Browsing by Subject "uskontodialogi"

Uskontodialogi tunnustetaan yhä useammin tärkeäksi välineeksi ratkaista väkivaltaisia konflikteja, joilla on uskonnollisia ulottuvuuksia. Moni poliittinen päättäjä ja tutkija uskoo, että tällaisella kanssakäymisellä voi olla keskeinen rooli paikallisen rauhan ja vakauden edistämisessä. Uskontodialogia voidaan käyttää vähentämään ryhmien välisiä jännitteitä, rakentamaan luottamusta yhteisöjen välillä, korjaamaan konfliktin uskonnollisia ulottuvuuksia koskevaa väärää tietoa ja tarjoamaan moraalista auktoriteettia vaihtoehtoisten ja väkivallattomien konfliktinratkaisukeinojen omaksumiseksi. Tämän tutkimuksen tehtävänä on tarkastella uskontodialogin mahdollisuuksia sosiaalisen muodonmuutoksen tuottajana rauhantyössä. Tutkimuksessa arvioidaan muutoksia uskontodialogiohjelmaan osallistuneiden henkilöiden asenteissa ja luottamuksen kokemisessa toisia uskontoja ja niihin kuuluvia ihmisiä kohtaan. Tutkimukseen osallistui kahdeksan Omanin Masqatissa toimivassa Al Amana -keskuksessa tammikuussa 2023 järjestetyn uskontodialogiohjelman osallistujaa. Tutkimuksessa käytettiin aineiston keräämisen menetelmänä lomakehaastattelua ja teemahaastattelua. Kyselylomakkeen ja teemahaastattelun tuloksia analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Kaikki vastaajat kertoivat oman luottamuksensa pääsääntöisesti kasvaneen ja asenteidensa joko muuttuneen positiivisemmiksi tai pysyneen samoina uskontodialogiohjelman seurauksena. Osallistujat pitivät ohjelmaa menestyksekkäänä ja korostivat vastauksissaan pyrkivänsä tuomaan sen aikana oppimiaan asioita myös vahvemmin osaksi omaa jokapäiväistä toimintaansa uskonnollisissa konteksteissa. Lisäksi he kokivat, että uskontodialogin avulla voidaan korjata konfliktia aiheuttavaa väärää tietoa ja luoda positiivisia yhteyksiä ihmisten välillä. Tutkimustulokset antavat aihetta pohtia, miten uskontodialogi toimii konfliktinratkaisussa sosiaalisen muodonmuutoksen tuottajana. Sosiaalinen muodonmuutos viittaa konfliktiosapuolena olleen yhteiskunnan sosiaalisten rakenteiden muuttamiseen siten, että ne eivät enää tukisi uuden konfliktin syntyä ja auttaisivat päätökseen saatujen konfliktien sovinto- ja jälkiselvitysprosesseissa.

