Browsing by Subject "vuorovaikutteisuus"

Käsittelen tutkielmassani DIMI-O-videourun esitystilanteita käyttöliittymän näkökulmasta. Pyrin selvittämään, miten DIMI-O:n käyttöliittymän vuorovaikutteisuus näkyy esitys- ja käyttötilanteissa sekä millä tavoilla DIMI-O:n kanssa voi olla vuorovaikutuksessa ja miten laitetta on käytetty esityksissä. Tarkoitukseni on pro gradu -tutkielmallani lisätä ymmärrystä DIMI-O:n käyttöliittymästä ja käyttömahdollisuuksista. Tapaustutkimuksessa pyrin yhden sähkösoittimen tarkastelun kautta yleisemminkin lisäämään ymmärrystä siitä, mitä haasteita ja näkökohtia ihmisen ja koneen väliseen vuorovaikutukseen liittyy historiallisessa perspektiivissä. Tutkielmassani hyödynnän sähkösoitintutkimuksen vuorovaikutusmalleja ja käyttöliittymätutkimusta sekä laajemman ihmisen ja koneen vuorovaikutusta tutkivan tieteenalan termistöä. Tarkastelen soitinta ja käyttötilanteita lisäksi soittimeen liittyvän tutkimuksen ja aineiston perusteella. Erittelen DIMI-O:n käyttöliittymän osia ja käyttötapoja ja analysoin käyttäjän saamia primäärisiä ja sekundäärisiä palautteita, jotka vaikuttavat käyttö- tai soittokokemukseen. Analysoin myös käyttötilanteissa ilmeneviä vuorovaikutusketjuja. Käytän Ylellä vuonna 1971 tallennettua DIMI-baletti-demonstraatiovideota pääasiallisena esimerkkitapauksena, sivuten analyysissä myös muita esityksiä ja käyttötilanteita 1970-luvun alussa ennen soittimen päätymistä säveltäjä Ralph Lundstenin studioon. Vuonna 1971 valmistunut Erkki Kurenniemen yhteistyössä Hannu Viitasalon kanssa suunnittelema DIMI-O kuuluu Kurenniemen DIMI-soittimien jatkumoon. Vaihtoehtoisen soittimen käyttöliittymän erikoisuus piilee videokameraohjauksessa, mutta lisäksi soitinta voi ohjata myös perinteisemmin koskettimistolta. DIMI-baletin tapauksessa on nähtävissä useita DIMI-O:n käyttötapoja, minkä lisäksi esimerkistä käy ilmi, kuinka vuorovaikutteisuus soittimen kanssa esitystilanteessa näkyy kollektiivisena toimintana, johon osallistuvat koneenkäyttäjä, tanssija ja DIMI-O. Käyttäjäkokemukset eroavat keskenään paljon ohjaustavasta riippuen, joten vuorovaikutusmallin tulee sisältää erikseen sekä fyysisen kontaktin omaavan käyttäjän että vailla fyysistä kontaktia olevan käyttäjän tai esiintyjän. Koska videokameraohjauksessa ei ole fyysistä kontaktia laitteeseen, käyttäjä ei saa taktiileja palautteita eli tuntoaistimuksia toimintansa seurauksena. Käyttäjän primääriset palautteet rajoittuvat siis pääasiassa kinesteettisiin, eli liikkeen ja asennon tuntemuksiin, sekä visuaalisiin palautteisiin. Lisäksi toimintaa ohjaa sekundäärinen palaute soivan lopputuloksen muodossa. Videokamera rajaa virtuaalisen esitystilan, jossa videokameraohjaus eleillä ja liikkeellä tapahtuu. Onnistuneessa vuorovaikutuksessa näytön visuaalinen palaute auttaa esiintyjää hallitsemaan kehonsa asentoa ja liikettä suhteessa virtuaaliseen esitystilaan.

The aim of the thesis is to examine what kind of interactivity emerges in communication that takes place in and through a radio programme's website chat called shoutbox. The focus of the research is on the communication between listeners and the staff of YleX. There is hardly any previous research of a communication medium like shoutbox. Thus the thesis concentrates on examining if the communication in and through shoutbox is interactive in any level. The research concerning interactivity has mainly focused on the interactivity between human and computer whereas this thesis concentrates on interactivity between humans: radio hosts and their listeners. The data consisted of ten broadcasts of the radio programme YleX Etusivu. Etusivu is a programme that concentrates on current issues. The hosts discuss subjects that Finns talk about at the moment. One programme lasts two hours so the data of the thesis consisted of 20 hours of broadcasts. The material was recorded from the internet. The recordings included the audio of the broadcasts and video of the shoutbox in which the messages from the listeners were shown. Video also contained live web camera feed from the studio. The theory used in the research was Rafaeli's (1988) theory of interactivity. There are three kinds of interactivity in the theory: quasi-interactivity, interactivity and non-interactivity. These three concepts were used in the analysis. The method used in the analysis was content analysis. The result of the research was that the interactivity in and through shoutbox between listeners and hosts was mainly quasi-interactive. Further research for the shoutbox could be conducted for examining the experiences and opinions of listeners and hosts on using shoutbox and the purpose of the medium.