Browsing by Subject "yhteiskuntavastuu"

Environmental issues have become an important part of today’s business. Some companies have made the decision to strive towards environmental friendliness of operation; others have decided to take a more reactive approach. Even though environmental issues have gotten much attention lately, the portion of green products out of total production is still very small. The purpose of this study is to find out using a single company case study if environmentalism adds value in the print business. From managerial perspective, the aim of the study is also to find out if the possible added value of environmentalism could be further enhanced. The main questions are: What are customers’ main selection criteria for making purchasing decisions? In what respect are customers’ purchasing decisions based on environmental values? Do customers feel that there is added value in environmentally friendly processes and materials? Data for the study is collected from thematic customer interviews, a newsletter survey and a literature review of previous research. Companies in the study include multinational, national and local ones. The study will use a mixed method approach with qualitative data from the interviews and quantitative data from the survey. By gathering data from two different sources with mainly qualitative and theory driven method of analysis, the reliability of the results is greater. Based on the results, environmental and sustainability issues are important issues for some customer companies in printing business, but not everyone wants to pay extra for environmental friendliness. Interestingly, there is clear evidence that also smaller companies are acknowledging the importance of environmental friendliness, so it is not only for large export-orineted companies. Some companies can be identified as proactively pursuing competitive advantages from sustainability and environmental friendliness. The results of the study are used to further develop the case company’s environmental marketing, for example by developing environmental management.

Tutkielman tarkoituksena on tarkastella asianajajan ammattietiikan vaikutusta asianajajan rooliin vastuullisen liiketoiminnan edistämisessä sekä toimia, joilla asianajaja voi vaikuttaa vastuullisen liiketoiminnan edistämiseen. Vastuullisuus ja vastuullinen toiminta ovat ajankohtainen ja osin uudehko aihe käsiteltäväksi asianajajan näkökulmasta. Vastuullisuuspuhe on lisääntynyt viime vuosina, ja vastuullista toimintaa odotetaankin laajalta joukolta toimijoita, niin valtioilta, yrityksiltä, järjestöiltä kuin medialta ja kuluttajilta. Vastuullisuuden merkitys asianajajien toiminnassa on kasvanut samaa tahtia. Asianajajien yhteiskunnallisen tehtävän johdosta asianajajan on toimittava eettisesti, edistäen oikeusvaltion ja laillisuusperiaatteen toteutumista. Asianajajien on tärkeätä panostaa asiakkaiden neuvontaan vastuullisen toiminnan kohdalla. Asianajajan ammattietiikasta ei tällä hetkellä kuitenkaan ilmene suoraa, eksplisiittistä velvollisuutta vastuullisen toiminnan edistämiseen, koska vastuullisuutta ei ole terminä itsessään merkitty hyvää asianajajatapaa koskeviin ohjeisiin. Asianajajien yhteiskunnallisesti merkityksellinen asema oikeusvaltion ja hyvinvointiyhteiskunnan kehittämisessä ja turvaamisessa kuitenkin itsessään johtaa tiettyyn velvollisuuteen edistää vastuullisuutta. Vaikka suoraa, sanktioitua velvollisuutta ei ole, niin lukuisissa suosituksissa on asianajajia kannustettu edistämään vastuullisuutta, ja tämä vastuullisuutta edistävä toiminta on yleistynyt asianajajien keskuudessa yhteiskunnan muutosten keskellä. On mahdollista, jopa toivottavaa, että vastuullisuus otettaisiin virallisesti mukaan hyvää asianajajatapaa koskeviin ohjeisiin. Yleiset ohjeet ja lausumat, joissa asianajajia kehotetaan toimintaan, eivät loppupäässä nimittäin ole välttämättä riittävän toimivia. Mikäli oikeusyhteisö tavoittelee uskottavuutta, on kaikki ratkaisut pystyttävä perustelemaan tavalla, joka saa kaikki asiaan perehtyneet vakuuttuneeksi ratkaisun oikeellisuudesta. Tämän vuoksi myös asianajajan vastuullisuutta edistävät toimet tulisi saada muotoon, jossa niiden käyttö voidaan perustella. Tämänlaisista ammattieettisitä kysymyksistä on tärkeätä keskustella ammattikunnan sisällä, ja vain tätä kautta voidaan kehittää ammattietiikkaa.