HELSINGIN YLIOPISTO - HELSINGFORS UNIVERSITET Tiedekunta/Osasto - Fakultet/Sektion Teologinen tiedekunta Laitos - Institution Systemaattisen teologian laitos Tekijä - Författare Tuija Samila Työn nimi - Arbetets titel Kristillinen todistus moniuskontoisessa maailmassa Oppiaine - Läroämne Ekumeniikka Työn laji - Arbetets art Pro Gradu tutkielma Aika - Datum 13.3.2017 Sivumäärä - Sidoantal 115 Kristillinen todistus moniuskontoisessa maailmassa, suosituksia menettelytavoiksi, (myöhemmin KTMUM -asiakirja), stian Witness in a Multi-Religious World –asiakirja julkaistiin 28.6.2011 ja on ensimmäinen Katolisen kirkon, Kirkkojen maailmanneuvoston ja Maailman evankelisen allianssin yhteinen suositus, mikä kattaa yli 90 % maailman kristityistä. Se on käytännöllinen ja eettinen suositus, jolla ei ole kanonista taikka juridista luonnetta. Tutkielman tarkoituksena on ollut selvittää asiakirjan todistus-käsitettä pluralistisessa maailmassa systemaattisen analyysin avulla. Asiakirja on rakennettu holistisen missio Dei – ajattelun pohjalta, ja se jakautuu seuraaviin osiin: johdanto, kristillisen todistuksen lähtökohtia, periaatteita, suosituksia ja liite: asiakirjan tausta. Tämä on myös tutkielman rakenne. Tausta-aineistona on käytetty Current Dialogue-lehden KTMUM -asiakirjan prosessia kuvaavia artikkeleita ja aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. KTMUM -asiakirjasta ei ole tehty aikaisempaa tutkimusta. Tutkielmasta nousi kaksi pääteemaa ensimmäisenä kristittyjen ykseyden ja yhteisen todistuksen tavoitteleminen ja toisena kristittyjen ja eri uskontojen yhteinen toiminta. Kristityt pystyivät sopimaan kristillisen lähetystyön perusperiaatteista holistisen missio Dei-ajattelun olevan kristillisen lähetystyön perusta. Se koostuu 1) kirkkojen ykseyden tavoittelusta ja yhteisestä todistuksesta, 2) Kirkon julistuksesta, 3) Profeetallisesta- ja yleisestä todistuksesta ja 4) Palvelusta/ diakoniasta. Lähetystyön metatonia oli havaittavissa tekstuaalisesta lähetystyön siirtymisestä käytännön läheiseen palvelu/diakonia perustaiseen lähetystyöhön, spiritualiteettia unohtamatta. Lähetyskäsky nähdään edelleen tärkeänä ja velvoittavana lähetystyölle. Sen rinnalle nousi Yleismaailmallinen ihmisoikeuksien julistus, erityisesti 18.artikla uskonnon- ja ajattelun vapaudesta täydentämään lähetyskäskyä. Eettisenä ohjeena nähdään Kristuksen ja evankeliumin esimerkki julistettaessa evankeliumia. Toisena teemana oli kristittyjen ja eri uskontojen yhteinen toiminta. Uskonnot yhteisessä konsultaatiossa sopivat Larinon julkilausumassa sitoutuvansa uskonnonvapauteen ja uskontosensitiivisyyteen yhteisenä arvoperustana. Yhteiseksi toiminta malliksi otettiin uskontodialogi. Kristilliselle lähetystyölle oli uutta lähetystyön ja uskontodialogin rinnakkain asettaminen. Kristittyjen keskinäisissä keskusteluissa ja uskontojenvälisissä konsultaatioissa nousi esille kristillisen lähetystyön vaikutukset kulttuuriin, yhteisöihin ja lainsäädäntöön. Proselytismi eli väkisin kristinuskoon kääntyminen oli keskeinen tekijä miksi Kristillinen todistus moniuskontoisessa maailmassa asiakirja haluttiin luoda. Asiakirja syntyi erittäin vaikeissa oloissa olevien kristittyjen pyynnöstä. Avainsanat – Nyckelord: ekumenia, holistinen missio Dei, todistus, palvelu, uskontodialogi, uskonnonvapaus, lähetystyö, kontekstuaalisuus, proselytismi, Säilytyspaikka – Förvaringställe Helsingin yliopiston kirjasto, Keskustakampuksen kirjasto, Teologia

