Browsing by Subject "uusiutuva energia"
Now showing items 1-20 of 21
-
(2014)The Finnish forest industries are going through heavy adjustments as especially the western world is moving towards a more digitalized model where the amount of paper and pulp consumed is diminishing. It is obvious that the whole industry is in need for new solutions. These new solutions and innovations can be found from the field of bioenergy. Finland is rich with forest-based raw material which can provide a long-term and local source of energy. In the future this will be of primary importance as the prices of the non-renewable energy sources will climb higher as the deposits of the fossil fuels dry up. The usage of the renewable energy sources are also very important in order to prevent the global climate change and to achieve the goals regulated for Finland in the Kyoto Protocol and the European RES-E directive. This Master’s Thesis takes a look at the current state and the future trends of the Finnish wood pellet industries. The domestic wood-based pellet industries are studied with a concise literature review and a SWOT analysis based on the earlier literature. The analysis is linked to the future expectations and current retailer perspectives with a survey conducted between June and October 2013. The sample consists of 39 low, medium and high sales volume wood pellet manufacturers and retailers whom mostly do only domestic pellet trading business. Most of the strengths of the domestic wood-based pellet industries are related to different kinds of ecological aspects or different kinds of raw material related issues. In the future especially the prices of the raw materials, prices of other energy sources and prices of the end-product will be in a crucial role. Most of the survey participants underlined the significance of the governmental acts concerning the future of the whole business in Finland: a favorable taxing policy and different subsidies can make Finland truly a greener economy but this have not happened yet, much due to the unfavorable domestic politics. According to the survey respondents, in the future the demand of wood-based pellet services, especially tailored and ready-to-use services from maintenance to deliveries are going to increase.
-
(2013)The City of Helsinki relies strongly on the use of fossil fuels as its main energy source. Coal power with high level of emissions covers one third of the city’s energy production. To mitigate the effects of climate change, the city should stop using coal and replace it with the use of renewable energy. The goal of this thesis is to find a way for Helsinki to replace coal by 2030 with energy efficiency improvements and distributed renewable energy. Thesis was an assignment from WWF Finland and it is a part of urban energy campaign called Seize your Power. First of all, the local circumstances have to be understood. This gives a basis to Geothermal Scenario that is formed to replace coal. First step of the Scenario is to reduce the demand of coal power by energy efficiency improvements in buildings. Next, a set of locally functional renewable energy sources is formed based on decreased demand. Main energy source of the Scenario is geothermal energy but also biomass,solar and wind power are utilized. The Geothermal Scenario is then evaluated with costbenefit analysis. Results of Cost-Benefit Analysis show that the net present value (NPV) is negative in short, medium, and long term. The values vary between -200 million and circa -3 billion euros. In the sensitivity analysis, the effects of the changes in prices of emission permit, coal, and bio-SNG as well as discount rate were estimated. The length of time horizon had a huge impact on the results. Non-market values were not included in the analysis.
-
(2020)Tutkielma käsittelee biopolttoaineiden kestävyyskriteerisääntelyä. Kestävyyskriteerisääntelyn soveltamisala laajenee uudelleenlaaditun uusiutuvan energian direktiivin ((EU) 2018/2001, RED II) myötä. EU:n jäsenvaltioiden on saatettava direktiivin säännökset kansallisesti voimaan 30.6.2021 mennessä. Soveltamisalan laajenemisen vaikutuksia tarkastellaan yhtäältä biokaasualan sääntely-ympäristön ja toisaalta kestävyysjärjestelmän todentajan kannalta. Kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen on Euroopan unionin energia- ja ilmastopolitiikan suuri haaste. Fossiilisten polttoaineiden korvaaminen biopolttoaineilla on yksi keino päästöjen vähentämiseen. Biopolttoaineiden tuottamiseen liittyy kuitenkin paljon kestävyyshaasteita, sillä niiden laajamittainen tuotanto aiheuttaa muun muassa metsien hiilinielujen pienenemistä ja biodiversiteetin katoa. Uusiutuvan energian direktiivissä säädetään kestävyyskriteereistä, joiden täyttyminen toiminnanharjoittajan tulee osoittaa, jotta sen tuottama tai jakelema biopolttoaine voidaan luokitella kestäväksi. Kestävyyskriteerit koostuvat kasvihuonekaasupäästöjen vähenemään ja biomassan alkuperään liittyvistä kriteereistä. Kestävyyskriteerien täyttäminen on edellytyksenä sille, että biopolttoaineen tuotannolle voidaan myöntää uusiutuvan energian tukemiseen tarkoitettuja valtionavustuksia, sekä sille, että biopolttoaineet voidaan laskea mukaan RED II -direktiivissä määriteltyyn uusiutuvan energian lisäämistavoitteeseen. Lisäämistavoite asetetaan direktiivin 3(1) artiklassa, jonka mukaan uusiutuvan energian osuuden on oltava vähintään 32 prosenttia EU:n energian kokonaisloppukulutuksesta vuoteen 2030 mennessä. Biokaasu on kaasumainen biomassapolttoaine, jota voidaan käyttää liikenteen polttoaineena sekä sähkö-, lämmitys- ja jäähdytysenergian tuottamiseen. RED II -direktiivin kansallisen voimaantulon myötä polttoaineena käytettävän jalostetun biokaasun ohella myös biokaasulla tuotetun sähkö-, lämmitys- ja jäähdytysenergian on täytettävä kestävyyskriteerit tuotantolaitoksissa, joiden kokonaislämpöteho on yli 2 MW. Toiminnanharjoittaja voi osoittaa kestävyyskriteerien täyttymisen kansallisen viranomaisen ylläpitämän järjestelmän tai Euroopan komission hyväksymän vapaaehtoisen järjestelmän kautta. Kestävyysjärjestelmän todentaja on delegoitua julkista valtaa käyttävä yksityinen toimija, jonka suorittama auditointi eli todentaminen on edellytys toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän hyväksymiselle. Suomen kansallisessa kestävyysjärjestelmässä toimivat todentajat hyväksyy ja niitä valvoo Energiavirasto. Vapaaehtoisissa sertifiointijärjestelmissä toimivat todentajat hyväksyy Euroopan komissio. Biokaasualan näkökulmasta tutkielman tavoitteena on selvittää, miten soveltamisalan laajeneminen vaikuttaa alan sääntely-ympäristöön. Lisäksi arvioidaan, miten soveltamisalan laajeneminen toteuttaa vertailun mittareiksi valittuja direktiivin tavoitteita, uusiutuvan energian lisäämistavoitetta ja kiertotalouden periaatteiden huomioimista. Kestävyysjärjestelmän todentajan osalta tavoitteena on systematisoida todentajan oikeudellista roolia sekä arvioida, miten kestävyyskriteerisääntelyn soveltamisalan laajeneminen vaikuttaa todentajan asemaan. Työn pääasiallinen metodi on sääntelyteoreettinen, ja täydentävänä metodina käytetään lainoppia. Todentajan roolin tarkastelussa hyödynnetään new governance -viitekehystä. Biokaasun sääntely-ympäristöön liittyen työn johtopäätöksenä on, että kestävyyskriteerisääntelyn laajeneminen todennäköisesti lisää toiminnanharjoittajiin kohdistuvaa hallinnollista taakkaa. Biokaasualan keskeiset sääntelytarpeet eivät kuitenkaan liity raaka-aineen kestävyyteen vaan biokaasun tuotannon taloudelliseen kannattavuuteen. Taloudellisen kannattavuuden tukeminen on avain siihen, että uusiutuvan energian lisäämistavoite ja kiertotalouden periaatteiden huomioiminen voivat toteutua tehokkaasti biokaasualan kontekstissa. Kestävyysjärjestelmän todentajiin liittyen työn johtopäätöksenä on, että todentajalla on merkittävä rooli kestävyyskriteerisääntelyn toimeenpanossa. Toimiessaan Suomen kansallisessa järjestelmässä todentaja hoitaa julkisia hallintotehtäviä, jotka voidaan hahmottaa yhdistelmäksi valvontatehtäviä ja teknistä tarkastamista. Julkisen hallintotehtävän asianmukaisen hoidon varmistaminen edellyttää riittäviä resursseja todentajia valvovalta viranomaiselta, Energiavirastolta. New governance -viitekehyksessä todentaminen voidaan hahmottaa yhteissääntelyn muotona, jossa yksityinen toimija osallistuu sääntelyn sisällön tosiasialliseen määrittelyyn lainsäätäjän ohella. Kestävyyskriteerisääntelyn soveltamisalan laajeneminen vahvistaa todentajan asemaa edelleen.
