Browsing by Subject "vankila"
Now showing items 1-6 of 6
-
(2021)Tarkastelen tässä maisterintutkielmassa Englannissa vuosien 1840–1870 välillä julkaistuja arkkiveisuja, ja sitä kuinka rikollisuus, poliisi ja ankarat rikosrangaistukset on esitetty niiden sanoituksissa. Arkkiveisu on sanoitukseltaan kerronnallinen ja riimittelevä laulu, joita tarkasteluajanjaksolla julkaistiin etenkin Lontoon alueella. Kyse on kulttuurihistoriallisesta tutkimuksesta. 1840–1870-luvuilla rikollisuus oli kasvavassa määrin ongelma etenkin englantilaisissa kaupungeissa. Syynä rikollisuuden kasvuun olivat muun muassa kaupungeissa tapahtunut nopea väestönkasvu, sekä sen seurauksena lisääntynyt työttömyys. Samaan aikaan Ison-Britannian poliisivoimat läpikävivät uudistusprosessia, jonka tavoitteena oli poliisivoimien tehokkaampi organisointi. Toiminnan seurauksena poliisien määrää lisättiin, mikä tarjosi uusia työllistymismahdollisuuksia. Rikosnimikkeiden rangaistuskäytäntöjen uudistus taas lisäsi etenkin vankeusrangaistukseen tuomittujen määrää. Kuolemaantuomittujen määrä laski, mutta tämän seurauksena heitä koskevat teloitukset aiheuttivat kiinnostusta viktoriaanisen ajan toimintaympäristössä. Kaikki tavallisesta poikkeava toiminta kiinnosti myös arkkiveisuja laatineita sanoittajia ja kustantajia. Arkkiveisut kuvasivat niin vähäisiin kuin vakaviin rikoksiin syyllistyneiden toimintaa. Poliisi ja vakavat rikosrangaistukset pääsivät myös edustetuksi arkkiveisujen sanoituksiin. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat. Miten arkkiveisut kuvasivat julkaisuaikansa rikollisuuta sekä rikollisia? Toisekseen, miten poliisi on esiintynyt arkkiveisujen sanoituksissa? Kolmanneksi, kuinka arkkiveisut ovat kuvanneet vankeusajan tapahtumia? Viimeisenä, miten kuolemaantuomittuja on kuvattu arkkiveisujen sanoituksissa? Tutkielman alkuperäislähteinä ovat toimineet neljätoista erilaista arkkiveisua, jotka ovat julkaistu 1840–1870-välisenä aikana. Arkkiveisujen julkaisupaikkoina ovat toimineet etenkin Lontoo, Preston sekä Manchester. Tutkimuskirjallisuutena on ollut esimerkiksi arkkiveisujen historiaa käsitteleviä teoksia. Myös muuta viktoriaanisen ajan elämään keskittynyttä tutkimuskirjallisuutta on hyödynnetty tutkielman teossa. Tutkielman tulokset ovat jossain määrin yllättäviä. Rikollisia ei ole aina kuvattu negatiivisesti, ja vastavuoroisesti poliisi ei aina esiinny sanoituksissa positiivisessa valossa käsiteltävänä olleissa arkkiveisuissa. Vangin elämä ei myöskään ollut helppoa kuvauksista päätellen.
