Browsing by Subject "uhat"

Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on Helsingin Pakilan seurakunnan Paloheinän kirkon luomat merkitykset lähiyhteisölle tilanteessa, jossa kirkko homekirkkona oli jo päätetty purkaa. Esitöiden ja tutkimuskirjallisuuden perusteella tutkimusongelmaksi määrittyi, että Paloheinän kirkon luomia merki-tyksiä alueen ihmisten mielipidemuodostuksen taustatekijöinä ei tunneta. Tutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa ja kuvailla näitä merkityksiä ja ymmärtää niiden taustalla olevat ilmiöt. Tutkimuksen tavoitteena on tunnistaa ja etsiä selityksiä ja kausaalisuhteita eri merkitysten välillä sekä kehittää kirk-koisuuden teoreettisia malleja Pessin kirkkoisuuden kehien teoreettiseen malliin perustuen. Tavoitteena on myös tuottaa tietoa niille seurakunnille, joissa vastaava tilanne on käsillä. Grounded theory toimii tutkimuksen taustateoriana ja tutkimusta ohjaa tulkintateoriana Pessin kirkkoi-suuden kehien teoreettinen malli. Sosiologisesti tutkimus perustuu Èmile Durkheimin teoriaan sosiaalisesta. Tutkimus on fenomenologis-hermeneuttinen, sosiaalisen konstruktivismin tradition piiriin kuu-luva kvalitatiivinen tapaustutkimus. Tutkimuksen aineisto muodostuu kymmenestä haastattelusta sekä haastattelun yhteydessä haastateltavien täyttämien väittämälomakkeiden tiedoista. Tutkimuksen analyysimetodina käytetään aineistolähtöistä, teorian ohjaamaa sisällönanalyysiä. Tutkimuksen tuloksena merkitysten yhdistäväksi luokaksi ja ydinkategoriaksi muodostuu Orasen kirkkoisuuden subliimi sosiaalinen. Subliimi-termi yhdistää kirkollisen pyhyyden ja maallisen arvokkuuden ylevyydeksi, joka yhteisöllisen arjen sosiaalisen kanssa muodostaa subliimin sosiaalisen käsitteen. Tutkimus osoittaa, että kirkkorakennus konstruoi sekä subjektiivisia että objektiivisia sosiaalisen elämään liittyviä merkityksiä, jotka voivat olla niin mentaalisia kuin sosiaaliseen toimintaan liittyviä. Kirkkojen merkityksiä tutkivassa tutkimuksessa painotus on uusi. Tutkimus vahvistaa pyhyyteen, arvoihin, arvokkuuteen ja perinteisiin sekä kirkkoarkkitehtuuriin ja arkeen liittyvät aikaisempien tutkimusten merkityskategoriat mutta ei vahvista Pessin kirkkoisuuden pyhyyttä ydinkategoriana eikä sen merkityskategorioiden kehämallia. Tutkimus paljastaa, että purku-uhan alla kirkko generoi kriittisiä merkityksiä seurakunnallisen toiminnan avoimuudesta ja luotettavuudesta sekä saa ihmiset arvioimaan omaa uskonnollista identiteettiään. Tutkimus osoittaa, että sosiaalisen merkitys kirkkoisuuden tutkimuksessa on ollut puutteellista. Kirkkorakennus on merkityksellinen myös muille seurakuntalaisille ja sen merkitys sosiaalisen toiminnan tilana liturgisen ohella on tärkeä. Kirkon purku-uhalla erityisenä olosuhteena ja sosiaalisen toiminnan korostumisella on välitön yhteys. Kirkkorakennus osoittautui sekä sakraalien että profaanien merkitysten edustumaksi, johon ei liitetä negatiivisia merkityksiä edes kirkkoinstituutioon kriittisesti suhtautuvien taholta.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan Suomen uusien, vuonna 2019 voimaanastuneiden tiedustelulakien esitöitä – ministeriöiden ja niiden yhteydessä toimivien työryhmien valmisteluasiakirjoja ja mietintöjä, hallituksen esityksiä sekä eduskunnan valiokuntien asiakirjoja – turvallistamisteorian näkökulmasta. Tiedustelulainsäädännöksikin kutsuttu lainsäädäntökokonaisuus sisälsi useampia kokonaan uusia säädöksiä sekä voimassa oleviin säädöksiin tehtäviä muutoksia. Tiedustelulait säätivät ensimmäistä kertaa kokonaisvaltaisesti sekä Suomen sotilas- ja