Browsing by Subject "weaning"

Lasten vakavat, krooniset sairaudet voivat aiheuttaa syömisvaikeuksia ja johtaa letkuravitsemuksen aloittamiseen. Vaikka letkuravitsemus on välttämätöntä lapsen kasvun turvaamiseksi, se vähentää lapsen motivaatiota syödä suun kautta ja johtaa ruuasta vieraantumiseen. Pitkään jatkunut letkuravitsemus voi aiheuttaa osalle potilaista letkuravintoriippuvuutta. Riippuvuuden katkaisemiseksi Lastenklinikalle on perustettu kolmen viikon letkuravitsemuksesta vieroittamisohjelma, Leikkipiknik, joka toteutetaan polikliinisesti moniammatillisen tiimin voimin. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää Leikkipiknikin toimivuutta, tuloksia ja potilasturvallisuutta. Tutkimus toteutettiin retrospektiivisenä, kuvailevana tutkimuksena. Tutkimusaineisto kerättiin vuosina 2016-2018 Lastenklinikan Leikkipiknikiin osallistuneiden lasten sairauskertomuksista. Hoitotulos arvioitiin Physician Global Assessment (PGA) -arvolla, jolla luokitellaan lapsen letkuriippuvuuden taso asteikolla 0-3 (täysin oireeton – letkuravitsemusriippuvainen), gastrostooman poistolla ja letkuravinnon osuudella kokonaisenergiantarpeesta. 20 letkuravitsemuksesta riippuvaista lasta osallistui Leikkipiknik-ohjelmaan, joka toteutettiin viitenä ryhmänä kahden vuoden aikana. Potilaiden ikä oli keskimäärin 3,4 ± 1,8 vuotta. Neljä viikkoa Leikkipiknikin jälkeen 17/20 potilaalla letkuravitsemuksen määrä oli 0% ja vain 3/20 potilaalle annettiin letkuravintoa (53,5% kokonaisenergiantarpeesta). Viimeisimmässä kontrollissa PGA-arvo oli laskenut 3:sta 1,3:een ja kaikista potilaista 11:ltä (55%) potilaalta oli poistettu gastrostooma. Lapsia seurattiin keskimäärin 10 ± 7,8 kuukautta. Helsingin Lastenklinikan kolmen viikon Leikkipiknik onnistui tehokkaasti ja turvallisesti vieroittamaan letkuravitsemuksesta riippuvaisia lapsia letkuravinnosta. Projekti on ollut onnistunut ja sitä tullaan jatkamaan. Tulevaisuudessa isompi aineisto ja pidemmät seuranta-ajat mahdollistavat tarkemman selvittämisen, mille potilasryhmille Leikkipiknik sopii parhaiten, sekä miten ohjelma vaikuttaa lapsen kasvuun pidemmällä aikavälillä.

Aikaisemmin porsaille valmistettuihin teollisiin rehuihin lisättiin rutiininomaisesti antibioottisia lisäaineita, joilla pyrittiin ehkäisemään patogeenisten bakteerien lisääntyminen porsaan ruuansulatuskanavassa. Euroopan Unionin alueella antibioottisten lisäaineiden käyttö kotieläinten rehuissa kiellettiin 1.9.1999. Antibiootteja käytetään kuitenkin edelleen runsaasti vieroitusripulin hoidossa, mutta niiden käyttö lisää resistenssin kehittymistä bakteeripopulaatiossa ja resistenssitekijät saattavat siirtyä myös humaanipatogeeneihin kantoihin. Vieroitusripulin aiheuttamat suuret taloudelliset tappiot lisääntyneen porsaskuolleisuuden ja heikentyneen kasvun kautta sekä porsaan hyvinvoinnin turvaaminen puoltavat antibioottisia lisäaineita korvaavien menetelmien kartoittamista. Useat aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet emon maidon proteiinien antibakteerisen tehon mm. Escherichia coli bakteerin aiheuttamassa ripulissa. Tutkimuksessa selvitettiin porsasrehuun lisättävän laktoferriinin mahdollista käyttöä vieroitusripulin ennaltaehkäisyssä ja hoidossa. Tutkimus suoritettiin Eläinlääketieteellisen tiedekunnan kotieläinhygienian opetusnavetassa neljän emakon pahnueista muodostetuilla kuudella (A, B, C, D, E, F) kuuden porsaan ryhmällä. Kolme ryhmää (A, B, C) saivat laktoferriiniä eri annostasoilla (0.25, 0.5, 1.0 g / pvä) ruiskulla suuhun annosteltuna kahteen antokertaan jaettuna seitsemän päivää ennen ja seitsemän päivää jälkeen vieroituksen. Ryhmät A, B ja C infektoitiin vieroitusripulin yhteydessä eristetyllä enterotoksiinia tuottavalla Escherichia coli (1.14x10^10 CFU bakteerilla päivä vieroituksen jälkeen. Ryhmä D infektoitiin E. coli bakteerilla (infektoitu kontrolli) ja ryhmä E oli kokeen terve kontrolli. Kokeen aikana seurattiin myös laktoferriinin raudansitomisominaisuuden vaikutusta porsaiden hemoglobiini ja hematokriitti arvoihin yhdellä ryhmällä (F), joka sai laktoferriiniä 0.5 g päivässä. Tilastollisen analyysin (kaksisuuntainen varianssianalyysi, alfa 0.05) mukaan laktoferriiniä saaneiden ryhmien (A, B, C) välillä oli tilastollisesti erittäin merkitsevä ero (Phav=0.007) päiväkasvuissa yksittäisten päivien välillä. Erot tasottuivat jo viikossa, joten biologista merkitystä eroilla ei ollut. Tilastollinen käsittely ei osoittanut laktoferriinillä käsiteltyjen ryhmien A, B ja C välillä tai verrattaessa ryhmää D laktoferriiniä saaneisiin ryhmiin (A, B ja C) tilastollisesti merkitsevää eroa (Phav=0.26 ja Phav 0.42) ripuliin sairastumisessa. Verinäytteiden perusteella laktoferriinillä ei havaittu kokeen aikana merkittävää vaikutusta porsaiden hemoglobiiniin tai hematokriittiin. In vitro koe osoitti laktoferriinin antobakteerisen tehon riippuvan laktoferriinin pitoisuudesta ja E.coli bakteerien lukumäärästä.