Ekosysteemipalvelut osana kaupunkirakennetta : Ekosysteemipalvelupotentiaali Espoon Kivenlahdessa

Ekosysteemipalvelut ovat ekosysteemien eri tasoilla tapahtuvien toimintojen tuottamia suoria tai välillisiä hyötyjä ihmisille. Ne voidaan luokitella tuotanto-, säätely- ja ylläpito- sekä kulttuurisiin ekosysteemipalveluihin. Ekosysteemipalveluiden merkitystä korostava ekosysteemipalvelu­lähestymistapa on uudenlainen konsepti, joka pyrkii kytkemään luonnon käytön ja suojelun kestävästi yhteen. Sitä soveltamalla ihminen tunnistaa ekosysteemien rakenteen ja ymmärtää niiden ihmiselle tarjoamat hyödyt eli ekosysteemipalvelut. Tunnistetut palvelut pyritään turvaamaan. Lähestymistapaa voidaan soveltaa esimerkiksi maankäytön suunnittelussa. Tutkimuksessa tarkastellaan kaupunkialueiden ekosysteemipalveluita. Kaupunkialueilla maankäyttö muuttuu jatkuvasti ja maankäytön suunnittelussa joudutaan tekemään päätöksiä ja valintoja ekosysteemipalveluihin liittyen. Erityisesti juuri ekosysteemipalveluita tuottavat viherrakenteet ovat jatkuvan täydennysrakentamispaineen alaisena. Vihreän infrastruktuurin konseptin kautta kaupunkien viherrakenne suunnitellaan siten, että se tuottaa ekosysteemipalveluita ja myös muu kaupunkirakenne hyötyy niistä. Tätä ennen tulee kuitenkin selvittää, mitkä rakenteet tuottavat ekosysteemipalveluita. Ekosysteemipalvelukartoitukset tuovat ekosysteemipalveluihin liittyvää taustatietoa suunnittelun tueksi. Kartoitusmenetelmiä on runsaasti eikä yhtä oikeaa menetelmää ole. Voimme kartoittaa mm. ekosysteemipalveluiden kysyntää, tarjontaa tai tuotantopotentiaalia. Tapaustutkimuksen tavoitteena on selvittää Espoon Kivenlahdessa sijaitsevan tutkimusalueen ekosysteemipalvelupotentiaali. Potentiaalia selvitettiin paikkatietokartoituksella. Tutkimuksessa tuotettiin kaksi kartoitusta hyödyntäen erilaisia aineistoja. Toisena aineistona käytetty viherrakennekartta laadittiin ilmakuvien ja muun paikkatietoaineiston sekä maastokäyntien pohjalta. Toinen aineisto oli valmis Corine Land Cover -aineisto. Kummassakin kartoituksessa käytetty menetelmä on sama, mutta erilaisten aineistojen oletettiin tuottavan toisistaan poikkeavia tuloksia. Kumpikin maanpeiteaineisto ristiintaulukoitiin maanpeitekohtaisesti ekosysteemipalveluiden kanssa, jotta kunkin maanpeitemuodon ekosysteemipalvelupotentiaali selvisi. Tutkimuksessa käytettiin asteikkoa 0-3, jossa O tarkoittaa, että maanpeite ei tuota palvelua ja 3 tarkoittaa että tuotantopotentiaali on suuri. Ristiintaulukointien tuloksista laadittiin kartoituksia palvelusektoreittain. Kartoituksista voidaan päätellä, että kumpikin aineisto mahdollistaa ekosysteemipalveluiden kannalta merkittävien ja vähemmän merkittävien alueiden löytämisen. Ekosysteemipalvelukeskittymiä löytyy tutkimusalueelta viisi. Katvealueiksi lukeutuvat tiiviisti rakennetut alueet. Metsät sekä merialueet nähdään merkittävimpinä rakenteina jokaisessa palveluluokassa. Tuotantopalveluiden merkitys on tutkimusalueella vähäinen ja kulttuuristen palveluiden suuri. Säätely- ja ylläpitopalveluiden kirjo on monipuolinen ja niitä tuottavia rakenteita on eniten. Menetelmien suurin ero on tarkkuus: vektorimuotoinen viherrakennekartta on hyvin yksityiskohtainen, kun taas 25 metrin rasterikoon omaava Corine-aineisto ei anna yksityiskohtaista tietoa. Corine-aineisto sen sijaan kattaa koko Suomen, joten sama tutkimus voitaisiin toistaa myös muilla alueille. Viherrakennekartoituksen maanpeiteluokittelu pätee, mutta itse kartoitus tulee tehdä aina uudelleen. Tutkimukseni tuloksia voidaan hyödyntää tausta-aineistona tutkimusalueen tulevassa kaavoituksessa. Löytämiäni ekosysteemipalvelukeskittymiä voidaan yrittää tukea viherrakennetta suunniteltaessa. Toimiva ekosysteemipalveluverkosto tukee myös monin muin tavoin kaupunkirakennetta. Toimiva viherrakenne takaa ekosysteemipalveluiden säilymisen myös tulevaisuudessa.