Browsing by Subject "vuorotyö"

Background and aims Shift work and especially night work has been linked to increased risk for several chronic diseases. In addition to increased disease risk shift work may cause problems with well-being at work and civilian life. The well-being of the shift worker is affected by several areas of life, such as sleep, nutrition, physical activity, social life and stress. The disruption of circadian rhythm is a major factor associated with problems in shift work. The disruption has an impact on body’s physiological responses and it might cause e.g. gastrointestinal and sleep problems. In the future, the meals provided by food services are more important for public health as service hours of the society will be extended and more people are attached to shift and night work. A number of research has been conducted to compare the shift and dayworkers diets. However, very little is known about the nutritional quality of the shift workers diets or about the foods that would be suitable to consume at night time. The aim of this study was to investigate the effect of meals created according to the Finnish nutrition recommendations and the regular meal pattern on the well-being at night shift. The well-being was examined from the perspective of alertness, mood and experienced symptoms. Methods The intervention research was conducted as a cross-over trial. There were 19 men (aged between 23 to 61 years old (mean 43 years), BMI between 19,4 to 30,0 kg/m2 (mean 25,9 kg/m2)) participating the study which consisted of two research periods taking four 24-hour periods; the control and the intervention periods. In the two night shifts (12 hours in length) of the intervention period the participants had study meals, which covered out the whole night shift, according to two alternative meal patterns. Food intake was controlled only in the night shifts of the intervention period. Food intake and the amount of sleep was measured by food and sleep diary. The effect of food intake was measured by objective measurements of sleepiness, mood and gastrointestinal and appetite related symptoms. Statistical analyses were performed with the Wilcoxon signed-rank test and the paired samples T-test using IBM SPSS Statistics -program. Results The nutritional quality of the night shifts diet improved at the intervention period compared to the control period. The intakes of energy (p<0,001), dietary fibre (p<0,001) and vitamin C (p<0,001) were greater, the portion of polyunsaturated fatty acids (p=0,033) from the total energy intake was higher and the portion of saturated fatty acids was lower in the intervention period than in the control period. The intake of salt (p=0,003) was greater but compared to the total energy intake there were no differences in salt intakes between research periods night shifts. No differences were observed in the proportions of protein, carbohydrate and monounsaturated fatty acids from the total energy intake or sucrose intakes. Alertness (measured by sleepiness): No differences were observed between the study periods in the sleepiness of the night shifts. Mood: No differences were observed between study periods in the night shifts moods of vigour, tension, fatigue, forgetfulness, depressive, anger, inertia and confusion. Experienced symptoms: An increased flatulence (p=0,017) was observed in the intervention period, which might be caused by the great amount of dietary fibre in the study meals. No differences were observed between research periods in the night shift symptoms of bloating, abdominal pain, nausea, heartburn, lack of appetite, hunger, thoughts of food, fullness and urge to eat. Conclusion The nutritional quality of the diet improved significantly at the intervention period’s night shifts. Respectively, the nutritional composition of the study meals improved the nutritional quality of the entire intervention period compared to the control period. Meals provided by food services can improve the shift working men’s nutritional quality of the diet. In the long term there might be positive effects on health of the employee. The short intervention study did not influence alertness, mood or experienced symptoms at the night shift. In the future the effect of food on alertness and mood could be studied for longer periods. It is important to discover how changing circadian rhythm of a shift worker should be acknowledged at shift work and dining at night. In addition to subjective methods, effects of eating on shift workers well-being should be studied by objective methods, such as cognitive tests or actigraphy.