-
(2020)Tutkielma käsittelee biopolttoaineiden kestävyyskriteerisääntelyä. Kestävyyskriteerisääntelyn soveltamisala laajenee uudelleenlaaditun uusiutuvan energian direktiivin ((EU) 2018/2001, RED II) myötä. EU:n jäsenvaltioiden on saatettava direktiivin säännökset kansallisesti voimaan 30.6.2021 mennessä. Soveltamisalan laajenemisen vaikutuksia tarkastellaan yhtäältä biokaasualan sääntely-ympäristön ja toisaalta kestävyysjärjestelmän todentajan kannalta. Kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen on Euroopan unionin energia- ja ilmastopolitiikan suuri haaste. Fossiilisten polttoaineiden korvaaminen biopolttoaineilla on yksi keino päästöjen vähentämiseen. Biopolttoaineiden tuottamiseen liittyy kuitenkin paljon kestävyyshaasteita, sillä niiden laajamittainen tuotanto aiheuttaa muun muassa metsien hiilinielujen pienenemistä ja biodiversiteetin katoa. Uusiutuvan energian direktiivissä säädetään kestävyyskriteereistä, joiden täyttyminen toiminnanharjoittajan tulee osoittaa, jotta sen tuottama tai jakelema biopolttoaine voidaan luokitella kestäväksi. Kestävyyskriteerit koostuvat kasvihuonekaasupäästöjen vähenemään ja biomassan alkuperään liittyvistä kriteereistä. Kestävyyskriteerien täyttäminen on edellytyksenä sille, että biopolttoaineen tuotannolle voidaan myöntää uusiutuvan energian tukemiseen tarkoitettuja valtionavustuksia, sekä sille, että biopolttoaineet voidaan laskea mukaan RED II -direktiivissä määriteltyyn uusiutuvan energian lisäämistavoitteeseen. Lisäämistavoite asetetaan direktiivin 3(1) artiklassa, jonka mukaan uusiutuvan energian osuuden on oltava vähintään 32 prosenttia EU:n energian kokonaisloppukulutuksesta vuoteen 2030 mennessä. Biokaasu on kaasumainen biomassapolttoaine, jota voidaan käyttää liikenteen polttoaineena sekä sähkö-, lämmitys- ja jäähdytysenergian tuottamiseen. RED II -direktiivin kansallisen voimaantulon myötä polttoaineena käytettävän jalostetun biokaasun ohella myös biokaasulla tuotetun sähkö-, lämmitys- ja jäähdytysenergian on täytettävä kestävyyskriteerit tuotantolaitoksissa, joiden kokonaislämpöteho on yli 2 MW. Toiminnanharjoittaja voi osoittaa kestävyyskriteerien täyttymisen kansallisen viranomaisen ylläpitämän järjestelmän tai Euroopan komission hyväksymän vapaaehtoisen järjestelmän kautta. Kestävyysjärjestelmän todentaja on delegoitua julkista valtaa käyttävä yksityinen toimija, jonka suorittama auditointi eli todentaminen on edellytys toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän hyväksymiselle. Suomen kansallisessa kestävyysjärjestelmässä toimivat todentajat hyväksyy ja niitä valvoo Energiavirasto. Vapaaehtoisissa sertifiointijärjestelmissä toimivat todentajat hyväksyy Euroopan komissio. Biokaasualan näkökulmasta tutkielman tavoitteena on selvittää, miten soveltamisalan laajeneminen vaikuttaa alan sääntely-ympäristöön. Lisäksi arvioidaan, miten soveltamisalan laajeneminen toteuttaa vertailun mittareiksi valittuja direktiivin tavoitteita, uusiutuvan energian lisäämistavoitetta ja kiertotalouden periaatteiden huomioimista. Kestävyysjärjestelmän todentajan osalta tavoitteena on systematisoida todentajan oikeudellista roolia sekä arvioida, miten kestävyyskriteerisääntelyn soveltamisalan laajeneminen vaikuttaa todentajan asemaan. Työn pääasiallinen metodi on sääntelyteoreettinen, ja täydentävänä metodina käytetään lainoppia. Todentajan roolin tarkastelussa hyödynnetään new governance -viitekehystä. Biokaasun sääntely-ympäristöön liittyen työn johtopäätöksenä on, että kestävyyskriteerisääntelyn laajeneminen todennäköisesti lisää toiminnanharjoittajiin kohdistuvaa hallinnollista taakkaa. Biokaasualan keskeiset sääntelytarpeet eivät kuitenkaan liity raaka-aineen kestävyyteen vaan biokaasun tuotannon taloudelliseen kannattavuuteen. Taloudellisen kannattavuuden tukeminen on avain siihen, että uusiutuvan energian lisäämistavoite ja kiertotalouden periaatteiden huomioiminen voivat toteutua tehokkaasti biokaasualan kontekstissa. Kestävyysjärjestelmän todentajiin liittyen työn johtopäätöksenä on, että todentajalla on merkittävä rooli kestävyyskriteerisääntelyn toimeenpanossa. Toimiessaan Suomen kansallisessa järjestelmässä todentaja hoitaa julkisia hallintotehtäviä, jotka voidaan hahmottaa yhdistelmäksi valvontatehtäviä ja teknistä tarkastamista. Julkisen hallintotehtävän asianmukaisen hoidon varmistaminen edellyttää riittäviä resursseja todentajia valvovalta viranomaiselta, Energiavirastolta. New governance -viitekehyksessä todentaminen voidaan hahmottaa yhteissääntelyn muotona, jossa yksityinen toimija osallistuu sääntelyn sisällön tosiasialliseen määrittelyyn lainsäätäjän ohella. Kestävyyskriteerisääntelyn soveltamisalan laajeneminen vahvistaa todentajan asemaa edelleen.
-
(2019)Modelling the economic effects of sustainability transition – CGE analysis of the energy transition in Finland The sustainable development framework has influenced many policies and research activities since the beginning of 1980s. Despite the long-term efforts, we have not yet achieved the ecological, economic and social sustainability. Therefore, the need for sustainability transition is more often discussed. These transitions are studied from various aspects. For example, the power relations and actions that create path dependencies are studied in order to support the transition process. Computable general equilibrium (CGE) modelling is an economic method. The purpose of CGE modelling is to gain better understanding about economic structures as well as assess the economic effects that are caused by for example changes in policies or investments. Lately, the energy transitions aiming at combatting climate change have been analyzed with CGE modelling. In Finland, the social welfare has reached high levels in many aspects. Nevertheless, our consumption and production patterns are not ecologically sustainable which encourages us to for example reduce the carbon emissions. As the role of energy sector is crucial from the emission reduction point of view, the focus of this thesis is on the energy transition as a part of Finland’s sustainability transition. The aim of this thesis is to study how the simulated aspects of energy transition affect macroeconomic indicators and further carbon emissions. The study is conducted with a CGE model that is based on the standard model created by Lofgren, Harris & Robinson (2002). A major part of the materials needed in the modelling is provided by Statistics Finland. The simulated shocks include a change in energy production system as the share of renewable energy increases, an increase in emission allowance price, an increase in the productivity of wind and solar energy systems as well as a change in transportation as the share of electric cars increases. The results indicate that an energy transition aiming at reducing carbon emissions is possible to implement in such a way that the changes in macroeconomic indicators are reasonable, but the transition would affect – as is expected – the relations between economic activities.