Benefit corporation on yritys, jonka tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajilleen sillä ehdolla, että taloudellinen voitto saadaan aikaan harjoittamalla liiketoimintaa vastuullisista lähtökohdista. Benefit corporation -malli jakautuu kahteen eri pääkategoriaan: benefit corporation on oikeudellinen yhtiömuoto ja B Corp yksityisen sektorin tahon tarjoama sertifikaatti. Benefit corporation -ilmiön taustalla on kahden yhtiöoikeudellisen teorian, osakkeenomistajakeskeisyyden ja sidosryhmäteorian, välinen vastakkainasettelu. Voitontavoittelua ja sidosryhmien huomioimista yhdistelevän hybridimallin luomisen kannatuksen taustalla voidaan nähdä perinteisten yhteisömuotojen puutteellisuus, yritysmaailman epävarmuus yhteiskuntavastuun ja voiton tavoittelun yhdistämisen sallittavuudesta, kasvun ja omistajavaihdoksien tuomat haasteet sekä tahto valjastaa yrityssektori yhteiskuntavastuun suunnannäyttäjäksi. Ensimmäinen benefit corporation -laki saatettiin voimaan Marylandin osavaltiossa vuonna 2010. Benefit corporation -laki on nyky-ään voimassa yli neljässäkymmenessä Yhdysvaltain osavaltiossa ja muutamassa muussa Euroopan, Etelä-Amerikan ja Afrikan valtiossa. Benefit corporation -lainsäädäntö perustuu laajalti mallilainsäädäntöön, jonka neljä kulmakiveä ovat yhteiskuntavastuullisuutta ja voitontavoittelua yhdistävä toiminnan tarkoitus, yhtiön johdon sidosryhmiin liittyvät velvollisuudet, laajennettu kanneoikeus sekä avoimuutta ja läpinäkyvyyttä lisäävät raportointisäännökset. Ensimmäinen ja Suomessa jo nykyään mahdollinen tapa omaksua benefit corporation -malli on B Corp -sertifikaatin hankkiminen. Sertifikaatin myöntämisen edellytyksenä on maakohtaisten oikeudellisten vaatimusten täyttyminen. Mahdollisen kotimaisen benefit corporation -lain säätämisen kannalta tutkielmassa kartoitetaan relevantin yhtiöoikeudellisen sääntelyn nykytilaa. Tutkielmassa tullaan siihen lopputulokseen, että Suomen osakeyhtiölaki ei ole osakkeenomistajakeskeisyyden periaatteen mukainen, vaan voittoa osakkeenomistajille tuotetaan pitkällä aikavälillä valistuneen arvonmaksimoinnin hengessä. Yhtiön pitkän aikavälin taloudelliseen tuloksellisuuteen tähtäävä tarkoitussäännös sallii yhtiön johdolle käytännöllisesti katsoen melko laajat mahdollisuudet yhteiskuntavastuun tavoitteluun. Valistuneen arvonmaksimoinnin periaate osoittaa kotimaisen osakeyhtiölain kuuluvan kuitenkin niin sanotun heikon yhteiskuntavastuun piiriin. Vahvan yhteiskuntavastuullisuuden mukaisuus edellyttäisi mahdollisuutta sellaiseen päätöksentekoon, jossa voiton tavoittelu edes pitkällä aikavälillä ei ole avainasemassa ja sidosryhmien etujen huomioiminen nostetaan samalle tasolle osakkeenomistajien edun kanssa. Kotimaisen yhtiöoikeuden puitteissa pitkäaikaisen voitontavoittelun sivuuttavat vastuullisuuspyrkimykset voidaan mahdollistaa muuttamalla yhtiön toiminnan tarkoitusta yhtiöjärjestysmääräyksellä. Benefit corporation -lain säätämisessä kohdattaisiin Suomessa monia haasteita. Viherpesun torjunnan välineenä benefit corporation -yhtiömuoto olisi heikko, sillä sääntelystä puuttuva johdonmukaisuus ja täytäntöönpanomekanismien tehottomuus vähentävät ajan myötä benefit corporation -nimikkeen uskottavuutta ja painoarvoa. Valistuneen arvonmaksimoinnin mukaisella voitontavoittelulla ja yhtiöjärjestysmuutoksilla voidaan käytännössä luoda tarpeeksi kattava turvasatama vahvaan yhteiskuntavastuuseen sitoutuneen yhtiön johdolle, joka haluaa toteuttaa laajojakin vastuullisuushankkeita. Pelkkä yritysjohtajien mahdollinen epävarmuus voitontavoittelun rajoihin liittyvästä oikeustilasta ei yksinään riitä perusteeksi suomalaisen benefit corporation -lain säätämiselle. Toiminnan tarkoitusta koskevat benefit corporation -mallilainsäädännön säännökset eivät toteuta tavoitettaan sidosryhmien huomioimisesta selkeästi, kun tulkinnanvaraisuuksia on enemmän kuin käytännön suuntaviivoja. Lisäksi uuden yhtiömuodon lisääminen osakeyhtiön ja yleishyödyllisen yhteisön väliin voisi kuitenkin horjuttaa olemassa olevia yhteisömuotoja. Benefit corporation -yhtiömuotoa voitaisiin väärinkäyttää luomalla benefit corporationeista mielikuvaa ”hyvänä yrityksenä” siinä missä tavalliset osakeyhtiömuotoiset kilpailijat olisivat ”huonoja yrityksiä”, jotka eivät toimi vastuullisesti. Lain säätäminen voisi vahvistaa väärää käsitystä siitä, että perinteisiä osakeyhtiöitä johdetaan pelkkä osakkeenomistajien taloudellinen voitto tähtäimessä. Benefit corporation -raporttia laadittaessa käytettävän standardin vapaa valittavuus, tilintarkastajan varmentamisvelvollisuuden puuttuminen ja virallisen sanktion puute raportin julkaisematta jättämisestä tekevät benefit corporation -mallilainsäädännön mukaisesta raportointivelvollisuudesta alttiin väärinkäytölle ja viherpesulle. Lisäksi benefit corporation -mallin yleishyödyllisen toiminnan tarkoituksen täytäntöönpanomenettely näennäisesti laajentaa osakeyhtiölain mukaista kanneoikeutta, mutta loppujen lopuksi säännökset tuovat vähän konkretiaa ja paljon epäselvyyttä. Tutkielmassa tullaan siihen lopputulokseen, että benefit corporation -mallin mukainen voitontavoittelun ja yhteiskuntavastuun yhdistävä ”hybridiyhtiö” on mahdollista luoda olemassa olevan yhtiöoikeudellisen sääntelyn puitteissa. Lähitulevaisuuden vahvan yhteiskuntavastuun periaatteen mukainen yhtiö syntyy yleishyödyllisen toiminnan tarkoituksen mahdollistavalla yhtiöjärjestysmääräyksellä ja EU-sääntelyn mukaisilla vastuullisuusvelvoitteilla, eikä benefit corporation -laille näin ollen ole paikkaa suomalaisessa yhtiöoikeudessa.

Tutkielman aiheena on elintarvikeyrityksien harjoittama hyväntekeväisyys. Tutkimuskysymykset ovat: Mitä elintarvikeyrityksien yhteiskuntavastuuraporteissa kerrotaan yrityksen harjoittamasta hyväntekeväisyydestä? Onko elintarvikeyrityksien harjoittama hyväntekeväisyys strategista ja koskettaako se yrityksien sidosryhmiä? Tarkentavana kysymyksenä on: Keitä elintarvikeyritysten yhteiskuntavastuuraporttien perusteella pyritään hyväntekeväisyydellä hyödyttämään ja mitä hyväntekeväisyysmuotoja käytetään? Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostuu yhteiskuntavastuusta sekä sidosryhmäteoriasta ja empiirisenä aineistona ovat puolestaan maailman kymmenen liikevaihdoltaan suurimman elintarvikeyrityksen yhteiskuntavastuuraportit. Tutkimustyyppinä tutkielmassa on kuvaileva tutkimus. Tavoitteena on kuvailla sitä, minkälaista elintarvikeyritysten harjoittama hyväntekeväisyys on ja kenelle se on suunnattu yhteiskuntavastuuraporttien perusteella. Tutkimusotteena on laadullinen tutkimus ja analysointimenetelminä ovat teemoittelu ja tyypittely. Tutkielman aineiston perusteella elintarvikeyrityksien yleisimmät hyväntekeväisyysteemat, jotka olivat ravitsemus ja koulutus olivat strategisen hyväntekeväisyyden mukaisia. Myös hyväntekeväisyyden kohteet, jotka olivat yhteisö yrityksen ympärillä ja lapset kuuluivat yleisimmin elintarvikeyrityksien sidosryhmien vaikutuspiiriin. Hyväntekeväisyysmuodoista puolestaan rahalahjoitukset ja määrittelemätön kumppanuus olivat yleisimmät. Muodot olivat yrityksien kannalta vähistä osallistumista vaativia. Tiivistäen voidaan siten sanoa, että elintarvikeyrityksien hyväntekeväisyydessä oli siis strategisia piirteitä, mutta yhdessäkään aineiston yrityksistä hyväntekeväisyys ei ollut pelkästään strategista.

