Browsing by Subject "vuokravelka"

Tässä tutkimuksessa kiinnostuksen kohteena on häätöuhan alla olevan lapsiperheiden kanssa työskentely ja siihen liittyvä yhteistyö, sekä häätöuhka yhteiskunnallisena ilmiönä. Tutkimus tarkastelee yhteistyöhön ja monitoimijuuteen liittyviä kysymyksiä niin asiakkaan kuin ammattilaistenkin näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää sitä, millaisena häätöuhan alla ollut perhe on kokenut siihen liittyvän prosessin. Toisena tutkimuskysymyksenä on selvittää tarkemmin sosiaalityöntekijöiden ja yhteistyökumppaneiden käsityksiä yhteistyöstä liittyen asunnottomuuden uhan alla olevien lapsiperheiden kanssa työskentelyyn. Kyseessä on case-tutkimus, jonka keskiössä on lapsiperheen kokemus häätöuhasta ja siihen liittyvien eri viranomaisten tai toimijoiden välinen yhteistyö. Aineistona tässä tutkimuksessa on häätöuhan kokeneen perheen äidin haastattelu, sekä kolmen häätöuhkatilanteisiin liittyvissä verkostoissa mukana olleen ammattilaisen (asumisneuvoja, aikuissosiaalityön sosiaalityöntekijä ja lastensuojelun sosiaalityöntekijä) haastattelut. Häätöuhkaa ilmiönä tarkastellaan yksittäisen perheen kokemuksen kautta. Tutkimuksessa tilastollinen tarkastelu paikantaa case-perheen tyypillisyyden sekä häätöuhkailmiöön, että yksinhuol-tajalapsiperheen yleiseen taloudelliseen tilanteeseen nähden. Tutkimusmenetelmänä on sisällönanalyysi diskurssianalyyttisin piirtein, jossa erityisesti ammattilaisten haastatteluaineistojen analyysissä sovelletaan diskurssianalyyttisiä piirteitä. Analyysi on teoriaohjaava. Perheenäidin haastatteluaineiston tulkinnassa on käytetty tulkintateoriana toimijuuden ja toiseuden käsitteitä (Krok 2009; Viitasalo 2013). Ammattilaisten aineiston analyysissä on sovellettu yhteistyön mallia (Whittington 2003) sekä luottamusta monitoimijaisessa yhteistyössä (Muukkonen 2016). Yksinhuoltajaäidin taloudellinen ahdinko näyttäytyy jatkuvana suunnittelun pakkona ja valinnanvapauksien rajoittumisena. Elämänkriisien keskellä tapahtunut vuokravelkaantuminen ja siihen liittyvät tapaamiset eri toimijoiden välillä olivat äidille ristiriitaisia kokemuksia. Kuulluksi tulemisen kokemus ja huomioiminen edesauttoivat äitiä luottamuksen tunteen saavuttamisessa. Asumisneuvojan rooli kiinnittyy vuokranantajaan, ja suhteessa asiakkaaseen korostuu normaaliuden tavoite ja asiakkaan oman vastuun korostaminen. Lastensuojelun sosiaalityöntekijä saattoi kyseenalaistaa toisen työntekijän arviota hänen tarpeellisuudestaan olla verkostossa mukana. Lastensuojelun sosiaalityöntekijän suhde asiakkaaseen oli tukija ja rinnallakulkija. Aikuissosiaalityön sosiaalityöntekijä koki itsensä vastuutyöntekijäksi useimmissa häätöuhkiin liittyvissä verkostoissa. Aikuissosiaalityön sosiaalityöntekijän suhde asiakkaaseen oli toisaalta tukija, toisaalta kontrolloija, jonka tehtävänä oli tuoda esiin asiakkaan omaa vastuuta. Yhteistyö ammattilaisten välillä rakentuu usealla tasolla. Usean toimijan mukanaolo lapsiperheen häätöuhkatilanteessa ei tarkoita, että tahot toimisivat yhteistyössä. Merkityksellisin tekijä monitoimijuuden toteutumisessa ammattilaisten ja perheen välillä on keskinäinen luottamus. Yhteistä eri toimijoilla on näkemys vuokravelasta useiden asioiden summana, pitkäaikaisen hankalan tilanteen tai äkillisen elämänkriisin seurauksena. Luottamus syntyy henkilökohtaisella tasolla, ja sen rakentumiseen voi mennä aikaa. Ammattilaisille oman roolin määrittely suhteessa muihin toimijoihin nähtiin olennaisena työskentelyn on-nistumisen kannalta. Työnjaolliset kysymykset koettiin tärkeinä. Organisaatiotason linjauksien nähtiin edesauttavan yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa. Monitoimijuus uhkaa jäädä vain tavoitteeksi, mikäli verkoston jäsenet eivät pääse vastuu- ja roolikysymyksissä yhteisymmärrykseen. Verkostopallottelu saattaa päätyä kiistelyyn siitä, kenen vastuulle lapsiperheen häätöuhka kuuluu. Yhteistyön tavoitteiden määrittely asiakkaan kanssa on monitoimijuuden edellytys. Asiakaslähtöisyyteen tulisi kiinnittää enemmän huomiota vuokravelkatilanteissa. Mikäli luottamusta ei ole, tai asiakas ei tule kuulluksi, jää monitoimijuus toteutumatta, ja yhteistyö vain ammattilaisten väliseksi.

