Browsing by Subject "tyttökirja"

Tutkielma käsittelee Toini Topeliusta (1854-1910), 1800-luvun ja 1900-luvun taitteessa vaikuttanutta naisasianaista, sekä hänen käsityksiään ja tuottamiaan kuvia naisten ja tyttöjen samansukupuolisesta kumppanuudesta ja rakkaudesta tyttökirjassaan Kehitysaikana. Tytöistä kertoeli Tea. Tutkielman tavoitteena on tutkia sitä, kuinka Toini Topelius näki naisten väliset suhteet, ja täten omat ihmissuhteensa, sekä kuinka hän rakensi sukupuolta, naiseutta, osana näitä suhteita. Pääaineistonani tämän kuvan rakentamisessa toimii tyttökirjan lisäksi Toini Topeliuksen esitelmä, Mietteitä naisesta ja siveellisyyskäsitteestä, vuodelta 1892, sekä kirjailijan avoin kirje ruotsalaisen naisasialiikkeen lehteen, Dagnyyn, vuodelta 1887. Tutkielmani ammentaa historiantutkimuksesta, sukupuolentutkimuksesta, queertutkimuksesta ja tyttötutkimuksesta, ja näiden alojen teoriat ja tutkimus toimivatkin suunnannäyttäjinäni. Tyttökirja korostaa naisten ja tyttöjen henkistä yhteyttä ja samankaltaisuutta suhteiden kulmakivenä, ja kuvaa intensiivistä, romanttista rakkautta hahmojensa välille. Suhteet rakennetaan osana sekä naisasiaa 1800-luvun lopulla, että kirjailijan omia tuntemuksia elämänsä suhteista. Topelius myös koki, että naiset kykenivät tukemaan toisiaan paremmin heidän pyrinnöissään kohti emansipoitunutta elämää. Kirjailijan kuvat ja tapa järjestää naisten keskeisiä, samansukupuolisia suhteita kietoutuvat hänen tapaansa jäsentää sukupuolta. Suhteet tukivat naiseutta ja naiseksi kasvamista, joille naisasian ajatukset ja ideologiat toimivat kirjailijan mukaan hedelmällisenä kasvualustana. Toini Topeliuksen kuvauksissa sukupuoli tuottaa naisten välisiä suhteita, mutta suhteet myös tuottivat oikeanlaista, hyvää naiseutta.

Tutkielmani tarkastelee Randa Abdel-Fattahin (s. 1979) romaania Does My Head Look Big in This? (2005) teesiromaanina. Teesiromaani on teos, jolla on tietty ideologia, jonka puolelle lukijaa suostutellaan erilaisten temaattisten ja kerronnallisten rakenteiden kautta. Tutkin millaisia lukijan suostuttelun keinoja kohdeteokseni käyttää. Keskityn erityisesti siihen, miten kohdeteokseni minäkertoja-päähenkilön kehitystarina ja identiteetin rakentumisen kuvaaminen toimivat lukijan taivuttelun välineenä. Lisäksi tarkastelen kohdeteostani nuortenromaanina, ja tutkin teesiromaanin ja nuortenromaanin yhteisiä piirteitä. Aineistonani on Susan R. Suleimanin teos Authoritarian Fictions: The Ideological Novel as a Literary Genre (1983), jossa Suleiman määrittelee teesiromaanin ja esittelee teesiromaanille tyypillisiä piirteitä. Lisäksi käytän aineistonani nuortenkirjallisuuden tutkijoita, joiden avulla tarkastelen teostani nuortenromaanina ja vertailen nuortenromaanin ja teesiromaanin yhteisiä piirteitä kohdeteoksessani. Osoitan tutkielmassani, että kohdeteokseni on teesiromaani. Siinä toteutuvat monet teesiromaanin piirteet, kuten positiivisen oppikertomuksen rakenne, jossa romaanin sankari kehittyy monien seikkailujen kautta tietämättömyydestä romaanin ideologian mukaisen totuuden haltijaksi. Kohdeteokseni sisältää teesiromaanille tyypillisen dualistisen arvomaailman, joka asettaa romaanin tapahtumat ja hahmot joko tukemaan romaanin ideologiaa tai vastustamaan sitä. Lisäksi kohdeteoksessani on teesiromaanille tyypillistä redundanssia eli liikasanaisuutta, jonka avulla teesiromaani pyrkii välittämään ideologiansa lukijalleen mahdollisimman selväsanaisesti ja välttämään väärät tulkinnat. Kohdeteokseni pyrkii opettamaan lukijalleen miten islaminuskoon tulisi suhtautua sekä yleisemmällä tasolla miten erilaisuuteen tulisi suhtautua. Osoitan myös, että nuortenromaanit ovat teesiromaanin tavoin opettavaisia ja että useat teesiromaanin piirteet ovat ominaisia myös nuortenromaanille. Osoitan, että kohdeteoksessani on useita piirteitä, jotka ovat yhteisiä sekä nuortenromaanille että teesiromaanille. Näitä piirteitä ovat esimerkiksi positiivisen oppikertomuksen rakenne sekä sankarillinen päähenkilö, johon lukijan toivotaan samaistuvan.

Tarkastelen tutkielmassani kaupungin kokemuksia Anni Swanin tyttökirjassa Iris rukka ja Mary Marckin ( oik. Kersti Bergroth) tyttökirjassa Lite mer om Eva. Tutkimuskysymykseni on, miten henkilöt kokevat Helsingin. Tutkimuksen teoreettisena taustana ovat kaupunkitutkimus ja tyttökirjatutkimus. Nämä tematiikat kohtaavat Lydia Wistisenin tutkimuksissa nuortenkirjallisuuden Tukholmasta. Kaupunkikirjallisuutta tutkin myös Lieven Ameelin määritelmien valossa. Tyttökirjallisuutta taas tutkin lisäksi Myry Voipion näkemysten avulla. Tutkimus osoittaa, että teosten Iris rukka ja Lite mer om Eva kaupungin kokemukset ovat monikerroksisia. Kaupunkitutkimuksen teoriaa ei ole aiemmin Suomessa sovellettu tyttökirjallisuuden luentaan. Teokset ovat silti kaupunkikirjallisuutta, sillä kaupungilla on temaattinen rooli sekä kaksisuuntainen ja dynaaminen suhde päähenkilön kanssa. Tyttökirja teosten lajina ohjaa tulkintaa, koska teokset on kirjoitettu sukupuolen ja iän perusteella rajatulle kohderyhmälle. Kaupungin kokemusten olennaisimmat piirteet konkretisoituvat tilan ja paikan kuvauksissa. Tilat ja paikat luovat suhteen 1910-luvun historialliseen Helsinkiin, mutta osoittavat myös teosten kokonaistulkinnan kannalta keskeisimmät teemat. Tulkinnan kannalta merkittävintä on kaupungin kuvaus nuoren koulutytön näkökulmasta. Näkökulma on suomalaisessa kirjallisuudessa melko harvinainen, koska yleensä Helsinkiä kuvataan aikuisten miesten kokemana. Teosten Iris rukka ja Lite mer om Eva Helsinkien pääpiirteitä ovat liikkuminen, matkustaminen ja välitiloissa oleminen. Julkisen ja yksityisen tilan välillä vallitsee jännite. Kaupunkikokemusten pääajatus on, että kasvattajat haluavat suojella tyttöjä kaupungin vaaroilta. Yhdistelemällä erilaisia tiloja ja paikkoja teokset osoittavat, millainen on koulutytön Helsinki.