Yritysten yhteiskuntavastuu on noussut viime vuosina keskeiseksi yritysten toimintaa ohjaavaksi arvoksi suomalaisessa yhteiskunnassa. Yhteiskuntavastuu on laaja ilmiö, johon voidaan liittää hyvin laajasti erilaista yritysten toimintaa, joka pyrkii edistämään yhteiskunnallista hyvää. Yritykset ja niiden toiminta kuuluvat median agendalle, koska median tehtä-vänä on vahtia yhteiskunnassa valtaapitäviä ja välittää kansalaisille relevanttia tietoa myös yksityisen sektorin toimin-nasta. Median agendalle ei kuitenkaan kuulu yritysten promotoiminen, vaan pikemminkin niiden kriittinen tarkkailu. Tämä pro gradu -tutkielma keskittyy median tapaan kehystää yhteiskuntavastuun aiheita Helsingin Sanomissa ja tarkas-tella sitä, miten journalistit käyttävät määrittelyvaltaansa siinä, miten ne yrityksien toimintaa uutisissa esittävät. Journalis-tit käyttävät valtaa siinä, miten ne ilmiöitä määrittelevät ja kehystävät. Uutiset eivät ole vain yksittäisten tapahtumien ra-portointia, vaan sisältävät aina valikointia ja määrittelyä, joiden taustalla vaikuttaa medialogiikka. Journalistit eivät vain neutraalisti välitä kuvia sosiaalisesta maailmasta, vaan ennemminkin osallistuvat aktiivisesti sosiaalisen todellisuuden rakentamiseen. Sosiaalisella konstruktionismilla viitataankin siihen, että sosiaalinen todellisuus rakentuu kielellisessä vuorovaikutuksessa, johon viestinnälliset tekstit, kuten uutiset, osallistuvat. Sosiaalisen todellisuuden rakentumiseen vaikuttaa yhteiskunnallinen järjestelmä, jossa vaikuttavat yhtäältä poliittiset-, taloudelliset- ja kulttuuriset ideologiat. Me-dia osallistuu sosiaalisen todellisuuden rakentamiseen määrittelemällä ja suhteuttamalla ilmiöitä osaksi arkipäiväistä toimintaamme. Tutkielman aineistona on käytetty Helsingin Sanomien talous, kotimaa, ulkomaat ja pääkirjoitus –osastoilla julkaistuja yritys- ja yhteiskuntavastuuta käsitteleviä uutisia. Lopullinen aineisto koostuu 72 uutisesta. Aineisto keskittyy ammatti-journalistien kirjoittamiin uutisiin. Analyysin metodina on käytetty kehysanalyysiä, keskittyen etenkin Erving Goffmanin tilannemääritelmän käsitteeseen ja Robert Entmanin kehysjäsennykseen. Kehysanalyysin avulla aineistosta on kartoitettu kolmenlaisia tapoja kehystää yhteiskuntavastuuta. Kehykset ovat epä-onnistumisen kehys, innovaation kehys ja ongelmanratkaisun kehys. Epäonnistumisen kehys kuvastaa yritysten yh-teiskuntavastuuta epäonnistuneena toimintana ja yritysten toimintaa epäeettisenä ja arveluttavana yhteiskunnassa. Epä-onnistumisen kehyksen uutisia edustaa 18 aineiston uutista. Innovaation kehys taas kuvastaa yritysten yhteiskuntavas-tuun toteuttamista uudenlaisena tapana toteuttaa liiketoimintaa. Tällä innovatiivisella toiminnalla on myönteiset vaikutuk-set sekä yritykseen, että sitä ympäröivään yhteiskuntaan. Innovaation kehystä edustaa 17 aineiston uutista. Ongelman-ratkaisun kehys edustaa suurinta kehystä aineistossa ja siinä yritysten toiminta esitetään ongelmallisena, mutta yhteis-kuntavastuu nähdään ratkaisuna epäeettiselle ja moraalittomalle toiminnalle. Ongelmanratkaisun kehystä edustaa 37 uutista. Kehystämisen taustalla vaikuttaa ajatus median hegemonisesta asemasta yhteiskunnassa, jossa