Browsing by Subject "vesiensuojelu"

Rehevöityminen on merkittävä ympäristöongelma Itämerellä, ja ilmastonmuutos yhä pahentaa tutkimusten mukaan rehevöitymistilannetta. Maatalous on suurin yksittäinen ravinnekuormituslähde. Erityisesti Suomen jokien fosforihuuhtoumat ovat yhä liian runsaita. Kipsikäsittelyä ja rakennekalkitusta on viime vuosina tutkittu mahdollisina fosforikuormituksen vähentämiskeinoina savimailla. Maatalouden tuloista syntyy yhteiskunnallisesti hyötyjä, mutta samalla rehevöitymishaitat lisääntyvät. Kipsikäsittelyllä ja rakennekalkituksella voidaan vähentää maatalouden fosforikuormitusta, ja toisaalta ne lisäävät kustannuksia. Rakennekalkitus saattaa lisätä satoisuutta. Lisäksi sekä maataloudesta että vesiensuojelutoimista syntyy kasvihuonekaasupäästöjä. Tässä tutkielmassa rakennekalkitusta ja kipsikäsittelyä vertailtiin arvioimalla tutkimuskirjallisuuden perusteella niille yhteiskunnalliset hyvinvointifunktiot, joissa nämä haitat huomioitiin. Vertailutasoksi laskettiin hyvinvointifunktio tilanteelle, jossa ei tehdä lainkaan vesiensuojelutoimia. Hyvinvointifunktiot laskettiin kahdella tasolla, ensimmäisessä huomiotiin vain maatalouden vesistöhaitat, ja toisessa myös ilmastohaitat. Edustavana alueena tutkielmassa pidettiin Lounais-Suomea, ja viljelylajikkeeksi valittiin ohra. Kirjallisuuden perusteella arvioitiin vuosittaiset voitot viljelyhehtaarilta sekä maataloustuotannon fosforihuuhtoumat ja ilmastopäästöt. Lisäksi arvioitiin kipsikäsittelyn ja rakennekalkituksen kustannukset ja vaikutukset fosforihuuhtoumiin sekä niiden tuotannon ja levityksen kasvihuonekaasupäästöt. Sekä vesistö- että ilmastohaitat arvioitiin euroissa. Tulosten perusteella sekä kipsikäsittely että rakennekalkitus ovat yhteiskuntataloudellisesti kannattavia toimenpiteitä, kun otettiin huomioon vain vesistöhaitat. Kun tarkasteluun lisättiin ilmastohaitat, vain rakennekalkitus oli kannattava toimenpide vertailutasoon nähden. Rakennekalkitus oli yhteiskunnallisesti kannattavampi toimenpide molemmilla tarkastelutasoilla. Tutkielman herkkyystarkastelussa tutkittiin, miten tulokset muuttuivat muuttamalla oletuslukuja. Herkkyystarkastelusta selvisi, että lisätutkimusta tarvitaan erityisesti rakennekalkin vaikutuksen kestosta ja oikeasta levitysmäärästä, jotta tulosten luotettavuutta voisi arvioida paremmin. Kipsikäsittelyn hyvinvointifunktiossa kuljetusmatkalla oli suuri merkitys. Jos kipsin toimitusmatka olisi lyhyempi, voitaisiin kipsikäsittelyllä kompensoida ilmastohaitat.