Tutkielmassa on tarkasteltu Kotoa Kotiin -hankkeen (2019-2021) vapaaehtoistoimintaa. Tavoitteena oli selvittää hankkeessa toimivien vapaaehtoisten näkemyksiä siitä, miten vapaaehtoistoiminta voi tukea maahanmuuttajanaisten kotoutumista sekä vuorovaikutusta eri kulttuuri- ja uskontoryhmien välillä. Tutkimus perustuu neljän Kotoa Kotiin –hankkeen vapaaehtoisen haastatteluun. Tutkimusmenetelminä on käytetty puolistrukturoitua teemahaastattelua ja aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Vastaukset on teemoiteltu kolmeen ryhmään, “kulttuurien kohtaamisen kolmeksi tasoksi”. Arjen tasolla vapaaehtoisten tarjoama tuki maahanmuuttajanaisille oli yhdessä tekemistä, läsnäoloa ja suomen kielen harjoittelua. Dialogisella tasolla korostuivat kulttuurien välinen vuorovaikutus ja yhteyden luominen kantasuomalaisten sekä maahanmuuttajien välille. Yhteiskunnallisella tasolla vapaaehtoiset halusivat vaikuttaa yhteiskunnan rakenteisiin ja asenteisiin ja edistää kotoutumista myös tällä tavoin. Tutkimustulosten perusteella vapaaehtoistoiminta voi auttaa maahanmuuttajia ja kantasuomalaisia tutustumaan toisiinsa ja lähentää eri väestöryhmiä. Vapaaehtoistoiminnan keinoilla on mahdollista myös tukea maahanmuuttajanaisten suomen kielen oppimista. Kotoa Kotiin -hankkeen vapaaehtoiset olivat saaneet koulutusta kulttuurisensitiiviseen työskentelyyn. Kulttuuri- ja uskontodialogia käytiin esimerkiksi juhlapyhistä ja niihin liittyvistä ruokaperinteistä. Vapaaehtoiset pitivät uskonnon ja kulttuurin huomioon ottamista tärkeänä osana kotoutumistyötä. Tutkimuksen perusteella vapaaehtoiset kaipaavat kuitenkin enemmän tukea siihen, miten uskontoon ja kulttuuriin liittyvistä asioista voi puhua luontevasti, ketään loukkaamatta.

Martin Lutherin teologiaa on käsitelty laajasti viimeaikaisessa ekumeenisessa keskustelussa. Kansainvälisesti on noussut esiin tarve määritellä Lutherin merkitystä postmodernissa globaalissa kontekstissa. Tutkielmani käsittelee Paul S. Chungin aasialaista Luther-tulkintaa. Chung ottaa käsittelyyn monia suomalaisen Luther-tutkimuksenkin käsittelemiä teemoja, kuten Lutherin ristin teologian, triniteetin ja vanhurskauttamisen teologian. Teemoja kontekstualisoidaan postmoderniin kulttuurikontekstiin. Niitä tuodaan myös dialogiin aasialaisen uskontoperinteen, erityisesti buddhalaisuuden kanssa. Keskeinen vuoropuhelun aihe on buddhalainen käsitys kärsimyksestä, dukkha ja sen vertailu Lutherin ristin teologiaan. Tutkielmassa Chungin teologiaa lähestytään tutkielmassa neljän kysymyksen kautta: (1) Mitkä ovat Chungin teologian lähtökohdat ja edellytykset? (2) Mitä Lutherin teologian osa-alueita Chung pitää keskeisinä uskontojen välisen dialogin kannalta? (3) Miten Chung syventää näitä teemoja aasialaisen uskontoperinteen ja viisauden avulla? (4) Mitä uudistustoiveita Chungin Luther-tulkinta asettaa ekklesiologialle sekä käsityksille kirkon missiosta ja diakoniasta? Keskeinen tutkimustulokseni on, että Chung johtaa Lutherin teologiasta perusteen määritellä kirkko diakonisen opetuslapseuden pohjalta. Lutherin ristin teologia on avain, jonka kautta kristittyä ja teologiaa kutsutaan avoimuuteen erilaisuutta kohtaan ja solidaarisuuteen kärsiviä lähimmäisiä kohtaan. Chungin teologiassa Lutherin vanhurskauttamisen käsite saa myös maanpäällisen oikeudenmukaisuuden merkityksiä. Teologian tulee pyrkiä kriittiseen itsereflektioon suhteessa menneisyyteen ja nykypäivään ja etsiä rekonsiliaatiota suhteessa kolonalismin ja modernismin kielteisiin seurausvaikutuksiin. Diakonian ja mission kontekstiksi tulee Chungin teologiassa globalisaatio ja monikulttuurisuus. Diakonian ja mission uudelleenmäärittelyssään Chung ehdottaa myös uskontojen välistä dialogia yhdeksi niiden osa-alueeksi. Chung nojautuu Barthin epäsäännöllisen dogmatiikkaan ja Bonhoefferin solidaarisuuskristologiaan teologiaan etsiessään uskontoteologian mallia, jossa on avoimuutta köyhyyden todellisuuden ja uskonnollisen erilaisuuden ymmärtämiselle. Uskontoteologisella kartalla Chung voidaan luokitella kristologiseksi universalistiksi.

