Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "uusoikeisto"

Sort by: Order: Results:

  • Kallioranta, Heta (2021)
    Tässä maisterintutkielmassa tarkastelen, millainen kuva Suomen vielä muotoaan hakevasta kristillisestä oikeistosta muodostuu teologian tohtori, dogmatiikan dosentti Juha Ahvion kirjoitusten perusteella. Konservatiivisen kristillisen Patmos lähetyssäätiön tutkimusjohtajana toimiva Ahvio kirjoittaa blogia säätiön verkkosivuilla ja ottaa teksteissään kantaa ajankohtaisiin poliittisiin teemoihin. Olen rajannut aineistooni Ahvion laajasta tuotannosta 31 blogitekstiä, seitsemän kirjaa ja neljä muuta kirjoitusta. Tarkastelen aineistoa kysymällä, mitä Ahvio tarkoittaa klassisella kristinuskolla, konservatiivisuudella ja kansallismielisyydellä, miten hän perustelee niiden tärkeyttä ja millainen on se aatteellinen maaperä, josta hänen ajattelunsa nousee. Ahvion aatteellinen tausta nojaa yhtäältä Yhdysvaltain kristilliseen oikeistoon, toisaalta eurooppalaiseen uusoikeistolaiseen liikehdintään. Keskeisiä ulottuvuuksia Ahvion ajattelussa ovat klassinen kristinusko, konservatiivisuus ja kansallismielisyys. Ahvio pitää klassista kristinuskoa aitona, alkuperäisenä ja ideologioista vapaana kristinuskon muotona, ja hän perustaa sille koko argumentaationsa. Klassisen kristinuskon auktoriteetteja ovat Raamatun lisäksi muun muassa Augustinus, Tuomas Akvinolainen, Luther ja luterilaiset tunnustuskirjat. Taustalla vaikuttaa aristoteelinen käsitys luonnon päämäärähakuisuudesta ja luomisjärjestyksistä. Raamatun tulkintatapa perustuu sanainspiraatio-oppiin. Konservatiivisuus on Ahvion mukaan välttämätöntä, koska klassinen kristinusko on itsessään konservatiivista, säilyttävää. Luomisen teologia ja luomisjärjestykset ovat olennaisia, minkä vuoksi kristityn tulee pyrkiä vaalimaan konservatiivisia hierarkioita ja järjestyksiä. Ahvion mukaan tällaisia järjestyksiä ovat muun muassa patriarkaalisuus, heteronormatiivisen avioliiton varaan rakentuva perhe sekä kansa ja kansallisvaltio rajoineen. Ahvion mukaan kristityn tulee olla kansallismielinen, koska hän katsoo, että etnisesti, kielellisesti ja kulttuurisesti toisistaan eroavat kansat ovat Jumalan luomisjärjestyksiä. Ahvio pitää avoimia rajoja ja pyrkimyksiä vihapuheen kitkemiseen hyökkäyksinä konservatiivisuutta ja kansallismielisyyttä vastaan. Ahvion ajattelu vastaa monin paikoin yhdysvaltalaista kristillistä oikeistoa ja eurooppalaista uusoikeistoa. Hän käyttää ranskalaisen uusoikeiston teoreetikon Renaud Camus’n lanseeraamaa teoriaa väestönvaihdosta ja viittaa eurooppalaisiin oikeistokonservatiivisiin poliitikkoihin. Yhdysvaltalaista kristillistä oikeistoa ja Ahvion ajattelua yhdistää muun muassa varauksellinen suhde valtavirran uutismediaan. Ahvio myös viittaa suoraan konservatiivisiin yhdysvaltalaisiin medioihin. Ahviolla, Yhdysvaltain kristillisellä oikeistolla ja eurooppalaisella uusoikeistolla on jaettu viholliskuva, joka muodostuu seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ajavasta liberaalista vasemmistosta ja islamista, joiden nähdään liittoutuneen keskenään konservatiiveja ja kansallismielisiä kristittyjä vastaan. Ahvion mukaan kaikkien konservatiivien tulisi nousta yhteiseen kansallismieliseen rintamaan.
