Browsing by Subject "vanhempainvapaat"

Tasa-arvo ja tasaveroinen vanhemmuus ovat laajasti hyväksyttyjä ja hyvänä pidettyjä asioita Suomessa. Siitä huolimatta perhevapaiden jako on edelleen voimakkaasti sukupuolittunutta. Isien perhevapaiden käytön lisääminen on ollut jo pitkään tavoitteena, mutta kehitystä tasa-arvoisempaan suuntaan ei ole juurikaan tapahtunut. Asenteiden ja käytäntöjen välillä onkin kuilu. Tässä tutkielmassa tutkitaan isien perhevapaiden käytön perusteluja ja isyysnäkemyksiä kahdessa suomalaisessa organisaatiossa menetelmänä kriittinen diskurssianalyysi. Tutkielma on osa Työsuojelurahaston rahoittamaa ja Väestöliitto ry:n koordinoimaa hanketta Yrityksen isäystävällisyys tasa-arvon ja tuloksellisuuden välineenä. Aineistona on viisi kappaletta kahdessa eri organisaatiossa tehtyjä fokusryhmähaastatteluja. Tutkielman tutkimuskysymykset ovat: Miten ja millaisin diskursiivisin keinoin haastatellut isät ottavat kantaa perhevapaisiin? Miten miesten perhevapaiden kuvauksissa käyttämät diskurssit suhteutuvat aiemmin tutkimuksissa havaittuihin vanhemmuuden diskursseihin? Aineistosta löydettiin kaksi jännitteisessä suhteessa toisiinsa olevaa isyysdiskurssia, jotka nimettiin työkeskeiseksi isyysdiskurssiksi ja osallistuvan isän tasa-arvodiskurssiksi. Isät tukeutuvat puheessaan Petteri Eerolan kuvaamiin vanhemmuuden kulttuurisiin mallitarinoihin, jotka ovat: jaettu vanhemmuus, hoivaava isyys ja äidin ensisijaisuus. Tutkielmassa hyödynnettävä teoreettinen näkökulma on Amartya Senin toimintamahdollisuuksien teoria. Isien toimintamahdollisuuksia käyttää perhevapaita ja osallistua tasa-arvoisesti perhe-elämään rakennetaan kaikilla kolmella toimintamahdollisuuksien teorian tasolla: yksilöllisellä, institutionaalisella ja sosiaalisella tasolla. Isien tekemien valintojen ei siis voi katsoa olevan puhtaasti ’omia päätöksiä’. Aineiston isät ovat uraorientoituneita. Vaikka haastateltavat tunnistavat tasa-arvoisen vanhemmuuden ihanteen, tasa-arvodiskurssi on yhtä aikaa ristiriidassa työkeskeisen isyysdiskurssin kanssa. Taloudellinen status ja menestyminen työelämässä näyttäytyvät tärkeämpänä päämääränä kuin osallistuva isyys, mikäli se mielletään hoivavastuun tasaiseksi jakamiseksi kummankin vanhemman kesken. Aiempaa tutkimusta mukaillen myös tämän tutkielman perusteella isien perhevapaat ymmärretään edelleen lisänä sen sijaan, että ne nähtäisiin olennaisena osana ja oikeutena isäksi tulemisessa. Isän voi olla hankalaa tehdä moderneja päätöksiä ympäristössä, jossa perinteisestä poikkeavat valinnat ovat harvinaisia tai jossa niihin ei suhtauduta kannustavasti. Työelämä ei kaikkialla vielä tue tasa-arvoista vanhemmuutta kovin hyvin. Yksi merkittävistä syistä tähän on työelämän kiinnittyminen perinteiseen miehisyyteen. Vaatimukset jatkuvasti tavoitettavissa olemisesta sekä pitkien työpäivien tekemisestä vievät aikaa isien perhe-elämältä. Lisäksi miehen ansiotyö luo asetelman, joka oikeuttaa isän poissaolon. Isillä vaikuttaa olevan vanhempina enemmän liikkumatilaa kuin äideillä. Perhepolitiikka, työelämä ja odotukset vanhemmuudesta asettavat reunaehtoja vanhempien valinnoille. Valintojen taustalla vaikuttavat sukupuolittuneet käsitykset ja asenteet. Osallistuvan isyyden tukeminen on tärkeää ja hyödyllistä, ja sitä tulee edistää tulevaisuudessa kaikilla elämän osa-alueilla ja yhteiskunnan tasoilla.

Ihmis –ja perusoikeuksien merkityksellisyys on kasvanut eurooppaoikeudessa viimeisten vuosikymmenten aikana. Syrjimättömyyttä pidetään yhtenä eurooppaoikeuden tärkeimmistä periaatteista ja integraation perustana ja liimana. Syrjinnällä on vahva työelämäliitäntä, ja työelämän syrjinnästä on paljon EU-tuomioistuimen ratkaisuja. Työelämän syrjintää koskeva EU –lainsäädäntö on lisääntynyt menneiden vuosikymmenten aikana, ja siten EUT:n ratkaisujen merkitys ja tärkeys lisääntynyt. Unionin tuomioistuimen ratkaisukäytäntö ei kuitenkaan aina ole täysin suoraviivaista, ja syrjintää koskevat säännökset mahdollistavat joissain tapauksissa laajaakin harkinta- ja punnintavallan käyttöä. Kysymyksiä aiheuttaa myös oikeusperiaatteiden oikeusvaikutukset. Ikään perustuvan syrjinnän kiellon periaatteella on horisontaalinen vaikutus, muttei seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän kiellolla. Tässä tutkielmassa syvennytään syrjinnän käsitteeseen ja merkitykseen, ja toisaalta miten ne ovat ajan kuluessa muuttuneet. Oikeuskäytännön tulkinnassa olennaista onkin huomata kontekstuaalisuuden merkitys; mihin aikaan ja tilanteeseen tapaus sijoittuu. Tutkielmassa on tarkoitus tutkia EUT:n ja EIT:n ratkaisuja koskien sukupuoleen ja ikään perustuvia syrjinnän tapauksia työelämässä. Lisäksi tavoitteena on selvittää oikeuskäytännön ja lainsäädännön kehitystä pidemmällä aikavälillä. Punaisena lankana työssä ovat unionin tavoitteet sukupuolten välisen tasa-arvon saavuttamiseksi. Raskauteen, ikään ja vanhemmuuteen perustuvan syrjinnän lisäksi ajankohtaisia teemoja unionin syrjintäoikeudessa ovat olleet seksuaalivähemmistöjen ja transsukupuolisten oikeuksien varmistaminen. Unionin tuomioistuin on ollutkin se taho, joka toi seksuaalisuuteen ja sukupuoleen liittyvät kysymykset 1990 – ja 2000- luvuilla näkyvämmäksi. On selvää, että unionin tavoitteet syrjinnän kitkemiseksi jäsenvaltioissa eivät ole toteutuneet toivotulla tavalla. Jäsenvaltiot muodostavat heterogeenisen joukon, joissa on paljon eri uskontoja ja kulttuureja. Syrjinnän näkökulmasta kansallinen lainsäädäntö voi erota jäsenvaltioittain huomattavasti, samoin kuin yleiset käsitykset perinteisistä sukupuolirooleista. Unionilla onkin tärkeä tehtävän löytää instrumentteja sisämarkkinoiden tasa-arvon turvaamiseksi.