Master's theses

The coronavirus disease 2019 (COVID-19) pandemic has posed unprecedented global public health challenges, severely affecting healthcare systems, economies, and daily life. In response to the global outbreak, vaccines developed against the etiological agent of the pandemic, severe acute respiratory syndrome coronavirus 2 (SARS-CoV-2), have offered critical protection against severe disease and curbing transmissions. However, the emergence of variants of concern (VOC) that evade neutralizing antibodies pose a significant challenge to vaccine and infection-mediated immunity. Clarifying the role of neutralizing antibodies is key to prevent reinfections, control the pandemic and prepare for future coronavirus variants. Currently, neutralization assays are used to detect neutralizing antibodies and evaluate the immune response to COVID-19. In particular, the microneutralization, pseudovirus, and surrogate virus neutralization assays are instrumental in detecting neutralizing antibodies and assessing immune responses. This review provides an analysis of SARS-CoV-2 infection dynamics, serology, and the principal methods employed for detecting neutralizing antibodies, offering a concise overview of current advancements in antibody detection methodologies. Additionally, evaluation of the neutralizing capabilities of novel ACE2 receptor trap constructs using pseudovirus and microneutralization assays is presented, exploring the ACE2—SARS-CoV-2 interaction and demonstrating the practical applications of neutralization assays.

Tutkielmassa tarkastellaan multippeliskleroosin (MS-tauti, multiple sclerosis) hoidossa käytettävien taudin kulkuun vaikuttavien lääkkeiden käyttöä ja turvallisuutta syöpä- ja infektioriskin valossa. MS-tauti on autoimmuunisairaus, jossa immuunijärjestelmä hyökkää virheellisesti keskushermostoa vastaan. MS-taudin hoidossa käytetäänkin immuunivastetta vaimentavia lääkkeitä (immunosuppression therapy). Ikääntyessä immuunijärjestelmän toiminta heikkenee, joten lääkkeisiin on liitetty syöpä- ja infektioriskiä erityisesti vanhoilla potilailla. Usein potilaan vanhetessa tauti muuttuu aaltomaisesta progressiiviseksi. Tähän tautimuotoon ei immunologisten lääkitysten ajatella tehoavan. Tässä rekisteritutkimuksessa hyödynnettiin Suomen MS-rekisteriä ja HUS-alueen potilastietojärjestelmää. Näiden tietoja yhdistellen karsittiin 274: stä yli 60-vuotiaasta rekisterin mukaan lääkitystä käyttävästä potilaasta taudin kulkuun vaikuttavia lääkkeitä todella käyttävät potilaat. Potilaita jäi 99, joista kerättiin tarkemmat tiedot lääkityksestä, tehosta ja turvallisuudesta. Potilaat olivat käyttäneet taudin kulkuun vaikuttavia lääkkeitä keskimäärin 16,6 vuotta. Diagnoosista oli kulunut keskimäärin 18,8 vuotta, viimeisestä relapsista keskimäärin 10,3 vuotta (vaihteluväli 0,88–26,2 vuotta) ja edellisestä pään magneettikuvasta keskimäärin 1,4 vuotta. Syöpätapauksia oli 8 kappaletta eli 8,1 prosentilla. Vakavia infektioita oli 6 potilaalla eli 6,1 prosentilla. Tulosten perusteella potilaat olivat käyttäneet taudin kulkuun vaikuttavia lääkkeitä pitkään viimeisen pahenemisvaiheen jälkeen. Syöpätapauksia (neoplasms) esiintyi aineistossa hieman enemmän kuin väestön esiintyvyys Syöpärekisterin perusteella antaisi olettaa, mikä voi johtua immuunijärjestelmää estävästä lääkityksestä tai aineiston potilaiden keskimääräistä korkeammasta iästä. Huomionarvoista on, että Syöpärekisterin syöpäesiintyvyys ei rajaudu vain yli 60-vuotiaisiin. Vakavia infektioitakin (infections) esiintyi. MS-taudin Käypä hoito- suosituksen perusteella monen potilaan lääkityksen olisi voinut lopettaa aikaisemminkin syöpäriski, infektioriski sekä hiipunut tautiaktiivisuus huomioiden.

In forensic neuropathology, β-amyloid precursor protein (β-APP) immunostain is used to diagnose axonal injury (AI). The two most common aetiologies of AI are traumatic (TAI) and ischaemic (i.e. vascular; VAI). We aimed to identify background characteristics and neuropathology findings that are suggestive of TAI, VAI, or no AI among medico-legal autopsy cases. The dataset comprised 142 neuropathologically examined medico-legal autopsy cases from Finland over the period 2016 to 2022. β-APP-stain was performed to diagnose AI (i.e., TAI, VAI, or no AI). Data on background characteristics and neuropathology findings were collected from police documents, autopsy referrals, medical records, autopsy reports, and neuropathology reports. Prevalence ratios were calculated for each variable to enable comparisons between the AI categories. The dataset included 17 cases with TAI, 37 cases with VAI, and 88 cases with no AI. The variables that showed statistical significance and had at least two-fold prevalence among TAI cases compared to no AI cases were: remote or recent injury to the central nervous system (CNS); accidental or homicidal manner of death; and presence of any extra/intracranial injury, subdural haemorrhage (SDH), subarachnoid haemorrhage (SAH), contusion, or herniation in autosy or neuropathology. Correspondingly, variables indicating VAI over no AI were: absence of external head injury; and presence of SDH, contusion, brain oedema, herniation, or infarction in autosy or neuropathology. Finally, variables indicating TAI over VAI were: remote or recent injury to the CNS; accidental or homicidal manner of death; and presence of any extra/intracranial injury, SDH, SAH, or contusion in autopsy or neuropathology. In conclusion, we report several differences in background characteristics and neuropathological findings between medico-legal autopsy cases diagnosed with TAI, VAI, or no AI. Our findings may help forensic pathologists estimate the likelihood and potential aetiology of AI on the basis of background variables and other neuropathology findings.