Browsing by Subject "umpeenpano"

Ummessaolokauden aikana lehmän utare palautuu edellisen lypsykauden jälkeen ja valmistautuu seuraavan lypsykauden maidontuotantoon. Tällä ajanjaksolla maidontuotanto lakkaa, maito muuttuu ummessaolevan utareen eritteeksi ja utareessa tapahtuu histologisia muutoksia. Utare on kaikista herkin uusille infektioille heti umpeenpanon jälkeen sekä ennen poikimista, kolostrogeneesin käynnistyessä. Suurempi infektioalttius johtuu lypsyn huuhtelevan vaikutuksen loppumisesta, muutoksista utareen valkosolujen määrissä sekä solujen huonommasta toiminnasta. Utareen ollessa täysin involoitunut puolustuskeinot ovat normalisoituneet ja utare on varsin resistentti uusille infektioille. Ummessaolokaudella saatu infektio voi parantua ilman oireita muutamassa päivässä tai jäädä piilevänä utareeseen, jolloin lehmä sairastuu poikimisen jälkeen. Lehmä voi myös sairastua kliiniseen mastiittiin ummessaolokauden aikana. Ummessaolokauden uusia infektioita pyritään estämään umpeenpanohoidolla, jolla samalla hoidetaan lehmällä jo olevat subkliiniset tulehdukset. Tähän tutkielmaan liittyvässä tutkimusossa selvitettiin tavallisimpia ummessaolokauden utaretulehduksien aiheuttajia suomalaisesta potilasmateriaalista. Materiaali kerättiin Helsingin yliopiston Saaren eläinklininikan potilasmateriaalista vuosilta 1980-96. Tavallisin mastiitin aiheuttaja oli Actinomyces pyogenes (23 % tapauksista), muita yleisiä aiheuttajia oli Streptococcus uberis (17 %) ja koagulaasinegatiiviset stafylokokit (16 %). Tutkimustulokset ovat samankaltaisia kirjallisuuden kanssa.