Tutkielmassa arvioidaan, kuinka vaikuttavaa Kulttuuri- ja uskontofoorumi FOKUS ry:n toiminta on ollut sen strategiakaudella vuosina 2019-2022. Tutkimusongelmaa tarkennetaan kysymällä, miten tavoitteet ja toimenpiteet ovat toteutuneet, mitä muita vaikutuksia toiminnalla on ja miten tavoitteita ja keinoja tulee muuttaa. Tutkielma toteutetaan toimeksiantona siten, että tutkielma täyttää samalla akateemisen opinnäytteen kriteerit. Tavoitteiden toteutumista, vaikutuksia ja tarpeita kartoitetaan tutkielmassa kolmelta ryhmältä kerätyllä kyselyaineistolla: yhdistyksen omilta toimijoilta, sidosryhmiltä ja avoimella kyselyllä esimerkiksi jäseniltä ja materiaaleja käyttäviltä opettajilta. Tutkielma on kokonaistutkimus eli mielenkiinto kohdistuu koko perusjoukkoon. Kyselyaineisto analysoitiin aineistolähtöisenä sisällönanalyysina hyödyntäen teemoittelua sekä tekemällä yhteenvetoja määrällisistä kysymyksistä. Tutkielma on osa uskonnollisen kentän muutoksen tutkimuskeskustelua, joka fokusoi uskontodialogin ja uskontodialogitoiminnan ja -toimijoiden tutkimukseen. Uskontodialogitoimintaa lähestytään arviointitutkimuksen alaan kuuluvan vaikuttavuuden arvioinnin näkökulmasta. Tutkielmassa vaikuttavuutta lähestytään päämäärälähtöisesti eli vaikuttavuus määritellään tavoitteiden onnistumisena. Tulosten perusteella Fokuksen kaltaiselle uskonto- ja katsomusdialogitoimijalle on yhteiskunnassa tarvetta ja sen edistämät teemat ajankohtaisia. Kokonaisuudessaan toiminnan voidaan sanoa olevan vaikuttavaa, sillä tulosten mukaan tavoitteet on saavutettu hyvin. Raportoidut vaikutukset ovat linjassa tavoitteiden kanssa. Toiminnalla on vain vähän negatiivisia vaikutuksia, epäsuoria vaikutuksia oli hankala todentaa. Tulosten perusteella kehittämistoimiksi voidaan suositella toiminnan fokusoimista ja tavoitteiden kirkastamista, viestinnän ja yhteistyön kehittämistä, toimijoiden parempaa tukemista sekä vaikuttavuuden seurantaa.

