Browsing by Subject "vuorovaikutuskeinot"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2019)Objectives. As the population ages, the prevalence of dementia will also increase. People with dementia are the largest group requiring round-the-clock nursing. As dementia progresses language and interaction skills decline. At the end person is using only non-verbal communication. It is then the responsibility of a care-staff to maintain interaction. The aim of this study is to get information on how nurses think people with severe dementia (PSD) are communicating and how they think they are communicating themselves. In addition, this study gathers information on what are the challenges and successes of the interaction between nurses and PSD. Methods. Method for the research was semi-structured theme interview. Interviewees were 10 care-staff members from two enhanced service housing units in Southern Finland. Themes for the interview were formed based on the previous research. The interviews were recorded and transcribed. The collected data was analyzed using content analysis. Results and conclusions. According to the nurses, PSD use mostly non-verbal communication. They use touching, looking, facial expressions, showing, emotions and physical condition. PSD made interaction initiatives and were thus active in interaction. Nurses used simple speech and non-verbal communication. They used gestures, facial expressions, presence, emotions and time giving. The biggest challenge in the interaction between caregivers and PSD was the lack of shared language which led to aggression and anxiety by PSD. Interaction was successful when nurses had enough time to face and care and they had shared understanding with PSD. Music was thought to have a positive effect on the interaction of PSD. Interaction between the caregivers and PSD is mostly based on non-verbal communication. Hurry and the lack of personnel cause challenges in interaction. Nursing staff’s ability to interact with PSD is central to person-centered nursing. The speech therapist´s expertise in interaction and communication could be utilized in nurse training.
-
(2019)Tavoitteet. Väestön ikääntyessä myös muistisairaiden henkilöiden määrä tulee kasvamaan. Muistisairaat henkilöt ovat suurin ympärivuorokautista hoitoa tarvitseva ryhmä. Muistisairauden edetessä henkilön kielelliset kyvyt ja vuorovaikutustaidot heikentyvät, ja lopuksi henkilöllä on käytössään enää sanattomat keinot olla vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Vuoro-vaikutuksen ylläpitäminen on silloin osaavamman vuorovaikutuskumppanin, hoitajan, vastuulla. Tässä tutkimuksessa pyritään selvittämään, millaisia vuorovaikutuskeinoja hoitajat havaitsevat vaikeasti muistisairaiden henkilöiden käyttävän ja millaisia keinoja he itse käyttävät. Lisäksi tarkastellaan keskinäisen vuorovaikutuksen haasteita ja onnistumisia. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Tutkittavina oli 10 hoitajaa kahdesta eteläsuomalaisesta tehostetun palveluasumisen yksiköstä. Haastattelurunko muodostettiin aiempaan kirjallisuuteen perehtyen. Haastattelut äänitettiin ja litteroitiin. Kerätty aineisto analysoitiin sisällönanalyysin keinoin. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkittavien mukaan vaikeasti muistisairaat henkilöt kommunikoivat enää vähän puheella, mutta heillä oli useita sanattomia keinoja viestiä ja olla vuorovaikutuksessa. Tällaisia keinoja olivat kosketus, katse, ilmeet, näyttäminen, tunteet ja fyysinen olotila. Vaikeasti muistisairaat henkilöt tekivät vuorovaikutusaloitteita ja olivat täten aktiivisessa roolissa vuorovaikutuksessa. Hoitajat käyttivät selkeän ja yksinkertaisen puheen rinnalla useita sanattomia vuorovaikutuskeinoja. He käyttivät eleitä, ilmeitä, läsnäoloa, tunnetilaansa ja ajanantamista. Suurin haaste hoitajien ja vaikeasti muistisairaiden henkilöiden välisessä vuorovaikutuksessa oli yhteisen kielen puuttuminen, mikä muistisairailla henkilöillä johti hoitotoimenpiteiden vastustamiseen ja levottomuuteen, jonka syytä hoitajat eivät tienneet. Vuorovaikutus sen sijaan onnistui, kun oli yhteinen ymmärrys sekä riittävästi aikaa kohdata ja tehdä hoitotoimenpiteet. Musiikin koettiin vaikuttavan positiivisesti muistisairaan henkilön vuorovaikutukseen. Vuorovaikutus vaikeasti muistisairaiden henkilöiden ja hoitajien välillä perustuu suurelta osin sanattomaan kommunikointiin. Kiire ja resurssien puute aiheuttavat haasteita vuorovaikutukseen, mutta hyvän vuorovaikutuksen luomisessa keskeistä on hoitajien vuorovaikutusosaaminen. Puheterapeuttien vahvaa osaamista vuorovaikutuksesta voitaisi hyödyntää hoitajille suunnatuissa koulutuksissa.
Now showing items 1-2 of 2