Kunnostusojitus on metsänparannuskeino, jolla pyritään lisäämään ojitetun suon kuivatusta puuston kasvun parantamiseksi. Teollisuuden puunhankinnalle se on tärkeää, koska neljännes koko Suomen puuston tilavuudesta kasvaa suometsissä. Tässä tutkielmassa tarkasteltiin 22:ta Metsäliitto Osuuskunnan vuosina 2019–2023 toteuttamaa kunnostusojitushanketta Pohjanmaan ja Kainuun maakunnissa. Kunnostusojitusta oli tehty hankkeilla yhteensä 121 km ja niiden yhteenlaskettu ojitusala oli 489 ha. Tutkimukseen valittiin mukaan tavanomaisia ja erityiskohteita sisältäviä kunnostusojitushankkeita, joilla oli keskenään maantieteellistä ja hankekohtaista vaihtelua. Tutkimuksen teoriatausta pohjautui Metsänhoidon suosituksiin ja muuhun tutkimustietoon. Tutkimus toteutettiin soveltavana havaintoihin ja mittauksiin perustuvana tutkimuksena, jonka tavoitteena oli selvittää, missä asioissa Metsäliiton toteuttamat kunnostusojitukset olivat onnistuneet, missä oli kehitettävää, sekä miten kunnostusojitusta voitaisiin jatkossa tehdä paremmin. Tutkimuksen teemat olivat kunnostusojituskelpoisuus, kunnostusojitustarve, kunnostusojituksen tekninen onnistuminen, vesiensuojelurakenteet- ja menetelmät ja luontokohteiden huomiointi. Aineisto koostui kunnostusojitushankkeiden ennakkoanalyyseistä ja maastokäynneistä. Hankkeet kartoitettiin ennakkoon hankeasiakirjojen ja paikkatiedon avulla. Maastokäynnit- ja mittaukset tehtiin elo-syyskuussa 2023, jolloin tarkastettiin erityistä huomiota vaativat kohteet ja suoritettiin ojamittaukset sarkaojista. Koealoja oli yhteensä 209. Tutkimuksen mukaan Metsäliiton toteuttamat kunnostusojitukset olivat pääosin hyvällä tasolla ja toteutettu suunnitelmien mukaisesti. Lähes kaikilla hankkeilla oli selkeät perusteet kunnostusojitustarpeelle ja -kelpoisuudelle. Kunnostusojitusten tekninen toteutus oli keskimäärin Metsänhoidon suositusten mukaisia. Kaikilla hankkeilla edellytykset tavanomaiselle vesiensuojelulle täyttyivät ja luontokohteet oli otettu huomioon rajaamalla ne erilleen hankealueista. Kehitettävää havaittiin ojakohtaisessa perkaustarpeen arvioinnissa, ojasyvyyksissä ja -leveyksissä, lietekuoppien ja laskeutusaltaiden koissa, allasmaiden maisemoinnissa, sopivien vesiensuojelumenetelmien valinnassa ja toteutuksessa sekä maalajin hienojakoisuuden paremmassa huomioimisessa eroosion välttämiseksi. Paikoin oli toteutettu myös tavanomaisesta poikkeavaa kunnianhimoista vesiensuojelua. Tutkimuksen viiden vuoden tarkastelujaksolla hankkeiden keskimääräinen ojasyvyys ja -leveys oli pysynyt samalla tasolla suositusten rajoissa, mutta ojasyvyydet ja -leveydet olisivat voineet olla yksittäistapauksissa pienempiä. Hankkeilla oli ojien kuivavaraa keskimäärin riittävästi ja vedenpinnan taso oli pysynyt maltillisena, mikä indikoi riittävää veden liikkumista ojissa sekä kuivatuksen onnistumista kasvukauden lopussa. Hankkeilla toteutetuilla kunnostusojituksilla oli saavutettu niiden päämäärä, eli kuivatus paremmalle puuston kasvulle. Tätä tutkimusta voidaan käyttää Metsäliiton kunnostusojitusten laadunhallintajärjestelmän kehittämisessä. Kunnostusojituksia Metsäliiton toimesta voitaisiin tehdä jatkossa paremmin kiinnittämällä enemmän huomiota kunnostusojitusten suunnitteluun, niiden toteutumiseen käytännössä, sekä lisäämällä laadunvalvontaa ja koulutusta.