siviilitiedusteluviranomaisten toimivallasta, tiedustelun valvonnasta että lakien vaatimasta perustuslain muutoksesta viestisalaisuuden suojan osalta. Tutkimuskysymyksinä ovat, miten turvallistamisprosessi ilmenee aineistossa, mitä asioita turvallistetaan lainsäädännön esitöissä ja millaisin keinoin turvallistaminen on toteutettu. Tutkielman viitekehyksenä toimii turvallistamisteoria, joka ei nimestään huolimatta ole yhtenäinen teoria, vaan monimuotoinen teoriaperinne. Turvallistamisteorian ytimessä on ajatus siitä, miten turvallistamispuhetta harjoittamalla voidaan nostaa erilaisia teemoja turvallisuuskysymyksiksi ja tämän kautta edesauttaa erilaisten turvallisuustoimien implementointia. Turvallisuustoimet tyypillisesti ovat aiemmista menettelyistä poikkeavia, kuten tässä tapauksessa uusi lainsäädäntö ja sen mukanaan tuomat toimivaltuudet. Aineiston analyysissa menetelmänä käytetään diskurssianalyysia. Diskurssianalyysi on osaltaan laajapohjainen lähestymistapa, jota voi käyttää hyvinkin monipuolisesti niin teksti- kuin puhemuotoisen aineiston analyysiin. Tässä tutkielmassa diskurssianalyysin käyttö rakentuu aineistosta nousevien lainsäädännön perusteiden havainnointiin – mitä perusteita havaitaan, miten ne tuodaan esiin ja miten lainsäädännön tarvetta niiden avulla perustellaan. Vastauksena tutkimuskysymyksiin havaitaan, että aineistossa on turvallistettu trendejä, joiden ei normaalisti oleteta olevan turvallisuuskysymyksiä. Tällaisia havaittuja trendejä ovat etenkin kansainvälistyminen sekä digitalisaatio. Turvallistamisen avulla on pyritty perustelemaan tiedustelulainsäädännön tarvetta Suomessa, ja aineistossa ilmenevä turvallistamisprosessi heijastelee teoriakirjallisuudessa esitettyjä ajatuksia, kuten Buzanin, Waeverin ja de Wilden hahmottelemia onnistuneen turvallistamisprosessin piirteitä. Käytännössä turvallistamisprosessi ilmenee turvallistamalla edellä mainittuja trendejä, johtamalla niistä uhkia sekä esittelemällä näiden uhkien konkreettisia esimerkkejä. Turvallistamisprosessi toteutetaan kohdistamalla puhetoimintaa yleisölle, jolle turvallisuustoimi, eli tiedustelulainsäädäntö, tulee oikeuttaa. Diskurssianalyysin myötä esiin nousevat myös aineistossa käytetyt diskursiiviset strategiat. Nämä strategiat ovat oletettuja tietoisia toimia, joiden avulla pyritään saavuttamaan jokin lopputulos eli tässä tapauksessa tiedustelulainsäädännön voimaansaattaminen. Ne siis vastaavat kysymykseen siitä, millaisin keinon turvallistaminen on toteutettu. Diskursiivisia strategioita ovat muun muassa tiedustelulainsäädännön välttämättömyytenä ja luonnollisena jatkumona esittäminen tai kansallisen turvallisuuden ja sen suojelun itseisarvona pitäminen. Tutkielman rooli akateemisella kentällä on tarjota katsaus ja analyysi tiedustelulakien perusteisiin sekä tutkimusaineistoon turvallistamisteorian näkökulmasta. Uuden lainsäädännön verrattain lyhyt voimassaoloaika, perustuslain muuttaminen, jatkuvasti muuttuva toimintaympäristö sekä keskustelu mahdollisista uusista tulevista tiedusteluvaltuuksista luovat relevanssia tutkimukselle. Jatkotutkimustarpeena onkin syytä syventyä tulevaisuudessa tarkemmin etenkin mahdollisten uusien lailla säädettävien tiedusteluvaltuuksien perusteluihin sekä mahdollisen jatkumon havainnoimiseen. Ennen kaikkea tutkielma osaltaan valaisee, miten Suomessa on lainsäädännöllä lähestytty sitä dilemmaa, mikä syntyy, kun turvallisuustoimia tarvitaan yhteiskunnan suojelemiseen, mutta samalla tulee huomioida näiden toimien mahdolliset negatiiviset vaikutukset perus- ja ihmisoikeuksien kannalta.