sillä on valtaa määritellä ja suhteuttaa ilmiöitä osaksi yhteiskuntaa. Analyysini viittaa siihen, että media pyrkii kertomaan tietynlaista sosiaalisesti rakentunutta kulttuuriseen ideologiaan pohjautuvaa tarinaa yhteiskunnasta, jossa se pyrkii asettamaan erilaisille toimi-joille agendoja ja ideologisia päämääriä. Epäonnistumisen kehys ja ongelmanratkaisun kehys asemoivat yritykset suh-teellisen vahvasti taloudelliseen ideologian toimijoiksi, jolloin median rooli korostuu niiden vahtijana. Näissä uutisissa raportoidaan ja tuodaan yleiseen tietoisuuteen se, missä taloudelliset toimijat eivät onnistu. Median rooli yhteiskunnalli-sena toimijana korostuu, kun se pystyy yhteiskuntavastuun avulla ehdottamaan keinoja, joilla yritykset voisivat kulttuuri-siin arvoihin perustuen toimia paremmin yhteiskunnan hyväksi. Tätä kuvaa etenkin innovaation kehys. Samalla media myös oikeuttaa omaa olemassaoloaan, kun journalistit asemoivat itsensä vastavoimana yrityksille. Media ehdottaa jatku-vasti subjektiasemia, joihin yleisöä houkutellaan ja joista maailmaa tarkastellaan tietystä asemasta käsin. Media toimii kansalaisten puolella ja tuo sellaisten toimijoiden äänen kuuluviin, jotka eivät välttämättä muuten pääsisi ääneen.

Yhteiskuntavastuuraportointi on ollut kuuma puheenaihe jo tovin sekä yritysmaailmassa että sen ulkopuolella. Yrityksien sidosryhmiltä tulee jatkuvasti kovempi paine avoimempaan ja informatiivisempaan suhteeseen yritysten kanssa ja vastuullisuus on oleellinen osa tätä. Aihetta on usein tutkittu sen sisällöllisestä näkökulmasta; mistä yritykset raportoivat tai toisaalta arvoperustein; kuinka vastuullisesti yritys toimii. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, kuinka kattavasti ja laajasti elintarvikealan yritykset Suomessa raportoivat sekä mitä raportointityyppejä yritykset käyttävät. Tutkielmassa keskitytään siis puhtaasti raportointiin teknisenä suorituksena, eikä sen sisältöä tai yrityksen vastuullisuutta itsessään tarkastella. Tutkittavat yritykset on valittu Tilastokeskuksen toimialaluokituksen pohjalta edustamaan mahdollisimman kattavasti Suomen elintarvikealaa. Jokaisesta luokasta on valittu neljä suurinta yritystä, jolloin aineiston määräksi saatiin 56 yritystä. Oletuksena oli, että institutionaalisen samankaltaistumisen eli isomorfismin seurauksena samassa ympäristössä toimivat yritykset rupeaisivat muistuttamaan eri tasoilla toisiaan, tässä tapauksessa myös yhteiskuntavastuuraportoinnissa. Tutkielmassa tutkittiin kvantitatiivisia menetelmiä hyödyntäen, miten toimiala ja yrityksen liikevaihto vaikuttavat sen tuottaman raportoinnin määrään, kattavuuteen ja raportointityyppiin. Kvantifiointia varten tutkimuksessa muodostettiin GRI:n ja ISO 26000-standardin pohjalta arviointisabluuna, missä yhteiskuntavastuun keskeisimmät osa-alueet oli huomioitu. Sabluunan avulla aineistoista voitiin laskea niiden toistuvuus. Tuloksissa huomattiin, että valittujen yritysten joukko oli todella heterogeeninen ja sama näkyi myös muuttujien vaikutuksissa toisiinsa. Tilastollisesti ei voitu osoittaa, että mikään valituista riippumattomista muuttujista olisi selittänyt raportoinnin määrää, kattavuutta tai valittua raportointityyppiä.

