Browsing by Subject "uutisdiskurssi"

Tässä tutkielmassa tarkastellaan queer-identiteettien ja seksuaalisuuden representaatiota Brittiläisessä iltapäivälehdessä Daily Mailissa. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää kollokaattien kautta rakentuvien diskurssiprosodioiden avulla, jos ja kuinka sosiaalinen konstruktio heteronormatiivisuus vaikuttaa ei-normatiivisten seksuaalisuuksien diskursiiviseen rakentumiseen ja kuvaamiseen. Heteronormatiivisuuden ja normatiivisten ja ei-normatiivisten seksuaalisuuksien määrittelyssä ja kriittisessä tarkastelussa on hyödynnetty Queer-tutkimuksen sosiaalisten rakennelmien tutkimuksen teorioita. Samalla tutkimus pyrkii kartoittamaan iltapäivälehtimedian käyttämiä legitimointistrategioita näiden identiteettien kuvaamisessa ja valaista massamedian, etenkin uutisdiskurssin, vaikutusta sen yleisöön ja lukijakuntaan. Tutkielman aineisto koostuu 746 erillisestä vuosien 2017 ja 2019 välillä julkaistusta verkkoartikkelista. Artikkelit noudettiin News on the Web -korpuksen (NOW) kautta. Avainsanojen gay/homosexual, lesbian ja bisexual kollokaatit viiden sanan säteellä oikealle sekä vasemmalle haettiin ja analysoitiin oleellisuuden kannalta, ja niiden avulla muodostettiin 23 diskurssiprosodiaa pohjautuen Bakerin (2005; 2014) teoriaan ja prosodioihin. Näiden diskurssiprosodioiden avulla queer-identiteettien kuvaamista pystyttiin analysoimaan Daily Mailin uutisoinnissa esiintyvän heteronormatiivisen kielen, sen merkityksen ja seurausten kannalta. Legitimointistrategioita tunnistettiin kollokaatio-analyysin ja diskurssiprosodioiden avulla sekä julkaisussa tapahtuvia trendejä seuraamalla. Tutkielmassa nousi esille, miten queer-identiteettien representaatio valtavirtamediassa omaa edelleen enemmän negatiivisia konnotaatioita verrattuna positiivisiin tai neutraaleihin asenteisiin ja painottuu enimmäkseen viittauksiin homomiehen identiteettiin. Tutkimustulokset osoittivat miten negatiiviset asenteet tulevat myös esille implisiittisesti heteronormatiivisen kielenkäytön kautta eksplisiittisen homofobian lisäksi. Heteronormatiivisuus tuli ilmi iltapäivälehtimedian käyttämässä kielessä etenkin diskurssiprosodioissa, jotka ilmaisivat seksuaalisuuden tarpeetonta mainintaa, seksuaalivähemmistöjen liittämistä muihin vähemmistöryhmiin sekä queer-identiteettiin liittyvää häpeää. Merkittävimpinä legitimointistrategioina nousi esille viittaaminen historiallisiin tapahtumiin ja henkilöihin, uutisointi maista Britannian ulkopuolella, joissa ei-normatiivinen seksuaalisuus on kriminalisoitua sekä toistuva uutisointi samoista aiheista. Tutkielma osoittaa, miten heteronormatiivisuus vaikuttaa valtavirtamedian tapaan kuvata queer-identiteettejä ja näin ollen luo ennakkoluuloja ja vääristynyttä kuvaa ei-normatiivisista seksuaalisuuksista.

Tarkastelen tässä tutkielmassa perussuomalaisten representaatioita ja niiden lingvististä ilmenemistä uutisdiskurssissa, uutisteksteille tyypillisessä kielenkäytössä. Tutkielmassani analysoin perussuomalaisten representaatioita kotimaisissa sanomalehtiuutisissa kriittisen lingvistiikan ja diskurssianalyysin näkökulmasta: nostan esille vuonna 2011 kotimaisissa uutisteksteissä toistuvia perussuomalaisten representaatiotapoja ja esitän, mitkä leksikaaliset valinnat rakentavat representaatiota sekä minkälaisia merkityksiä näihin representaatiotapoihin liitetään. Keskeisenä tutkimuksen kohteena ovat perussuomalaisia nimeävät ja luokittelevat leksikaaliset valinnat, mutta tarkastelen myös muita sanomalehtien uutisteksteissä sanasto- ja lausetasolla ilmeneviä arvottavia kielellisiä valintoja. Tutkimusaineistoni muodostuu puoluetta käsittelevistä, vuonna 2011 Helsingin Sanomissa, Keskisuomalaisessa ja Satakunnan Kansassa ilmestyneistä uutisteksteistä. Analyysini pohjana on sanomalehdistä keräämääni 42 tekstin aineisto, jonka perusteella rajaan tarkasteluni kolmeen uutisdiskurssissa toistuvaan representaatiotapaan: perussuomalaisten henkilöimiseen puolueen puheenjohtaja Timo Soiniin, perussuomalaisen esittämiseen maahanmuuttokriittisinä sekä puolueen liittämisen protesti- ja populistipuolueiden kategorioihin. Tarkastelemieni representaatiotapojen toistuvuutta ja variaatiota tutkin lehtien verkkoarkistoista avainsanahakujen avulla keräämäni arkistoaineiston avulla. Analyysini perusteella perussuomalaisia voidaan henkilöidä puheenjohtaja Soiniin esittämällä uutisteksteissä Soini keskeisen toimijan roolissa ja samaistamalla puolueen toiminta Soinin toimintaan. Perussuomalaisia voidaan henkilöidä myös possessiivisuutta ilmaisevilla nimityksillä ja rakenteilla, joilla viitataan puolueeseen tai ryhmiin puolueen sisältä. Maahanmuuttokriittisyys voidaan nostaa perussuomalaisten ominaisuudeksi, tai se voidaan esittää perussuomalaisia yhdistävänä tekijänä – yleisempää on liittää maahanmuuttokriittisyys puolueen tiettyyn osaan rajaavalla nimityksellä tai puolueen edustajiin tai heidän näkemyksiinsä ja toimintaansa, esimerkiksi adjektiivimääritteillä. Perussuomalaisten suora nimeäminen tai luonnehtiminen protesti- tai populistipuolueeksi on aineistossani harvinaista – aineistossani nimitykset esiintyvät, kun viitataan sekä perussuomalaisiin että protesti- ja populistipuolueiden yleisiin luokkiin. Protesti ja populismi voidaan liittää myös puolueeseen läheisesti liittyviin tarkoitteisiin, kuten kannatukseen tai toimintaan viittaaviin nomineihin. Populismin lisäksi perussuomalaiset liitetään aineistossani oikeistopopulismin aatesuuntaan ja osaksi Euroopan populistipuolueiden kannatuksen kasvun ilmiötä – tätä ilmiötä voidaan myös evaluoida negatiivisesti esimerkiksi uhkaavuutta ilmentävillä nimityksillä, kuten populistivyöry tai -aalto.