Browsing by Subject "yksityismetsänomistus"

Metsänomistajakunnan rakenteen muuttuessa etämetsänomistuksesta tulee yhä tavallisempaa. Metsäalan palvelutarjoajien mahdollisuudet metsien aktiivisen ja kestävän käytön turvaamisessa korostuvat, kun suurin osa metsistä on yksityisessä omistuksessa, ja yksityiset metsänomistajat ovat yhä useammin moniarvoisia ja yhä harvemmin tavoittelevat metsistään pelkästään taloudellista tuottoa. Lisäksi palveluntarjoajien tulisi esittää keinoja etämetsänomistukseen kohdistuviin haasteisiin, joita ovat esimerkiksi metsänomistajan ajanpuute ja metsätilan kaukainen sijainti. Näihin haasteisiin voivat osaltaan olla ratkaisuna sähköiset metsäpalvelut. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaista metsätaloutta uudet etämetsänomistajat pyrkivät harjoittamaan, millaisia käyttökokemuksia heillä on sähköisistä ja muista metsäpalveluista ja millaisia palvelutarpeita heillä on. Tutkimusta varten haastateltiin 15 uutta etämetsänomistajaa. Haastattelut tehtiin syys-lokakuussa 2018. Tutkimukseen osallistuneiden ikä vaihteli 23–55 vuoden välillä. Haastatelluista 9 asui yli 200 000 asukkaan kaupungissa ja 6 yli 20 000 asukkaan kaupungissa. Haastateltujen joukossa oli niin ammattitutkinnon suorittaneita kuin ammattikorkeakoulu- tai yliopistotutkinnon saaneita. Myös haastateltujen ammattiasema vaihteli suuresti. Suurin osa metsänomistajista oli alun perin tullut metsänomistajaksi joko sukupolvenvaihdoskaupan kautta tai saanut metsätilan lahjana. Uusia etämetsänomistajia yhdisti vastuuntunto ja ylpeys metsänomistusta kohtaan. Metsätilan säilyminen suvun omistuksessa koettiin hyvin tärkeäksi. Yksikään haastateltu ei pitänyt taloudellista tuottoa ainoana tavoitteenaan. Luonto-, ilmasto- ja maisema-arvot koettiin useimmiten itsestään selviksi osiksi metsänhoitoa. Kokemukset sähköisistä metsäpalveluista olivat pääosin positiivisia. Tärkeäksi koettiin palvelun helppokäyttöisyys, toimintojen keskittäminen yhteen palveluun ja mahdollisuus käyttää palvelua mobiilisti. Palvelussa haluttiin nähdä tulevat toimenpiteet ja kuviorajat. Lisäksi ns. infopaketti, kuviotiedot ja tieto sieni- ja marjapaikoista mainittiin toivotuiksi ominaisuuksiksi. Puutteita oli havaittu palvelujen eri karttatasojen yhteensopivuudessa. Arvio metsätilan kokonaisarvosta ei ollut metsänomistajille kovin tärkeä, sillä haastatellut eivät olleet suunnitelleet metsätilan myymistä. Haastatteluista nousi esiin kolme metsänomistajatyyppiä tiedonhankinnan ja palvelutarpeiden perusteella: tiedonhaluiset, valveutuneet ja heräilevät. Tiedonhaluiset metsänomistajat olivat käyneet metsäaiheisia kursseja ja koulutuksia, lukivat ahkerasti metsäalan julkaisuja ja olivat tutustuneet sähköisiin metsäpalveluihin. He olivat metsätaloudessaan kokeilunhaluisia ja miettivät aktiivisesti omaa metsäsuhdettaan. Valveutuneet olivat tavoitteiltaan melko perinteisiä. He pitivät huolta, että metsätilalla tehdään tarvittavat toimenpiteet oikeaan aikaan, ja olivat tietoisia siitä, keneen he voivat olla yhteydessä metsiin liittyvässä asioinnissa. Toisaalta he eivät olleet tiedonhankkijoina erityisen aktiivisia. Heräilevät taas nojautuivat pitkälti sukulaisiinsa ja ystäviinsä metsäasioiden hoidossa. He eivät olleet käyttäneet sähköisiä metsäpalveluja eivätkä osanneet selkeästi tunnistaa omia palvelutarpeitaan. He ymmärsivät metsänomistamiseen liittyvän vastuun, mutta eivät esimerkiksi hankalan elämäntilanteen vuoksi olleet ehtineet perehtyä metsänomistamiseen syvemmin. Vaikka suurin osa metsänomistajista uskoi pärjäävänsä pääsääntöisesti sähköisellä asioinnilla, haluttiin metsäammattilaisten kanssa olla myös henkilökohtaisessa kontaktissa päätöksenteon hetkellä ja puukauppoja suunnitellessa. Henkilökohtaiset suhteet ovat tärkeitä. Tutkimuksen perusteella uudet etämetsänomistajat ovat halukkaita hoitamaan metsiään parhaaksi kokemallaan tavalla.