-
(2021)The modern food production consumes substantial amounts of fossil energy. Meanwhile, the bioenergy that is embedded in the side streams of food production – such as manure and excess grass biomass, is lost. That energy could be utilized by anaerobic digestion in biogas plants, which would also contribute to an efficient nutrient cycling since the nutrient-rich digestate can be used as a fertilizer. Agroecological symbiosis is a local model for a sustainable food system that is based on the cooperative actions of food production stakeholders around a biogas plant. The aim of this study was to discover what the application of agroecological symbiosis would mean for energy self-sufficiency, nutrient cycling, food production and the structure of agriculture on municipal level. The study subject area was the agricultural area in the municipality of Saltvik on Åland, where grassland for forage and pasture cover 40 % and grains 38 % of the agricultural land area. There are 0,56 livestock units per agricultural hectare. The current state of the food production was modelled based on local farming statistics. Based on that, three scenarios (S1-S3) with increasingly wide modifications were created. In the first scenario (S1), only the digestion of side streams in a biogas plant was added compared to the current system. On the second scenario (S2), 25 % of the agricultural land area devoted to grain production was altered to green manure leys, and in the third scenario (S3) 50 %. The reduction of grain area led to a lower degree of local self-sufficiency of grain feed, which was corrected by reducing the number of animals. The released share of grassland for forage was used for cultivating peas for direct human use. That way the scenarios represented a possible situation, where plant-based food production is increased and animal-based is decreased. The energy self-sufficiency was estimated by the relation of potential bioenergy production and fossil energy use. The rate of energy self-sufficiency rose scenario by scenario, as it was 58 % in S1, 69 % in S2 and 83 % in S3 due to the increased amount of bioenergy produced, as well as the decreased amount of fossil energy used. Simultaneously the portion of recycled nutrients used for fertilization was increased. Compared to the 46 % share of recycled nitrogen in the current system, 5, 9 and 17 percentage units more were used in the S1-S3, respectively. As for phosphorus the corresponding percentage units compared to the original 70 % were 3, 4 and 5 in S1-S3, respectively. The local self-sufficiency of feed remained unchanged and the food production nearly unchanged in each scenario compared to the current state. The study demonstrated the current potential to produce renewable energy in Saltvik based on agricultural side streams to a degree that would cover over half of the current fossil energy use of local food production. By shifting the focus of food production towards plant production, and by expanding the area of green manure furthermore increased the energy and nutrient self-sufficiency.
-
(2021)The modern food production consumes substantial amounts of fossil energy. Meanwhile, the bioenergy that is embedded in the side streams of food production – such as manure and excess grass biomass, is lost. That energy could be utilized by anaerobic digestion in biogas plants, which would also contribute to an efficient nutrient cycling since the nutrient-rich digestate can be used as a fertilizer. Agroecological symbiosis is a local model for a sustainable food system that is based on the cooperative actions of food production stakeholders around a biogas plant. The aim of this study was to discover what the application of agroecological symbiosis would mean for energy self-sufficiency, nutrient cycling, food production and the structure of agriculture on municipal level. The study subject area was the agricultural area in the municipality of Saltvik on Åland, where grassland for forage and pasture cover 40 % and grains 38 % of the agricultural land area. There are 0,56 livestock units per agricultural hectare. The current state of the food production was modelled based on local farming statistics. Based on that, three scenarios (S1-S3) with increasingly wide modifications were created. In the first scenario (S1), only the digestion of side streams in a biogas plant was added compared to the current system. On the second scenario (S2), 25 % of the agricultural land area devoted to grain production was altered to green manure leys, and in the third scenario (S3) 50 %. The reduction of grain area led to a lower degree of local self-sufficiency of grain feed, which was corrected by reducing the number of animals. The released share of grassland for forage was used for cultivating peas for direct human use. That way the scenarios represented a possible situation, where plant-based food production is increased and animal-based is decreased. The energy self-sufficiency was estimated by the relation of potential bioenergy production and fossil energy use. The rate of energy self-sufficiency rose scenario by scenario, as it was 58 % in S1, 69 % in S2 and 83 % in S3 due to the increased amount of bioenergy produced, as well as the decreased amount of fossil energy used. Simultaneously the portion of recycled nutrients used for fertilization was increased. Compared to the 46 % share of recycled nitrogen in the current system, 5, 9 and 17 percentage units more were used in the S1-S3, respectively. As for phosphorus the corresponding percentage units compared to the original 70 % were 3, 4 and 5 in S1-S3, respectively. The local self-sufficiency of feed remained unchanged and the food production nearly unchanged in each scenario compared to the current state. The study demonstrated the current potential to produce renewable energy in Saltvik based on agricultural side streams to a degree that would cover over half of the current fossil energy use of local food production. By shifting the focus of food production towards plant production, and by expanding the area of green manure furthermore increased the energy and nutrient self-sufficiency.
-
(2022)Uusiutuvan energia rooli on noussut yhä tärkeämmäksi osaksi ilmastonmuutoksen hillinnässä. Energian tarve tulee ennusteiden mukaan enemmän kuin tuplaantumaan seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana. Samaan aikaan energiasektori tuottaa yli puolet koko maailman ilmastopäästöistä. Suosituksi uusiutuvaksi energiamuodoksi etenkin Euroopassa on nousemassa tuulivoima. Tutkimuksessa keskitytään erityisesti merituulivoimalla tuotettuun energiaan ja siihen, miten energia saadaan siirrettyä kustannustehokkaimmalla tavalla mantereelle energiasiirtoverkon piiriin. Tarkasteltaviksi siirtotavoiksi valikoituivat sähkönsiirtokaapeli sekä vety. Sähkönsiirtokaapeli otettiin mukaan, koska se on hyvin perinteinen tapa siirtää energiaa. Vety otettiin mukaan, koska se on vieraampi ja vähemmän tutkittu siirtotapa. Tuulivoimalla tuotettu vety on lisäksi päästötöntä vihreää vetyä, kun taas yhä 2000-luvulla suosituin tapa tuottaa vetyä maakaasun avulla on päästöjä tuottava harmaa tapa. Vety mahdollistaa myös energian varastoinnin sähköenergiaa paremmin. Tutkimuksessa käytetään kolmea eri menetelmää, jotka ovat vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia ja uhkia vertaileva SWOT-analyysi, sähkönsiirtokaapelia ja vedyn eri siirtotapoja vertaileva kustannusvaikuttavuusanalyysi sekä tutkimushaastattelu. SWOT-analyysin ja kustannusvaikuttavuusanalyysin tiedot on kerätty vertaisarvioidusta kirjallisuudesta. Vetyala on kuitenkin verrattain uusi ja vielä tutkimuksen kohteena etenkin energiasektorilla, joten kaikkea tietoa ei ollut vielä tutkittu tai tuotu julkisuuteen. Jotta kirjallisuudesta saatua käsitystä voitaisiin vahvistaa uusimmilla mahdollisilla tiedoilla tai vaihtoehtoisesti todeta kirjallisuudessa esiintyviä tietoja vanhoiksi tai epärealistisiksi, toteutettiin tutkimuksessa tutkimushaastattelu, jonka kysymykset esitettiin tuulivoima- sekä vetyalan asiantuntijoille. Tutkimuksen tuloksissa selvisi, että sähkönsiirtokaapeli on edullisin tapa siirtää energiaa merituulivoimalalta, jos välimatka oli alle 100 kilometriä. Tietoa sähkönsiirtokaapelin kustannuksista pitkällä, yli 100 kilometrin, välimatkalla ei kirjallisuudesta löytynyt. Yli 100 kilometrin välimatkalla vedyn siirto oli kannattavinta toteuttaa tankkerilla, alle 100 kilometrin matkalla kaasuputkella. Vedyn ja sen siirtämisen keskeisimmät hyvät puolet ovat runsaat saatavilla olevat resurssit, hyvä varastointimahdollisuus sekä suuret mahdollisuudet fossiilisten energiamuotojen korvaajana. Huonoina puolina ovat etenkin vihreän vedyn tuottamiseen tarvittavan elektrolyyserin korkea hinta, vedyn energiakäytön standardien puutteellisuus sekä vahva kytkeytyminen sähkön markkinahintaan, joka on vaihdellut vuoden 2022 aikana paljon. Jotta ilmastopäästöjä saadaan vähennettyä, muutokset energiasektorilla nähdään välttämättöminä. 2020-luvulla tuulivoimasta ja vedystä on tullut yksi potentiaalisimmista vaihtoehdoista. Vety parantaa energian tuotantovarmuutta etenkin niissä maissa, joissa riippuvuus fossiilisten energialähteiden tuonnista on suurta ja samalla potentiaali kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä on korkea. Vedyn tuotanto saattaa ainakin aluksi painottua lähelle teollisuuslaitoksia, joissa vedyn kysyntä on suurta. Liikennesektorilla kysyntä todennäköisesti painottuu ainakin aluksi lauttaliikenteeseen sekä tieliikenteessä raskaaseen kalustoon. Vihreä vedyn tuottaminen on vielä kallista, mutta aikana, jolloin fossiilivapaus on yksi tavoiteltavista arvoista, voi vihreä vety nousta harmaata vetyä suositummaksi hinnasta riippumatta.