Tutkimuksen ongelma liittyy Helsingin kaupungin sosiaaliviraston vanhusten palveluiden vastuualueen ympärivuorokautisen hoidon yksiköiden ergonomisen työvuorosuunnittelun sekavuuteen. Tutkimuksessa selvitetään, miksi työnantaja ei ole pitkäjänteisistä yrityksistään huolimatta saanut ergonomista työvuorosuunnittelua toimimaan vastuualueensa sisällä. Tutkimuksessa lähdettiin liikkeelle perinteisestä työnsosiologisesta näkökulmasta kysymällä työnantajien ja alaisten intressejä työvuorojen osalta. Hoitoala on substanssiltaan sellaista, etteivät etätyö tai liukuvan työajan käyttö ole mahdollista. Kaikkia työntekijöitä koskevat työn ja muun elämän yhteensovittamiseksi tehtävät työaikajärjestelyt on siis neuvoteltava tavallaan työpäivän ja työajan sisällä. Tätä näkökulmaa ei ole laajalti tutkittu aiemmissa työn ja perheen yhdistämisen tutkimuksissa. Tutkimuksen asetelmana oli erilaisuuden maksimointi siten, että tavoitteena oli yhteisten piirteiden etsiminen haastatteluista. Aineisto koostui neljän lähiesimiehen ja neljän työntekijän teemahaastatteluista, jotka kaikki olivat kaikki naisia ja iältään 40–65 -vuotiaita. Haastattelun teemoja olivat työvuorojen suunnittelu ja -toteutuminen kyseessä olevalla osastolla, työaikajärjestelmistä ergonominen - ja osin autonominen työvuorosuunnittelu, osaston yleinen ilmapiiri, työntekijöiden sairauspoissaolot, haastateltavien oma elämä ja jaksaminen. Haastatteluja analysoitiin laadullisella sisällön analyysillä. Haastatteluista yleisesti esiin nousevia teemoja olivat ergonomisen työvuorosuunnittelun kritisointi, oma vaikutusmahdollisuus ja yksilölliset erot sekä yksityiselämä, harrastukset ja perhe. Työntekijöiden haastatteluista teemoina korostuivat työvuorotoiveet, oma vaikutusmahdollisuus työvuoroihin sekä työn ja yksityiselämän yhdistäminen. Lähiesimiesten haastatteluissa korostuneita teemoja olivat osin samat kuin edellä, mutta myös toiminnan takaaminen. Haastatteluista nousseista teemoista pääteltiin, että ergonomisen työvuorosuunnittelun ja työntekijän yksityiselämän yhteensovittaminen tapahtuu hyvin voimakkaasti paikallisesti sopimalla – konkreettisesti työntekijä – esimies yksilötasolla. Lähiesimiehet ja työntekijät yksilöinä neuvottelevat työvuoroista tapaus- ja tilannekohtaisesti. Työntekijöiden ja esimiesten osin erilaiset intressit ja siitä seuraava paikallinen sopiminen näkyy sekavuutena työvuorolistoissa. Johtopäätöksinä esitetään, että taustalla työvuorosuunnittelussa on työnantajan ja työntekijöiden intressien ja näkökulmien erilaisuus, joka on hyvin perinteinen vastakohta-asetelma, mutta uudella tavalla jäsentyneenä. Ongelmat eivät liity rahaan tai työn tekemisen tapaan, vaan ennen kaikkea työn ja muun elämän yhdistämiseen. Ergonomista työvuorosuunnittelua tärkeämmäksi työntekijöille nousee useimmiten oma elämäntilanne ja yksilölliset taipumukset. Osastonhoitajat lähiesimiehinä pyrkivät ottamaan työvuorosuunnittelussa huomioon työntekijöiden toiveet sekä ylemmän johdon linjaukset ja ergonomisten työvuorojen periaatteet. Vastakkain asettelu syntyy niin sanotun virallisen toimintatavan ja todellisen epävirallisen toimintatavan välille. Epävirallinen toimintatapa muodostuu lähinnä (naisten) joustavasta sopimisesta ja neuvottelemisesta sekä tärkeän yksityiselämän merkityksestä. Naisalaiset ja naislähiesimiehet muodostavat hoitoalalla organisaation sisällä oman epävirallisen yhteisönsä, jonka oma yhteinen ajattelu- ja toimintatapa poikkeaa työnantajan virallisista ohjeista ja suosituksista. Pelkkä ergonominen työvuorosuunnittelu on käsitteenä liian kapea kuvaamaan työntekijöiden jaksamista, hyvinvointia tai organisaation taloudellista tulosta käytännön tasolle vietynä.

Tavoitteet Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella suomalaisten lääkäreiden työajan vaikutusta koettuun työkuormitukseen, unihäiriöihin ja koettuun terveydentilaan sekä työkuormituksen, unihäiriöiden ja terveydentilan yhteyttä toisiinsa. Lääkäreiden työaikaa tarkasteltiin päivystystyön määrällä sekä viikoittaisen työajan määrällä. Päivystystyöhön rinnastettavan vuorotyön ja työajan suuren määrän tiedetään olevan yhteydessä useisiin terveyshaittoihin, kuten sydän- ja verisuonisairauksiin, ylipainoon ja tyypin 2 diabetekseen. Unihäiriöiden sekä työkuormituksen tiedetään myös toimivan riskitekijöinä negatiivisille terveysvaikutuksille. Työajan vaikutusta lääkäreiden hyvinvointiin ei olla silti erikseen tutkittu suomalaisilla lääkäreillä. Menetelmät Tutkimus perustui valtakunnalliseen Lääkäreiden työolot ja terveys 2006 -kyselytutkimuksen aineistoon (n=2825). Työkuormitusta mitattiin työn vaatimuksien ja työn hallinnan mallin mukaan. Tutkimuksessa verrattiin kuormittavaa työtä muihin kolmeen tunnettuun työtyyppiin. Unihäiriöitä mitattiin Jenkinsin unikyselyllä ja terveydentilaa mitattiin subjektiivisesti koetulla yleisellä terveydentilalla muihin ikätovereihin verrattuna. Vaikutuksia terveydentilaan tarkasteltiin logistisilla regressioanalyyseilla sekä muuttujien välisiä keskinäisiä yhteyksiä tarkasteltiin polkumalleilla neljässä eri ikä- ja sukupuoliryhmässä. Tulokset Työaika ei ollut yhteydessä unihäiriöihin, työkuormitukseen tai huonommaksi koettuun terveydentilaan. Työkuormitus ja unihäiriöt olivat yhteydessä huonommaksi koettuun terveydentilaan ja unihäiriöt välittivät osittain työkuormituksen ja terveydentilan välisiä yhteyksiä. Unihäiriöt ja työkuormitus olivat myös yhteydessä toisiinsa. Tuloksissa oli hajontaa neljässä eri sukupuoli- ja ikäryhmässä.