Maksuttomien neuvontapalveluiden ja taloudellisten tukien tai korvausten tavoitteena on ohjata kansalaisia toimimaan toivotulla tavalla. Suomessa yksityismetsänomistajien suometsiä koskevia päätöksiä sekä metsänkäsittelyn että vesiensuojelun suhteen ohjataan lainsäädännön, taloudellisten tukien ja informaatio-ohjauksen keinoin. Suometsätalouden vesistövaikutuksia voidaan vähentää ottamalla käyttöön vaihtoehtoisia metsänkäsittelytoimenpiteitä, käyttämällä vesiensuojelumenetelmiä, ennallistamalla tai suojelemalla alueita. Yksityisillä metsänomistajilla on oikeus tehdä itsenäisiä ratkaisuja suometsien hoitopäätösten suhteen, ja näillä päätöksillä on vaikutusta suometsien vesistökuormitukseen. Ohjauskeinoilla voidaan kannustaa metsänomistajia tekemään vesiensuojelua suometsätaloudessa edistäviä päätöksiä neuvonnan ja taloudellisen tuen avulla. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, miten taloudelliset tuet ja neuvontapalvelut vaikuttavat yksityismetsänomistajien halukkuuteen toteuttaa suometsätalouden vesistökuormitusta vähentäviä toimenpiteitä. Tämän lisäksi tarkoituksena oli tarkastella, mitkä metsänomistajien taustatekijät vaikuttavat halukkuuteen edistää suometsätalouden vesiensuojelua. Tutkielman aineistona käytettiin syksyllä 2022 toteutettua yksityismetsänomistajille suunnattua verkkokyselyä, johon vastasi 1607 metsänomistajaa. Tutkielmassa analysoitiin metsänomistajakyselystä saatua aineistoa regressioanalyysin sekä ristiintaulukoinnin avulla. Analyysejä varten muodostettiin kaksi regressiomallia, joissa toisessa mitattiin maksuttomien neuvontapalveluiden vaikutusta, ja toisessa taloudellisen tuen vaikutusta. Ristiintaulukoinnilla tarkasteltiin metsänomistuksen pääasiallisten tavoitteiden suhdetta maksuttomien neuvontapalveluiden ja taloudellisen tuen merkitykseen metsänomistajan halukkuudelle edistää vesiensuojelua. Tutkielman tulosten perusteella voidaan sanoa, että maksuttomilla neuvontapalveluilla ja taloudellisilla tuilla on vaikutusta metsänomistajien vesiensuojelua edistäviin päätöksiin suometsätaloudessa. Etenkin taloudellisilla tuilla tai korvauksilla voidaan kannustaa metsänomistajia vesiensuojelutoimenpiteisiin suometsissä. Ristiintaulukoinnin perusteella metsänomistamisen tavoitteilla oli vaikutusta siihen, miten ohjauskeinot vaikuttavat metsänomistajan halukkuuteen edistää vesiensuojelua. Mikäli metsänomistaja korosti ympäristö- ja luontoarvoja metsissään, hän todennäköisesti olisi valmis edistämään vesiensuojelua suometsissään, jos saisi siihen maksuttomia neuvontapalveluita tai taloudellista tukea. Regressioanalyysin perusteella mitä korkeampi koulutusaste metsänomistajalla oli, sitä vähemmän maksuttomat neuvontapalvelut keskimäärin kannustivat häntä lisäämään vesiensuojelua edistäviä toimenpiteitä. Mitä tyytyväisempi metsänomistaja oli nykyiseen lainsäädäntöön, metsäsertifikaatteihin ja suosituksiin vesistöjen tilan turvaajina, sitä vähemmän maksuttomat neuvontapalvelut kannustivat häntä lisäämään vesiensuojelun edistämistä omissa suometsissään. Toisaalta mitä enemmän metsänomistaja korosti ympäristöasioiden tärkeyttä, sitä halukkaampi hän keskimäärin oli toteuttamaan vesiensuojelua edistäviä toimenpiteitä, mikäli saisi siihen maksuttomia neuvontapalveluja. Taloudellisia tukia selittävän regressiomallin tulosten perusteella mitä enemmän metsänomistaja korosti ympäristöasioiden tärkeyttä tai kannatti vesiensuojelun tason nostamista suometsätaloudessa, sitä enemmän taloudelliset tuet kannustivat häntä lisäämään vesiensuojelua edistäviä toimenpiteitä. Halukkuus vesiensuojelua edistäviin toimenpiteisiin väheni taloudellisesta tuesta huolimatta metsänomistajan iän kasvaessa tai mitä tyytyväisempi metsänomistaja oli nykyiseen vesiensuojelua koskevaan lainsäädäntöön sekä metsäsertifikaatteihin ja suosituksiin vesistöjen tilan turvaajina.

