Browsing by Subject "tyttöjen ympärileikkaus"

Tutkielma on retorinen analyysi The Guardian -lehden tyttöjen ympärileikkauksen vastaisesta mediakampanjasta. Tutkielmassa paneudutaan tapoihin, joilla tuoreessa kampanjoinnissa kuvataan ympärileikkauksia, niiden uskonnollista ja kulttuurista merkitystä sekä ympärileikattuja naisia. Tavoitteena on selvittää, miten Guardianin kampanja asennoituu ja reagoi tyttöjen ympärileikkauksia ympäröiviin ristiriitoihin länsimaisessa mediakeskustelussa, erityisesti kysymyksiin ympärileikattujen naisten uhriuttamisesta, universaaleista ihmisoikeuksista ja vähemmistöryhmien kulttuurin ja uskonnon kunnioittamisesta. Tutkielma nojaa postkolonialistiseen teoriaan ja diskursiiviseen uskontotieteeseen, ja sen taustaoletus on konstruktionistinen. Lisäksi tutkielma kytkeytyy joukkoon tuoreita tutkimuksia ja teorioita, joissa paneudutaan länsimaissa käytyyn keskusteluun ja kampanjointiin ihmisoikeusloukkauksiksi mielletyistä kulttuurisista perinteistä. Näissä keskusteluissa ja kampanjoissa on nähty jäänteitä siirtomaa-aikaisista asenteista ja valta-asetelmista. Tutkielman aineistona on Guardianin kampanjan internet-sivuilta löytyvä 96-sivuinen tekstimateriaali, joka koostuu uutisartikkeleista, haastatteluista, kolumneista ja pääkirjoituksista. Menetelmänä käytetään retorista analyysiä. Analyysi on jaettu neljään osaan. Ensimmäinen osa keskittyy ympärileikkauksen nimeämiseen ja luokitteluun. Toisessa osassa käsitellään toimijuuden ja uhriuttamisen dynamiikkaa aineistossa. Kolmas osa keskittyy argumentaatioon, jota lähestytään oletettujen vasta-argumenttien kautta. Neljännessä osassa analysoidaan uskonnon, kulttuurin ja tradition käsitteiden käyttöä ja niiden kautta sitä, millaiseksi ympärileikkausten kulttuurinen ja uskonnollinen merkitys aineistossa rakentuu. Kampanjateksteistä välittyy voimakas universalistinen taustaoletus. Ympärileikkauksen moraalinen tuomittavuus kuvataan faktana, ja kampanjoijilla katsotaan olevan velvollisuus levittää paitsi tietoa, myös moraalista totuutta. Samalla Guardianin kampanjan tekijät vastaavat sekä suoraan että epäsuorasti ympärileikkauksen vastaiseen kampanjointiin kohdistettuun kritiikkiin. Kulttuurisensitiivisyyteen vetoaminen ympärileikkauskeskustelussa tuomitaan rasismina ja välinpitämättömyytenä. Tämän lisäksi kampanjaa johtaa kaksi nuorta naista, jotka kuuluvat ympärileikkauksia perinteisesti harjoittaviin yhteisöihin. Heidät esitetään kampanjateksteissä sankariroolissa. Samanaikaisesti enemmistö ympärileikatuista naisista kuvataan kuitenkin alistuvina uhreina, joilla ei ole omaa toimijuutta tai ääntä. Samalla tavoin kampanja pyrkii kirjoittamaan ymmärtävästi myös ympärileikkaajista ja ympärileikkauksen puolustajista, mutta kuvaa ympärileikkauksia brutaaleina väkivallantekoina. Ympärileikkaus rakentuu aineistossa lähes ainoastaan seksuaalisuuteen ja sen kontrolloimiseen liittyvänä toimenpiteenä. Sen uskonnollinen merkitys kuvataan uskonnon väärintulkintana, ja siihen kytkeytyvät poliittiset ja taloudelliset rakenteet sivuutetaan lähes täysin. Näin Guardianin kampanja samanaikaisesti pyrkii välttämään ympärileikkauskeskustelun vanhoja ongelmia ja retoriikan tasolla toistaa niitä tavoissa, joilla se kuvaa ympärileikattuja naisia ja heidän yhteisöjään ja kulttuureitaan.