-
(2022)Uusiutuvan energia rooli on noussut yhä tärkeämmäksi osaksi ilmastonmuutoksen hillinnässä. Energian tarve tulee ennusteiden mukaan enemmän kuin tuplaantumaan seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana. Samaan aikaan energiasektori tuottaa yli puolet koko maailman ilmastopäästöistä. Suosituksi uusiutuvaksi energiamuodoksi etenkin Euroopassa on nousemassa tuulivoima. Tutkimuksessa keskitytään erityisesti merituulivoimalla tuotettuun energiaan ja siihen, miten energia saadaan siirrettyä kustannustehokkaimmalla tavalla mantereelle energiasiirtoverkon piiriin. Tarkasteltaviksi siirtotavoiksi valikoituivat sähkönsiirtokaapeli sekä vety. Sähkönsiirtokaapeli otettiin mukaan, koska se on hyvin perinteinen tapa siirtää energiaa. Vety otettiin mukaan, koska se on vieraampi ja vähemmän tutkittu siirtotapa. Tuulivoimalla tuotettu vety on lisäksi päästötöntä vihreää vetyä, kun taas yhä 2000-luvulla suosituin tapa tuottaa vetyä maakaasun avulla on päästöjä tuottava harmaa tapa. Vety mahdollistaa myös energian varastoinnin sähköenergiaa paremmin. Tutkimuksessa käytetään kolmea eri menetelmää, jotka ovat vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia ja uhkia vertaileva SWOT-analyysi, sähkönsiirtokaapelia ja vedyn eri siirtotapoja vertaileva kustannusvaikuttavuusanalyysi sekä tutkimushaastattelu. SWOT-analyysin ja kustannusvaikuttavuusanalyysin tiedot on kerätty vertaisarvioidusta kirjallisuudesta. Vetyala on kuitenkin verrattain uusi ja vielä tutkimuksen kohteena etenkin energiasektorilla, joten kaikkea tietoa ei ollut vielä tutkittu tai tuotu julkisuuteen. Jotta kirjallisuudesta saatua käsitystä voitaisiin vahvistaa uusimmilla mahdollisilla tiedoilla tai vaihtoehtoisesti todeta kirjallisuudessa esiintyviä tietoja vanhoiksi tai epärealistisiksi, toteutettiin tutkimuksessa tutkimushaastattelu, jonka kysymykset esitettiin tuulivoima- sekä vetyalan asiantuntijoille. Tutkimuksen tuloksissa selvisi, että sähkönsiirtokaapeli on edullisin tapa siirtää energiaa merituulivoimalalta, jos välimatka oli alle 100 kilometriä. Tietoa sähkönsiirtokaapelin kustannuksista pitkällä, yli 100 kilometrin, välimatkalla ei kirjallisuudesta löytynyt. Yli 100 kilometrin välimatkalla vedyn siirto oli kannattavinta toteuttaa tankkerilla, alle 100 kilometrin matkalla kaasuputkella. Vedyn ja sen siirtämisen keskeisimmät hyvät puolet ovat runsaat saatavilla olevat resurssit, hyvä varastointimahdollisuus sekä suuret mahdollisuudet fossiilisten energiamuotojen korvaajana. Huonoina puolina ovat etenkin vihreän vedyn tuottamiseen tarvittavan elektrolyyserin korkea hinta, vedyn energiakäytön standardien puutteellisuus sekä vahva kytkeytyminen sähkön markkinahintaan, joka on vaihdellut vuoden 2022 aikana paljon. Jotta ilmastopäästöjä saadaan vähennettyä, muutokset energiasektorilla nähdään välttämättöminä. 2020-luvulla tuulivoimasta ja vedystä on tullut yksi potentiaalisimmista vaihtoehdoista. Vety parantaa energian tuotantovarmuutta etenkin niissä maissa, joissa riippuvuus fossiilisten energialähteiden tuonnista on suurta ja samalla potentiaali kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä on korkea. Vedyn tuotanto saattaa ainakin aluksi painottua lähelle teollisuuslaitoksia, joissa vedyn kysyntä on suurta. Liikennesektorilla kysyntä todennäköisesti painottuu ainakin aluksi lauttaliikenteeseen sekä tieliikenteessä raskaaseen kalustoon. Vihreä vedyn tuottaminen on vielä kallista, mutta aikana, jolloin fossiilivapaus on yksi tavoiteltavista arvoista, voi vihreä vety nousta harmaata vetyä suositummaksi hinnasta riippumatta.
-
(2014)The objective of this thesis was to study the social profitability of combustion technology in poultry manure management in the Leningrad region, Russia. The method was environmental cost-benefit analysis (ECBA), in which two combustion power plant scenarios and a reference scenario were considered. All scenarios would treat 94000 tons of manure annually over a project lifetime of 12 years. Scenario 1 (S1) is a combustion power plant that produces only thermal energy and scenario 2 (S2) is a combustion power plant that produces combined heat and power (CHP). Scenario 0 (S0) is a reference point to the power production scenarios and it assumes that the poultry manure would be disposed untreated by stockpiling or to lagoons, causing nutrient leaching to the surface waters. The final objective of the ECBA was to find out if the scenarios are socially profitable and which one is preferable. The ECBA showed that from the viewpoint of a private producer or investor and under the current market conditions and policy environment, the power plant scenarios were not profitable. However, when environmental benefits of the power plant scenarios were added to the calculations, both scenarios were found to be socially profitable. The social net present values (NPV) of S1 and S2 were EUR 21,2 million and EUR 8,2 million respectively. The reference scenario (S0) led to significant social costs, causing EUR 27,6 million losses to society over the scenarios lifetime. Thus according to the NPV criteria, S1 should be carried out, because it showed the highest NPV. For S0 and S1, the results held constant under all sensitivities, but for S2 several critical parameters were found, from which investment cost was the most significant. Implementation of economic policy instruments would improve the profitability of the scenarios and it would be beneficial to all parties that the main environmental impacts concern (e.g. Sweden and Finland). The nutrient load reduction benefits were the crucial factor that made the power plant scenarios socially profitable. The climate benefits from manure FBC were also significant although moderate if compared to the eutrophication benefits. If the future focus of policies is to reduce the nutrient loads from poultry manure in the Leningrad region, poultry manure combustion with FBC technology could be an effective way to meet that goal.