Tutkielma käsittelee peltojen kipsikäsittelyä maatalouden vesiensuojelukeinona oikeudellisesta näkökulmasta. Kysymyksessä on uusi maatalouden vesiensuojelukeino. Maatalouden osuus ravinnekuormituslähteenä on merkittävä ja se aiheuttaa hajakuormituksena sisävesien ja Itämeren rehevöitymistä. Vesiensuojelukeinona kipsi vähentää merkittävästi fosforikuormitusta. Ravinnekuormituksen vähentämiseen pyrkiviä toimenpiteitä tarvitaan vesien hyvän tilan saavuttamiseksi. Laissa vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä (1299/2004, VMJL) säädetään vesienhoidon ja merenhoidon tavoitteista, jotka perustuvat EU:n vesipuitedirektiiviin ja meristrategiadirektiiviin. Vesienhoidon ja merenhoidon toimenpiteitä edistetään uudella tukijärjestelmällä, josta säädetään VMJL:n 1 a §:ssä. Vesiensuojelutarkoituksessa tehtävän peltojen kipsikäsittelyn tukemisesta säädetään valtioneuvoston asetuksella maatalousmaan kipsikäsittelyyn vuosina 2020-2025 myönnettävästä tuesta (510/2020, kipsiasetus). Tutkielman tavoitteena on tuottaa uutta tutkimustietoa peltojen kipsikäsittelystä oikeudellisesta näkökulmasta. Tavoitteena on tunnistaa maatalousmaan kipsikäsittelyyn soveltuvaa ympäristönsuojelusääntelyä ja mahdollisia tarpeita uudelle lainsäädännölle. Tutkielmassa käsitellään uutta vesienhoidon ja merenhoidon tukea koskevaa tukijärjestelmää. Tutkielmassa arvioidaan maatalousmaan kipsikäsittelyä ympäristönsuojeluoikeudellisesta, etenkin vesiensuojelulainsäädännön, näkökulmasta. Kipsiä on ennestään hyödynnetty maataloudessa maanparannusaineena ja lannoitevalmisteen raaka-aineena. Tämän vuoksi tutkielmassa tarkastellaan myös lannoitelainsäädännön soveltumista peltojen kipsikäsittelyyn vesiensuojelukeinona. Tutkimuskysymykset ovat: 1. Mitä EU:n ja Suomen ympäristönsuojelulainsäädäntöä on mahdollista soveltaa peltojen kipsikäsittelyyn vesiensuojelukeinona tulkinnan rajoissa? ja jos se ei ole mahdollista, niin mitä pitäisi lainsäädännössä muuttaa, jotta se soveltuisi tässä tarkoituksessa? ja 2. Millä tavoin maatalousmaan kipsikäsittelyä voidaan edistää uudessa vesienhoidon ja merenhoidon tuen tukijärjestelmässä? Tutkielmassa vastataan tutkimuskysymyksiin hyödyntämällä lainoppia, sääntelyteoriaa ja co-creation -tutkimusmenetelmiä. VMJL soveltuu vesiensuojelutarkoituksessa tehtävään peltojen kipsikäsittelyyn, sillä kipsikäsittely on sisällytetty vesienhoidon suunnitteluun. Peltojen kipsikäsittely on myös merenhoidon toimenpide. Lisäksi VMJL soveltuu maatalousmaan kipsikäsittelyn sääntelyyn uuden tukijärjestelmän myötä. Vesienhoidon ja merenhoidon tukeen perustuva maatalousmaan kipsikäsittelyn taloudellinen ohjaus on mahdollista EU-oikeudellisesta näkökulmasta. Peltojen kipsikäsittelyn tukea ei ole liitetty osaksi maatalouden ympäristötukia koskevaa järjestelmää. On kuitenkin katsottu, että peltojen kipsikäsittely tulisi liittää osaksi maatalouden tukijärjestelmiä esim. ei-tuotannollisten investointien kohteeksi. Voimassa olevan sääntelykehyksen näkökulmasta uusi vesienhoidon ja merenhoidon tukijärjestelmä sopii siihen hyvin. Peltojen kipsikäsittelyn edistäminen on mahdollista vapaaehtoisena toimenpiteenä taloudellisen ohjauksen keinoin. Tällöin kipsikäsittely edistää vesiensuojelua, eikä aiheuta esim. omaisuuden suojaa koskevaa perusoikeudellista ongelmaa. Lisäksi tiukasti velvoittavalla oikeudellis-hallinnollisella ohjauksella ei ole tarkoituksenmukaista tai edes mahdollista säännellä maatalouden hajakuormitusta. Kipsin käyttötarkoitusta vesiensuojelukeinona ei ole tunnistettu lannoitelainsäädännössä, eikä kansallisessa