Kohtaamisen kulttuuri on käsitteenä keskeinen argentiinalaisen paavi Franciscuksen ajattelussa. Se muotoutui etenkin hänen toimiessaan Buenos Airesissa, jossa hänet opittiin tuntemaan ”slummien piispana”. Kohtaamisen kulttuuri juontaa ajatuksesta, että Jeesuksen tavoin on pyrittävä kohtaamaan toisia. Keskeiseen asemaan asetetaan köyhät ja kaikkein haavoittuvimmat. Oman voimakkaan lisänsä kohtaamisen kulttuuriin tuo Franciscuksen tausta jesuiittaveljeskunnassa ja heidän suuntautumisensa ulos maailmaan ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden voimakas korostaminen. Kohtaamisen kulttuuri ammentaa myös Romano Guardinin ja Adam Möhlerin vastakohtia koskevasta ajattelusta. Kohtaamisen kulttuuriin kuuluu ajatus siitä, että vastakohdat voivat olla hedelmällisiä, mikäli ne ovat kokonaisuuden sisällä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi moniäänistä yhteiskuntaa, jossa kaikki ovat mukana vuoropuhelussa, etenkin köyhimmät: vain tällöin vuoropuhelu on aitoa. Tutkimuksessani keskityin kohtaamisen kulttuurin esiintymiseen Franciscuksen kiertokirjeissä Laudato si' ja Fratelli tutti, sekä siihen, miten se suhtautuu uskontodialogiin. Kohtaamisen kulttuuri näyttäytyi molemmissa ensyklikoissa paradigman muuttamiseen sopivana työkaluna. Laudato si' -ensyklikassa kohtaamisen kulttuurin työkaluja käyttämällä Franciscus kehottaa rakentamaan huolenpidon kulttuurin, jonka avulla pidetään huolta maapallosta sekä ihmisistä, etenkin kaikkein heikoimmista. Uskontodialogi näyttäytyy etenkin uskonnollisten hahmojen siteeraamisena sekä kutsuna kaikille uskoville vuoropuheluun ympäristön, köyhien ja kaikkien veljeyden puolesta. Fratelli tutti puolestaan alleviivaa kaikkien ihmisten veljeyttä ja sisaruutta ja kutsuu rakentamaan kohtaamisen kulttuuria vastakohtana eristäytymiselle ja polarisaatiolle. Uskontodialogi näyttäytyy etenkin Franciscuksen ja Ahmed al-Tayebin julistuksen lainauksissa, kutsuna veljeyden rakentamiseen sekä yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden puolustamisessa.

Tässä tutkimuksessa tarkastelen Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan opiskelijoiden uskontodialogiin kohdistuvia käsityksiä. Tutkimuskysymyksen, onko uskonnolla väliä, johdattelemana haluan tutkimuksellani selvittää, esiintyykö suomalaisten, uskonnollisten opiskelijoiden keskuudessa uskonnollista ennakkoluuloisuutta ja jos esiintyy, ketä kohtaan ja miksi. Tutkimusluvuissa käsittelen opiskelijoiden suomalaiskristillisiksi määriteltyjä käsityksiä suhteessa seitsemään tunnetuimpaan maailmanuskontoon. Tutkimuksen teoreettisena taustana toimivat Magdalena Jaakkolan suomalaisten ulkomaalaisasenteita käsittelevien työvoimapoliittisten tutkimusten lisäksi Gordon Allportin kontaktiteoria sekä Tajfelin ja Tunerin asenteita ja ryhmäkäyttäytymistä selittävä sosiaalisen identiteetin teoria. Lisäksi käsittelen tutkimuksesta nousevia tuloksia suhteessa Kimmo Ketolan esittämiin vuoden 2008 ISSP -tutkimusohjelman suomalaisten uskonnollisia ennakkoluuloja, suvaitsemattomuutta ja syrjiviä asenteita käsitteleviin tutkimustuloksiin teoksessa Uskonto suomalaisten elämässä. Tutkimuksessa analysoitavan aineiston olen kerännyt Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan opiskelijoilta verkkolomakkeella vuoden 2012 huhtikuun ja lokakuun välisenä aikana. Aineisto koostuu 101 verkkolomakkeelle tallennetusta vastauksesta, minkä analysoinnissa käytän määrällisiä menetelmiä. Yleisten vastausjakaumien lisäksi esitän aineistosta muuttujien välisiä riippuvuussuhteita. Tutkimukseni osoittaa, kuinka uskontoihin liitettävät myönteiset käsitykset ja onnistunut uskontodialogi ovat käytännössä monen muuttujan summa. Kontaktiteorian mukaisesti tutkimus osoittaa, kuinka kokemuksen määrän ja tiedon vaikutus uskontoihin kohdistuviin käsityksiin on myönteinen. Käsitysten muuttamiseksi kokemus ja tieto eivät kuitenkaan riitä. Kysyttäessä, onko uskonnolla väliä, kokemusta ja tietoa paremmaksi suvaitsevaisuutta selittäväksi ja ennustavaksi tekijäksi tutkimuksessa ilmenee uskonnollinen identiteetti sekä siihen liitettävät käsitykset ryhmän samankaltaisuudesta ja kiinteydestä.