-
(2020)Ilmastonmuutos on globaali ongelma, jonka torjunta vaatii merkittäviä päästövähennyksiä. Energiantuotanto on yksi merkittävä ilmastolle haitallisia päästöjä aiheuttava sektori. Samaan aikaan globaali energiankysyntä kasvaa jatkuvasti väestönkasvun ja teollistumisen seurauksena. Energiantuotannon päästöjä voidaan vähentää energiateknologialla, uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden avulla. Tieteelliset teoriat, joista yksi tunnetuimmista on Porterin hypoteesi, näkevät tiukan ympäristöregulaation vaikuttavan positiivisesti teknologiseen kehitykseen. Ympäristösääntelyn ollessa korkealla tasolla sekä Suomessa että EU:ssa, on Suomella Porterin teorian mukaan hyvät edellytykset kehittää energiateknologiaa ulkomaanvientiin asti. Myös Suomen valtio on panostanut viimevuosina energiateknologian kehitykseen ja maan tavoitteena on hyötyä energiateknologian kehityksestä kotimaisten päästövähennysten lisäksi energiateknologiaviennin kasvattamisen avulla. Tutkielmassani selvitän Suomen energiateknologiaviennin kehitystä ja sen piirteitä vuosina 2010–2018. Olen määrittänyt 457 energiateknologian tuotetta, jotka kuvaavat Suomen energiateknologiaviennin kokonaisuutta. Tutkin tarkemmin Suomen vuoden 2018 energiateknologiavientiä sekä tuulivoimateknologiavientiä vuosina 2010–2018. Suomen energiateknologiavienti on pysynyt melko tasaisena tarkastelujakson ajan. Suomen vuotuinen energiateknologiavienti liikkui viiden miljardin euron tuntumassa vuodesta 2010 vuoteen 2018. Sen sijaan Suomen tuulivoimateknologiavienti on aaltoilevaa, mutta siitä oli havaittavissa kehittyvä kasvutrendi vuodesta 2010 vuoteen 2018. Global climate change is a major issue. Limiting the rise in global temperature below a critical point requires big emission reductions. Globally, energy production causes emissions harmful to the climate. Demand for energy is constantly growing because of population growth and industrialization. However, advances in renewable energy technology can help reduce the levels of emissions. Energy technology can also reduce the final consumption levels of energy by improving energy efficiency. In Finland and EU, environmental regulation is on high level and some theories suggest that this advances technological development. A well-known theory supporting this is Porter’s hypothesis. Regarding these theories, Finland has a good opportunity to develop its energy technology. The government of Finland is investing in low-carbon energy technology and it aims is to gain some benefits by exporting these technologies. In this paper, I will study the exportation of energy technology of Finland in 2010–2018 in general, but also focusing on the exportation of wind power technology. I have defined 457 energy technology products that form the export of energy technology of Finland. The energy technology of Finland has been stable in 2010–2018. The value of this trade in euros has remained stable, approximately five billion euros. While the share of energy technology exports from the total value of exports in Finland has slowly reduced in 2010-2018. Wind power technology export of Finland have been fluctuating, but they have increased more clearly than the total energy technology export of Finland.
-
(2022)Tässä tutkielmassa tarkastellaan Suomessa vuonna 2018 järjestetyssä syöttöpreemiohuutokaupassa saatujen tarjousten suhteutumista huutokauppateorian mukaisiin odotuksiin optimaalisista tukitasoista. Lähtökohdaksi yritysten optimaalisen tarjousstrategian tarkasteluun valittiin yksityisten arvostusten perushuutokauppamalli. Koska voimalaitoshankkeen tarvitsemaa tukitasoa määrittää keskeisesti yrityksen näkemys hankkeensa kannattavuudesta ilman tukea, lähestytään optimaalisen tukitason tarkastelua tässä työssä nimenomaan kannattavuusnäkökulmasta. Työkaluna käytetään nettonykyarvomenetelmää, ja kannattavuusanalyysin avulla muodostetaan hankekohtaiset arviot kannattavuuden edellyttämistä sähkön hinnoista, jotka kattaisivat hankkeiden elinkaaren aikaiset nettokustannukset tarkastelluilla WACC-laskentakoroilla. Keskeinen osa tutkimusta on myös tuotantoarvioiden laatiminen kullekin tarjotulle voimalaitoshankkeelle, joista kaikki koskevat maalle rakennettavaa tuulivoimaa. Työssä hyödynnetään luvanvaraisesti huutokaupan toimeenpanneelta viranomaiselta (Energiavirasto) saatua tarjousaineistoa, Suomen tuuliatlaksen tuulisuusaineistoa, sekä laitevalmistajilta saatuja tuuliturbiinien tehokäyriä. Tulosten perusteella tukihuutokaupassa saadut tarjoukset eivät juuri vastaa huutokauppateorian mukaisia odotuksia optimaalisista tukitasoista. Hankkeiden kannattavuuden vaatimat sähkön hinnat eivät seuraa odotetusti tarjottujen preemioiden tasoa, vaan hajautuvat korkeampiin ja matalampiin tarjousten tasoista huolimatta. Kannattavuusanalyysin perusteella alhaisemmat tukitasot tarvitseville hankkeille on tarjottu hyvinkin korkeita preemioita, kun taas moni korkeampien kustannusten hanke näyttäisi tarjonneen verrattain alhaista preemiota kannattavuuden vaatimaan hintatasoon nähden. Erot voivat johtua niin poikkeamista tässä työssä arvioiduista tuloista ja menoista, kuin myös sovelletusta mallista ja sen oletuksista. Tämä tutkielma täydentää uusiutuvan energian tukihuutokauppojen tutkimusta toteutuneeseen huutokauppaan perustuvilla havainnoilla.
-
(2022)Tässä tutkielmassa tarkastellaan Suomessa vuonna 2018 järjestetyssä syöttöpreemiohuutokaupassa saatujen tarjousten suhteutumista huutokauppateorian mukaisiin odotuksiin optimaalisista tukitasoista. Lähtökohdaksi yritysten optimaalisen tarjousstrategian tarkasteluun valittiin yksityisten arvostusten perushuutokauppamalli. Koska voimalaitoshankkeen tarvitsemaa tukitasoa määrittää keskeisesti yrityksen näkemys hankkeensa kannattavuudesta ilman tukea, lähestytään optimaalisen tukitason tarkastelua tässä työssä nimenomaan kannattavuusnäkökulmasta. Työkaluna käytetään nettonykyarvomenetelmää, ja kannattavuusanalyysin avulla muodostetaan hankekohtaiset arviot kannattavuuden edellyttämistä sähkön hinnoista, jotka kattaisivat hankkeiden elinkaaren aikaiset nettokustannukset tarkastelluilla WACC-laskentakoroilla. Keskeinen osa tutkimusta on myös tuotantoarvioiden laatiminen kullekin tarjotulle voimalaitoshankkeelle, joista kaikki koskevat maalle rakennettavaa tuulivoimaa. Työssä hyödynnetään luvanvaraisesti huutokaupan toimeenpanneelta viranomaiselta (Energiavirasto) saatua tarjousaineistoa, Suomen tuuliatlaksen tuulisuusaineistoa, sekä laitevalmistajilta saatuja tuuliturbiinien tehokäyriä. Tulosten perusteella tukihuutokaupassa saadut tarjoukset eivät juuri vastaa huutokauppateorian mukaisia odotuksia optimaalisista tukitasoista. Hankkeiden kannattavuuden vaatimat sähkön hinnat eivät seuraa odotetusti tarjottujen preemioiden tasoa, vaan hajautuvat korkeampiin ja matalampiin tarjousten tasoista huolimatta. Kannattavuusanalyysin perusteella alhaisemmat tukitasot tarvitseville hankkeille on tarjottu hyvinkin korkeita preemioita, kun taas moni korkeampien kustannusten hanke näyttäisi tarjonneen verrattain alhaista preemiota kannattavuuden vaatimaan hintatasoon nähden. Erot voivat johtua niin poikkeamista tässä työssä arvioiduista tuloista ja menoista, kuin myös sovelletusta mallista ja sen oletuksista. Tämä tutkielma täydentää uusiutuvan energian tukihuutokauppojen tutkimusta toteutuneeseen huutokauppaan perustuvilla havainnoilla.