-
(2020)Tässä tutkielmassa tarkastelen vuosien 1919–1944 välisenä aikana Hämeenlinnassa sijoitettuna olleiden poliittisten naisvankien tekemää käsityötä vankien pakollisena työtoimintana, sekä etenkin omaehtoisesti työn ulkopuolella tehtynä käsityönä. Aiempien poliittisista naisvangeista tehtyjen tutkielmien perusteella voidaan sanoa, että he muodostivat yhteisön, johon kuuluneilla on ollut monipuolista toimintaa myös pakollisen työpalvelun ulkopuolella. Kuitenkin erityisesti työn ulkopuolella tehty käsityö on lähes kaikissa tämän tutkielman lähteissä sivuutettu täysin. Toisaalta nykypäiviin saakka on säilynyt Hämeenlinnan poliittisten naisvankien valmistamia käsitöitä, joista osa on hyvin todennäköisesti täytynyt valmistaa käsityössä esiintyvän poliittisen aiheen vuoksi vankilaolosuhteissa täysin omaehtoisista ja henkilökohtaisista syistä, salaa ainakin vankilan henkilökunnalta. Tutkimustehtäviä on kaksi. Ensinnäkin etsin vastausta kysymykseen: Millaisia käsitöitä poliittiset naisvangit ovat tehneet? Toisena tehtävänä on lähemmin merkitysanalyysimenetelmän avulla kuvata, analysoida ja tulkita yhtä poliittisen naisvangin valmistamaa käsityötä, joka esittää venäläistä laskuvarjohyppääjää (eli desanttia), jonka poliittinen naisvanki oli nuken esinetietojen mukaan salaa valmistanut lahjaksi toiselle vangittuna olleelle naiselle. Hämeenlinnaan sijoitettujen poliittisten naisvankien päivittäiseen elämään vankeudessa käsityö on liittynyt kiinteästi. Heti vankeuden alussa (usein yksinäisyyteen eristettynä) tehty pakollinen työpalvelu oli yleensä käsityötä ja samalla myös poliittisille vangeille keino parempaan asemaan siirtymiseksi progressiivisessa vankeusjärjestelmässä. Toisaalta pakkotyönä teetetty käsityö oli poliittisille naisvangeille merkittävä keino ilmaista vastarintaa vallitsevaa järjestelmää kohtaan. Käsityö oli keino kohentaa vangin omia elinolosuhteita, mutta se on voinut myös tarjota mielekästä tekemistä monella tavalla psyykkisesti ja fyysisesti vaativissa olosuhteissa. Poliittiset naisvangit ovat käsityön keinoin voineet ilmaista mm. omaa aatettaan ja yhteenkuuluvuutta muiden poliittisista syistä vangittujen naisten kanssa. Vankien kertomuksissa tuli esiin myös poliittisten vankien yhteisöllisiin tarkoituksiin käsityönä valmistamat tarvikkeet. Vaikeissa olosuhteissa, suljetussa yhteisössä vankilan muurien sisäpuolella, näyttäisi tehdyn monipuolista käsityötä vuosien 1919–1944 välisenä aikana. Tosin sodan myötä poliittisten naisvankien pakollinen työpalvelu yksipuolistui ja muuttui paljolti lähinnä sotilasvaatteiden korjaukseksi. Käsityötä kuitenkin tehtiin Hämeenlinnan vankilassa myös vaikeina sotavuosina omaehtoisesti erilaisista syistä, mistä desanttia esittävä nukke (80.2/ 80, liite 1) on hyvä esimerkki.
-
(1998)Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää vankilassa käsityötä opiskelevien, harrastavien ja vankityönä käsityötä tekevien vankien tähän elämän tilanteeseen liittyviä käsityötoimintaan osallistumisen kokemuksia ja heidän käsityölle antamia merkityksiä. Tutkimukselle asetettiin kolme tehtävää. Tutkimuksen ensimmäisenä tehtävänä oli kartoittaa mitä käsityötoimintaa Hämeen lääninvankilassa järjestetään. Toisena tehtävänä oli selvittää millaisia kokemuksia Hämeen lääninvankilan tutkinta- ja vankeusvangeilla on käsityötoimintaan osallistumisesta vankilassa oloaikana. Kolmantena tehtävänä oli selvittää millaiseksi vanki kokee käsityön merkityksen itselleen vankilassa oloaikana. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla kahdeksaa Hämeen lääninvankilan vankia 13-14.10.1997. Neljä heistä oli tutkintavankia ja neljä vankeusvankia. Kaikki haastateltavat olivat miehiä. Haastatteluja varten haettiin tutkimuslupa Oikeusministeriön Vankeinhoito-osastolta. Haastattelut olivat puolistrukturoituja. Haastatteluaineiston analyysimenetelmänä käytettiin Grounded Theory -menetelmää. Tutkimus osoitti, että Hämeen lääninvankilassa järjestetään käsityötoimintaa tutkinta- ja vankeusvangeille vankityönä, harrastuksiin, ammatilliseen koulutukseen ja kurssitoimintaan liittyen. Vankien haastattelujen mukaan käsityön tekemisessä ovat mielekkäitä asiat, jotka liittyvät tekemiseen, oppimiseen ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Ei mielekkäinä asioina käsityön tekemisessä pidettiin motivaatioon, oppimiseen ja aikaan sisältyviä asioita. Tutkimuksen perusteella voidaan tehdä se johtopäätös, että tutkinta- ja vankeusvankien käsityön merkitykset kohdistuvat tekemiseen, sosiaaliseen vuorovaikutukseen, vaihteluun, mielialaan vaikuttaviin asioihin, oppimiseen,osaamiseen, ajan käyttöön, taloudeliseen hyötyyn ja fyysisen ympäristönmuutoksiin. Tutkielmassa esitellään vankien kokemuksia ja mielipiteitä käsityötoimintaan osallistumisesta vankilassaoloaikana. Näitä kokemuksia voidaan käyttää esimerkiksi silloin, kun suunnitellaan ja kehitetään vangeille järjestettävää käsityötoimintaa.