lannoitevalmisteiden tyyppinimiluettelossa. Kipsikäsittelyn tukemista koskevassa kipsiasetuksessa tarkoitetaan mm. kansalliseen lannoitevalmisteiden tyyppinimi-luetteloon kuuluvaa kipsiä. Sääntelyn yhdenmukaisuuden vuoksi tyyppinimiluetteloon voisi sisällyttää maininnan kipsin vesiensuojelua koskevasta käyttötarkoituksesta. Tutkielmassa ei havaita muita tarpeita uudelle lainsäädännölle koskien maatalousmaan kipsikäsittelyä. Kipsikäsittelyn tukeminen uudella tukijärjestelmällä riittää peltojen kipsikäsittelyn edistämiseen Suomessa. Tutkielmassa katsotaan myös, että uuden maatalousmaan kipsikäsittelyn tukemista koskevan kipsiasetuksen myötä kipsille on säädetty lainsäädännössä uusi käyttötarkoitus, sillä aikaisemmin maanparannusaineena käytettyä kipsiä hyödynnetään nyt maatalouden vesiensuojelussa.

The external nutrient load of the Archipelago Sea weakens the state of the sea. Gypsum is applied to fields in the catchment area because it has been found to reduce phosphorus leaching from fields. Gypsum treatment of fields is organised by the the Centre for Economic Development, Transport and the Environment (ELY) of Southwest Finland through "KIPSI-hanke" (GYPSUM Project). Participation in gypsum treatment is free of charge for farmers. To achieve water protection objectives, more farmers in the area should participate in gypsum treatment. I study what factors that influence the participation of farmers in the catchment area in gypsum treatment of their fields. The underlying motivation for this study was to promote gypsum treatment of fields and improve the state of the Archipelago Sea. My research is a qualitative interview study. My interview data consists of nine farmer interviews. In my analysis, I also use scientific and social research literature and other sources. I compare the interviewees' perceptions of the effects of gypsum with the information presented in the natural science literature. On the other hand, I will unpack social phenomena and events that affect farmers' perception of gypsum treatment and their activities. According to my observations, farmers' participation is influenced by knowledge about gypsum treatment, or the lack of thereof. Also, farmers' perceptions of the effects of gypsum treatment affect their participation decisions. Yield and yield impacts are at the heart when a farmer decides on participation in gypsum treatment, even though gypsum treatment is free of charge for the farmer. Based on my results, farmers' participation in gypsum treatment of their fields is promoted by available solid, experience based, research data on effects of gypsum, especially on the effects on yields. Agricultural advice also proved to be a factor influencing participation in gypsum treatment. At least some farmers would receive information on gypsum treatment of fields as part of other agricultural advice. According to my research, agricultural advisors' knowledge of the effects of gypsum was variable and partly incomplete. According to my research, expert and active gypsum advice would promote participation in gypsum treatment. The historical tensions between rural and urban areas, as well as tension between the implementors and targets of environmental projects, have an impact on farmers' attitudes towards the KIPSI-hanke. From the point of view of the rural population, unjust and top-down environmental projects will also hamper future projects if the design of projects does not consider the involvement of the rural population as participants of the projects, not only as targets of measures.