-
(2018)The emissions from energy production should be significantly reduced and the key measure is to increase the share of renewable energy sources. In long term, this should be market-based, but so far renewable energy investments have mainly not been launched without state aid. The number of fixed feed-in tariff schemes started to increase in the beginning of the millennium. However, setting up the correct aid levels and especially taking into consideration technological development is extremely difficult. Furthermore, as the amount of renewable energy increases, the expenditure has also increased significantly. Therefore, cost-efficiency has become even more important than before. Recently schemes based on auctions have increased their popularity rapidly. Based on the experiences so far, they have proven to be a good solution for the challenges faced with previous aid schemes. There are several choices to be made when implementing auctions, which have large impact on cost-efficiency or state expenditure. The aim of the thesis has been to create an overall picture of auction schemes, the choices they require and to analyze their cost effects. The main choices are between sliding and fixed premium schemes and whether aid payment is based on the individual bids or uniform price. Previous studies have focused on the comparisons between different systems and general auction theory. In addition, there are several lessons-learned type studies. Common view is that one cannot simply copy a successful auction from one market to another. Therefore, a simulation model created for Finnish conditions makes it possible to try different choices and analyse their impact. Based on the result of the simulation model, sliding premium scheme is more cost-efficient than fixed premium scheme. Correspondingly aid based on every individual bid rather than uniform price, would become less expensive for state. Due to restrictions in the model, it is not possible to reflect the expected behavior of the bidders and thus the bids are truthful and strictly based on costs. Therefore, the real-life implications would most likely be less clear. Nevertheless, the results are in line with previous studies and reports. Due to higher risks in fixed premium scheme, the costs of capital tend to increase in comparison to sliding premium scheme. Schemes based on individual bids should be cheaper than uniform price based scheme, unless there is incentive for the last winner to increase its bid. If there is enough competition, other winning bids should fall below the last winning bid.
-
(2018)The emissions from energy production should be significantly reduced and the key measure is to increase the share of renewable energy sources. In long term, this should be market-based, but so far renewable energy investments have mainly not been launched without state aid. The number of fixed feed-in tariff schemes started to increase in the beginning of the millennium. However, setting up the correct aid levels and especially taking into consideration technological development is extremely difficult. Furthermore, as the amount of renewable energy increases, the expenditure has also increased significantly. Therefore, cost-efficiency has become even more important than before. Recently schemes based on auctions have increased their popularity rapidly. Based on the experiences so far, they have proven to be a good solution for the challenges faced with previous aid schemes. There are several choices to be made when implementing auctions, which have large impact on cost-efficiency or state expenditure. The aim of the thesis has been to create an overall picture of auction schemes, the choices they require and to analyze their cost effects. The main choices are between sliding and fixed premium schemes and whether aid payment is based on the individual bids or uniform price. Previous studies have focused on the comparisons between different systems and general auction theory. In addition, there are several lessons-learned type studies. Common view is that one cannot simply copy a successful auction from one market to another. Therefore, a simulation model created for Finnish conditions makes it possible to try different choices and analyse their impact. Based on the result of the simulation model, sliding premium scheme is more cost-efficient than fixed premium scheme. Correspondingly aid based on every individual bid rather than uniform price, would become less expensive for state. Due to restrictions in the model, it is not possible to reflect the expected behavior of the bidders and thus the bids are truthful and strictly based on costs. Therefore, the real-life implications would most likely be less clear. Nevertheless, the results are in line with previous studies and reports. Due to higher risks in fixed premium scheme, the costs of capital tend to increase in comparison to sliding premium scheme. Schemes based on individual bids should be cheaper than uniform price based scheme, unless there is incentive for the last winner to increase its bid. If there is enough competition, other winning bids should fall below the last winning bid.
-
(2023)Tuulivoimarakentaminen Suomessa on keskittynyt vahvasti Länsi-Suomeen. Iso syy sille miksi tietyille alueille ei ole rakennettu tuulivoimaa, on voimaloiden vaikutus Puolustusvoimien aluevalvonnassa käyttämille tutkajärjestelmille. Yksi ratkaisu tuulivoimarakentamisen mahdollistamiseksi tällaisilla alueilla on tuulivoiman kompensaatio. Kompensaatiolain piiriin kuuluvalla alueella tuulivoimaloiden vaikutukset tutkille on selvitetty etukäteen ja tutkajärjestelmää kehitetty siten, ettei tuulivoimarakentaminen alueella sekoita aluevalvontaa. Tämän johdosta tuulivoimaloiden tutkavaikutuksia ei tarvitse erikseen selvittää osana hankeprosessia. Alueelle rakennettavista voimaloista kerätään turbiinikohtainen kompensaatiomaksu. Toistaiseksi Suomessa on yksi kompensaatiolain piiriin kuuluva alue. Tämän työn aiheena on tutkia uusien tuulivoiman tutkakompensaatioalueiden perustamista ympäristötaloustieteen kehikossa ja erityisesti tuulivoimarakentamisen taloudellisesta näkökulmasta. Tutkielmassa vertaillaan seitsemää eri puolille Suomea sijoitettua hypoteettista tuulivoima-aluetta hyödyntäen nettonykyarvomenetelmää. Menetelmän avulla tarkastellaan hankkeiden kannattavuutta, ja siten kelpoisuutta kompensaatioalueiksi. Työn tutkimuskysymys on selvittää kompensaatiohinnat, joilla tuulipuistoja on mahdollista rakentaa tutkimuksessa määritellyille esimerkkialueille, sekä tarkastella miten hankkeiden kannattavuus vaihtelee näiden sijantien välillä. Tuloksista nähdään, että kolme hankesijaintia seitsemästä on kannattavia, ja niille löydetään positiivinen kompensaatiohinta. Kaikissa kolmessa hankkeessa kompensaation kattohinta on korkeampi kuin olemassa olevalta kompensaatioalueelta peritty turbiinikohtainen korvaus. Kapasiteettikertoimien perusteella kaikki hankkeet vastaavat tuotannoltaan melko hyvin yleistä keskiarvoa Suomessa. Hankkeiden kannattavuus vaihtelee kaikkien seitsemän kohteen välillä. Tutkielman teoria tukee ajatusta, että uusien kompensaatioalueiden luominen tarjoaa mahdollisuuden tuulivoimarakentamisen hajauttamiseksi alueille, joilla sitä ei vielä juurikaan ole, ottaen samalla huomioon Puolustusvoimille aiheutuvan haitan ja sen kustannukset. Tämän tutkielman tulosten valossa tuulivoimatoimijoilla on kannattavien investointien kohdalla maksukykyä kattaa tutkavaikutuksista aiheutuvia kustannuksia. Tutkielma ei ota kantaa Puolustusvoimien näkökulmaan siitä, olisiko tutkien ja tuulivoimaloiden sijoittaminen tietyille alueille mahdollista.