Maisterintutkielman tavoitteena on tutkia sitä, kuinka vuokravelkatilanteissa olleet tai olevat henkilöt itse selittävät omaan vuokravelkaansa johtanutta tilannetta. Vuokravelkoihin liittyvää problematiikkaa ei ole aiemmin juurikaan tutkittu Suomessa ja myös kansainvälinen, erityisesti sosiaalitieteellinen, tutkimus aiheesta on vähäistä. Tämän tutkielman kiinnostuksen kohteena on se, miten ihmiset selittävät vuokravelkaantumistaan ja millaisia syitä ja tapahtumia siihen liitetään. Tutkielma on laadullinen ja se on toteutettu narratiivisuuden sekä eksploratiivisen tutkimusotteen viitekehyksissä. Tavoitteena on luoda vuokravelkailmiöstä monipuolinen kuvaus sellaisena, kuin se kertojien kokemana narratiiveissa näyttäytyy. Aineisto muodostuu vuosien 2019–2020 välillä kerätyistä narratiiveista, jotka on hankittu tutkielmaa varten kohdennetulla kirjoituspyynnöllä ja yksilöhaastatteluilla. Aineistoa on lisäksi täydennetty Internetin keskustelupalstoilta poimituilla narratiiveilla. Aineisto on analysoitu temaattisen narratiivisen analyysin periaatteiden mukaisesti. Vuokravelkatilanteessa olleet tai olevat henkilöt selittävät vuokravelkaantumistaan kolmen pääteeman kautta. Pääteemojen avulla ei ole tarkoitus esittää malliesimerkkejä vuokravelkaantumisesta, vaan ne havainnollistavat ilmiön monimuotoisuutta. Selittävinä tekijöinä omalle vuokravelkatilanteelle narratiiveissa nähdään ongelmat yhteiskunnallisissa rakenteissa, haasteet elämänhallinnassa sekä kohtalon vaikutus omaan elämään. Vuokravelkatilanteet näyttäytyvät monisyisinä vyyhteinä, joiden keskellä kokemukset kumuloituneista ongelmista ovat yleisiä. Narratiivit kuvaavat tyypillisesti vuokravelkaan johtaneita tilanteita paitsi moniulotteisina, myös usein negatiivisen kierteen omaisina prosesseina. Vuokravelkaproblematiikka on narratiiveissa usein liitoksissa muuhun velkaantumiseen ja pitkittyneisiin taloudellisiin ongelmiin, kuten maksuhäiriömerkintöihin, heikkoon työmarkkina-asemaan tai sairastamisen heikentämään taloustilanteeseen. Yleinen kokemus on, että apua vuokravelkatilanteeseen ei syystä tai toisesta ollut saatavilla, ja että tilanteen kanssa jäädään helposti yksin. Yksinjäämisen kokemus koskee sekä läheissuhteita että viranomaisverkostoja. Analyysin perusteella yksinjääminen vaikean vuokravelkatilanteen kanssa pitkittää ja vaikeuttaa vuokravelan hoitamista ja tilanne myös ajautuu herkemmin kriisiin. Myös kokemukset ehdottomasta itsepärjäämisen vaatimuksesta sekä häpeä omasta tilanteesta ovat tekijöitä, jotka analyysin perusteella selittävät vuokravelkatilanteiden syntymistä.