Corporate Social Responsibility (CSR) addresses the responsibility of companies for their impacts on society. The concept of strategic CSR is becoming increasingly mainstreamed in the forest industry, but there is, however, little consensus on the definition and implementation of CSR. The objective of this research was to build knowledge on the characteristics of CSR and to provide insights on the emerging trend to increase the credibility and legitimacy of CSR through standardization. The study explored how the sustainability managers of European and North American forest companies perceive CSR and the recently released international ISO 26000 guidance standard on social responsibility. The conclusions were drawn from an analysis of two data sets; multivariate survey data based on one subset of 30 European and 13 North American responses, and data obtained through in-depth interviewing of 10 sustainability managers that volunteered for a phone interview about social responsibility practices at their company. The analysis concluded that there are no major differences in the characteristics of cross-Atlantic CSR. Regarding the components of CSR, environmental issues and organizational governance were key priorities in both regions, whereas consumer issues, human rights, and financial issues were among the least addressed categories. Regarding ISO 26000 guidance standard, the study revealed that there were varying perceptions, both positive and negative. Moreover, sustainability managers of European and North American forest companies were still uncertain regarding the applicability of the ISO 26000 guidance standard to the forest industry. The findings are in line with the earlier research that suggests that as an extractive industry, the forest-based industry tends to address environmental issues as a priority area of CSR. The results are also consistent with previous research that suggests that CSR is a case- and company-specific concept. This study is among the first to provide a preliminary review of the practical implications of the ISO 26000 standard in the forest sector. The results may be utilized by sustainability managers interested in the best practices on CSR, and also by a variety of forest industrial stakeholders interested in the practical outcomes of the long-lasting CSR debate.

Vaikka yrityksen yhteiskuntavastuusta keskustellaan laajasti niin liike-elämän kuin talous- ja yhteiskuntatieteidenkin piireissä, ei yhteiskuntavastuun käsitteelle ole muodostunut yleisesti hyväksyttyä kaiken kattavaa määritelmää. Pro gradu -tutkielmani perusajatuksena on ymmärtää yrityksen yhteiskuntavastuu sosiaalisesti konstruoituna eli ihmisten välisen vuorovaikutuksen kautta rakentuvana ilmiönä. Tutkielman tavoitteena on osallistua keskusteluun siitä, mitä yrityksen yhteiskuntavastuulla tarkoitetaan ja miten sen merkitykset rakentuvat yrityksen ja sen sidosryhmien välisessä vuorovaikutuksessa. Siinä tarkastellaan tutkimuskirjallisuutta aineistona käyttäen yrityksen yhteiskuntavastuun käsitteen kehittymistä ja sitä, minkälaisia määrittelyjä ja merkityksiä sille on käsitteen historian aikana annettu erityisesti suomalaisen metsäteollisuuden historiallisessa kontekstissa. Analyysiä syvennetään tapausesimerkin kautta tarkastelemalla sitä, miten yrityksen yhteiskuntavastuun merkitykset rakentuvat Stora Enson Kemijärven sellutehtaan lopettamisen yhteydessä eri osapuolten eli Stora Enson, useita sidosryhmiä koonneen Kemijärven massaliikkeen sekä kansanedustajien lausunnoissa syksyllä 2007 ja keväällä 2008. Aineistona käytetään Stora Enson ja Kemijärven massaliikkeen aihetta koskevia lehdistötiedotteita sekä valtiopäiväpöytäkirjoja kyseiseltä ajalta. Tarkastelun metodologisena viitekehyksenä käytetään diskurssianalyyttistä lähestymistapaa puheen ja tekstien analysointiin. Diskurssien