-
(2018)Uusiutuvan energian kaukolämpötuotteet ovat vielä varsin uusi ilmiö Suomessa. Toimintaperiaatteeltaan ne vastaavat monilta osin uusiutuvan sähkön tuotteita. Aikaisemmin ei kuitenkaan ole tutkittu tarkemmin sitä, miten kaukolämpöasiakkaat suhtautuvat uusiutuvan kaukolämmön tuotteisiin. Kuka näitä tuotteita haluaa ostaa ja mitä niistä ollaan valmiita maksamaan? Tässä Pro Gradu –tutkielmassa selvitettiin varsinaissuomalaisten yritysten kiinnostusta ja maksuhalukkuutta uusiutuvalla energialla tuotetusta kaukolämpötuotteesta. Tarkoituksena oli myös selvittää miten EKOenergia-sertifiointi vaikuttaisi asiakkaiden kiinnostukseen ja maksuhalukkuuteen uusiutuvasta kaukolämmöstä. Tutkimus toteutettiin internet-kyselynä. Kutsu kyselyyn lähetettiin 284 kaukolämmön yritysasiakkaalle Varsinais-Suomen alueelta. Kyselyyn vastasi 30 yritystä, vastausprosentin ollessa noin 10 %. Kyselyn tuloksia analysoitiin tilastollisin menetelmin maksuhalukkuutta selittävien ja ennustavien taustamuuttujien tunnistamiseksi. Tulosten perusteella kiinnostus uusiutuvaa kaukolämpöä kohtaan oli varsin suurta vastaajien keskuudessa. Vastaajista 80 % arvioi, että heidän edustamansa yritys olisi valmis maksamaan lisähintaa uusiutuvasta kaukolämmöstä. Vastaajien arvioimat maksuhalukkuudet olivat varsin korkeita. Vastaajista 70 % arvioi yrityksensä olevan valmis ostamaan uusiutuvaa tuotetta 1 % preemiohinnalla verrattuna nykyisiin kaukolämpöhintoihin, 50 % vastaajista arvioi yrityksen olevan valmis maksamaan ainakin 3 % preemiota ja 23 % vastaajista arvioi yrityksen lähtevän mukaan vielä 5 % preemiohintaan. Merkittävin korkeaa maksuhalukkuutta ennakoiva taustamuuttuja oli yrityksen korkea liikevaihto. Myös yrityksen ympäristöstrategia nosti maksuhalukkuutta. Tulosten perusteella alle 2 miljoonan euron liikevaihdon yritykset voivat olla haastava saada uusiutuvan kaukolämmön asiakkaiksi, maksuhalukkuus oli tässä ryhmässä joko nolla tai hyvin matala. EKOenergia-sertifioidun uusiutuvan sekä sertifioimattoman uusiutuvan kaukolämmön maksuhalukkuudet olivat lähes identtiset. EKOenergia-sertifikaatista ei näytä siis irtoavan ylimääräistä preemiota verrattuna sertifioimattomaan uusiutuvaan kaukolämpöön. Sertifikaatti kuitenkin koettiin myönteisenä asiana. Sertifikaatin tuomia ominaisuuksia arvostettiin sekä sertifioinnin koettiin tuovan lisäarvoa uusiutuvaan kaukolämpötuotteeseen
-
(2018)Uusiutuvan energian kaukolämpötuotteet ovat vielä varsin uusi ilmiö Suomessa. Toimintaperiaatteeltaan ne vastaavat monilta osin uusiutuvan sähkön tuotteita. Aikaisemmin ei kuitenkaan ole tutkittu tarkemmin sitä, miten kaukolämpöasiakkaat suhtautuvat uusiutuvan kaukolämmön tuotteisiin. Kuka näitä tuotteita haluaa ostaa ja mitä niistä ollaan valmiita maksamaan? Tässä Pro Gradu –tutkielmassa selvitettiin varsinaissuomalaisten yritysten kiinnostusta ja maksuhalukkuutta uusiutuvalla energialla tuotetusta kaukolämpötuotteesta. Tarkoituksena oli myös selvittää miten EKOenergia-sertifiointi vaikuttaisi asiakkaiden kiinnostukseen ja maksuhalukkuuteen uusiutuvasta kaukolämmöstä. Tutkimus toteutettiin internet-kyselynä. Kutsu kyselyyn lähetettiin 284 kaukolämmön yritysasiakkaalle Varsinais-Suomen alueelta. Kyselyyn vastasi 30 yritystä, vastausprosentin ollessa noin 10 %. Kyselyn tuloksia analysoitiin tilastollisin menetelmin maksuhalukkuutta selittävien ja ennustavien taustamuuttujien tunnistamiseksi. Tulosten perusteella kiinnostus uusiutuvaa kaukolämpöä kohtaan oli varsin suurta vastaajien keskuudessa. Vastaajista 80 % arvioi, että heidän edustamansa yritys olisi valmis maksamaan lisähintaa uusiutuvasta kaukolämmöstä. Vastaajien arvioimat maksuhalukkuudet olivat varsin korkeita. Vastaajista 70 % arvioi yrityksensä olevan valmis ostamaan uusiutuvaa tuotetta 1 % preemiohinnalla verrattuna nykyisiin kaukolämpöhintoihin, 50 % vastaajista arvioi yrityksen olevan valmis maksamaan ainakin 3 % preemiota ja 23 % vastaajista arvioi yrityksen lähtevän mukaan vielä 5 % preemiohintaan. Merkittävin korkeaa maksuhalukkuutta ennakoiva taustamuuttuja oli yrityksen korkea liikevaihto. Myös yrityksen ympäristöstrategia nosti maksuhalukkuutta. Tulosten perusteella alle 2 miljoonan euron liikevaihdon yritykset voivat olla haastava saada uusiutuvan kaukolämmön asiakkaiksi, maksuhalukkuus oli tässä ryhmässä joko nolla tai hyvin matala. EKOenergia-sertifioidun uusiutuvan sekä sertifioimattoman uusiutuvan kaukolämmön maksuhalukkuudet olivat lähes identtiset. EKOenergia-sertifikaatista ei näytä siis irtoavan ylimääräistä preemiota verrattuna sertifioimattomaan uusiutuvaan kaukolämpöön. Sertifikaatti kuitenkin koettiin myönteisenä asiana. Sertifikaatin tuomia ominaisuuksia arvostettiin sekä sertifioinnin koettiin tuovan lisäarvoa uusiutuvaan kaukolämpötuotteeseen
-
(2021)Tutkielmani aiheena on Euroopan vihreän kehityksen ohjelman vaikutus Euroopan unionin valtiontukisääntelyyn, erityisesti ilmastotoimien, ympäristönsuojelun ja energia-alan valtiontukien osalta. Keskityn tutkielmassani tarkastelemaan Vuoden 2022 ilmastotoimien, ympäristönsuojelun ja energia-alan suuntaviivojen luonnosta erityisesti Euroopan vihreän kehityksen ohjelman mukaisten tavoitteiden, viimeisimmän oikeuskäytännön sekä laajemminkin Euroopan unionin perussopimusten ympäristöperiaatteiden valossa. Euroopan vihreän kehityksen ohjelman eli tutummin Green Dealin myötä asetettiin globaalissa mittakaavassa kunnianhimoinen tavoite, jonka mukaan Euroopan unioni aikoo olla vuoteen 2050 mennessä ensimmäinen ilmastoneutraali maanosa. Tämä tavoite kirjattiin yhdessä vuoden 2030 välitavoitteen kanssa historialliseen niin kutsuttuun eurooppalaiseen ilmastolakiin sitovasti, sen ollen siten ensimmäinen sitova unionin ilmastopuolen puitesäädös. Tämä tavoite vaatii konkretiaa ja kaikkien unionin sektoreiden mukanaolon. Vaikka perinteisesti unionin valtiontukisääntelyn pääpaino on ollut lähinnä kilpailun tehokkuudessa ja sisämarkkinoiden toimivuuteen liittyvissä kysymyksissä, nyt Vihreän kehityksen ohjelman ja erityisesti ilmastolain sitovan puitesääntelyn myötä argumentoinkin, että valtiontukisääntely on siirtynyt ja sen on väistämättä jatkossa siirryttävä yhä enenevissä määrin huomioimaan ympäristönsuojelullisia päämääriä, joihin kuuluu muun muassa uusiutuvien energialähteiden tukeminen ja fossiilisille polttoaineille annettavasta tuesta pidättäytyminen. Käyn läpi tutkielmassani lyhyesti viimeisintä SEUT 107 artiklan 1 kohdan mukaista ratkaisukäytäntöä