympärileikkaamatta. Sen sijaan tilanteessa, jossa lapsi ei kuulu näin tiiviisti ja ainoastaan yhteisöön, jossa poikia ympärileikataan, ei lapsen koskemattomuuden loukkaus ole lapsen edun mukainen toimenpide, ainakaan siinä tapauksessa, kun toinen vanhemmista vastustaa toimenpidettä. Itsemääräämisoikeuden osalta korkein oikeus on katsonut, että lapsen kyetessä arvioimaan ympärileikkauksen merkityksen, hänen mielipiteelleen tulee antaa ratkaiseva merkitys arvioitaessa ympärileikkauksen oikeutusta. Lapsen tulevalle itsemääräämisoikeudelle on kuitenkin annettu ratkaisevaa merkitystä ainoastaan siinä tilanteessa, kun lapsen vanhemmat ovat asiasta erimielisiä. Johtopäätöksenä on, että poikien ja tyttöjen ympärileikkausten oikeudellisen kohtelun eroavaisuudet eivät ole täysin perusteltuja. Koskemattomuudelle ei ole annettu riittävää merkitystä poikien ei-lääketieteellisessä ympärileikkauksessa suhteessa muihin näkökulmiin. Itsemääräämisoikeuden suhteen iältään ja kehitystasoltaan ympärileikkauksen merkityksen ymmärtävän pojan asema on hyvä, mutta itsemääräämiseen kykenemättömän lapsen tulevalle itsemääräämisoikeudelle ei ole annettu tarpeeksi painoarvoa. Poikien ei-lääketieteellistä ympärileikkausta tulisi jatkossa säätää lain tasolla.

Tiivistelmä Referat Tarkastelen tutkielmassani tyttöjen sukuelinten silpomisen parissa tehtävää ennaltaehkäisevää työtä Cristina Bicchierin sekä John LeJeunen ja Gerry Mackien sosiaalisen normin ja sosiaalisen konvention teorioiden kautta. Tyttöjen sukuelinten silpominen nähdään kansainvälisiä ihmisoikeuksia loukkaavaksi kulttuuriperinteeksi, jonka ovat läpikäyneet miljoonat tytöt. Laajalle levinnyt ja arvostettu tapa jatkuu edelleen epätasa-arvon ja naisten heikon aseman vuoksi. Perinteen parissa on tehty ennaltaehkäisevää työtä tuloksellisesti jo vuosikymmeniä, joka on johtanut silpomisen esiintyvyyden vähenemiseen. Tästä huolimatta ihmisoikeuksia loukkaavana käytäntönä, se vaatii edelleen ennaltaehkäisevän työn jatkamista. Tutkielmani aineisto koostuu sellaisten suomalaisten kehitysyhteistyöjärjestöjen raporteista, jotka työskentelevät silpomisen vastaisessa työssä Afrikan kontekstissa, sekä UNFPA:n ja Unicefin sosiaalisen normin muutokseen tähtäävän työn raportista Afrikan maista. Etsin teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla vastauksia siihen, miten silpomisen sidonnaisuus sosiaaliseen normistoon sekä sosiaaliseen konventioon ilmenee aineistossa, sekä järjestöjen tekemässä työssä. Tarkastelen työssäni myös sitä, miten sosiaalisen normin ja sosiaalisen konvention teorioiden esittämät silpomisen lopettamiseen tähtäävät keinot ovat käytössä järjestöjen tekemässä ennaltaehkäisevässä työssä. Tutkimukseni tuo esille sosiaalisen normin teorian keskeisten käsitteiden, avioliittokelpoisuuden, perinteeseen liittyvän sosiaalisen hyväksynnän ja paheksunnan, yhteisön odotuksiin mukautumisen sekä silpomisen sidonnaisuuden moraaliseen normiin, esiintyvän aineistossa keskeisellä sijalla ja toimivan järjestöjen ennaltaehkäisevän työn ohjaavina tekijöinä. Järjestöt pyrkivät vaikuttamaan yhteisön jäsenten asenteisiin ja käyttäytymiseen, haastamalla heidän käsityksiään edellä esiin tulleista keskeisistä käsitteistä yhteisen keskustelun avulla. Järjestöillä on tehokkaasti käytössä teorioiden esittämät silpomisen lopettamiseen tähtäävät keinot. Yhteisöllinen keskustelu ja päätöksenteko, sekä tiedon jakaminen ovat teorioiden esiintuomista keinoista selvästi suosituimpia ja käytetyimpiä. Vaikka oikeudelliset keinot eivät ole yhtä laajasti käytössä, toimivat ne kuitenkin ennaltaehkäisevän työn perustuksena, mahdollistaen yhteiskunnalliset valmiudet muutokseen. Tutkielman tulosten perusteella yhteinen keskustelu ja ryhmän yhteinen päätöksenteko ovat keskeisessä asemassa tutkielmani kaikissa osa-alueissa ja toimivat ennaltaehkäisevän työn perustana.