Tutkimus peilaa suomalais-venäläisen rajavesistökomission työtä toimintaympäristön muutokseen ja pyrkii selvittämään, miten rajavesistökomission työn painopiste on muuttunut läpi vuosien. Tutkimuksessa havainnoidaan myös rajavesistöyhteistyön toimintakulttuuria ja yleistä ilmapiiriä. Tutkielman keskeisimmät tutkimuskysymykset ovat: Miten rajavesistökomission työn painopiste on muuttunut komission toiminta-aikana? Miten ja miksi yhteiskunnalliset tai institutionaaliset muutokset ovat tai eivät ole vaikuttaneet komission työskentelyyn? Mikä vaikutus ilmastonmuutoksella on 2010-luvulla ollut rajavesistökomission työssä ja tulevaisuudessa? Tutkimuksen aineisto koostuu 56:sta rajavesistökomission vuosikokouksen pöytäkirjasta, komission julkaisuista ja erinäisestä arkistoaineistosta. Tutkimuskirjallisuutena hyödynnetään Venäjän ja Suomen ympäristöhistoriaan, rajayhteistyöhön ja hallintoon liittyvää kirjallisuutta sekä tieteellisiä artikkeleita. Tarkasteltava ajanjakso alkaa Suomen ja Venäjän välisen rajavesistösopimuksen solmimisesta vuonna 1964 ja jatkuu vuoteen 2018. Komission pöytäkirjojen pohjalta on muodostettu vuosikuvaajia, joita hyödynnetään työn painopisteen muutoksen analysoimisessa. Lisäksi komission ryhmäkokoja ja työn kokonaisvaltaista kehitystä tarkastellaan kvantitatiivisin kuvaajin. Alue- ja kulttuurintutkimuksen poikkitieteellisyys luo tälle tutkimukselle monipuolisen lähestymistavan. Tutkimuksen metodina on yhdistelmä laadullista tutkimusta ja aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Tutkimuksessa hyödynnetään myös konstruktivismin ja realismin teorioita. Komission historiaa käsittelevässä luvussa 2 hyödynnetään aineistolähtöistä analyysia ja laadullisen tutkimuksen periaatteita. Komission rakennetta ja muutosta tarkastelevaa lukua 3 ohjaa konstruktivismi. Realismia hyödynnetään neljännen luvun ilmastonmuutoskäsittelyssä. Keskeisinä tutkimustuloksina voidaan esittää, että alkuvaiheessa komission työ keskittyi laajemmin vesiensuojelukysymyksiin, yleisten trendien mukaisesti. Suomessa ja Venäjällä vesiensuojelu vauhdittui 1960-luvulla, ja komission työssä vesiensuojelu oli painopisteenä aina 1970-luvun puoliväliin asti. Tästä eteenpäin komission työ on pitkälti painottunut vesivarojen kokonaiskäyttöön liittyviin asioihin, poislukien vuodet 1992–1996, jolloin Suomen ja Venäjän rajavesistöyhteistyössä allekirjoitettiin ja ratifioitiin YK:n Euroopan talouskomission yleissopimus rajavesistöjen suojelusta ja käytöstä. 2010-luvulla noussut ilmastonmuutoskeskustelu on tuonut omat vaikutuksensa komission työhön, ja vuodesta 2007 alkaen komissiossa on käsitelty ilmastonmuutoksen vaikutuksia rajavesistöihin. Rajavesistöyhteistyö on pysynyt verrattain stabiilina huomattavasta toimintaympäristön muutoksesta huolimatta. Keskeisiä tutkimuksessa huomioituja muutoksia ovat Neuvostoliiton hajoamisen aikakausi, Suomen EU-jäsenyys sekä globaalien jännitteiden kasvu ja ilmastonmuutos 2010-luvulla. Rajavesistökomissiosta on pitkän historiansa aikana rakentunut varsin koherentti ja strategisesti toimiva instituutio. Avaimena pitkään ja tulokselliseen yhteistyöhön voidaan pitää hyvää henkilökemiaa, luottamusta ja työssä pitkään vallinnutta teknokraattista ilmapiiriä, joka edesauttoi työn keskittymistä teknisiin kysymyksiin. Tulevaisuuden haasteiksi esitetään Venäjän ja länsimaiden ailahteleva suhde sekä ilmastonmuutos, josta osapuolilla on eriäviä näkemyksiä.