Browsing by Subject "vaaliohjelma"

Tutkielma käsittelee metaforien käyttöä pohjoisirlantilaisten Sinn Féinin ja Demokraattisen unionistipuolueen vaaliohjelmissa vuodesta 1998 vuoteen 2016. Tavoitteena on selvittää, onko metaforien käytössä tapahtunut muutosta tällä ajanjaksolla ja millaisia puoluekohtaisia eroja metaforien käytössä esiintyy sekä tarkastella mahdollisia syitä näille muutoksille ja eroille. Lisäksi löydöksiä vertaillaan muun Ison-Britannian ja Yhdysvaltojen politiikasta löytyneisiin metaforiin. Tutkielman teoreettisena lähtökohtana on George Lakoffin ja Mark Johnsonin esittelemä kognitiivinen metaforateoria, joka tarjoaa tavan tarkastella metaforia kognitiivisena ilmiönä pelkän kielellisen ilmiön sijaan. Tutkielmassa keskitytään niihin kognitiivisiin metaforiin, jotka ovat poliittisen diskurssin perustana ja kertovat kirjoittajien tavasta käsitteellistää maailmaa. Näin tutkielma valaisee kysymystä siitä, miten muun muassa ideologian ja ympäröivän maailman vaikutus heijastuu metaforissa. Tutkielman aineistona olivat Sinn Féinin ja Demokraattisen unionistipuolueen vaaliohjelmat vuosien 1998, 2003, 2007, 2011 ja 2016 Pohjois-Irlannin alueparlamenttivaaleissa. Metaforien löytämiseksi aineistosta käytettiin Pragglejaz-ryhmän kehittämää tunnistusmenetelmää, jossa sanojen mahdollinen metaforisuus selvitetään sanakirjaa apuna käyttäen. Menetelmän avulla aineistosta löytyi kymmenen metaforaryhmää, jotka olivat suurimmasta pienimpään matka-, rakennus-, sota-, terveys-, urheilu-, voima-, ihmis- esiintymis-, kone- ja luontometaforat. Ryhmien koossa ei näkynyt suurta muutosta tarkastellulla ajanjaksolla. Ryhmien tarkempi analysointi osoitti, että vaikka puolueiden toisistaan poikkeavat tavoitteet heijastuvat käytetyissä metaforissa, metaforaryhmien koot seuraavat pääosin samaa linjaa puolueesta riippumatta. Ero eri maiden poliittisen diskurssin välillä onkin merkittävämpi. Pohjois-Irlannissa sotametaforat vaikuttavat muodostavan selvästi pienemmän ryhmän kuin muualla Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Vaikka eri tutkimuksissa onkin metodologisia eroja, tämä havainto antaa aihetta olettaa, että poliittisen ideologian lisäksi myös ympäröivän todellisuuden, kuten konfliktitilanteiden, vaikutus näkyy metaforissa. Tutkielman perusteella voidaan päätellä, että Pohjois-Irlannin poliittisessa diskurssissa käytettävät metaforat vaativat jatkotutkimusta. Muiden puolueiden ja erityyppisten poliittisten diskurssien tutkimista tarvitaan laajemman kuvan muodostamiseksi. Muun muassa historiallisten tekijöiden vaikutuksen arvioimiseksi taas tarvitaan pidemmän aikavälin kattavaa aineistoa.

En este estudio analizo los programas electorales de VOX para las elecciones generales de España en 2019 y 2023 desde la perspectiva del discurso populista. VOX tiende a ser caracterizado como un partido de extrema derecha con valores conservadores, y su discurso y retórica ejercida han sido estudiados entre académicos desde la fundación del partido, 2013. He elegido estos programas electorales para el análisis ya que son los más recientes, pero también porque fueron publicados en épocas con circunstancias distintas que pueden haber contribuido a las expectativas de los resultados. El punto de partida para el estudio es el argumento de Dai & Kustov (2022, pp. 384-385) quienes proclaman que los agentes políticos con menos expectativas a triunfar tienden a apoyarse más en rasgos típicos para el discurso y retórica populista. Mi objetivo es estudiar si este argumento fuera aplicable al contexto de VOX en su programa electoral de 2023, ya que las elecciones fueron adelantadas principalmente para evitar que la popularidad del partido aumentara. La naturaleza del estudio es contrastivo, es decir, comparo los resultados con el programa electoral de 2019, ya que entonces el éxito del partido era de esperar. El marco teórico del trabajo se apoya en la teoria del análisis crítico del discurso, lo que reconoce el poder del lenguaje como un instrumento con que se puede construir la realidad. Es más, la realidad puede ser manipulada con el lenguaje según los intereses del emisor, y así funciona como un instrumento de poder. También introduzco el fenómeno del populismo con sus características más típicas, como también su breve historia. El análisis se divide en tres partes: en el análisis visual, el análisis estructural y el análisis léxico. La metodología aplicada al estudio es una combinación del análisis crítico del discurso, análisis de contenido y análisis de corpus. El análisis crítico del discurso procura desmantelar un discurso y entender los rasgos técnicos en ello relacionando el discurso con sus aspectos socioculturales. El aspecto crítico se debe a la distinción de las relaciones de poder dentro del discurso analizado. El análisis de contenido, por su parte, se basa en el conocimiento de diversos aspectos y fenómenos de la vida social a través de la interpretación de un determinado material de estudio. Para la interpretación se necesita formar una definición mínima del fenómeno estudiado, lo que hice siguiendo la teoría de Sourojoun (2021, p. 5). Y, por último, con el método de análisis de corpus pude estudiar los programas electorales a gran escala, y observar cuantitativamente las ocurrencias de ciertos fenómenos relevantes para el discurso populista. Las observaciones obtenidas del análisis demostraron que, según la definición mínima formada del populismo para el estudio, el programa electoral de 2023 se basaba más en el discurso populista. Los rasgos retóricos observados en el programa en todos los tres niveles –visual, estructural y léxico– hicieron más referencia a la retórica populista comparado con el programa electoral de 2019. Dicho esto, puedo confirmar que el argumento de Dai & Kustov sería aplicable al caso de VOX, y así profundizar el entendimiento del partido y sus discursos en la escena política.