analysoinnin teoreettisena viitekehyksenä käytetään Tuomo Takalan tekemää jakoa kolmeen yrityksen yhteiskuntavastuun ideologiaan, joita ovat omistajalähtöinen, sidosryhmälähtöinen ja laajan sosiaalisen vastuun ideologia. Analyysin perusteella todetaan, että yritysten tapa ottaa vastuuta on kehittynyt muiden yhteiskunnallisten ja liike-elämän muutosten mukana. Yritykset ovat yleisesti ja suomalaisessa metsäteollisuudessa alkaneet kiinnittää huomiota toimintansa vastuullisuuteen ja siihen minkälaista tämän vastuunoton tulisi olla sitä mukaan, kun niiden sidosryhmät ovat sitä vaatineet. Yrityksen yhteiskuntavastuusta käytävä keskustelu on ollut määrittelykamppailua, jossa jokaisella on ollut omat tavoitteensa. Yritykset ovat pyrkineet oikeuttamaan toimintaansa sopeutumalla sidosryhmien vaatimuksiin. Samalla on kuitenkin pidetty tiukasti kiinni yrityksen omasta edusta ja yrityksen päätehtävästä eli taloudellisen voiton tavoittelusta. Tapausesimerkin analyysissä osapuolten kannanotoista nostetaan esiin erilaisia yhteiskuntavastuun diskursseja, joita ovat uhrausdiskurssi, diskurssi vastuusta irtisanottaville työntekijöille, epäluotettavuuden ja epäpätevyyden, kestävän kehityksen, hyvin käyttäytyvän omistajan ja taloudellisen järjettömyyden diskurssit sekä metsäfundamentalismin metadiskurssi. Norman Fairclough:n kriittisen diskurssianalyysin avulla tullaan siihen tulokseen, että omistajalähtöinen näkemys saavuttaa keskustelussa dominoivan merkityskokonaisuuden aseman. Sen ideologia vastuun ensisijaisuudesta yrityksen osakkeenomistajille taloudellisen voiton tekemisen muodossa on koko keskustelun lähtökohtana ja eräänlaisena itsestäänselvyytenä, jota keskusteluun osallistutujat eivät kyseenalaista. Myös yrityksen ja yhteiskunnan sidoksen merkitystä korostava sidosryhmälähtöinen näkemys on keskustelussa kuitenkin voimakas ja haastaa omistajalähtöisen näkemyksen dominanssia. Tämän vuoksi omistajalähtöinen näkemys ei lopulta saavuta vuoropuhelussa asemaa ainoana luonnollisena ja puhtaan legitiiminä ideologisena vaihtoehtona. Tutkielman keskeisenä päätelmänä on, että vaikka yrityksen yhteiskuntavastuun merkitys on määrittynyt pitkälti vuoropuheluna sidosryhmien kanssa, ovat yritykset usein itse muodostaneet sen kielen ja määritelleet ne merkityskokonaisuudet, joilla yrityksen yhteiskuntavastuusta on puhuttu. Näin ollen myös yritysten vastuunoton todellisuuden arvioidaan muodostuneen pitkälti yrityksen omista lähtökohdista. Koska myös sidosryhmien vaatimuksiin on usein vastattu, ei sidosryhmien peräänkuuluttamien yrityksen yhteiskuntavastuun määritelmien voida siten katsoa olleen todellisuuden rakentumisen kannalta kuitenkaan täysin merkityksettömiä.

Osakeyhtiölaki (”OYL”) asettaa 1:5:n nojalla yhtiölle lähtökohtaiseksi toiminnan tarkoitukseksi tuottaa voittoa osakkeenomistajille, mikä tarkoittaa voitontuottamista pitkällä aikavälillä eli going concern. Tällöin yhtiön tulee samalla ottaa toiminnassaan huomioon yhteiskunnallisesti hyväksytyt menettelytavat. Yhtiön toiminnan tarkoitus liittyy myös OYL 1:8:n mukaiseen johdon tehtävään, jonka mukaan yhtiön johdon tulee huolellisesti toimien edistää yhtiön etua. Yhtiön edun voidaan taas katsoa olevan päällekkäinen osakkeenomistajien edun kanssa siltä osin kuin yhtiön etu viittaa toiminnan tarkoituksen toteuttamiseen yhtiöjärjestyksessä kuvatun toimialan mukaisesti. Voitontuottamistarkoitus ja yhteiskuntavastuu on nähty usein vastakkaisina elementteinä, sillä osakkeenomistajakeskeisen mallin ja voiton maksimoinnin on väitetty mahdollistavan menettelytavat, jotka aiheuttaisivat niin ympäristöllisiä, sosiaalisia kuin taloudellisiakin ongelmia yhteiskunnassa. Lisäksi COVID-19-pandemian myötä aiheutunut taloudellinen kriisi lisäsi kriittistäkin keskustelua yhtiöiden yhteiskuntavastuusta sekä sen suhteesta toiminnan tarkoitukseen. Tutkielman