Tässä maisterintutkielmassa tutkin palestiinalaisen luterilaisen emerituspiispan ja Luterilaisen maailmanliiton entisen presidentin Munib Younanin (1950-) teologista ajattelua. Tutkin, missä määrin Younanin ajattelu sitoutuu osaksi vapautuksen teologian diskurssia ja toisaalta luterilaista perinnettä. Lisäksi analysoin Younanin ajattelua kristittyjen yhteiskunnallisesta aktiivisuudesta. Tutkimuksen metodi on systemaattinen analyysi, ja lähdemateriaalina käytän kolmea Younanin julkaistua kirjaa sekä kolmea lyhyempää puhetta tai tekstijulkaisua. Viime vuosikymmeninä perinteinen saksalainen ja pohjoismainen luterilainen ajattelu on tullut jossain määrin toisenlaisista konteksteista nousevien teologisten tulkintojen haastamaksi. Palestiinalaisten luterilaisten kontekstuaalista lähestymistapaa voidaan pitää yhtenä näistä haastajista. Younanin ja Jordanian ja Pyhän maan evankelis-luterilaisen kirkon teologiaa leimaa pitkittynyt Israel-Palestiinan konflikti, niin sanotun profeetallisen diakonian painottaminen sekä pyrkimys vuoropuheluun niin muiden kirkkokuntien kuin alueen monoteististen uskontojen kanssa. Israel-Palestiinan konflikti on muovannut Younanin teologista ajattelua; Younan pitää miehitystä syntinä ja puhuu oikeudenmukaisen rauhan sekä kahden valtion mallin ratkaisun puolesta. Younan kritisoi voimakkaasti kristillistä sionismia liittäen sen osaksi uskonnollista ääriajattelua. Younanin kontekstuaalisilla tulkinnoilla on yhtymäkohtia vapautuksen teologian perinteeseen. Käsittelen tutkielmassani Younanin maan teologiaa sekä martyrian teologiaa, joka nojautuu väkivallattomuuteen ja raamatullisen oikeudenmukaisuuden puolustamiseen. Younan liittää yhteiskunnallisen toiminnan osaksi kristittyjen ja kirkon tehtävää. Hän perustelee toimintaa paitsi profeetallisen diakonian käsitteestä käsin, myös hyödyntämällä perinteisiä luterilaisia opinkohtia ja käsitteitä. Laki ja evankeliumi, uskon vanhurskauttaminen ja kahden regimentin oppi tulkitaan kristityn oikeudenmukaisuutta puolustavasta tehtävästä käsin, ja toisaalta Younanin tulkinnat argumentoivat aktiivisen yhteiskunnallisen toiminnan puolesta. Yksi kirkon yhteiskunnallisen toiminnan muoto on monoteististen uskontojen välinen dialogi, joka perustuu yhteiseen toimintaan ja maailman palvelemiseen opillisten keskustelujen sijaan. Younan liittääkin uskontodialogin ja -trialogin osaksi kirkon diakonista työtä. Younanin ajattelussa korostuu uskonnon myönteinen merkitys yhteiskunnalliseen toimintaan rohkaisevana tekijänä. Hänen mukaansa Raamatun profeettojen ja Jeesuksen opetuksista nousee profeetallinen ja vastakulttuurinen oikeudenmukaisuuden vaatimus, joka johtaa kristittyjä ja kirkkoja puolustamaan rauhaa, universaalia ihmisarvoa ja moninaista rinnakkaiseloa. Younan puolustaa moninaista ja demokraattista kansalaisyhteiskuntaa, ja uskoo luterilaisen ”poliittisen maltillisuuden” sovellutuksensa tukevan kestävän yhteiskuntajärjestyksen rakentamista Lähi-idässä.