  • Kallioranta, Heta (2021)
    Tässä maisterintutkielmassa tarkastelen, millainen kuva Suomen vielä muotoaan hakevasta kristillisestä oikeistosta muodostuu teologian tohtori, dogmatiikan dosentti Juha Ahvion kirjoitusten perusteella. Konservatiivisen kristillisen Patmos lähetyssäätiön tutkimusjohtajana toimiva Ahvio kirjoittaa blogia säätiön verkkosivuilla ja ottaa teksteissään kantaa ajankohtaisiin poliittisiin teemoihin. Olen rajannut aineistooni Ahvion laajasta tuotannosta 31 blogitekstiä, seitsemän kirjaa ja neljä muuta kirjoitusta. Tarkastelen aineistoa kysymällä, mitä Ahvio tarkoittaa klassisella kristinuskolla, konservatiivisuudella ja kansallismielisyydellä, miten hän perustelee niiden tärkeyttä ja millainen on se aatteellinen maaperä, josta hänen ajattelunsa nousee. Ahvion aatteellinen tausta nojaa yhtäältä Yhdysvaltain kristilliseen oikeistoon, toisaalta eurooppalaiseen uusoikeistolaiseen liikehdintään. Keskeisiä ulottuvuuksia Ahvion ajattelussa ovat klassinen kristinusko, konservatiivisuus ja kansallismielisyys. Ahvio pitää klassista kristinuskoa aitona, alkuperäisenä ja ideologioista vapaana kristinuskon muotona, ja hän perustaa sille koko argumentaationsa. Klassisen kristinuskon auktoriteetteja ovat Raamatun lisäksi muun muassa Augustinus, Tuomas Akvinolainen, Luther ja luterilaiset tunnustuskirjat. Taustalla vaikuttaa aristoteelinen käsitys luonnon päämäärähakuisuudesta ja luomisjärjestyksistä. Raamatun tulkintatapa perustuu sanainspiraatio-oppiin. Konservatiivisuus on Ahvion mukaan välttämätöntä, koska klassinen kristinusko on itsessään konservatiivista, säilyttävää. Luomisen teologia ja luomisjärjestykset ovat olennaisia, minkä vuoksi kristityn tulee pyrkiä vaalimaan konservatiivisia hierarkioita ja järjestyksiä. Ahvion mukaan tällaisia järjestyksiä ovat muun muassa patriarkaalisuus, heteronormatiivisen avioliiton varaan rakentuva perhe sekä kansa ja kansallisvaltio rajoineen. Ahvion mukaan kristityn tulee olla kansallismielinen, koska hän katsoo, että etnisesti, kielellisesti ja kulttuurisesti toisistaan eroavat kansat ovat Jumalan luomisjärjestyksiä. Ahvio pitää avoimia rajoja ja pyrkimyksiä vihapuheen kitkemiseen hyökkäyksinä konservatiivisuutta ja kansallismielisyyttä vastaan. Ahvion ajattelu vastaa monin paikoin yhdysvaltalaista kristillistä oikeistoa ja eurooppalaista uusoikeistoa. Hän käyttää ranskalaisen uusoikeiston teoreetikon Renaud Camus’n lanseeraamaa teoriaa väestönvaihdosta ja viittaa eurooppalaisiin oikeistokonservatiivisiin poliitikkoihin. Yhdysvaltalaista kristillistä oikeistoa ja Ahvion ajattelua yhdistää muun muassa varauksellinen suhde valtavirran uutismediaan. Ahvio myös viittaa suoraan konservatiivisiin yhdysvaltalaisiin medioihin. Ahviolla, Yhdysvaltain kristillisellä oikeistolla ja eurooppalaisella uusoikeistolla on jaettu viholliskuva, joka muodostuu seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ajavasta liberaalista vasemmistosta ja islamista, joiden nähdään liittoutuneen keskenään konservatiiveja ja kansallismielisiä kristittyjä vastaan. Ahvion mukaan kaikkien konservatiivien tulisi nousta yhteiseen kansallismieliseen rintamaan.