tarkoituksena onkin selvittää voitontuottamistarkoituksen suhdetta yhteiskuntavastuuseen taloudellisen kriisin vallitessa sekä arvioida vireillä olevia yritysvastuuta koskevia lainsäädäntöhankkeita ja niiden käyttökelpoisuutta suomalaisessa yhtiöoikeuskontekstissa. Toiminnan tarkoituksen ja yhteiskuntavastuun suhteessa tutkielmassa tarkastellaan taloudellisesta näkökulmasta osingonjaon ja investointien välistä suhdetta, jolloin yhtiön toiminnan tarkoituksen toteutumisen kannalta huomio kiinnittyy arviointiin, onko pääoman tuottavuuden osalta kannattavampaa jakaa varat osinkoina vai vaihtoehtoisesti investoida ne. Taloudellisessa kriisissä taas varojenjaossa korostuu erityisesti velkojien etu, jolloin varojenjaosta pidättäytyminen on perusteltua kassan turvaamiseksi ja velkojien suojaamiseksi. Sosiaalisesta näkökulmasta keskiössä on taas työoikeuslainsäädännön noudattaminen, jos yhtiö joutuu tekemään organisaatiomuutoksia, joiden seurauksena muun muassa irtisanotaan työntekijöitä. Ympäristöllinen näkökulma korostuu ennakollisesti strategisena tekijänä markkinoilla vallitsevien edellytysten kautta, sillä kestävästi toimivalla yhtiöllä on usein suotuisat mahdollisuudet säilyttää kassavirta myös taloudellisessa kriisissä. Sääntelyratkaisuja harkittaessa tulee ensin huomioida sääntelyratkaisun yhteensopivuus kotimaisen yhtiöoikeuden kanssa, jolloin esimerkiksi osakkeenomistajan suojaa heikentäviin ratkaisuihin tulee suhtautua varauksella. Tutkielmassa tarjotaankin pakottavalle lainsäädännölle vaihtoehtoinen sääntelytapa, joka huomioi myös, että esimerkiksi valistuneen arvonmaksimoinnin mukainen tulkinta toiminnan tarkoituksesta ei aseta yhteiskuntavastuuta ja voitontuottamistarkoitusta vastakkaisiksi vaan pikemmin yhteneviksi elementeiksi.

Keskustelu osakeyhtiöiden taloudellisesta roolista sekä vastuista niiden eri sidosryhmille ja yhteiskunnalle sai alkunsa jo ennen toista maailmansotaa. Vaikka aihetta on tutkittu laajasti useiden tieteenalojen piirissä, ei yhteisymmärrystä ole saavutettu. Tämä koskee erityisesti osakeyhtiöiden yhteiskunnallisia vastuita. Samaan aikaan osakeyhtiöt kuitenkin vaikuttavat toiminnallaan ennennäkemättömällä tavalla talouteen, ympäröivään yhteiskuntaan ja luontoon. Tutkielmassa tuodaan esille se osakeyhtiöoikeudellinen viitekehys, jossa osakeyhtiöt toimivat ja kuinka osakeyhtiölain näkökulmasta ulkoiset sidosryhmä- tai yhteiskuntavastuut tulee implementoida osakeyhtiötoimintaan. Tavoitteena on muodostaa realistinen kuva siitä, mitä vaaditaan vastuulliselta osakeyhtiötoiminnalta niin kansallisen kuin kansainvälisen lainsääntelyn perusteella. Tämän lisäksi tutkielma luo kuvan siitä, miten osakeyhtiöiden vastuullisuus tulee muodostumaan erityisesti lainsäädännön kautta. Tutkielma rakentuu osakeyhtiöiden kolmelle eri vastuualueelle. Ensimmäinen vastuualue perustuu vahvasti OYL 1:5 §:n toteuttamiseen ja osakkeenomistajien erityisasemaan osakeyhtiöiden olettamasään-nöksinä. Voitontuottamistarkoitus ja osakkeenomistajien erityisasema nähdään tutkielmassa osakeyhtiöiden ensisijaisina vastuina. Toinen vastuualue keskittyy osakeyhtiöiden sisäisiin sidosryhmiin. Tarkasteltavaksi asettuvat työntekijät, velkojat ja muut sopimusverkon osalliset sekä kuinka osakeyhtiön tulee niin toiminnallaan kuin lainsäädännön asettamien vaatimusten kautta toteuttaa vastuitaan näitä sidosryhmiä kohtaan. Kolmas vastuualue koostuu moderneista osakeyhtiön yhteiskuntavastuun ja ympäristövastuun muodoista. Tutkielman johtopäätöksenä on, että osakeyhtiölain luomat periaatteet toteuttavat osakeyhtiön tarkoitusta tehokkaasti, eikä osakeyhtiöiden sidosryhmä- tai yhteiskuntavastuita tule hakea osakeyhtiölaista tai sen periaatteista. Yhteiskuntavastuullisuuden osalta osakeyhtiöiden vastuut on määriteltävä ulkoisen lainsäädännön kautta, kuten on toimittu klassisten sidosryhmävastuidenkin suhteen.