Maahanmuuttajien lisääntymisen myötä Suomessa asuu yhä enemmän ympärileikkausuhan alla eläviä tyttöjä. Sosiaalityöllä on merkittävä rooli ympärileikkauksien ehkäisemisessä. Tärkeä osa ympärileikkauksien ehkäisemistä on aiheen puheeksi ottaminen maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden kanssa lastensuojelun sosiaalityössä. Maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden kanssa tehtävään sosiaalityöhön vaikuttaa vahvasti sosiaalityöntekijöiden sekä sosiaalityön instituution tuottamat kategoriat. Kategorioita tutkimalla voidaan rakentaa ymmärrystä sosiaalityöntekijöiden tavasta kohdata maahanmuuttajataustaisia asiakkaita. Tutkimuksessa tarkastellaan sitä, millaisia puheessa tuotettuja kategorioita lastensuojelun sosiaalityöntekijät rakentavat haastattelutilanteissa maahanmuuttajataustaisista asiakkaista tyttöjen ympärileikkauksien puheeksi ottamisesta keskusteltaessa. Sosiaalityön toimintaympäristössä ei ole tutkittu tyttöjen ympärileikkauksien puheeksi ottamista. Tästä johtuen tutkimuksessa on päädytty aluksi selvittämään sitä, miten lastensuojelun sosiaalityöntekijät suhtautuvat tyttöjen ympärileikkausaiheen puheeksi ottamiseen maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden kanssa. Tutkimuksen metodologisena lähtökohtana on etnometodologia ja kategorisointi. Tutkimus on aineistolähtöinen. Tutkimuksen aineiston muodostavat kahdeksalle lastensuojelun sosiaalityöntekijälle tehdyt puolistrukturoidut teemahaastattelut. Aineisto on analysoitu sisällönanalyysin ja kategoria-analyysin yhdistelmällä. Tutkimuksessa havaittiin sosiaalityöntekijöiden suhtautuvan positiivisesti tyttöjen ympärileikkausaiheen puheeksi ottamiseen. Tästä huolimatta he eivät olleet ottaneet aihetta puheeksi maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden kanssa. Sosiaalityöntekijät toivat esille erilaisia toimintatapoja, joilla voitaisiin helpottaa tyttöjen ympärileikkausaiheen puheeksi ottamista. Lisäksi sosiaalityöntekijät nostivat esille runsaasti tyttöjen ympärileikkauksien puheeksi ottamiseen liittyviä käytännöllisiä kysymyksiä. Tutkimuksessa selvisi, että sosiaalityöntekijät rakentavat maahanmuuttajataustaisista asiakkaista haastattelutilanteissa paljon erilaisia kategorioita. Kyseiset kategoriat ryhmiteltiin kolmeen kategoriaryhmään. Eniten sosiaalityöntekijät tuottivat maahanmuuttajataustaisista asiakkaista erilaisuuden kategoriaa ja vähiten sulautumisen kategoriaa. Erilaisuuden kategoriaa sosiaalityöntekijät tuottivat suhteessa kantaväestöön ja kulttuuriin. Diasporan kategoriaa sosiaalityöntekijät rakensivat suhteessa kulttuurisiin elämäntapoihin ja kommunikoinnin haasteisiin. Sulautumisen kategoriaa sosiaalityöntekijät tuottivat suhteessa elämäntapoihin. Ympärileikkauksien puheeksi ottamisen osalta tutkimustulokset ovat käyttökelpoisia sosiaalityön eri toimintaympäristöissä sekä muissa palveluissa, joissa kohdataan maahanmuuttajataustaisia asiakkaita. Kategorioiden osalta tutkimukseni tulokset toimivat yhtenä mahdollisena ikkunana maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden kategorisoimisen ilmiöiden tarkastelemiseen.

Tutkielma on sisällönanalyysi silpomista käsittelevien lehtiartikkeleiden toiseuttavista representaatioista ja rakenteista. Sukuelinten silpomista käsittelevä uutisointi on lisääntynyt Suomessa huomattavasti viime vuosien aikana, mikä on johtanut lisääntyneeseen tarpeeseen pohtia uutisoinnin eettisyyden ja vaikuttavuuden välistä rajapintaa. Lähestyn aihetta kahden tutkimuskysymyksen kautta: minkälaisia toiseuttavia representaatioita ja rakenteita sukuelinten silpomista käsittelevistä lehtiartikkeleista on löydettävissä, ja millä keinoin näitä toiseuttavia representaatioita ja rakenteita tuotetaan? Tarkastelen aihettani toiseuden eri teorioihin ja tutkimukseen – erityisesti Stuart Hallin, Olli Löytyn ja Pentti Raittilan ajatteluun – sekä Benedict Andersonin kuviteltujen yhteisöjen teoriaan nojautuen. Visuaalisen aineiston ja representaatioiden analyysissa hyödynnän erityisesti Gunther Kressin, Theo van Leuuwenin, Janne Seppäsen sekä Geoffrey Millerin tutkimuksia. Tutkielmani aineisto koostuu 118 lehtiartikkelista, joista 68 julkaistiin Helsingin Sanomissa, 34 Iltalehdessa ja 16 Ilta-Sanomissa tammikuun 2014 ja lokakuun 2019 välillä. Sisällytin aineistooni sellaiset lehtiartikkelit, jotka puhuvat sukuelinten silpomisesta tai silpomisesta ja naisten ympärileikkauksesta, mutta jätin aineiston ulkopuolelle ainoastaan naisten ympärileikkauksesta puhuvat jutut. Aineiston kvantitatiivinen analyysi paljasti, että ympärileikatut tai ympärileikkauksen uhan alla olevat tytöt ja naiset, ympärileikkaajat ja muut yhteisön jäsenet, joita ympärileikkaaminen koskettaa, ovat lehtiartikkeleissa läsnäolevia, mutta äänettömiä puheen kohteita. Ympärileikkausta vastustavat yhteisön jäsenet taas saavat huomattavasti useammin puherooleja ja heillä on muita useammin dialogia eri toimijoiden kanssa. Aineiston kvantitatiivisen analyysin pohjalta vaikuttaa siltä, että niin sanottuun vastustamisen narratiiviin sopiminen toimii eräänlaisena pääsylippuna rooliin, jonka kautta puhujasta tulee yksi “meistä”, jotka taistelevat toimenpidettä vastaan. Aineiston kvalitatiivisessa analyysissa sen sijaan ilmeni, että silpomista käsittelevissä lehtiartikkeleissa rakennetaan toiseuttavia representaatioita puhdas–likainen, itse–muut sekä hyvä–paha -dikotomioiden ympärille. Suhtautuminen ympärileikkaamiseen on kaksijakoista; toisaalta ympärileikattu tyttö tai nainen ja hänen yhteisönsä on etäinen ”meihin” nähden, toisaalta hyvinkin läheinen, kulttuuriarvoja uhkaava ”toinen”.