erityisesti uusiutuvan energian osalta, mutta keskityn varsinaisesti siihen, miten Vihreän kehityksen ohjelma ja primaarioikeudellisen ympäristösääntelyn parempi huomioiminen yhdessä Hinkley Point C -ratkaisukäytännön kanssa vaikuttavat SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan harkinnanvaraisesti sisämarkkinoille soveltuvan tuen tulkintaan ja miten tämä näkyy uusimmassa Vuoden 2022 ilmastotoimiin, ympäristönsuojeluun ja energia-alalle myönnettävän valtiontuen suuntaviivojen luonnoksessa vertaillen sitä Suuntaviivoihin ympäristönsuojelulle ja energia-alalle vuosina 2014–2020. Lisäksi tarkastelen komission antaman valtiontukea koskevan soft law -sääntelyn toimivaltaongelmia ja haasteita paitsi kilpailuoikeudellisen kehikon, myös jäsenvaltioiden SEUT 194 artiklan 2 kohdan mukaisen oikeuden valita eri energialähteiden välillä, kautta. Argumentoin lisäksi, että viimeistään nyt Euroopan vihreän kehityksen ohjelman myötä annetun ilmastolain sekä sitä myöten primaarioikeudellisille ympäristösäännöksille, kuten SEUT 191 artiklan mukaiselle velvoitteelle toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi, SEUT 11 artiklan mukaisen ympäristönsuojelun läpileikkausperiaatteelle sekä POK 37 artiklan ympäristöperusoikeudelle annetun lisäponnen myötä, valtiontuesta fossiilisille polttoaineille on tullut vähintäänkin epäkoherentti unionin oikeuden mukaan. Tämä näkyykin tiettyjä erityistapauksia, kuten hiilen, turpeen ja öljyliuskeen luopumistukia lukuun ottamatta, Vuoden 2022 suuntaviivojen luonnoksessa. Loppupäätelmäni ovat tiivistetysti, että kaiken kaikkiaan uusien Vuoden 2022 suuntaviivojen luonnos ei ole täydellinen ympäristönsuojelun huomioimisessa osana unionin politiikkoja, mutta se on kuitenkin hyvä luonnos ja askel eteenpäin kohti parempaa SEUT 11 artiklan ja muiden unionin ympäristöperiaatteiden huomioimista osana kilpailupolitiikkoja ja -sääntelyä. Soft law -sääntely on joustava ja oikeusvarmuutta lisäävä tapa tarkentaa unionin sisämarkkinoille soveltuvan tuen arviointia komission toimivallan puitteissa, joka parhaimmillaan edesauttaa valtiontukisäännöstön vihreän siirtymän paremmin huomioivaa tulkintaa. Tämän lisäksi erityisesti Hinkley Point C -ratkaisulla on ollut vaikutusta sen selkeyttämisessä entisestään, että unionin ympäristösääntelyn kanssa ristiriitainen tuki ei sovellu sisämarkkinoille.
-
(2021)Tutkielmani aiheena on Euroopan vihreän kehityksen ohjelman vaikutus Euroopan unionin valtiontukisääntelyyn, erityisesti ilmastotoimien, ympäristönsuojelun ja energia-alan valtiontukien osalta. Keskityn tutkielmassani tarkastelemaan Vuoden 2022 ilmastotoimien, ympäristönsuojelun ja energia-alan suuntaviivojen luonnosta erityisesti Euroopan vihreän kehityksen ohjelman mukaisten tavoitteiden, viimeisimmän oikeuskäytännön sekä laajemminkin Euroopan unionin perussopimusten ympäristöperiaatteiden valossa. Euroopan vihreän kehityksen ohjelman eli tutummin Green Dealin myötä asetettiin globaalissa mittakaavassa kunnianhimoinen tavoite, jonka mukaan Euroopan unioni aikoo olla vuoteen 2050 mennessä ensimmäinen ilmastoneutraali maanosa. Tämä tavoite kirjattiin yhdessä vuoden 2030 välitavoitteen kanssa historialliseen niin kutsuttuun eurooppalaiseen ilmastolakiin sitovasti, sen ollen siten ensimmäinen sitova unionin ilmastopuolen puitesäädös. Tämä tavoite vaatii konkretiaa ja kaikkien unionin sektoreiden mukanaolon. Vaikka perinteisesti unionin valtiontukisääntelyn pääpaino on ollut lähinnä kilpailun tehokkuudessa ja sisämarkkinoiden toimivuuteen liittyvissä kysymyksissä, nyt Vihreän kehityksen ohjelman ja erityisesti ilmastolain sitovan puitesääntelyn myötä argumentoinkin, että valtiontukisääntely on siirtynyt ja sen on väistämättä jatkossa siirryttävä yhä enenevissä määrin huomioimaan ympäristönsuojelullisia päämääriä, joihin kuuluu muun muassa uusiutuvien energialähteiden tukeminen ja fossiilisille polttoaineille annettavasta tuesta pidättäytyminen. Käyn läpi tutkielmassani lyhyesti viimeisintä SEUT 107 artiklan 1 kohdan mukaista ratkaisukäytäntöä erityisesti uusiutuvan energian osalta, mutta keskityn varsinaisesti siihen, miten Vihreän kehityksen ohjelma ja primaarioikeudellisen ympäristösääntelyn parempi huomioiminen yhdessä Hinkley Point C -ratkaisukäytännön kanssa vaikuttavat SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan harkinnanvaraisesti sisämarkkinoille soveltuvan tuen tulkintaan ja miten tämä näkyy uusimmassa Vuoden 2022 ilmastotoimiin, ympäristönsuojeluun ja energia-alalle myönnettävän valtiontuen suuntaviivojen luonnoksessa vertaillen sitä Suuntaviivoihin ympäristönsuojelulle ja energia-alalle vuosina 2014–2020. Lisäksi tarkastelen komission antaman valtiontukea koskevan soft law -sääntelyn toimivaltaongelmia ja haasteita paitsi kilpailuoikeudellisen kehikon, myös jäsenvaltioiden SEUT 194 artiklan 2 kohdan mukaisen oikeuden valita eri energialähteiden välillä, kautta. Argumentoin lisäksi, että viimeistään nyt Euroopan vihreän kehityksen ohjelman myötä annetun ilmastolain sekä sitä myöten primaarioikeudellisille ympäristösäännöksille, kuten SEUT 191 artiklan mukaiselle velvoitteelle toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi, SEUT 11 artiklan mukaisen ympäristönsuojelun läpileikkausperiaatteelle sekä POK 37 artiklan ympäristöperusoikeudelle annetun lisäponnen myötä, valtiontuesta fossiilisille polttoaineille on tullut vähintäänkin epäkoherentti unionin oikeuden mukaan. Tämä näkyykin tiettyjä erityistapauksia, kuten hiilen, turpeen ja öljyliuskeen luopumistukia lukuun ottamatta, Vuoden 2022 suuntaviivojen luonnoksessa. Loppupäätelmäni ovat tiivistetysti, että kaiken kaikkiaan uusien Vuoden 2022 suuntaviivojen luonnos ei ole täydellinen ympäristönsuojelun huomioimisessa osana unionin politiikkoja, mutta se on kuitenkin hyvä luonnos ja askel eteenpäin kohti parempaa SEUT 11 artiklan ja muiden unionin ympäristöperiaatteiden huomioimista osana kilpailupolitiikkoja ja -sääntelyä. Soft law -sääntely on joustava ja oikeusvarmuutta lisäävä tapa tarkentaa unionin sisämarkkinoille soveltuvan tuen arviointia komission toimivallan puitteissa, joka parhaimmillaan edesauttaa valtiontukisäännöstön vihreän siirtymän paremmin huomioivaa tulkintaa. Tämän lisäksi erityisesti Hinkley Point C -ratkaisulla on ollut vaikutusta sen selkeyttämisessä entisestään, että unionin ympäristösääntelyn kanssa ristiriitainen tuki ei sovellu sisämarkkinoille.
Now showing items 1-20 of 21