-
(2023)Vangit ovat monilla mittareilla mitattuna erittäin huono-osainen väestöryhmä. Esimerkiksi vankien terveys, hyvinvointi ja osallisuus yhteiskunnassa ovat keskimäärin heikkoja. Päihdeongelmia on vankien keskuudessa huomattavan paljon. Tutkielmani aiheena on päihteiden ja rikosten rooli vankien elämässä ja identiteetin muotoutumisessa. Tutkielmassani tarkastelen vankilassa olevien henkilöiden puhetta omasta identiteetistään ja identiteetin muutoksesta erityisesti suhteessa rikoksiin ja päihteiden käyttöön. Tutkimuskysymyksiä on kaksi ja niistä jälkimmäisessä on myös alakysymys: 1) Miten vangit kuvaavat rikosten ja päihteidenkäytön roolia elämässään ennen vankeutta ja sen aikana? 2) Miten vankien identiteetti rakentuu haastattelupuheessa? Millaisia mahdollisia muutospyrkimyksiä tai tulevaisuuden toiveita päihdevapaalla osastolla olevien vankien identiteettipuheessa rakentuu? Tutkimusasetelma on laadullinen. Tutkielman aineistona on kuuden miesvangin haastattelut. Kaikilla haastateltavilla oli taustallaan pitkäaikaisia päihdeongelmia. Haastatteluaineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla hyödyntäen Atlas.ti -ohjelmaa. Tutkimustuloksissa nousi esiin, että vankien näkökulmasta rikosuran alussa rikoksia tehdessä korostuvat ensinnäkin jännityksen ja elämyksellisyyden tavoittelu. Kun huumausaineiden käytöstä tuli tapa, rahoitettiin huumausaineiden käyttöä tekemällä rikoksia. Kiinnittyminen päihde- ja rikoskeskeiseen alakulttuuriin johti yhä syvenevään rikolliseen toimintaan. Vankilassa huumausaineiden käyttäminen usein jatkui, jolloin vanki saattoi velkaantua vankeuden aikana ja alakulttuurinen kiinnittyminen vahvistui entisestään. Vapautuessaan vankilasta, vanki kantoi mukanaan vankeihin kohdistuvaa negatiivista leimaa. Vankien identiteettipuheesta nousivat esille ulossulkemisen mekanismit, jotka edelleen vahvistivat leimattua identiteettiä. Tutkimustuloksissa korostui se, että vankien alakulttuurissa olevat moraaliset ja kulttuuriset lojaalius- ja kunniakäsitykset kiinnittivät vankeja alakulttuuriin ja sosiaaliseen todellisuuteen, jossa sosiaalisia suhteita säätelivät vankien keskinäiset hierarkkiset säännöt. Vankilassa huumausaineiden käytön ympärille rakentuva arki piti sisällään erilaisia sääntöjä, joiden avulla vangit turvasivat huumausaineiden saatavuuden vankilan muurien sisälle. Osa vangeista toivoi muutosta päihde- ja rikoskeskeiseen elämään ja hakeutui niin sanotulle huumevapaalle osastolle. Huumevapaa osasto mahdollisti myös pohdinnan päihteettömyydestä ja tarjosi tukea irrottautumisessa rikos- ja päihdekeskeisestä elämästä.
-
(2015)Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee rangaistusajansuunnitelmaa, joka on laadittava Suomen lain mukaan vankiloissa tuomiotaan suorittaville. Tutkimustehtävänä on selvittää, miten suunnitelma tukee ja vahvistaa vankia kuntoutumisessa tuomion aikana, valmistaa vapautumisen jälkeiseen aikaan. Tarkastelun kohteena on myös kuntoutuksen vaikutus vanki-identiteettiin. Tutkimus esittelee haastattelemalla kerätyn aineiston avulla vankien omakohtaisia näkemyksiä rangaistusajansuunnitelman antamasta tuesta muutoksessa tai sen alkuun pääsemisessä. Tutkimuksen aineisto koostuu teemahaastatteluaineistosta. Tutkimukseen on haastateltu seitsemää Keravan vankilassa tuomiotaan suorittavaa vankia ja neljää entistä vankia, jotka ovat Kris ry:n toiminnassa mukana. Otos on monipuolinen, vaikkakin pieni, suhteutettuna vankeihin Suomessa. Haastattelut on tehty joulukuussa 2014 ja tammi- ja toukokuussa 2015. Aineisto on käsitelty laadullisen sisältöanalyysin avulla. Tutkimustuloksista voidaan päätellä, että rangaistusajansuunnitelmasta on hyötyä vankilatuomiota suorittavalle. Parhaimman tuloksen siitä saa, kun se laaditaan yhteistyössä vangin kanssa. Tutkimuksessa nousee esiin vankilan tarjoaman hengellisyyden merkitys kuntoutuksessa ja vanki-identiteetin murtumisessa. Vankien parissa päihdeongelmat ovat suurin este kuntoutuksen alkuun pääsyssä. Tutkimuksen tuloksen mukaan rangaistusajansuunnitelman rooli kuntoutuksessa on tärkeä, silloin kun sitä hyödynnetään yhteistyössä vankilahenkilökunnan kanssa. Tutkimus osoittaa, että tärkein tekijä kuntoutuksessa on kuitenkin vangin oma tahtotila, joka voi johtaa myös spontaaniin kuntoutumiseen. Motivaation muutokseen ja muutoksen aloittamisen ajankohdan päättää aina vanki itse.
-
(2015)Tiedekunta/Osasto Fakultet/Sektion Teologinen tiedekunta Laitos Institution Käytännöllisen teologian osasto TekijäFörfattare Leila Lahtela Työn nimi Arbetets titel ”Se on vähä miten rehellinen pystyy oleen itelleen” Rangaistussuunnitelman merkitys kokonaiskuntoutuksessa tarkasteltuna vangin näkökulmasta käsin. Oppiaine Läroämne Yleinen käytännöllinen teologia Työn laji Arbetets art Pro gradu -tutkielma Aika Datum 11.9.2015 Sivumäärä Sidoantal 82 Tiivistelmä Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee rangaistusajansuunnitelmaa, joka on laadittava Suomen lain mukaan vankiloissa tuomiotaan suorittaville. Tutkimustehtävänä on selvittää, miten suunnitelma tukee ja vahvistaa vankia kuntoutumisessa tuomion aikana, valmistaa vapautumisen jälkeiseen aikaan. Tarkastelun kohteena on myös kuntoutuksen vaikutus vanki-identiteettiin. Tutkimus esittelee haastattelemalla kerätyn aineiston avulla vankien omakohtaisia näkemyksiä rangaistusajansuunnitelman antamasta tuesta muutoksessa tai sen alkuun pääsemisessä. Tutkimuksen aineisto koostuu teemahaastatteluaineistosta. Tutkimukseen on haastateltu seitsemää Keravan vankilassa tuomiotaan suorittavaa vankia ja neljää entistä vankia, jotka ovat Kris ry:n toiminnassa mukana. Otos on monipuolinen, vaikkakin pieni, suhteutettuna vankeihin Suomessa. Haastattelut on tehty joulukuussa 2014 ja tammi- ja toukokuussa 2015. Aineisto on käsitelty laadullisen sisältöanalyysin avulla. Tutkimustuloksista voidaan päätellä, että rangaistusajansuunnitelmasta on hyötyä vankilatuomiota suorittavalle. Parhaimman tuloksen siitä saa, kun se laaditaan yhteistyössä vangin kanssa. Tutkimuksessa nousee esiin vankilan tarjoaman hengellisyyden merkitys kuntoutuksessa ja vanki-identiteetin murtumisessa. Vankien parissa päihdeongelmat ovat suurin este kuntoutuksen alkuun pääsyssä. Tutkimuksen tuloksen mukaan rangaistusajansuunnitelman rooli kuntoutuksessa on tärkeä, silloin kun sitä hyödynnetään yhteistyössä vankilahenkilökunnan kanssa. Tutkimus osoittaa, että tärkein tekijä kuntoutuksessa on kuitenkin vangin oma tahtotila, joka voi johtaa myös spontaaniin kuntoutumiseen. Motivaation muutokseen ja muutoksen aloittamisen ajankohdan päättää aina vanki itse. Avainsanat – Nyckelord vankila, kuntoutus, rangaistusajansuunnitelma, vanki-identiteetti, vankilapastori Säilytyspaikka – Förvaringställe Helsingin yliopiston kirjasto, Keskustakampuksen kirjasto, Teologia Muita tietoja
Now showing items 1-6 of 6